Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Siipikarjaliitto
Käyn juuri parhaillaan yliopistolla mielenkiintoista kurssia nimeltä elintarvikevalvonta ja -turvallisuus. Kurssi alkaa olla lopuillaan ja olen oppinut mm. sen että Suomessa aivan erityinen tilanne kananmunien salmonellaesiintyvyyden suhteen. Puhutaan EU-alueen vähäisimmistä tapausmääristä ja sitä kautta kananmunaa voi huoletta syödä vaikka raakana. Kananmunatuotanto rakentuu kananmunaketjun läpinäkyvyydelle, jäljitettävyydelle ja luottamukselle toimijoiden ja viranomaisten välillä. Suomessa kanoille syötettävä rehu on turvallista ja rehut kuuluvat salmonellavalvonnan piiriin.
Mitäs tämä tarkoittaa sitten meikäläisen kohdalla? No sitä että eihän tuo byrokratia ja paasaus niin kiinnosta, kunhan tässä saisin muutaman opintopisteen, heh heh. Enemmän arkeeni vaikuttaa se, että voin juoda aamuisin raa’at luomumunat vähäkalorisena shottina (lue: nuolla mokkapalojen taikinakulhon) ilman vatsanväänteitä ja olla onnellinen. Kananmunat ja nimenomaan makunsa puolesta luomumunat kuuluu meidän perheessä ihan peruselintarvikkeisiin ja niitä löytyy kaapista aina!
Joskus muinoin tuli tehtyä paljon sellaista munakasta jossa oli pari kokonaista luomumunaa ja muutama valkuainen päälle. Lasten myötä pannulle päätyy usein ylijääneitä keitinperunoita ja pyttäri rakennetaan vähän kaikesta mitä sattuu kaapissa olemaan. Se on lasten suosikki-iltapaloja ja erinomaista sormiruokaa taaperolle. Kylkeen salaattia, kurkkua, muutama tomaatti tai tässä tapauksessa yksi uhkaavaasti pehmenevä avokado on ihan vakio joista jotain löytyy aina vaikka jääkaapissa ei olisi muuten mitään.
Lasten basic iltapalan lisäksi omiin terveellisiin herkkuihini kuuluu kaikenlaiset salaatit, joiden päälle voi laittaa keitettyjä luomumunia. Ne kruunaavat salaatin kuin salaatin ja tekevät siitä ruokaisan. Sitä paitsi kananmunassa on 12,5 grammaa proteiinia!
Syksyn viilenevä ilma saa tämän kotihiiren toimeliaaksi. Kesällä tulee oltua ulkona niin paljon, että esimerkiksi kodin sisustaminen ei kiinnosta juurikaan. Päivien pimetessä jo aikaisin, tulee into laittaa kotia tunnelmalliseksi: siivota, sytytellä kynttilöitä ja vaihdella ehkä vähän tyynynpäällisiä ja vilttejä.
Sisustamisen lisäksi yksi kotoilun muoto tulee myöskin mieleen, nimittäin ruoanlaitto ja leivonta. Olen tehnyt nyt muutamana aamuna itse leipää helpolla pataleivän ohjeella, jossa taikina laitetaan jo illalla nousemaan. Resepti on siitä super, että pitkän nostatuksen vuoksi taikinaa ei tarvitse vaivata joten aikaa ei todellakaan mene kauaa jos nostatusta ei lasketa. Myös uunissa muhivat padat maistuvat syksyllä ja lapset osallistuvat mielellään keittiössä touhuamiseen. Ollaan tehty yhdessä paljon.
Tekemäni pataleivän kuvat taisivat jäädä mehuvahingon saaneelle tietokoneelle, joten sen reseptin sijaan laitoin vain linkin josta lötyy hyvä ohje ja jaan teille vähän herkumman reseptin. Kuvien karjanlanpata on iisi, samoin salaatti on iisi -sen aineksethan näkyvät jo kuvassa, mutta ainakin jokainen lapsiperheellinen haluaa tietää parhaimpien mokkapalojen ohjeen joten se tulee tässä.
1. Sulata rasva ja laita jäähtymään.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen munasokerivaahtoon.
4. Sekoita joukkoon voisula.
5. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.
6. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. (voit paistumisen aikana valmistaa kuorrutteen)
7. Sulata kuorrutusta varten voi kattilassa ja sekoita muut aineet voisulan joukkoon ja lisäile tomusokeri pikkuhiljaa koko ajan vatkaten pitäen kattilaa hellalla edelleen. Sekoittele vispilällä seosta kunnes se on sileää. Jos seos tuntuu liian jäykältä lisää siihen vielä tilkka maitoa. Pidä seos lämpimänä hellalla levittämiseen asti ja sekoittele välillä pohjaa odotellessa.
8. Sekoita kuorrutus vielä tasaiseksi ja valuta kuorrutetta kattilasta tasaisesti uunista tulleen pohjan päälle – levitä loput seoksesta nuolijalla.
9. Paloittele jäähtyneenä terävällä veitsellä.
Jakamani resepti on muokattu täältä löytyvästä Parhaat mokkapalat ohjeesta, niin että me jätettiin päällisestä kahvi pois (korvattiin maidolla) sekä laitettiin enemmän kaakaojauhetta. Tämän vuoksi reseptin ohje on nimellä suklaaneliöt. Vaihdoin myös vanilliinisokerin vaniljasokeriin sillä pidän siitä enemmän. Ilman nonparelleja lopputuloksesta tulee tyylikäs ja mukava syödä myös aikuisten mielestä. Lautasena kauniiden suklaaneliöiden alla on mun mummini maalaama syyslehtilautanen. Löysin sen yksi päivä laatikon pohjalta ja tuli ihan kamala ikävä mummia 🙁 Hänen poismenostaan on pian kaksi vuotta. Onneksi on ihanat muistot ja paljon mummin maalaamaa taidetta.
Jottei juttu menisi kuitenkaan ihan läskiksi voin kertoa, että olen onneksi myös keittiössä asumisen lisäksi löytänyt itseni salilta. Pic or didn’t happen!
Kotoisaa viikkoa ja hyviä treenejä! Yritetään pysyä tasapainossa 🙂 Sitähän se elämä on!
Tiedättekö kun blogit muuttuu aina alkuajoista? Yleensä aihe voi elää, tyyli muuttua ja tietysti ennen kaikkea usein kuvien otto- ja käsittelytaito petraantuu.
Mun blogissa oli ensimmäisen puolen vuoden ajan kuvat aina pienenä. Aihe pysyi aika tarkkaan laihduttamisessa mutta muuten jutut ja kirjoitustyyli olivat melko samanlaisia. Jonkunlainen keveys ehkä kirjoittamisessa oli, sillä siihen aikaan se oli puhtaasti harrastus ja hyvä kun ajattelin juttujen saavuttavan Helsingistä Vantaata, niin minkäänlaisia suorituspaineita ei bloggaamisesta tullut. Höpöttelin päiväkirjamaisesti omat fiilikset juurikin tuon liikunnan ja ruokavalion ympäriltä. Huumoria oli ehkä jossain vaiheessa enemmän? Ja yksi juttu joka pysyi vahvasti esillä melkein joka postauksessa oli Sara ja yhdessä tekeminen.
Vuosia on vierähtänyt jo useita ja jotkut asiat ilmeisesti on ja pysyy. Ensimmäisenä ehkä se, että en edelleenkään ole unelmieni kunnossa ja toisena se, että kaverina kaikessa on Sara. Käydään edelleen samalla salilla ja höpötellään samoja juttuja. Enää ei ihan yhtä paljon nähdä kun silloin kuin asuttiin ihan vierekkäin mutta kuitenkin melkein päivittäin roikutaan puhelimessa soitellen tai viestitellen. Pitkä mökkireissu sai aikaan jo vieroitusoireita joten tälle päivälle oli sovittu yhteiset treenit ja sen jälkeen vielä ehdittiin hengailla hetki.
Heitin Sporttikujan t-paidan päälle ja suuntasin pelipaikoille pitkästä aikaa. Vuorossa oli tiukka olkapäätreeni, jossa tehtiin myös sykettä ylläpitävä kokovartalon rinnalleveto+pystypunnerrus sekä loppuun erilaisia vatsalihasliikkeitä. Voisi siis sanoa, että kyseessä oli enemmänkin ylä- ja keskivartalotreeni pelkkien olkapäiden sijaan. Pitkästä aikaa voisin kirjoittaa koko treenin teille nähtäväksi!
Annan ja Saran kimppatreeni 12.8
lämmittely
pystypunnerrus laitteessa x4, viimeinen sarja pudotussarja
rinnalleveto ja pystypunnerrus x4
vipunostot sivuille x4, viimeinen sarja pudotussarja
lankutus 3xmax
staattiset pidot koukkuselinmakuulla 3xmax
jalat siksakkia 3xmax
muutama rutistus
Kolmen ensimmäisen olkapääliikkeen toistomäärät vaihtelivat sen verran että en niitä merkinnyt. Sarjoja siis neljä ja toistoja x määrä. Pääsääntöisesti lämmittelysarjan jälkeen toistot olivat 8-15 väliin. Meillä on sellainen treenityyli, että monissa kimppatreeneissä tehdään paljon samoilla painoilla. Joskus treeni on toiselle nihkeämpi ja toiselle helpompi ja silloin toistomäärissä pelataan (tai Sara jeesii mua jos en jaksa samoilla ;). Toki valitaan joskus myös ihan omat painot mutta usein treeni sujuu jouhevammin sillä, että väännetään edes alkuun samoilla ja jos jää liian kevyeksi toisella niin sitten lisätään limppuja ja vaihdellaan painoja. Tämän päivän treenissä Saran vatsalihasosuus myös poikkesi omastani, kun Sara teki rankempia liikkeitä kuin olisin itse jaksanut ja minä taas ajattelin panostaa nukkuviin syviin vatsalihaksiini. Kirjoitin ylös ne mitä itse tein. Kaiken kaikkiaan yhdessä treenaaminen Saran kanssa on yhtä helppoa kuin yksin, sillä meidän ei tarvitse enää kysellä toiselta mitä tehdään tai miten autetaan tms. Toimintatavat ovat jo niin tuttuja ja siksi kimppatreenit sujuu hyvällä temmolla ja tuo nimenomaan treeniin vain lisää tehokkuutta (ja hauskuutta).
Se miksi tämä postaus muistuttaa minua ajasta ennen muinoin, on se että kamerani ollessa huollettavana olen kuvannut tämän postauksen taas puhelimella. Se oli arkipäivääni miltei kolme ensimmäistä blogivuotta! Puhelimen kameralla kuvatessa tulee muutenkin jotenkin arkisempaa kuvamatskua, joka on eläväisempää. Toiseksi raportoin ennen paljon nykyistä tarkemmin ruokavaliotani joten heitänpä tähän kollaasin mitä olen alkuviikosta syönyt. Kuvissa jokainen päivä kerrallaan, maanantaista keskiviikkoon!
maanantai (yks Ehrmann pelkiltään puuttuu kuvasta)tiistai (pizzaa 2 palaa)keskiviikko
Hahah, mitään analyysiä en nyt ruokavaliostani tee. Näiden kuvien ei oikeastaan ollut edes tarkoitus päätyä blogiin ja kuvatkin on vain hätäseen napattuja täysin ilman ”blogisijoittelua” eli kaunista esillepanoa. Meillä on siskojeni kanssa whatsupp-ryhmässä viikon ateriakuvat haaste menossa ja joka suupala pitää raportoida. Kovin vahvasti ei vielä mee kun jo toisena päivänä söin pizzaa 😀
Mutta mitäs tuumaatte muuten? Muistuttiko postaus entisaikojen treeni- ja ruoka-Annan postauksia? 😉 Niin ja kuuluihan niihin tietty vielä pullistelu joten otetaan sille.
paino: 97kg
Oikein ihanaa torstaita teille! Ja kiitokset kuvista (yhteiskuvia lukuunottamatta) maailman parhaalle treenikamulleni Saralle <3
