Oon täyttänyt tällä viikolla ruokapäiväkirjaa kuvien muodossa niin että kuvasin tiistaina mun kaikki ateriani aamusta iltaan. Ruokapäiväkirjan pitäminen on tieteellisesti hauska tutkimus sillä se jo itsessään saa sen pitäjän tekemään järkevämpi valintoja. Tätä on tieteellisesti testattu myös esimerkiksi itse ravitsemusterapeuteilla tai muilla terveellisesti syövillä ihmisillä ja myös heidän kohdallaan ruokavalio muuttui entistä terveellisemmäksi päiväkirjajaksolla. Siitä sitten poiki epätoivoinen ajatus, että minäkin saisin kiinni retuperällä olevasta dieetistäni jos tunnollisesti ikuistan kaiken syömäni. Aloitetaan aamusta:
k.8.15
Elovenan kaurahiutaleista puuroa
Bonnen persikkasosetta
mansikkaa
Keso raejuustoa
+ kahvia ja maitoa (puuttuu kuvasta)
k.11
makaronilaatikko:
tummaa pastaa, paistijauhelihaa, sipuli, munamaitoa ja mausteita
salaatti:
rucolaa, jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, oliiviöljyä
lusikallinen raejuustoa
ketsuppia (puuttuu kuvasta)
k. 12.45
(Bloggailun lomassa eli töitä tehdessä)
Luxus patukkaa noin 2/3
mansikoita
messuilta ilmaiseksi saadun Fastin juoman maistaminen (1/3 pullosta)
k.15
Ehrmann
Bonne persikkasose
mansikkaa
banaania
(samaan syssyyn rahkan kanssa)
k.15.10 -kiva kun näen kännykästä kuvien kellonajat!
moniviljasämpylä
kinkkua
juustoa (17%)
tuorejuustolevitettä
salaattia
Mutta nuo ei kuuluneetkaan saman päivän ruokapäiväkirjaan sillä täytettä jäi niin paljon että kun paprikat oli vasta uunissa niin söin jo päivällisen:
k.18.30
paprikoiden täytettä
(riisi, maustamaton broileri, sipuli, paprika, creme bonjour)
vihersalaattia
k.19.05 jälkiruoka
välipalalta jäänyttä banaani-mansikka-persikkasosesekoitusta suoraan muovikulhosta sohvalla
k.21
miehen retale sulatti synttäreiltä jääneen kakun
iso pala prinsessakakkua
Jonka jälkeen iski jo masennus. En mä halua kuvata prinsessakakkua. Ärsytti niin maan vietävästi sillä se ei ollut iltapala jonka haluan laittaa ruokapäiväkirjaan. Urhoollisesti kuvasin sulamassa olleen kakun kuitenkin kun tiesin että syön sen kohta. Tää on niin tyypillistä mua, että päivän olen herkuttelematta mutta illan tullen menee suklaamunia, jäätelöä tai mitä vaan sattuu löytymään! Tuon jälkeen vielä joskus ennen nukkumaanmenoa söin Valion mangojogurtin mutta olin jo niin luovuttanut että en kuvannut sitä
Fiilis päiväkirjan pitämisestä on masentunut. Jos tää on se terveellisempi versio meikäläisen ruokapäivistä niin mitä mä oikein mussutan normaalisti? Ateriavälit on aika lyhyet ainakin aamupäivän puolella ja tuntuu että en muuta oo tehnytkään kuin miettinyt seuraavaa ateriaa. Ei edes huvita syöttää noita kalorilaskuriin.
Nää 4 alimmaista kuvaa on keskiviikon aamupala ja lounas ja sitten kuvat loppuukin kun mentiin Saran kanssa kahville itikseen ja mun tarjottimelle eksyi kahvi+rahkapulla. Ei huvittanut kuvata sitäkään. Ilta jatkui parilla paprikalla ja loppuilta kuorimalla minikokoisia foliopäällysteisiä suklaamunia ja bloggaamalla myöhäiseen yöhön.
Oonkohan mä ihan menetetty tapaus? Takaraivossa raksuttaa ajatus siitä että vielä vuosi sitten haaveilin kovastikin fitneksestä ja esimerkiksi juuri toukokuun aikoihin oli elämäni kunnossa! Mikään ei voinut estää mua enkä edes silmäleikkauksen jälkeisissä pöllyissä suostunut ottamaan suklaakonvehtia heräämössä vaan kaivoin kassista omat eväät (kalkkunaruisleipä ja herasheikki). Mulla ei todellakaan ole sitä samaa itsekuria vaan se loppuu ensimmäisen höttöleivän tai herkun osuessa mun näköpiiriin.
Juuri nyt tuntuu siltä että mun nälkä on loputon ja haluaisin vain ja ainoastaa syödä. Onko kyse raskaushormonien vaikutuksesta vai oliko kenties suurella laihdutusurakalla vaikutusta mun nykytilanteeseen. En oikeasti itse tiedä mutta syömisenhallinta tuntuu olevan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Vaikea sanoa edes mitä haen kirjoittamalla tästä sillä en itsekään osaa jäsennellä asiaani tämän paremmin.
Ehkäpä yhteenvetona voisin sanoa että vaikka tahto on kova niin juuri nyt tuntuu että syön jokaikisen herkun johon törmään vaikka olisin 5 minuuttia aiemmin päättänyt putsata ruokavalion. Vanha herkkupäivä viikossa on muuttunut herkutteluksi 7 päivänä viikosta. Ennen tää ei tuntunut lainkaan ongelmalta vaan nautin joka hetkestä kun tuloksia tuli ja kroppa kiitti. ”Ei auta itku markkinoilla, avaimet ovat omissa käsissä, minkä taakseen jättää sen edestään löytää” jne. Ei ne mua silti lämmitä. Just nyt tuntuu siltä et voisin kadota karkkimaahan ja sulkea blogin kunnes pääsen sieltä pois. Mutta ei, mä suuntaan nyt kauppaan, suljen koneen ja lähden sinne mökille sammaloitumaan ja odottamaan sitä että mieli kirkastuu. Liikaa fitnesshömppää yhdelle herkässä mielentilassa olevalle ihmiselle.
Kai mä koitan vaan sanoa, että nauttikaa siitä kun menee hyvin ja asiat sujuu. Kyllä mäkin nautin kun sujui! <3 Ja kun sen fiiliksen menettää niin maksaisi mitä vaan että sen saa takaisin. Harmi ettei sitä vaan myydä missään vaan se pitää löytää sieltä omasta sydämestä. Toivottavasti mun itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen ja navanympäryksestä murehtiminen loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun saan syliini sieltä sisältä sen kaikista tärkeimmän. Ehkä sen rentouden tullessa myön mun mieli antaa mun rakastaa itseäni ja tehdä keholleni hyvää jättämällä herkut rauhaan ja syömällä kun keho sitä tarvitsee mielen sijaan.
Nim. Ahdistunut Anna-92kg
