Luin pari viikkoa sitten Natan blogipostauksen otsikolla Ammattibloggaaja. Nata oli saanut idean postaukseen Sharonilta joka oli myöskin kirjoittanut omasta blogityöstään syyskuussa. Molemmat postaukset olivat hyviä kertomuksia siitä, miten erilaista blogityö voi bloggaajille olla ja otinpa sitten kopin Natan kommenttiboksissa bloggaajille heittämästä haasteesta kertoa omasta blogityöstä.
Ennen Too big to be me:tä kirjoitin puolisen vuotta Kuppi cappuccinoa -nimistä blogia bloggerissa. Se oli lifestyle-blogi johon ehdin kirjoitella mm. reseptejä, juttua keskimmäisen ristiäisistä ja laitoin asu- ja kotikuvia. Blogi oli ulkoasultaan nätti ja hempeä ja sen värityksenä oli vaaleanpunaista ja beessiä. Tuona aikana opin bloggerin käytön ja bloggaamisesta käytännössä mutta alkuinnostuksen jälkeen päivittäminen jäi. Olin luomassa jotain vähän liian kiiltokuvamaista ja blogi-idolini oli Kaunis pieni elämä. Halusin olla ehkä samanlainen enkä löytänyt oikeaa juttuani.
Kun Kuppi cappuccinoa oli kuopattu halusin kirjoittaa rehellistä laihdutusblogia. Too big to be me:n ensimmäinen postaus oli nimeltään Julkisesti lihava ja koko tarina alkoi tuosta hetkestä. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisin tammikuussa 2012 eli kolmen kuukauden kuluttua vietetään blogin neljävuotisjuhlia. Bannerina mulla oli tuo ikimuistoinen parsakaalibanneri, jonka kuvat oli otettu ajalta ennen toista raskautta ja tietysti niitä ylimääräisiä kiloja. Too big to be me toimi mulle tsempparina ja kanavana saada vertaistukea mammakilojen tiputtamiseen. Halusin tehdä sen täysin omilla kasvoillani joten edistyskuvissa poseerasin reippaasti identiteettini paljastaen. Ainoa hannailu oli, että ensimmäisen vuoden kirjoitin toisesta nimestäni tulevalla nimerkillä Erica (oikeasti olen Eerika). Tuohon aikaan somejulkisuus oli vielä vähän pelottava käsite ja moni epäilikin että moinen bloggaaminen tuhoaisi kaikki tulevaisuuden työmahdollisuudet jne.
Kun vuosi bloggaamista oli tullut täyteen, halusin kertoa oikean nimeni sillä blogista oli kasvanut sen skenen mittakaavassa valtava. Blogillani oli omat somekanavat ja paukuttelin bloggerissa sivukatseluilla huikeita määriä. Taistelin aikani kaupallisuutta vastaan ja kieltäydyin monenlaisista yhteistöistä, sillä niistä tuli herkästi hyvin kitkerää palautetta. Keväällä 2013 kuulin mieheltäni, että hänen työkaverinsa Aleksi on perustamassa yhtiökumppaneiden kanssa omaa sporttisen elämäntyylin blogiyhteisöä. Aleksi tietysti tiesi minun blogistani ja sen vuoksi sain kunnian kuulla FitFashionista ensimmäisenä bloggaajana. Hän vakuutti minut portaalin tulevaisuudennäkymillä ja suostutteli siirtymään sivustolle. He halusivat minut mukaan myös siksi, että saittia olisi helpompi markkinoida muille, kun mukana olisi jo hyvin luettu blogi. Näin ollen, olin ensimmäinen blogi joka suostui lähtemään uuteen portaaliin mukaan. Samalla suostuttelin ystäviäni Saraa ja Monnaa muuttoon, joilla molemmilla oli jo silloin myöskin hyvin suosittu blogi. Sanoin heille, että mennään kaikki, kyllä ne lukijat sitten tulevat uudelle sivustolle 🙂 Me kaikki vähän aluksi pelättiin että muuton myötä blogit kuolee. FitFashion avattiin toukokuussa 2013 ja meitä oli aluksi täällä 20 blogia. Ensimmäinen puoli vuotta taisteltiin kyllä tekniikan kanssa ja mukana oli kaikenlaisia kasvukipuja. Tyyli, tekninen toimivuus ja tunnettuvuus olivat alkutekijöissään mutta yhdessä me saatiin Fittarista toimiva.
Olen kirjoittanut blogiani siis ainoastaan kahdella alustalla tähän mennessä. Ennen FitFashionia sain tarjouksen mm. Bellablogeilta mutta sain vastauksen, että nelinumeroinen palkkapyyntöni kuukausikirjoittamisesta oli ”korkea, oikeastaan huima.”
Kuitenkin FitFashioniin tullessani tein yhteistyösopimuksen ja blogista tuli mulle työ. Ensimmäisiä kaupallisia portaalin kautta tulleita kampanjoita taisivat olla Elovena, Arla, SodaStream, Philips SoupMaker ja Samsungin puhelimet. Kampanjoiden avulla työ alkoi näkymään myös kukkarossa ja se helpotti tietysti taloutta niin, että blogille oli helpompi antaa enemmän aikaa. Tällä hetkellä teen kamppiksia jopa viikottain, riippuen vuoden mukana elävästä markkinointikalenterista, kevät ja syksy kiirettä, kesä ja joulu hiljaista. Olen tykästynyt tyyliin tehdä sisältöyhteistyöpostauksia jotka tuovat blogiin ajankohtaisuutta, erilaista sisältöä ja antavat jotain lukijoille. Sen sijaan olen rajannut affiliate-yhteistyöt pois eikä mun blogissa ole koskaan kaupallisia linkkejä jonka tilauksista saisin rahaa. Tämä on mun blogin tyyli ja tykkään että toimii näin.
Fittarilla kirjoittaessani olen saanut kutsun Indiedays Inspirationiin ja SanomaMagazines (vauva.fi) ja Otavamedia (kaksplus.fi) ovat myöskin tehneet mulle tarjouksen siirtymisestä. En ole ollut koskaan erityisen innokas muuttamaan blogisaittia ja yhteistyöneuvottelut eivät ole johtaneet mihinkään. Mulla on täällä FitFashionissa hyvä olla ja meillä on A-lehdillä ihan mahtava taustajoukko. Tarjousten myötä bloggaamisesta on kuitenkin tullut mulle työ vaikka se ei koskaan ollut itse tarkoitus.
Se sitten historiasta ja tähän päivään. Mitä bloggaaminen on mun arjessa? No se on sitä, että jaan kirjoituksissa ne henkilökohtaisimmatkin asiat ja ajatukset äitiydestä, naisen haasteista omassa vartalossa ja perheellisen nuoren arjesta. Kuljen kamera kaulassa ihan joka paikkaan eikä ole lomaa missä läppäri ei olisi ollut mukana. Mun mies ei ole koskaan suostunut ottamaan valokuvaajan roolia joten virittelen kameraa milloin mihinkin ja olen ottanut laittoman määrän selfieitä. Sen lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia tuntikausia. Yhteensä 873 postausta tekee 4,4 postausta viikkoon ja tuntimääriä en uskalla edes arvioida. Blogiin on jätetty 24 686 kommenttia joista omia ei varmasti puolet, mutta toivottavasti ainakin yksi kolmasosa. Teitä lukijoita käy blogissani päivässä 3000-10 000 ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan jopa 200 000 kertaa.
Mulla ei ole ollut blogin kanssa koskaan itselleni mitään tarkkoja sääntöjä ja tämä on elänyt mukanani tarinan lailla. Siinä missä Nata kirjoittaa kaikki postauksensa ennakkoon ja ajastaa, minä kirjoitan aina tunteen vallassa ja julkaisen juuri sinä epäotollisimpana aikana eli perjantaiyönä kun lapset nukkuu ja kukaan muu ei ole netissä. Molemmat tavat kuitenkin siis toimii 🙂 Olen blogillani halunnut rehellisesti jakaa omaa tarinaani ja elämääni ja yhteistyöt osaltaan mahdollistavat sen. Blogityö on mulle kanava toteuttaa mun halua ikuistaa arjen kauneus ja arvokkaat hetket, sekä saada vastakaikua pohdintaan elämästä ja omasta hyvinvoinnista.
Koukussa ollaan kirjoittamiseen ja tämä on hommaa joka vuorovaikutuksellaan antaa paljon. Etsimällä omat vahvuudet, uskon että jokainen kirjoittamisesta kiinnostunut voi saada blogista itselleen työn. Ihan samalla tavalla kuin Natan postauksen lopussa niin kommenttiboksi on vapaa! Oletko joskus pyöritellyt mielessäsi bloggaamiseen liittyviä kysymyksiä? Nyt saa kysyä!
