Kategoriat
Yleinen

”Sä et vaan halua sitä tarpeeksi”

IMG_20150918_160923

On mennyt aikaa kun oon kirjoitellut ajatuksia liittyen liikkumiseen, syömiseen ja fitnessmaailmaan. Syksyn fitnesskisat on ihan kulman takana, sillä ensimmäiset karsinnat ovat viikonloppuna. Fitness on mulle ollut maailma jota seuraan ja niistä oikeastaan IFBB:n kisat. Tykkään lajista ja oon käynyt katsomassa monet kisat. Fitnesskärpänen on purrut muakin useampaan otteeseen mutta siitä ei oo koskaan tullut lajia jota itse harrastaisin. Haaveilen siitä edelleen jollain tasolla, mutta voi olla että en olisi lajiin otollinen nimenomaan sen ”pääkopan” vuoksi. Oon jojoillut painoni kanssa koko aikuisikäni joten se ei ole luonut hyvää pohjaa lajiin. Monet sanoo, että jos unelmiaan ei tahdo tarpeeksi kovaa tai usko niihin niin niitä ei sen vuoksi saavuta. Oon tästä aavistuksen eri mieltä. Jollakulla voi olla henkistä taakkaa niin paljon, että vaikka asiaa haluaisi palavasti ei tavoitteeseen välttämättä pääse. Musta kukaan ei voi väittää, että esimerkiksi minä en tahtoisi tarpeeksi valmistua yliopistosta tai kisata fitnesslajeissa. Ne on olleet mun haaveita vuosikymmenen mutta toistaiseksi edelleen saavuttamatta.

IMG_20150918_155052

IMG_20150918_160750

 

Tällä hetkellä minusta henkii fitness ainoastaan silloin kun puen päälleni Betterin vaatteet tai kuljen sheikkeri tuhdissa kädessäni. Mies ihmettelee miksi edes ostan proteiinipurkkeja sillä treenaan niin harvoin. Joka toinen viikko olen tiukalla ja kieltäydyn herkuttelusta ja joka toinen viikko leivon täällä jotain tai haen kaupasta hyvää. Olen tuuliviiri joka taipuu jo puhalluksesta eikä painonpudotus onnistu vaikka yritän tehdä parempia valintoja. Kun koulutehtävät stressaa, huonosti nukuttu yö väsyttää tai joku pieni asia harmittaa niin napostelu helpottaa. Eihän siinä mitään kun paino ei nouse mutta kun ei se tällä laskekaan.

IMG_20150904_214641

Oon ostanut liput jo Fitness Expoon ja suunnataan katsomaan kisoja yhdessä Saran kanssa. Jälleen kerran seuraan kisoja siis penkkiurheilijan roolissa, sillä enhän ole tehnyt mitään sen eteen että itse olisin lavalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki me ei menestytä kaikessa missä halutaan. Oon saavuttanut elämässäni paljon ja siitä esimerkkinä on iso ja upea perhe, oma kaunis koti ja ulkoisista asioista olkoon vaikka pitkät hiukset ja iloinen hymy. Näiden lisäksi on asioita joita haluan palavasti mutta en ole onnistunut muuttamaan toimintamallejani niin, että kulkisin niitä kohti. Otan askeleen eteen mutta jälleen kaksi taakse. En tarkoita postauksellani lytätä kenekään unelmia ja väitä etteikö kaikki olisi mahdollista. Haluan vain olla rehellinen esimerkki siitä, että joskus nämä kamppailut ovat niin vaikeita eikä blogimaailmankaan ihmiset onnistu aina kaikessa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Puukkoa haavassa ja jonkun menneen hetken glorifiointia ehkä, mutta kyllä mä itsekin mietin välillä, mitä mulle oikein tapahtui? Olin jo niin lähellä mutta nyt taas niin kaukana. Miten urpo sitä voikaan olla? Jos se olisi helppoa niin kaikkihan me oltaisi bikinimalleja, maistereita, miljonäärejä ja menestyjiä.

IMG_20130806_173421 IMG_20130806_141145 IMG_20130806_173647 IMG_20130806_174452 IMG_20130806_174411 IMG_20130806_174207 IMG_20130806_174732

Ärsyttää niin paljon kun sanotaan: ”sä et vaan halua sitä tarpeeksi”. Ihmiset ei vaan ymmärrä…

Kategoriat
Yleinen

Innostuja Anna, piinallinen projekti-ihminen

Kun päätin hakea opiskelemaan yliopistoon niin hain töistä palkatonta että pystyin keskittymään pääsykokeisiin lukua varten. Menin valmennuskurssille ja piirsin kotini täyteen mindmappeja isoille kartongeille. Kun oltiin menossa naimisiin, niin suunnittelin häitä vuoden. Ostin hääpuvun Italiasta ja tilasin hääkimppuni valkoisista Avalanche ruusuista, mutta niistä piti nyppiä uloimmat terälehdet pois sillä ne ovat vihreitä ja mielestäni ruusun kauneus tulee paremmin esille ilman niitä. Kun suunnittelen vaikkapa sisustusta ja etsin tapetteja niin selaan niitä tuhansia ja tuhansia uppoutuen asiaan perusteellisesti. Projektit vievät minut mennessään!

 

Blogissa ollaan seurattu mun hurahtamista asiaan jos toiseen. Raskaanaollessa olin niin raskaana, fitnessinnostuksessa niin fitnesstä ja taloa rakentaessa niin taloa. Elämä täyttyy mun innostuksen kohteesta ja nautin suunnattomasti aina siitä mistä olen kulloinkin kiinnostunut. Usein se on jonkinlainen projekti joka tavallaan alkaa ja loppuu.

Eilen heräsin siihen että olin nähnyt unta omenapuiden istutuksesta. Keitin aamukahvia ja selasin puutarhalehtiä joita mulla on neljä numeroa -kaikki toukokuulta! Samalla katsoin kaksi jaksoa Edeniä 😀 Sitten painuin pihalle kahville töllistelemään omaa puutarhaani. Ei siis tarvitse kauaa arvailla mikä on ollut mun mielessä juuri nyt! Olen täysin hurahtanut puutarhanlaittoon, ainakin muutaman viikon.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Olen ostanut mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, punaviinimarjaa. On neljänlaista omenaa, tulee vielä kirsikkaa ja yrttitarhaa. Kukkiakin haluaisin ja toki terassin jossa on löhöilypaikka ja ruokapöytä. Mietin ja ideoin, konsultoin ja keskustelen. Suunnitteleminen on kaikkein parasta! Toki toteutuskin jossain määrin mutta se vaihe kun tehdään valintoja ja erilaisia malleja. Pyöritellään ja makustellaan -asetellaan kohdilleen. Siinä kohtaa mun luovuus kukkii!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun projektien onnistuvuudesta voi olla monta mieltä. Tiedän muutaman jotka on sitä mieltä että ne ei koskaan pääse päätökseen *kröhöm*. Mun omasta mielestäni onnistumisprosentti on aika hyvä! Pääsykokeisiin pänttääminen johti opiskelupaikkaan, talo on rakennettu ja naimisissakin ollaan!

Olisi ihanaa kirjoittaa tähän, että sen minkä aloitan niin sen suoritan loppuun tai minkä päätän niin siinä pysyn. Se ei kuitenkaan kohdallani ole totta. Ehkä puolet mun projekteista laantuu alkuinnostuksen jälkeen. Muistatteko mun hehkuttamat Marimekon kankaat joista olin tekemässä verhot lastenhuoneisiin? Siellä ne on yläkerrassa, ommeltunakin vielä ja verhotangotkin on ostettu -mutta ei ole laitettu paikalleen. Taloa rakentaessa oli pakko saada sitä travertiinilaattaa ja kun se on tuossa niin suoja-aine odottaa edelleen kaapissa. Fitnessistäkin olen pitänyt mekkalaa vuoden jos toisen, mutta en sitten kuitenkaan sitä tavoittele tosissani. Projektien viimeistelty suorittaminen loppuun ei ole vahvuuteni -teen sen vain silloin kun olen tosissani motivoitunut.

Aika siis näyttää miten käy mun puutarhan. Villiintyykö se ensimmäisen vuoden jälkeen vai jaksanko hoitaa ja huoltaa sitä samalla intohimolla kuin istutusvaiheessa. Todennäköisesti en, vaan mieleni on jo uusissa projekteissa, aloittamassa uutta ja unohtamassa vanhaa. Milloin sitä oppisi tekemään loppuun asti? Onko tunnollisuus ja asioiden päätökseen saattaminen joku piirre jonka voi ostaa netistä? Alkuinnostuksessa voisin siihen vaikkapa sijoittaa 😉

IMG_70641

Kategoriat
Yleinen

Haaveiden omenapuu

IMG_20130911_120345

 

Mun haave omista omenapuista on varmaan yhtä lailla blogin kantava teema kuin haave päästä siihen unelmien kuntoon. Toissa syksynä kun oltiin saatu tontti vuokrattua ja aloitettu talon suunnittelu kirjoitin että ”Oon jo kauan haaveillut modernista talosta, suloisesta pihasta ja sievästä omenapuusta ja näin syksyn tullen omenapuukaipuu on suurimmillaan!” Tuolloin omenanhimoon auttoi se, että sain ystävältäni monta ämpärillistä omenoita ja käytiin niitä yhdessä lasten kanssa poimimassa. Kotona keittelin ne soseeksi, tehtiin piirakkaa ja syötiin sellaisenaan. Puolitoistavuotta on vierähtänyt ja talo on valmis, mutta missä on ne omenapuut? No taimina todennäköisesti jossain puutarhakaupassa. Tämä haave onkin sellainen, että luultavimmin en keittele omenasosetta aamupuuron päälle omille lapsilleni, vaan ehkä lapsenlapsille 😉 Miten tylsää odottaa että ne kasvaa!

IMG_20130912_145258 IMG_20130911_120431 IMG_20130912_162517 IMG_20130913_142900

 

Voi olla, että itse haaveena mulla ei olekaan ollut juuri se, että voin joka vuosi keittää hilloa ja sosetta kaupasta ostetun sijaan, vaan se omenapuu symbolisoi mun unelmissa jotain muuta. Se on ollut sellainen konkreettinen asia johon voi kulminoida haaveen omasta kodista, omakotitalosta ja pihasta. Siitä olen haaveillut niin kauan kun tuon mieheni kanssa ollaan taivalta taitettu! Olen haaveillut perheestä, yhdessäolosta, lapsista ja siitä, että vietetään yhdessä aikaa ja minä äitinä teen perheelle hyvää satokauden herkuista. Olen haaveillut siis ihan tavallisesta perhe-elämästä, ehkä idyllisestä mutta toki iloineen ja suruineen.

20130910_192154 IMG_20130910_200314 IMG_20130702_144944

Yllä olevat postauksen kuvat ovat vanhoista arkistoista ja näissä talokin on vielä rakentamatta ja maisemat hyvin eri näköiset. Tästä ei kuitenkaan ole edes kahta vuotta! Vaikuttaisi siltä, että olen lähempänä omenapuuta kuin koskaan ja kun olen tässä pisteessä, niin tiedän että tärkeintä ei ole edes se omenapuu, vain tämä matka. Tämä mikä ollaan taivallettu tähän pisteeseen, eletty elämä ja se kaikki mikä on vielä edessä!

Ja kun etsin tietoa omenapuista ja niiden istutuksesta, niin olihan se mukavaa tietää että en ole haaveideni kanssa yksin. ”Oma omenapuu puutarhassa on useimpien kotipuutarhureiden unelma ja usein ensimmäisiä hankintoja uudelle omakotitalon pihalle.” -Viherrinki  Ehkä se omenapuu symbolisoi monelle muullekin makean suun lisäksi onnea ja unelmia 😉 Nyt juuri sopivaa sadepäivän tekemistä: pihasuunnittelua ja kahvia <3