Kategoriat
Yleinen

Kun plussasin

IMG_20141019_133644

 

Suunnilleen näinä päivinä tasan vuosi sitten marssin lääkäriin yhteisen päätöksen myötä poistattamaan kierukan. Se oli ollut mulla muutaman vuoden edellisen synnytyksen jälkeen ja syksyn tullen ajatus kypsyi siitä että perheeseen voisi tulla kolmas lapsi. Toista lasta ”tehtiin” rankan kaavan kautta ja kolme alkuraskauden keskenmenoa ennen tyttären syntymää olivat vaikeimmat ajat mitä olen koskaan kokenut. Se suru ja aivan järjettömän suuri tunnelataus jokaisen kohdalla on sellaista mitä en toivoisi kenellekään mutta hyvin moni nainen kokee elämänsä aikana. Kierukan poistosta en kertonut kenellekään, en edes halunnut miettiä sitä kummemmin. Takaraivossa oli suuri pelko siitä, että sama toistuu ja jaksaisimmeko yrittää kuinka monta kertaa uudelleen jos keskenmenoja jälleen tulisi. Toisaalta terveen lapsen syntymä sillä neljännellä kerralla toi toivoa siitä että alkuraskauden keskenmenot olivat vain suunnattoman suurta huonoa tuuria, sillä mitään selitystä niille ei koskaan löytynyt ja kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Mulla sattui tärppipäivät ihan muutamia päiviä lääkärikäynnin jälkeen ja kun kierukan poistosta oli kulunut 2,5 viikkoa niin jostain syystä hyvin veikeällä mielellä tein raskaustestin. Oon ollut niin monta kertaa raskaana että osaan arvata jo fiiliksestä miten kierrossa käy. Aavistelin siis jotain ja kun tikkuun piirtyi viiva jota kukaan muu ei nähnyt niin hihkuin jo onnesta. Tuo harmaanvalkoinen hailakka viivanpaikka näyttää aavistuksen punertavaa kun sitä katsoo ensin keittiössä, sitten olohuoneen ikkunalla ja sitten vessan kirkasvalolampun valossa kaikissa kolmessa paikassa juosten vuoron perään. Tuo päivä sattui olemaan vielä Isänpäivä 2013! Kun mies heräsi niin uutinen oli melkoinen. 2,5 viikkoa ja plussa. Mies ei tietystikään nähnyt mitään ja jäi päiviksi eteenpäin odottamaan vahvistusta asialle jonka itse jo tiesin.

Viikko eteni puoleen väliin ja perjantaihin mennessä jolloin oli Indiedays Inspiration blog awardsit tulossa heilutin kotona tikkua jossa oli kirkkaanpunaiset viivat. Mites nyt tehdään kun olin ystävien kanssa lähdössä juhlimaan ja viihteelle vuoden odotetuimpaan blogigaalaan? Sara oli onneksi jo kisadieetillä joten kuivin suin liikenteeseen ei herättänyt ihmetetystä hänen seuralaisena. Olin hyvä kaveri ja myötätunnosta hengessä mukana :DDD Halutiin pitää vielä hetki salaisuus meidän perheessä.

PhotoGrid_1413717772303

Blogissa kerroin uutisen 23.12. postauksessa Joulun taikaa. Sain ihan uskomattoman onnittelutulvan ja se herkisti kirjoittamaan muutama päivä uutisen jälkeen näin:

Ihan alkuun haluan kiittää kaikkia onnittelijoita niin blogin puolella, facebookissa, Instagrammissa kuin livenäkin onnitelleita tai muuta kautta viestiä laittaneita. Oon niin läpeensä rehellinen, että tuntui todella vaikealta kirjoittaa viime viikot ja mietin kovasti milloin kertoisin uutisen täällä. Mun historia raskauksien suhteen on melko surullinen ja kun tämä raskaus sai alkunsa niin elin ensimmäiset viikot niin hirveässä stressissä että ei mitään rajaa. Tuntui että edelliskertojen haavat revittiin samantien auki, vaikka mitään ikävää ei olekaan tapahtunut tämän kohdalla. Pidätin hengitystä lähes kirjaimellisesti ensimmäiseen ultraan saakka jota pelkäsin niin paljon, että voin pahoin. Uutiset olivat kuitenkin hyvät ja raskaus oli oikeassa paikassa ja kohdusta löytyi pieni elämän alku jolla sydän sykki.

Joulutunnelmissa tein yllättävän päätöksen ja kerroin raskaudesta julkisesti vaikka mulla on raskausviikkoja nyt vasta 10. Olen miettinyt, että mitä tahansa voi mennä pieleen viikoista riippumatta ja halusin kertoa uutisen enemmin jouluna kuin loppiaisena, sillä kertominenhan ei vaikuta siihen eteneekö raskaus vai ei. Kolme keskenmenoa kokeneena tää oli tietoinen päätös ja päätin että en voi elää kananmunankuorilla koko raskausaikaa mun historiasta huolimatta. Jos jotain ikävää tapahtuu vielä niin sitten joudun palaamaan tänne huonojen uutisten kera. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin ja meidän perhe kasvaa kolmannella lapsella ensi heinäkuussa 🙂

IMG_4964

Nyt kun palaan noihin fiiliksiin niin voin todeta että olen jo unohtanut tuon ihan kamalan suuren pelon ja kolmannen lapsen kohdalla helposti alkanut raskaus päätyi todella toivottuun lopputulokseen 26.7.2014. Tuntui että luoja armahti meitä helpolla raskaaksitulolla ja raskaudella kaiken kokemamme jälkeen. Arvostus elämän lahjaa kohtaan on suunnaton, enkä sen vuoksi koskaan ota lapsia ja perhettämme itsestäänselvyytenä.

4iha8

 

Tontilla vietettiin harjannostajaisia tämän viikon perjantaina ja hyvä ystäväni Anni tuli käymään kahvilla. Hän on saanut esikoisensa kesällä eikä oltu nähty toisiamme vauvakiireiltä vielä lainkaan. Puhuttiin siitä, talosta ja unelmista ja haasteista matkan varrella. Lopussa kun pakattiin lapset autoon ja oltiin lähdössä niin Anni heitti leikkisän vastauksen kun kysyin, että no mitä nyt tuumaat talosta? Hän sanoi ”että no mitä luulet: olen vihreänä kateudesta -sulla on upea talo tulossa ja auto täynnä ihania lapsia!” 🙂 Aivan ihanaa huumoria ja tottakin ystävän suusta! Olen todella onnekas.

Rikas ja raskas vuosi, kaiken vaivan väärti.

IMG_20141019_145605

Kategoriat
Yleinen

Hieno hetki elämänpolulla

IMG_20141015_162640

Eilinen meni asentaessa välipohjan palkkeja, harvalaudoitusta ja kantavia väliseiniä. Esikoinen on flunssassa niin en itse päässyt käymään tontilla kuin vasta illalla mutta pyörähtämässä kävin kuitenkin. Mulla on hirmuinen hinku päästä tontille päivittäin nyt varsinkin kun on jännittäviä päiviä asennuksen kanssa. Kun en oo siellä niin mietin miten homma etenee ja ajatukset pyörii pitkälti taloon liittyvissä asioissa. Oon vaan niin innoissani ja into vaan kasvaa päivittäin kun konkreettista tulosta tulee! Nyt pystyy niin paljon paremmin jo hahmottamaan mielessä millainen lopputuloksesta tulee.

IMG_20141014_162255

 

Tänään kun välipohja oli laitettu päästiin taas asennushommiin ja yläkerran seinäelementit nostettiin paikalleen. Sitä käytiin katsomassa lasten kanssa myös, onhan tuo oikein jännittävää myös heille. Lapset on ihan yhtä innoissaan uudesta talosta kuin me ja esikoinen kyselee montako päivää menee siihen, kun päästään muuttamaan uuteen kotiin. Voi kunpa tietäisin itsekin vastauksen <3

IMG_20141015_194930 IMG_20141015_121548 IMG_20141015_195131 IMG_20141015_195101

 

IMG_20141015_195225

 

 

Päivän päätteeksi nostokurki ajoi pois tontilta ja ympärillä lojunut lastattava tavara väheni puoleen. Seuraavaksi lienee ohjelmassa kattotuolit ja sen jälkeen katon tekeminen loppuun. Seinät kaipaavat kiireesti myös rappauslevyjä joten ne asennetaan heti kun Planiatalon toimittajat ovat valmiit tontilta tämän viikon jälkeen. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että säät on jo liian kylmät rappaamiselle ja se joutuu odottamaan ensi vuoteen. Ilmanlämpötilan pitäisi nimittäin pysyä viikon ajan yli +5 asteessa ja ensi viikoksi on luvattu jo kylmenevää. Olisi ollut ihana saada julkisivu valmiiksi ennen talvea mutta säälle nyt ei mahda mitään ja toki halutaan rappaus joka kestää halkeilematta.

IMG_20141015_214612

 

Joka tapauksessa oon laskeskellut, että harjakaisia voidaan viettää perjantaina joten pian termari kuumaksi ja maljaa nostamaan! Uskomatonta että tuosta upeasta talosta tulee ihan pian meidän koti! Meidän ensimmäinen omakotitalo <3  On se vieläkin vaan aikamoinen onnenkantamoinen että arpaonni suosi meitä tonttihaussa. Muuten meillä ei ois ollut mitään mahkuja rakentaa Helsinkiin. Pää täynnä unelmia ja sisustussuunnitelmia painun nukkumaan! Siitäkin huolimatta että käytiin heti aamusta lääkärissä kun esikoisella on flunssa, keskimmäisellä märkärupi ja kuopuksella sammas, tänään on ollut hyvä päivä! Nyt jos joskus voisi sanoa tuon uudelleen mitä tuossa mun nimen alla esittelyssä on lukenut kaikki mun blogivuodet: ”Rakastan kotona olemista ja tätä hetkeä perheen kanssa juuri nyt. Vaikeuksista huolimatta koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa.

Psst uusille ja miksei vanhoille: Blogia voi seurata Facebookissa, Blogilistalla, Bloglovin’issa ja Instagramissa.

Kategoriat
Yleinen

Päätepysäkki

IMG_20140928_205119

 

Mitä tapahtuu kun ajetaan metrolla Itiksen, Myllikän ja vielä Kontulan ohi?

-No päästään tietysti meille! :DDD

Hahhahhaa! Eli joo, heitettiin tänään ensimmäinen metrokeikka ”uudelle talolle” niin kuin tavataan lapsille tontista sanoa. Mies oli lähtenyt sinne jo aiemmin autolla hommiin ja minä tulin lasten kanssa vasta vähän myöhemmin perästä. Meidän tontti on siis itä-Helsingin viimeisellä metropysäkillä ja siitäkin pitää toki vielä kävellä. Matka ei ollut kuitenkaan pitkä ja aikamoisissa fiiliksissä olin suunnistaessani raksalle. Ekaa kertaa julkisilla, vähän kuin testailemaan miten sinne uuteen kotiin sitten pääsee ja katsomaan mm. pyöräteitä ja lähialueen taloja vähän paremmin. Olin niin yllättynyt! Tultiin omakotitaloalueen läpi mistä en oo koskaan ajanut ja siellä oli todella hienoja taloja ja ihanan viihtyisän näköistä! Ei ollenkaan hullumpi paikka!

20140928_165030 20140928_170653

20140928_170727

20140928_170918

Ihan siinä meidän lähellä on mm. urheilukenttä ja leikkipuisto. Osa tonteista on rinnetontteja ja osa on tasamaalla kuten meidän. Koko tuo alue on siis entistä metsää ja nyt vasta kaavoitettu ja tontit arvottiin kaupungin vuokratonttihaussa. Yhdessä talossa on jo asukkaat ja muutama varmasti muuttaa syksyn aikana! Läheskään kaikki eivät ole vielä aloittaneet ja osa tonteistakin on vielä luovuttamatta. Meidän taloon ei tule kellaria mutta se on vähän samantyyppinen kuin yhden naapurin joka on jo pidemmällä. Jos vaikka siitä näkisi vähän osviittaa miltä talo tulee näyttämään! Meille tulee siis rapattu valkoinen, tummanharmailla ikkunanpuitteilla ja yksityiskohdilla. Esimerkiksi harmaalla ulko-ovella. Ovi on tärkeä 😀

20140928_172203

PhotoGrid_1411926413847

IMG_20140928_171929

Nyt tontilla on tehty maatöitä ja oli kiva yllätys, että kalliota ei ole tullut vielä vastaan vaan maapenkere mikä tontilta piti kaivaa on ollut irtokiviä. Ihan kivan kokoisia murikoita 😉 Kivet jäävät todennäköisesti tontille hyötykäyttöön kun tasoitetaan reunustojen korkeuseroja vielä.

IMG_20140928_212449 IMG_20140928_172625 IMG_20140928_212308

Talotoimitus on viikolla 42 eli kahden viikon kuluttua! Ihan hullua!!! Tontilla tapahtuu nyt niin paljon et haluaisin käydä siellä joka päivä kun näkymä on aina eri. Jotenkin sitä on ihan fiiliksissä jo pienistä jutuista, esim. kun puut kaadettiin ja päästiin siivoamaan pöllit ja risut. Nyt sitten ihailen jokaista käännettyä kivenmurikkaa ja ällistelen kun tontti muuttuu. Ensi viikolla tulee ilmeisesti jotain putkia ja sokkelia sitten? 😉 Hyvin oon joo kartalla, itsehän siis mietin jo mitä tarjoilen harjakaisissa sitten muutaman viikon päästä! First things first! 😉

IMG_20140928_212045

Sisätilojakin ollaan mietitty nyt jo vähän enemmän mutta mitään lopullisia päätöksiä materiaaleista ei olla tehty. Kovin ihanaa mutta vaikeaa sekin! 🙂 Tällaisia juttuja pyörii mielessä mutta katsotaan, katsotaan!

IMG_20140919_134831
Tulikiven myymälässä
IMG_20140914_123716
ja kuvastossa tämä Jalanti missä on leivinuuni <3
IMG_20140915_171235
mun mieleen ois myös mosaiikkiparketti
IMG_20140928_215303
Kvikistä Tinta malliston keittiönkaapit
IMG_20140920_114047
ja sen kaappien väliin tulevien koristelistojen värivaihtoehdot

Sisätiloissa tosiaan moni valinta vaikuttaa toiseen, että saa harmonisen kokonaisuuden ja kun kyse on kokonaan uudesta talosta niin canvas on tyhjä. Vielä voi siis täysin valita mihin suuntaan lähtee sisustusta viemään. Mä haluaisin aavistuksen modernia mutta kodikasta ja lämmintä. En niin valkoista kuin aiemmassa! Mies miettii vähän rustiikkisempaa mut mä pelkään liikaa viinikellarimaisuutta. Sit en myöskään välitä maalaisromantiikasta tai siitä, et kevennetään maalaamalla kaikki valkoiseksi. Lattiassa leveä lankkuparketti on tällä hetkellä kuitenkin vahva vaihtoehto yhteisellä listalla sittenkin sen vinyylin sijaan.

Lämmin, ajaton mutta skandinaavisen tyylikäs. Yksi sellainen, kiitos!