Mä oon ilman läppäriä! Mun oma tietokoneen käyttö ja somen vilkuilu puhelimella tekee varmasti useamman tunnin päivään ja välillä siitä on hyvä vieroittautua. Tämä viikko me ollaan oltu yhdessä perheen kanssa lapsen kuntoutuskurssilla näissä kuuloasioissa ja kurssi kestää vielä huomiseen. Kovin kaukana kotoa ei olla sillä paikka sijaitsee Helsingin Haagassa, Valkeassa talossa. Esimerkiksi eilen illalla kävin hetken tutustumassa Akvamariinin showroomilla kevään ja kesän uutuuksiin mm. sporttimuodin saralla. Siellä törmäsin Jonnaan 🙂
Dieetti on sujunut haasteista huolimatta ihan normaalisti. Toki paikassa jossa on valmis ruokailu on vähän tylsä syödä omia eväitä mutta tässä kohtaa oma halu päästä ylimääräisistä kiloista on suurempi kuin tarjolla oleva ruoka ja välipalakahvien herkut. Mikäänhän ei estä sitä etteikö niitä voisi olla ottamatta eikä sosiaalisten tilanteiden välttely toimi jos on menoa. Pakkasin tänne mukaan punnitut herat ja puurohiutaleet, kookosöljyn ym. joten aamu-, väli- ja iltapalat on helppo koota. Mun mies oli vielä niin kultainen että kun hän kävi kotona niin hän teki mulle dieetin mukaiset ”lämpimät” safkat taas kahdeksi päiväksi. Aika herkkää! 🙂
Joten pahoittelen et en oo päässyt vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin. Todella mukavia ovat! Kiitos jokaiselle! Kyllä tuon viisi kiloa tosiaan huomaa jo fiiliksessä ja vähän vyötärölläkin 🙂 Nyt postaan kännykällä niin pidän jutun lyhyenä mutta halusin tosiaan päivittää tietoa et hyvin menee ja kaikki kunnossa! 🙂 Vanha 6pack fitnessin kylmälaukku on ollut taas kovassa käytössä. Myös viime viikonlopun Turun reissulla jossa kummipojan synttärit juhlittiin omien eväiden ja kahvin voimalla. Kyllä sitä tässä taas miettii et miks piti antaa mennä männikköön näin pahasti, ennen ryhtiliikettä? Voiko laittaa lasten piikkiin? 😉
Täällä on loistava pöhinä päällä ja viime viikonlopun notkahduksesta on toivuttu hyvää vauhtia. Alkuviikosta mieliteot vaivasivat enemmän ja pahin hetki oli ehkäpä toissailta, jolloin katsoin leffan ennen nukkumaanmenoa. Otin leffaeväiksi mun iltapalan eli rahkaa ja marjoja sekä sen kaveriksi pepsimaxia, jota en ole nyt juonut juurikaan. Se osoittautui ihan surkeaksi valinnaksi, sillä tuona iltana mulla teki mieli ihan kaikkea! Epäilen vähän syyksi tuota limukkaa. Oisko se kuitenkin niin et light limukka herättää jotain ruokahimoja? 😀
Joka tapauksessa niistäkin selvisin ihan hyvin ja se on näkynyt vaa’alla. Lähtöpainohan oli 99kg ja rapiat päälle joten puntarin tänään pysähtyessä 94 kiloon, on vajaassa kuukaudessa keventelyä karissut ensimmäinen vitonen! Olo on aivan mainio ja tunnen miten turvotus on lähtenyt ja läski pehmentynyt. Nyt vatsakin on sellaista höllyvää makkaraa eikä kiinteää ja painavaa läskiä (te isommassa koossa joskus olleet ehkä ymmärrätte) 😉 Näyttäisi siis siltä, että nykyinen ruokavalio siis toimii ja ennen kaikkea on mulle sellainen, että pystyn sitä suuremmin ponnistelematta noudattamaan. Oon todella paljon tykännyt siitä, että päivässä on seitsemän ateriaa (ruokapäiväkirja täällä). Nams! Se on se mikä saa mut pysymään kaidalla tiellä 😉
tänään 94kgsivusta 94kgpose, pose…lähtökondis 99kgja ei niin imarteleva sivupose… 99kg.ja siis lähtötilanne eri vaatteissa / 99kg.
En nyt yhdistänyt uusia ja vanhoja kuvia kollaaseiksi mutta ehkä näette eron. Oon itse sitä mieltä että kilo taisi lähteä poskista ja loput neljä on varmasti kadonnut tuosta vatsanympäryksestä. Se oli kertakaikkisen valtava ja kyllä siitä vieläkin saa lähteä vaikka millä mitalla, mutta alku on aina alku ja oon ylpeä itsestäni että edes tuo ensimmäinen vitonen on takana. Hyvillä mielin eteenpäin!
Edellisen kerran laihduttaessa tapasin palkita itseäni aina pienistä välietapeista jollain tavalla (muulla kuin ruoalla). Mulla oli tänään sovittuna aika ripsipidennyksiin niin se tuli kuin tilauksesta. Ripset kruunasivat iloisen olotilan ja on jotenkin ihanaa alkaa taas huolehtimaan itsestä. Mulla nimittäin oli kiinnostus täysin kadonnut siihenkin tässä jossain vaiheessa. Tänään illalla poistin vielä viiksikarvat Veetin kylmävahaliuskoilla kun kauhistelin noita päivällä otettuja lähikuvia kasvoista 🙂 Nyt kelpaa!
Koko idea pidennyksiin tuli, kun kuulin Monnalta suosituksen hyvästä paikasta. Mullahan on ripsipidennysten kanssa ollut vähän huonoa onnea. Vuosi takaperin samaan aikaan nimittäin haaveilin myös pitkistä ripsistä lähestyvien fitnesskisojen kisakatsomoon ja lopputulos oli kurjien sattumusten summa. Sain väärälaiset ripset jotka sitten poistossa irrottivat kaikki omatkin ja kirjoitin siitä kirjoituksen Pieleen meni. Sen jälkeen oon ollut ihan omilla ripsillä mutta nyt alkoi kutkuttamaan josko kokeilisin vielä kerran. Tällä kertaa laittaja tekisi ne ihan hoitolassa eikä kotona ja tuo paikka on kuulema bloggaajien lisäksi missien ja juontajien suosiossa 🙂 Kyseessä oli Beauty Anniina Ullanlinnassa!
Mun ripset tehtiin yhteistyönä blogin kanssa ja oon itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Sain kerrankin juuri sellaiset kuin halusinkin ja paikan omistaja Anniina oli todella sympaattinen. Beauty Anniina tarjoaa lukijoilleni uudet ripset 100 eurolla (norm. 120€) ja tarjous on voimassa 24.4. saakka. Varauksia voi tehdä numerosta: 050 4119536 tai Facebookissa.Alennuksen saa ihan mainitsemalla että löysi tarjouksen blogista. Ripsiä on sitten sekä perinteisenä että volyymiripsinä! Mulla itselläni on nämä perinteiset ja kaarevuudeltaan ne ovat D. Juuri sopivat räpsyt Fitness Classicin kisakatsomoon kun paikalla on toinen toistaan kauniimpia naisia. En jää ainakaan ripsissä fitnessmisukasta kauas 😉 Kisathan ovat viikon kuluttua Helsingissä.
OIkein ihanaa viikonloppua kaikille! Me heitetään huomenna päivän keikka Turkuun mun siskonpojan syntymäpäiville. Lahja on ostettu ja first things first -kananmunat keitetty ja riisit ja broilerit valmistettu 😉 Kyllä tää tästä! Päivä ja viikko kerrallaan.
Pääsiäinen tuli tänä vuonna nopeammin kuin koskaan. Viikot vierii ihan mahdotonta vauhtia juuri nyt ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta. Me vietettiin koko pääsiäisloma ihan kotosalla ja joka päivälle riitti vieraita. Molemmat siskoni tulivat lastensa kanssa kylään, sillä myös lapset ovat odottaneet että pääsevät Elielin ja Linnean uuteen kotiin yökylään. Lauantaina juhlittiin myös tänään seitsemän vuotta täyttävää esikoista lasten juhlien merkeissä. Voisi siis sanoa melkoista menoa oli meidän pääsiäispyhät!
seitsemän
Tarjolla oli kinkku- ja kasvispiirakkaa sekä mm. erilaisia kakkuja. Elielin toiveesta kakun teema oli Minecraft joka ei tilauskakkuna ollut ihan sellainen kuin toivottiin mutta Sara riensi apuun ja teki meille siihen sokerimassasta hienot koristeet ja pelasti tilanteen niin, että teemakin selvisi ensi vilkaisulla niille jotka tietää pelin. Aikuisempaan makuun oli tuollainen sektorikakku jossa oli erilaisia juustokakkuja sekä terveellisempään kategoriaan GreenStreetiltä tilattu minttusuklaa raakakakku. Se on mun oma henkilökohtainen lemppari ja olinkin innoissani mahdollisuudesta että heiltä voi pääkaupunkiseudulla tilata kokonaisen kakun. Itsekin olisin voinut tehdä mutta viiden lapsen hoitaminen ja kodin stailaaminen oli niin täysi työ, että armahdin itseäni tänä vuonna sillä että en väännä kaikkia kakkuja itse. Ihan oikea valinta, sillä silti hommaa riitti enemmän kuin tarpeeksi 🙂
minä ja Saraja meidän tytöt: Saran Lily (4) ja Linnea (3)
Mun oma strategia lauantaihin oli se, että tein perjantaina kaikki ruoat valmiiksi välipaloja myöten ja sen lisäksi olin kysynyt luvan yhteen palaan raakakakkua. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja lopputulos dieetistä poikkeamiseen oli se, että sunnuntaina maistoin kaikkia(!) juustokakkuja mitä oli jäljellä. Voin kertoa että ei tullut hyvä olo, eikä mieli. Olin ollut kolme viikkoa niin hyvillä mielin mun dieetistä ja sen kakkupalan jälkeen tulikin ihan hirmuinen himo saada lisää ja oli tosi vaikea motivoitua kananmunanvalkuaisiin. Tuo fiilis tuli ihan puskista ja todettiin Mikon kanssa että mun sokerista vieroitus on vielä kesken ja kaikenlaisia tankkaus- tai herkkupäiviä siirretään kunnes oon päässyt sokerikoukusta irti. Tärkeintä on nyt siis syödä hyvin säännöllisesti kaikki ruoat mitä ruokaohjelmaan kuuluu ja antaa ajan vähän kulua.
Tapoja on tosiaan varmasti monia ja siinä missä jollekulle toiselle sopii pala kakkua tai vaikka kokonainen herkkupäivä kerran viikkoon, ei se tunnu mulle nyt hyvältä vaihtoehdolta. Mulla itsellä tuli nimittäin sellainen olo, että mitä enemmän saan herkkuja niin sitä enemmän alan lipsumaan ja kohta syönkin taas mitä haluan ja milloin haluan ja luonnollisesti en sitten laihdukaan mikä tässä taas on tavoitteena.
Eilinen ja tämä päivä on kysynyt luonnetta ja hampaita on saanut kiristellä useampaankin otteeseen. Herkuttelun jälkeen ruokavaliossa pysyminen on ollut paljon vaikeampaa kuin nuo muutama viikko flow’uta jotka olivat siinä välissä. Melkeinpä sanoisin, että eipä olleet kakkupalat sen väärti, sillä mielumminhan sitä liihottelisi siinä optimaalisessa dieettivirrassa. Projekti normaalipainoon ja hyvään kuntoon on pitkä, mutta oon valmis tekemään töitä. Tässä sen taas muistaa, mikään ei tule ilmaiseksi. Jokaisella on omat taistelunsa ja kyllä se tulos sieltä peilistä näkyy mitä on suusta laitettu alas.
Musta on todella ihanaa että blogin kautta voin jakaa mun tuntemuksia ja saada tukea omalle matkalleni ja ehkä motivoida myös jotakuta toista. Ymmärrän että mun elämäntilanne on ollut hektinen viimeisen vuoden ja moni kehottaakin olemaan itselleen armollinen kun on monta rautaa tulessa. Harva joka näkee asian eri kantilta kehtaa kirjoittaa omaa kommenttiaan jossa ihmeteltäisiin mun painonnousua ja hurjaa määrää raskauskiloja. Silti tiedän että niitäkin on. Joskus kohteliaisuus voi ehkä tehdä myös hallaa, sillä sitä itsekin laittaa armollisuuden piikkiin asioita, jotka pitkässä juoksussa saavat voimaan pahoin. Missä kohtaa armollisuudesta tulee tekosyy laiminlyönnille? Mulle tämä ylipaino on sellainen, että en tosiaan voi hyvin ja kaipaan aikaan jolloin olin paremmassa kunnossa. Mikko joka teki mulle ruokaohjelman ja on auttanut tässä alkuun sanoikin, että mun pitää olla itselleni tässä alussa jopa ankara, jos haluan päästä tavoitteeseeni. Sitä tässä on vaadittu, suomalaista sisua ja perkelettä! Nimittäin niin paljon helpompaa olisi antaa periksi ja jatkaa mussutusta. Mutta kun ei meinaa suksi luistaa niin silloin ei luovuteta, vaan huudetaan havuja perkele!
