Kaikki tietää, että elämä on meidän jokaisen kohdalla ylä- ja alamäkiä. Joskus tulee sellainen vaihe kun toisella elämänalueella asiat sujuu erinomaisesti mutta se on ehkä muualta pois. Välillä taas tilanne kääntyy päinvastoin ja roolit vaihtuvat. Näitä asioita on esimerkiksi työ, talous, perhe, oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi. On varmasti joku Arkhimedeen laki, että ne kaikki eivät voi olla yhtäaikaa yhtä hyvin vaan yksi on liikaa syrjäyttäen toisen. Täydellinen onni ja tasapaino on kenties kuin kaiuton huone, jossa on epämiellyttävä olla sillä ihmisaivoja ei ole suunniteltu täydelliseen hiljaisuuteen.
Meidän perheessä eletään monella saralla murrosaikaa, myös asioiden parissa jotka jäävät kirjoittamiseni aihepiirin ulkopuolelle. Välillä on huolta lapsista ja ajoittain sen myötä omasta jaksamisesta. Ne on kuitenkin asioita jotka ovat ensisijaisen tärkeitä ja tarvittaessa ajavat kaikkien yllämainittujen edelle, hinnalla millä hyvänsä. Teen mitä vain lasteni hyvinvoinnin eteen ja joskus erityislapsen vanhempana se on erityisen raskasta. Kuulin taannoin osuvan sanonnan ja tähän aikaan vuodesta se onkin meillä ajankohtaista. Se on depressioviikot eli kun on vuosittainen aika täyttää hakemuksia jotta lapsi saa hänen tarvitsemansa avun ja tuen. Täällä eletään juuri noita depressioviikkoja jolloin oksennetaan kaikki se tuska paperille johon oma mieli ja arki on jo mukautunut. Nämä viikot jättäisin mielelläni pois kalenterista…
Pienen tietokonebreikin aikana olen kuitenkin kerännyt voimavaroja juuri tällä elämänalueella ja voin lämpimästi suositella myös muille leijonaemoille, jotka painivat samojen tunteiden kanssa että hakeutukaa vertaistuen pariin. Se on ihan hurjan hienoa sekä lapselle, että vanhemmalle ja meillä Suomessa järjestetään hyvin paljon tällaista toimintaa monilla eri haasteiden alueilla. Tämän viikon voimin jaksan vaikka maailman ääriin ja reppu täynnä uusia eväitä on helppo katsoa positiivisesti eteenpäin ja uskoa että elämä kantaa!
Lämmin halaus sinulle joka tiedät miltä samat viikot tuntuvat <3
Rasti seinään, meikä koneella! Juu ei kai tästä oo ihan turhaan varoiteltu sillä täytyy myöntää et hiukkasen hapoille on vetänyt tuo taloprojekti tässä viime aikoina. Jokaista lihasta särkee, univelka kerääntyy ja pinna lyhenee päivä päivältä. Aamut ilman kahvia on kamalia sillä haukottelen puoleen päivään saakka ja asioita on hoidettava kuitenkin joka päivä. Näkymä on yleensä hymyn sijaan hyvin väsynyt, jos ei ihan ihmisraunio vielä niin projektin lopussa kenties viimeistään.
Paljon on kuitenkin tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Siitä ei ole montaakaan viikkoa kun vasta kaadettiin puut tontilta mutta nyt näkymä on täysin erilainen. Talopaketti tulee 9 päivän kuluttua ja vielä tekemistä riittää. Sokkelinvalu, harkot ja raudoitukset on oltava valmiit ensi viikon aikana. Nyt on maatyöt kuitenkin tehty ja voi luoja mikä määrä kiviä ja maa-ainesta tontilta lähti. Ainoa huono puoli on, että kaupunki ei ota vastaan tuota maata, vaikka se ei edes ole meidän (vuokratontti). Espoo ja Vantaa taasen eivät ota helsinkiläisten maata joten se täytyy roudata kauemmas (maksaa). Saa siis laittaa viestiä jos joku on täyttömaata vailla 😉
Minkäälaista terveellisen elämän tsemppipostausta ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Siihen on toki myös toinen syy eli se että urheilu on ollut se josta oon nipistänyt kun tunnit ei vuorokaudessa riitä. Ainoiksi sporttisessioiksi on viime viikkoina kuulunut ne päivät kun oon mennyt metrolla ja vaunutellen tontille tai käyttänyt koirat lenkillä. Myös blogi on saanut samasta syystä laiminlyöntinsä. En muutenkaan tykkää vääntää väkisin tekstiä eli silloin kuin ei ole hyvä kirjoitusflow. Pelkään myös et raksajutut tulee teillä korvista ulos mutta kun se täyttää tällä hetkellä vauvan lisäksi koko elämän niin on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tää talo on meidän pitkäaikainen unelma ja kaiken tän väsymyksen keskellä se on silti asia joka tuo iloa elämään. Joka kerta kun ajan käymään työmaalla niin mut valtaa ihan mieletön fiilis <3
Amoksen kanssa menee hienosti ja hän kasvaa hirvittävää vauhtia! <3 Ikää on tänään tasan 10 viikkoa ja hyvin on mennyt! Olen niin kiitollinen hänestä ja kaikista hetkistä kun saan nuuskuttaa pientä sylissä ja uppoutua siihen rakkaudentunteeseen mikä valtaa mielen. Haluan pitää häntä mahdollisimman paljon lähellä ja siitä syystä Amos nukkuu kainalossa. Herra syö tosin aika usein, niin päivällä kuin yöllä niin se on seikka joka vie musta aika paljon mehuja. Kun yritän hoitaa asioita niin huomaan imettäväni ihan joka paikassa, rautakaupassa, parkkiksella ja tontilla autossa. Ihan kaikkialla! Pienen ehdoilla siis mennään. Yöllä on vähän vaikea nukkua sillä ainoa asento joka mulle sallitaan on kyljellään. Joko siis ruokkiessa tai sit niin et mies on kierähtänyt niin lähelle mun selkää. Huomaan että 160cm sänky ei loppujen lopuksi oo kauhean leveä kun imettää monta kertaa yössä. Kun tuo talo valmistuu niin ollaan kyllä aika kypsiä muuttoon. Tsekkasinpa, että asumisväljyys Helsingissä henkilöä kohden on keskimäärin 34,2m2 (lähde). Meillä se on täällä nykyisessä asunnossa 11m2. Uudessa talossa päästään runsaaseen 34,6m2 tilavuuteen! Voin jo aistia sen tilantunnun kun kaikki eivät ole toisistaan jatkuvasti näköetäisyydellä ja lapsilla on omat huoneet. Voitteko kuvitella mitään parempaa?
Tämän hässäkän keskellä ehdin tällä viikolla kuitenkin yhteen omaan blogijuttuun eli kävin viestintätoimisto Akvamariinin showroomilla bloggaajaviikon kunniaksi. Sporttivaatteissa oli todella paljon pitkiä takkeja talveen, hyvin neutraaleissa ja maanläheisissä sävyissä. Ulkoiluvaatteet ihan rinteisiin, laduille ja muuhun liikkumiseen oli värikkäämpiä. Olin onnessani kun sain hetkeksi uppoutua ihan omaan menoon ja kun tervetulokahvikupissa luki enjoy niin olihan siellä mukava ihastella uutuuksia 🙂 Itse tykästyin eniten Merrelin talvitakkiin ja HellyHansenin pehmeisiin nahkasaappaisiin jotka oli sporttiset mutta muodikkaat myös farkkujen kera.
tässä Merrellin lämmin svetari, ei kuitenkaan se ulkoilutakki johon ihastuin erityisesti
nämä etualalla olevat sai myös beigenä, samassa värissä kuin tuo keskellä oleva korkeampi saapas.
Viilettäessäni asioilla oon kuitenkin yrittänyt tsempata syömisen kanssa. Oon maistanut mm. Fastin proteiini-kookosveden kaikkia makuja ja syönyt miehen kanssa Teboilin lounaalla kanakeittoa. Kotona tehdään viikonloppuna savulohipastaa ja minttusuklaa raakakakkua.
Nyt muihin puuhiin mut loppuun kevennykseksi meikäläinen olohuoneessa istumassa, keittiössä kokkaamassa ja tietysti jääkaapilla! 😉 Ihan on viimeistelyä vaille valmis koti, vai mitä? 🙂
Hei blogi, ollaan me vielä täällä! Mamma on melkein unohtanut meidän kuvaamisen kun se on saanut uuden vauvan. Se kuvaa myös aina jotain tylsää maaplänttiä tai sit itseään. Vaikka onhan meissäkin ikuistettavaa! Kieli poskella juostessa tai kakkakuoppaa kaivaessa.
Mutta tiesittekö mitä? Vaikka syksy tulee niin ruoho on vihreämpää silti yhdessä paikassa… Nimittäin pienten puolella! Aina ja ikuisesti.
Mukavaa koirienhoitoviikkoa! Meidän mielestä nyt vois olla sellainen. Antakaa kunnon rapsutukset omillenne!
