Viikonloppu meni hujauksessa, sillä launtaina oli esikoisella koululauantai joten viikko oli 6-päiväinen. Samalla siellä oli kaikenlaista tapahtumaa ja mm. myyjäiset ja paikalle oli kutsuttu myös koululaisten perheet niin olimme siellä. Koulun jälkeen ehdin hyvin syöttää vauvan ja suuntasin hänen kanssaan GreenStreetille Raakasuklaa 2.0 workshoppiin. Mun viime viikon ”valittu” oma meno 🙂 Ajoitus meni nappiin ja natiainen veti hirsiä vaunuissa koko kurssin ajan ja minä pääsin opettelemaan kuinka tehdään täytettyjä raakasuklaita! Ehdottomasti taito jonka tarvitsee kun pitäisi vielä pudottaa painoa. Huomatkaa miten ihanan ristiriitaista 😉 No mutta, varmasti siis parempaa kun moni muu nami, sillä ne eivät sisällä lainkaan valkoista sokeria. Kaikki raaka-aineet ovat luonnon omia sellaisenaan ja lisäksi täynnä antioksidantteja, vitamiineja ja makuja. Kurssin vetäjänä toimi Heidi.
Alussa meille kerrottiin raakakaakaosta sillä itsekin olin käynyt alle vain raakakakkukurssin, eikä moni ollut tehnyt aiemmin raakasuklaata. Teoriapuoli toi hyvin tietoa mitä ollaan tekemässä ja mitä kaikkia terveysvaikutuksia raakakaakaolla ja muutamilla muilla käytetyillä raaka-aineilla on. Sitten tehtiin pareittain suklaat kolmessa ryhmässä: mansikka-, inkamarja- ja minttutäytteillä. Itse olin tekemässä mansikkakonvehteja ja voi että miten hyviä niistä tulikaan!
Lopputuloksia maisteltiin koko ryhmän kera aina suklaa kerrallaan ja juteltiin miten tekeminen oli sujunut. Aika meni todella leppoisasti ja tosiaan Amos nukkui tyytyväisenä vaunuissa koko setin ajan. En tiedä olisinko voinut olla tyytyväisempi suklaita maistellessa!
Ihan kädenkäänteessä ei konvehdit valmistuneet eli niiden teko vaatii enemmän aikaa kuin pelkkien suklaiden. Yritän kyllä varmasti kotonakin kokeilla kun tulee sopiva hetki. Oma lempimaku taisi olla tuo mansikka vaikka minttua haluan varmaan seuraavaksi tehdä.
GreenStreetin idea on tuoda hyvä Flow eli fiilis kaikille mikä suklaansyömisestä tulee, kun se vaikuttaa meidän mielialaan positiivisesti. Yritys on täysin kotimainen ja maahantuo laadukkaimpia ja puhtaimpia raaka-aineita maailmalta. On ollut ilo tutustua teamiin ja postaus onkin tehty blogiyhteistyönä omasta kiinnostuksestani.
Jotta myös muilla kiinnostuneilla olisi helppo lähteä mukaan tutustumaan tarjoaa GreenStreet blogilukijoille koko viikoksi -20% alennuskoodin verkkokauppaan. Valikoimassa on raakasuklaisiin ja leivontaan käytettäviä tuotteita ja näitä workshoppeja (esimerkiksi käymäni Raakasuklaa 2.0 workshopin hinta on normaalisti 59€ ja nyt siis 47,20€). Käykää tutustumassa sivuihin täällä: GreenStreet.fiAlennuskoodi toobigtobeme on voimassa 6.10. saakka.
Mitä tapahtuu kun ajetaan metrolla Itiksen, Myllikän ja vielä Kontulan ohi?
-No päästään tietysti meille! :DDD
Hahhahhaa! Eli joo, heitettiin tänään ensimmäinen metrokeikka ”uudelle talolle” niin kuin tavataan lapsille tontista sanoa. Mies oli lähtenyt sinne jo aiemmin autolla hommiin ja minä tulin lasten kanssa vasta vähän myöhemmin perästä. Meidän tontti on siis itä-Helsingin viimeisellä metropysäkillä ja siitäkin pitää toki vielä kävellä. Matka ei ollut kuitenkaan pitkä ja aikamoisissa fiiliksissä olin suunnistaessani raksalle. Ekaa kertaa julkisilla, vähän kuin testailemaan miten sinne uuteen kotiin sitten pääsee ja katsomaan mm. pyöräteitä ja lähialueen taloja vähän paremmin. Olin niin yllättynyt! Tultiin omakotitaloalueen läpi mistä en oo koskaan ajanut ja siellä oli todella hienoja taloja ja ihanan viihtyisän näköistä! Ei ollenkaan hullumpi paikka!
Ihan siinä meidän lähellä on mm. urheilukenttä ja leikkipuisto. Osa tonteista on rinnetontteja ja osa on tasamaalla kuten meidän. Koko tuo alue on siis entistä metsää ja nyt vasta kaavoitettu ja tontit arvottiin kaupungin vuokratonttihaussa. Yhdessä talossa on jo asukkaat ja muutama varmasti muuttaa syksyn aikana! Läheskään kaikki eivät ole vielä aloittaneet ja osa tonteistakin on vielä luovuttamatta. Meidän taloon ei tule kellaria mutta se on vähän samantyyppinen kuin yhden naapurin joka on jo pidemmällä. Jos vaikka siitä näkisi vähän osviittaa miltä talo tulee näyttämään! Meille tulee siis rapattu valkoinen, tummanharmailla ikkunanpuitteilla ja yksityiskohdilla. Esimerkiksi harmaalla ulko-ovella. Ovi on tärkeä 😀
Nyt tontilla on tehty maatöitä ja oli kiva yllätys, että kalliota ei ole tullut vielä vastaan vaan maapenkere mikä tontilta piti kaivaa on ollut irtokiviä. Ihan kivan kokoisia murikoita 😉 Kivet jäävät todennäköisesti tontille hyötykäyttöön kun tasoitetaan reunustojen korkeuseroja vielä.
Talotoimitus on viikolla 42 eli kahden viikon kuluttua! Ihan hullua!!! Tontilla tapahtuu nyt niin paljon et haluaisin käydä siellä joka päivä kun näkymä on aina eri. Jotenkin sitä on ihan fiiliksissä jo pienistä jutuista, esim. kun puut kaadettiin ja päästiin siivoamaan pöllit ja risut. Nyt sitten ihailen jokaista käännettyä kivenmurikkaa ja ällistelen kun tontti muuttuu. Ensi viikolla tulee ilmeisesti jotain putkia ja sokkelia sitten? 😉 Hyvin oon joo kartalla, itsehän siis mietin jo mitä tarjoilen harjakaisissa sitten muutaman viikon päästä! First things first! 😉
Sisätilojakin ollaan mietitty nyt jo vähän enemmän mutta mitään lopullisia päätöksiä materiaaleista ei olla tehty. Kovin ihanaa mutta vaikeaa sekin! 🙂 Tällaisia juttuja pyörii mielessä mutta katsotaan, katsotaan!
Tulikiven myymälässäja kuvastossa tämä Jalanti missä on leivinuuni <3mun mieleen ois myös mosaiikkiparkettiKvikistä Tinta malliston keittiönkaapitja sen kaappien väliin tulevien koristelistojen värivaihtoehdot
Sisätiloissa tosiaan moni valinta vaikuttaa toiseen, että saa harmonisen kokonaisuuden ja kun kyse on kokonaan uudesta talosta niin canvas on tyhjä. Vielä voi siis täysin valita mihin suuntaan lähtee sisustusta viemään. Mä haluaisin aavistuksen modernia mutta kodikasta ja lämmintä. En niin valkoista kuin aiemmassa! Mies miettii vähän rustiikkisempaa mut mä pelkään liikaa viinikellarimaisuutta. Sit en myöskään välitä maalaisromantiikasta tai siitä, et kevennetään maalaamalla kaikki valkoiseksi. Lattiassa leveä lankkuparketti on tällä hetkellä kuitenkin vahva vaihtoehto yhteisellä listalla sittenkin sen vinyylin sijaan.
Lämmin, ajaton mutta skandinaavisen tyylikäs. Yksi sellainen, kiitos!
Tekis mieli heittäytyä syvälliseksi ja jatkaa ääneen pohdintaa. Tää meidän nykyinen elämäntilanne on niin erilainen kuin vaikka vuosi-kaksi sitten kun elettiin niin sanotusti vähän tasaisempaa arkea Laajasalossa. Oltiin haaveiltu jo pitkään siitä, että joku päivä päästään asumaan omakotitaloon, ostamalla ja remontoimalla aina astetta isompi asunto ja pikku hiljaa säästämällä. Kun yksi päivä meille tarjottiin kaupungin vuokratonttia varasijalta niin se tunne oli uskomaton. Tuleeko meistä talonrakentajia?! Saanko suunnitella ihan oman kodin? Pieni postimerkin kokoinen pala maata Helsingissä on vain meille. Miten suuria unelmia siihen liittyykään! kirjoitin postauksessa Onnenkyyneleet jossa kerroin asiasta.
Suunnitteluvaihe siitä lähtien on ollut pitkä tai ainakin tuntunut siltä. Päädyttiin käyttämään perheessä olevaa arkkitehtia eli mun äiti piirsi meidän talon ja toimii projektin pääsuunnittelijana. Omalle äidille oli helppo selittää mitä toivottiin sillä hän tuntee meidän perheen niin hyvin, että välillä löysi paremmin ratkaisut kuin me edes osattiin kuvitella. Kuitenkin koko projekti on ollut tähän saakka vain unelmia paperilla ja ensikertalaisena ne on hankala kuvitella valmiiksi. Millainen meidän talo on kun se on lopulta valmis? Ovatko kaikki tuhannet paperit ja piirustukset ihan oikeasti 3-ulotteinen todellisuus jo hetken kuluttua? Tuollaisia ajatuksia on pyörinyt päässä jatkuvasti, kunnes eilen tontilla käydessä koin sellaisen herätyksen tunteen. Kaivinkoneiden kuopiessa mulla meinas kyynel vierähtää poskelle kun tajusin, että kohta tuo paikka jossa oon vuoden ajan käynyt katsomassa samaa maisemaa onkin poissa ja varvikon tilalla on ihan oikea talo, meidän koti!
Ihan samalla tavalla kuin rakentaminen on moni muukin haave elämässä. Ne ovat epätodellisen tuntuisia asioita ja joskus on vaikea erottaa se raja kun haave muuttuu todellisuudeksi. Mun polku elämäntapamuutoksessa on ollut pitkä jo blogissa, saati sitten mun koko elämässä. Puoli vuotta siitä kun oli aloittanut blogin kirjoitin mun omia ohjeita ylös kirjoitukseen Ajatuksia matkan varrelta.
1. Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna.
Tää on mun oma lause jota mietin paljon. Ei kannata jäädä odottelemaan, että herää jonain aamuna ja on esimerkiksi korkeasti koulutettu tai fitnesskilpailija. Jos tavoittelet jotain niin työ sitä kohden pitää aloittaa heti. Hakea kouluun tai elää sitä fitnesskilpailijan elämää jo vuosia ennen kuin astuu kisalavalle. Tää ei sitten toimi kaikkeen. En kannusta esim. törsäämään rahojaan tänään jos halua että on huomenna rikas joka voi kuluttaa miten paljon haluaa 😀
Mulla on esimerkiksi sellainen mielikuva/haave, että ajattelen olevani sellainen ihminen joka juoksee aikaisin aamulla Töölönlahden rantaa ja menee sen jälkeen töihin. Mielikuvissani on urheilua rakastava ihminen joka elää terveellisesti ja nauttii siitä suunnattomasti. Vaikka en vielä liitele aamulenkeillä niin otan kokoajan askeleita sitä kohti. Opettelen terveellistä ruokavaliota ja nautin laihduttamisesta! Unelmat saavatkin olla siirappisia ja tyydyn ehkä iltaisiin koiranulkoilutuslenkkeihin mutta se idea on sama. Jos makaan tänäänkin sohvalla niin miksi olisin huomenna erilainen? Jos menen tänään lenkille niin elän jo sitä elämää mitä haluan. Olen tyytyväinen sillä toimin tavoitteitani kohti!
Nyt tänään käydessäni iltalenkillä postissa muistin tuon kirjoituksen kuin eilisen! Lippis päässä ja sporttivaatteet niskassa olin hakemassa Gainomaxin lähetystä blogitestiin. Ja mitä vielä, nyt kun asutaan täällä Sörkässä niin posti on tuossa Töölönlahden rannalla, täällä Hakaniemen puolella. Elänkö mä sittenkin sitä elämää josta silloin haaveilin? Toki en ehkä yhtä timminä kuin tuossa kuvitelmassa mutta silti onnellisina, urheilua rakastavana -pienen kaksikuukautisen vauvan äitinä. Kuvissa poseeraan Töölönlahti takanani 🙂 En kadu kuitenkaan mitään, kuten esimerkiksi sitä, että fitnesshaave vaihtui kolmanteen lapseen. Elän juuri sitä elämää mitä haluan ja siksi kannattaakin varoa mitä toivoo. Hyvä muistutus yösyötöillä silmät ristissä tai taistellessa rakennusprojektin kanssa 😉
Aasinsiltana aiempaan liittyen on nuo treenivaatteet ja ihan koko muukin Gazozin verkkokaupan valikoima tarjouksessa teille lukijoille koko viikonlopun -20% alennuksella koodilla ANNA. Käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyväksi kun nyt ei ole mitään merkkirajoituksia 🙂 Myös arpaonnea voi käydä kokeilla täällä -> eli Gazozin facebook-sivuilla jossa jaossa on uutuusmalliston huppareita! Käykää siellä tykkäämässä ja jakamassa kuvaa!
Mun päällä näkyi Under Armourin kylmän sään lenkkivarusteet, Gazozin oman malliston kengät (nyt mustana naisten kokoja!) ja sitten löysin nuo toissakesän kuvan missä oon ihan superhoikka, näkyvät mun lempihousut isommassa koossa 🙂 Ennen sitä sai vain yhdessä koossa mut nyt vaihtoehtoja on kolme! Fuso jeans on mun BrasilSul-merkin lempparimalli! Mustat, napakat ja takataskulliset housut joita ei tarvitse joidenkin leggingsien tapaan peittää pitkällä paidalla. Nyt sain samat housut ällänä ja käytän kyllä onnessani kunnes mahdun joskus vielä noihin vanhoihin.
kuvasta arvontaan
Joten ehkä tuo pohdinta selittää mun tapaa käyskennellä korkkareissa josta tuossa taannoin tuli kirpeää kommenttia. Missä vaiheessa se haave muuttuu todellisuudeksi? Kenellä on oikeus haaveilla? Silloin kun on tietyn painoinen tai tietyn muotoinen? Tarpeeksi salivuosia takana tai palkattu kallis valmentaja ja hankittu tiimitakki? Saako vasta silloin poseerata korkkareissa jos huvittaa?
Mä en vielä tiedä mihin tulevaisuus vie mut ja mitä haaveita mun matkalleni muodostuu. Sen tiedän että juuri nyt elän tätä hetkeä ja köpöttelen korkkareilla jos haluan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joku päivä huomaan, että haave onkin muuttunut todellisuudeksi. Aivan kuten lenkki Töölönlahden rannalla.
Kuvissa näkyviä tuotteita saatu blogin kautta: Valio & Gainomax.
