Kategoriat
Yleinen

Salin tunnelma ja tuoksu

IMG_20140816_195042

Heräsin aamulla tunnollisesti pyykkituvalle k.9 vartin torkahtamisen jälkeen kun olin imettänyt aamuseitsemästä saakka. Olin varannut edellisenä päivänä ensimmäisen vapaan vuoron kun pyykkikorit tursusivat puklupyykkiä ja yllättäen 5 hengen perheessä ei tarvitse pyykkikasaa kerätä montaa päivää. Aamu lähti siis tahmeasti liikkeelle sillä vasta puolenpäivän aikaan olin saanut koko urakan valmiiksi. Sen jälkeen onneksi mies lähti isompien lasten kanssa asioille ja leikkipuistoon ja minä jäin pienimmän kanssa syöttöpuuhiin ja hyvin ansaituille päiväunille. Nukuttiin oikein makeasti ja iltapäivällä mun veli tuli perheineen katsomaan vauvaa.

IMG_20140816_180105

Kun olin saanut kuitattua univelkaa ja muu perhe tuli kotiin niin huomasin, että olin ihan virkeänä odottamassa lauantai-iltaa. Tänään oli myös viimeinen päivä miehen isyyslomaa ja aloin nopeasti miettimään mitä keksisin. Sara on Itä-Suomessa, Jonna on ollut kipeänä jne. Tää on sellainen kotiäidin vitsaus, että sitä omaa aikaa on yhtäkkiä! Monesti on hankala plänätä etukäteen kun taas sopivia aukkoja että kaikki asiat on reilassa ilmaantuu ilman ennakkovaroituksia. Joka tapauksessa halusin tehdä jotain kun en ollut edes ulkoillut vielä koko päivänä!

PhotoGrid_1408220381936

 

Pikaisella kyselyllä tuli kartoitettua että kaikki kaverit olivat omissa hommissa tai pois kaupungista mutta en jäänyt kuitenkaan kotiin makaamaan. Vauva oli juuri nukahtanut tyytyväisenä syötön jälkeen niin puin hänet kaukaloon mukaan, täytin sheikkerin vedellä ja päätin suunnata salia kohtia ihan itsekseni. Jo autossa tuli ihan erihyvä fiilis…

IMG_20140816_191600

 

Nyt mietin heti, että toivottavasti joku ei siellä pahoita mieltään, kun kirjoitin itsensä hyväksymisestä ja siitä, että ei ole kiire mihinkään. Oon todellakin juuri sitä mieltä! En suunnannut salille treenaamaan verenmaku suussa tai tiukka laihdutus mielessä vaan halusin lähteä fiilistelemään paikkaan jossa oon viihtynyt lukuisia tunteja viime vuosien aikana. Nyt maha on poissa, enkä voi enää vahingoittaa pientä omalla treenaamisella. Noin viikolta 20 mullahan alkoi aina kivuliaat supistukset pariksi tunniksi kun olin treenannut. Keho ei pitänyt salitreenistä, tai edes lenkkeilystä. Vaikka treenatessa vointi saattoi olla hyvä, tulin sen jälkeen todella kipeäksi. Se teki treenaamisesta epämiellyttävää niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun olin huolissani vauvasta, ei mieli tehnyt edes salille.

IMG_20140816_190707

Päästessäni ulko-ovelle niin havahduin ovikoodiin mutta onneksi muistin sen ja sisäovella kortti toimi! Painelin sisään ja astelin suoraan nyrkkeilysaliin. Tuonne jossa on lukuisat salikuvat otettu, posetreenit vedetty tai jumpattu asiakkaiden kanssa kuntopiiriä. Koko salin tuoksu, valot, musiikki ja kaikki sai olon nostalgiseksi! Oon ollut viimeksi treenaamassa Sporttikujalla varmaan helmikuussa. Noin puolen vuoden tauko tuntuu ikuisuudelta, kun samalla tuntuu että ei olisi koskaan ollutkaan pois. Hiljaisena lauantai-iltana treenaajia oli varmaan kymmenkunta, joista noin 5 on ”salituttuja” jotka tervehti iloisesti. Yhdelle enemmän tutulle kerron, että vauva on kolme viikkoa ja oon salilla ekaa kertaa sen jälkeen. Kun sanon että on ollut ikävä sinne niin huomaan että liikutun melkein kyyneliin. En olisi arvannut että se voi saada mut herkistymään… Oli vaan niin hyvä olla takaisin!

20140816_190426 20140816_191336 20140816_191915

”Treeninä” olin ajatellut polkea vähän sitä polkupyörää jossa voi istua jalat eteenpäin ja niin teinkin. Poljin 20min ja sen jälkeen venyttelin ja vetreytin hartioita jumppakepillä. Lähinnä kai olin siellä sellaisena ”salirottana” joka enemmän seurustelee kuin treenaa mutta hyvä niin. Nautin ihan älyttömästi tuosta treenituokiosta ja sain kotiinviemisiksi mahdottoman hyvän fiiliksen! Mun saliseuralainen nukkui koko ajan onnellisena kopassa, kuin tietäen miten tärkeää on antaa äidille omaa aikaa ja miten suuri merkitys sillä oli mulle. Tän voimalla jaksaa taas öisiä imetysmaratoneja ja sitä että turautetaan sinapit juuri vaihdettuun kuivaan vaippaan.

20140816_191403

Oon viime aikoina varmaan hehkuttanut paljon monia asioita mun elämässä ja voi olla, että niistä saa jopa sellaisen ärsyttävän positiivisen kuvan, että elämä olisi vain ihania asioita. Niin se melkein onkin 😉 -mutta toki myös mulla on omat epävarmuuteni ja asiat jotka hiertää. Tuo raskausajan treeni (eli treenaamattomuus) on varmasti yksi iso sellainen. Mietin itsekin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja tuliko se ”totaalistoppi” henkisistä vai fyysisistä syistä. Se kuitenkin aiheutti mulle sen, että en viihtynyt enää niin paljon mun ystävien kanssa. He ovat onneksi tosiystäviä jotka kestävän ajat jolloin joku hiertää, eivätkä hylkää. Sali on paikka jossa näen paljon kavereita sillä usein treenataan yhdessä! Sara, Jonna, Monna ja moni muu. Kun sali jäi pois oli yht’äkkiä yhteisiä aikoja paljon vähemmän ja omat ajatukset siirtyi lapsentuloon, siinä missä muiden elämä jatkoi pyörimistä treenin, fitnessin ja liikkuvan elämäntavan parissa. Oli jumppaa kimpassa, suppailua tai vaikkapa illanistujaisia. Moni oli sellaista johon ei soveltunut möhömahan kanssa ja se eristi muista.

Huonona esimerkkinä on varmasti tämä ilta, kun päädyin treenaamaan yksin mutta sitä se ei ollut. Sain oikeasti ystäviltä paljon kannustusta ja tiedän että kun aikataulussa on enemmän kuin vartti varoitusaikaa niin pääsen myös heidän kanssaan salille. Koko salillakäymisellä on treenin lisäksi ihan huikean sosiaalinen merkitys omalla kohdallani ja sen huomaa vasta kun se on poissa. Paljon naurua, hyvää mieltä ja onnistumisia! Ne illat kun ulkona sataa ja sitä katsoo salin lämmöstä ikkunasta. Kun on töissä ja treenaa putkeen kolmen asiakkaan kanssa ja jokainen heistä on sulle tärkeä. Saa annettu palan itsestään ja motivoitua muita. Ja sen päälle ne omat treenit joissa hauis pullistuu, bongaa uuden suonen tai kyykky joka tuntuu kevyeltä entisillä ennätyspainoilla. Ne hetket on kultaisia!

IMG_20131230_220851 IMG_20130725_152919 IMG_20130724_233300 PhotoGrid_1380566964960 IMG_20130930_204300 IMG_20130930_205512 IMG_20130531_220005 IMG_20130523_194715 IMG_20130825_234745 IMG_20130825_233231 IMG_20130822_174606 IMG_20130822_175202 IMG_20130822_175405 IMG_20130730_221031 IMG_20130724_090927 IMG_20130724_124753

Pahoittelen vanhoja kuvien spämmäystä mutta muistelot veivät mennessään! Siitä tulikin mieleen, että Too big to be me:llä on historiaa jo 2v ja 8 kuukauden ajalta. Se on viimeistä puolta vuotta lukuunottamatta painottunut hyvin vahvasti liikuntaan ja mielestäni koko ajalta hyvinvointiin. Olette varmasti jo jostain blogista bonganneet, että tulevana syksynä palkitaan ensimmäistä kertaa ansioituneimmat treeni- ja hyvinvointiblogit Sport & Wellness Blog Awardseilla. Kategorioita on siis kaksi: liikunta ja hyvinvointi.

SWBA_Tunnus_KT_APN

Jos siis koet että olet löytänyt täältä innostusta urheiluun tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin myös mun blogille voi käydä antamassa äänensä tuosta linkistä 🙂 Toki muitakin voi äänestää kuten vaikkapa jotain yllämainituista ystävistäni! =)

Voittajat julkistetaan I Love Me -messujen näytöslavalla lauantaina 18.10.2014. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 3 kpl Silja Linen Tukholman-risteilyjä. Palkinnot arvotaan 1.10.2014.

Voidaan hyvin! Ja tästä se taas lähtee! 🙂 Oon niin fiiliksissä! Kohta saa taas jumppaa niin et pala pumppaa! Ihan parasta!

IMG_20130705_225603

20140816_194839

Kategoriat
Yleinen

Tule, tule hyvä talo!

IMG_20140815_222433

Taloprojektista ei ole ollut juttua oikein aikoihin, sillä se on ollut hidas kuin nälkävuosi. Tarkkaan lukeneet varmaan muistaa että me jätettiin ensimmäisen kerran rakennuslupahakemus tammikuun lopussa. Sen jälkeen tehtiin siihen kuitenkin muutoksia ja päivitettiin koko hakemus uudelleen keväällä. Koin että tarvitsin itse mutusteluaikaa ja monet ratkaisut käytiin läpi useampaan kertaan, että saatiin piirustuksista sellaiset että ne miellytti niin silmää kuin budjettia. Oon sanonut, että koko projekti on yhtä kompromissia ja sitä se on ollutkin. Toki ollaan miehen kanssa monesta asiasta samaa mieltä, mutta silti riittää asioita joissa kumpaisenkin visio on erilainen. Taloprojekti on sisältänyt pitkiä keskusteluja, argumentointia ja ehdottelua. ”Mitä jos laitetaankin tämä tänne ja siirretään tuo tuonne?” Myös monet käytännön asiat ovat johtaneet ratkaisuja. Portaikko pitää siirtää jos neliöitä vähennetään, erillinen keittiö ei onnistu jos takka on tuon paikan sijaan tuossa jne. Suunnittelutyön lopputulos on siis monen seikan summa.

20140811_143233

20140811_143759

20140814_163235

Lopulta saatiin kaikki piirustukset valmiiksi ja rakennuslupa myönnettiin heinäkuussa. Hakuprosessi oli kyllä pitkä ja byrokraattinen mutta onneksi nyt voidaan huokaista helpotuksesta kun se on ohi. Nyt edessä on paljon mukavampia asioita ja toivotaan että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😀 Joka tapauksessa rakennuslupaa varten piti olla talon suunnittelu jo hyvin pitkälle tehty, meillä on jopa maisema-arkkitehdin tekemät katukuvat ja pihasuunnitelma valmiina. Tiedetään jo nyt mihin tulee ne omenapuut!

Tässä muutamia faktoja meidän talosta:

*se on kaksikerroksinen

*talo on puurunkoinen, sen pinnalle tulee rappauslevyt ja ulkopinnaksi rappaus

*siinä on tummanharmaa peltikatto ja tummanharmaat ikkunanpuitteet

*rappausväri on F497 (Tikkurilan paperi) eli Alvar Aallon valkoinen

*etupihalle tulee kirsikkapuu ja autokatos

*takapihalle on suuret ikkunat, pariovet ja iso terassi

*kaikki makuuhuoneet ovat yläkerrassa

*alakerrassa on keittiö, olohuone, takka ja saunatilat

*yläkerran vanhempien makkarissa on takkavaraus (jos rahat riittää) 😀

IMG_20140816_003238 IMG_20140816_003143

 

Siinä kaksi julkisivukuvaa talosta, toinen edestä ja toinen sivulta. Sivukuvassa oikealla on siis auton paikka ja sisäänmenokatos. Siinä näkyy tuo etupihan kirsikkapuu ja takapihan omenapuut (2kpl). Rungon meille toimittaa Planiatalo ja kävimme tällä viikolla allekirjoittamassa punaleimakuvat ja näin tilaus on tehty. Runko saapuu meille 10 viikon kuluttua eli viikolla 42, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Rungon jälkeenhän hommaa riittää eli se ei tarkoita että projekti olisi silloin vielä edes puolivälissä, mutta sateelta suojassa kuitenkin, seinät pystyssä ja katto päällä 🙂 Aloituskokous on työmaalla ensi viikolla ja sen jälkeen alkaa tontilla tohina!

IMG_20140814_151601 IMG_20140814_183305

Postauksen ihan ensimmäisessä kuvassa näkyy miten pari tonttinaapuria ovat jo pitkällä ja siellä on vierekkäin kivitalo ja puutalo. Koko alueesta tulee tyystin erilainen kun muillekin tonteille alkaa nousemaan taloja. Paljon ei puustoa tule jäämään kun joku päivä siellä on kaikille luovutetuille tonteille tehty talo. Ollaan silti ihan mahdottoman onnellisia että meille on tulossa omakotitalo Helsinkiin! Nyt talossa on kaikki suunniteltu juuri niin kuin haluttiin ja se on ihan meidän näköinen. Ihanaa!

Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea rakentaminen tuo tullessaan. Varoitteilijoita on riittänyt ja uskon kyllä että projekti on varmasti vaativa ja raskas. Toivottavasti silti jaksetaan ja lopussa kiitos seisoo:) Ehkäpä jo ensi kesänä mekin päästään toivottamaan toisillemme Tervetuloa kotiin!

Kategoriat
Yleinen

Kuka voisi kellot seisauttaa,

IMG_20140811_214223


ja ajan pysäyttää

kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan?

IMG_20140811_214657

IMG_20140811_215143

IMG_20140811_214756

 

Aika on niin julma
se matelee
juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa,
nyt kun olet siinä
aika suinpäin ryntäilee!

IMG_20140811_214850

 

Tällaisissa fiiliksissä mennään täällä. Pää on täynnä vaaleanpunaista huttua niin että herkempää huimaa. Monta kertaa avaan koneen mutta en ehdi juuri etusivua pidemmälle kun joku kaipaa äitiä. Mieli tulvii ideoita blogiin ja oon naputellut pikaisia luonnoksia muistiin toiveena, että saisin ne julkaistuksi asti. Aika vaan tuntuu katoavan jonnekin? Oon nauttinut joka hetkestä niin suunnattomasti, että mietityttää miten voikaan olla niin siunattu kaikella sillä mitä oon elämältä saanut. Liikutus, rakkaus ja unelmien toteutuminen. Kaikki se on tässä hetkessä niin voimakkaasti läsnä. Muutama päivä sitten tokaisin, että en ole itkenyt lainkaan synnytyksen jälkeen, onnea tai hormoneita tai mitä vain minkä moni kokee. Nyt kun laitan hiljaisessa kodissa Suurlähettiläät soimaan niin eipä tarvi enää ihmetellä. Taisi iskeä jälkijunassa!

Itku! Sanokaa että en oo ainoa joka on kokenut tämän? Voiko sitä sanoiksi pukea..? Kun vain katson tuota pientä. Tää TUNNE! ♥ Tungen sen pulloon ja sit laitan kierukan ennen kuin avaan uudelleen…

IMG_20140811_214251