Kategoriat
Yleinen

”Sä et vaan halua sitä tarpeeksi”

IMG_20150918_160923

On mennyt aikaa kun oon kirjoitellut ajatuksia liittyen liikkumiseen, syömiseen ja fitnessmaailmaan. Syksyn fitnesskisat on ihan kulman takana, sillä ensimmäiset karsinnat ovat viikonloppuna. Fitness on mulle ollut maailma jota seuraan ja niistä oikeastaan IFBB:n kisat. Tykkään lajista ja oon käynyt katsomassa monet kisat. Fitnesskärpänen on purrut muakin useampaan otteeseen mutta siitä ei oo koskaan tullut lajia jota itse harrastaisin. Haaveilen siitä edelleen jollain tasolla, mutta voi olla että en olisi lajiin otollinen nimenomaan sen ”pääkopan” vuoksi. Oon jojoillut painoni kanssa koko aikuisikäni joten se ei ole luonut hyvää pohjaa lajiin. Monet sanoo, että jos unelmiaan ei tahdo tarpeeksi kovaa tai usko niihin niin niitä ei sen vuoksi saavuta. Oon tästä aavistuksen eri mieltä. Jollakulla voi olla henkistä taakkaa niin paljon, että vaikka asiaa haluaisi palavasti ei tavoitteeseen välttämättä pääse. Musta kukaan ei voi väittää, että esimerkiksi minä en tahtoisi tarpeeksi valmistua yliopistosta tai kisata fitnesslajeissa. Ne on olleet mun haaveita vuosikymmenen mutta toistaiseksi edelleen saavuttamatta.

IMG_20150918_155052

IMG_20150918_160750

 

Tällä hetkellä minusta henkii fitness ainoastaan silloin kun puen päälleni Betterin vaatteet tai kuljen sheikkeri tuhdissa kädessäni. Mies ihmettelee miksi edes ostan proteiinipurkkeja sillä treenaan niin harvoin. Joka toinen viikko olen tiukalla ja kieltäydyn herkuttelusta ja joka toinen viikko leivon täällä jotain tai haen kaupasta hyvää. Olen tuuliviiri joka taipuu jo puhalluksesta eikä painonpudotus onnistu vaikka yritän tehdä parempia valintoja. Kun koulutehtävät stressaa, huonosti nukuttu yö väsyttää tai joku pieni asia harmittaa niin napostelu helpottaa. Eihän siinä mitään kun paino ei nouse mutta kun ei se tällä laskekaan.

IMG_20150904_214641

Oon ostanut liput jo Fitness Expoon ja suunnataan katsomaan kisoja yhdessä Saran kanssa. Jälleen kerran seuraan kisoja siis penkkiurheilijan roolissa, sillä enhän ole tehnyt mitään sen eteen että itse olisin lavalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki me ei menestytä kaikessa missä halutaan. Oon saavuttanut elämässäni paljon ja siitä esimerkkinä on iso ja upea perhe, oma kaunis koti ja ulkoisista asioista olkoon vaikka pitkät hiukset ja iloinen hymy. Näiden lisäksi on asioita joita haluan palavasti mutta en ole onnistunut muuttamaan toimintamallejani niin, että kulkisin niitä kohti. Otan askeleen eteen mutta jälleen kaksi taakse. En tarkoita postauksellani lytätä kenekään unelmia ja väitä etteikö kaikki olisi mahdollista. Haluan vain olla rehellinen esimerkki siitä, että joskus nämä kamppailut ovat niin vaikeita eikä blogimaailmankaan ihmiset onnistu aina kaikessa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Puukkoa haavassa ja jonkun menneen hetken glorifiointia ehkä, mutta kyllä mä itsekin mietin välillä, mitä mulle oikein tapahtui? Olin jo niin lähellä mutta nyt taas niin kaukana. Miten urpo sitä voikaan olla? Jos se olisi helppoa niin kaikkihan me oltaisi bikinimalleja, maistereita, miljonäärejä ja menestyjiä.

IMG_20130806_173421 IMG_20130806_141145 IMG_20130806_173647 IMG_20130806_174452 IMG_20130806_174411 IMG_20130806_174207 IMG_20130806_174732

Ärsyttää niin paljon kun sanotaan: ”sä et vaan halua sitä tarpeeksi”. Ihmiset ei vaan ymmärrä…

Kategoriat
Yleinen

Piirustuksista oikeaksi pihaksi

SAMSUNG CSC

Ihan uskomatonta, että meidän piha alkaa olemaan valmis. Toki siis vielä kukkaistutuksia ja muuta pientä tulee, mutta nyt piha ei ole enää vaarallinen työmaa. Pihakivet saapuivat meille tasan kaksi viikkoa sitten torstaina ja eilen harjailtiin saumahiekka paikoilleen. Pihakivet me tilattiin Rudukselta ja sain ne blogiyhteistyönä hieman edullisemmin. Sen tiimoilta teen teille nyt tarkemman postauksen pihahommista. Tässä kaksi viikkoa asennustöitä kuvina!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tilausta ennen oli pihalla tehty jo laatoitettavien alueiden reunakiveykset valmiiksi sekä tietysti täytetty ja tiivistetty maapohja oikeaan korkeuteen. Reunakivinä käytettiin lähestulkoon kokonaan tontilta perustustöistä ylijääneitä kiviä. Kun tilatut 13 lavaa kiviä saapui, asennettiin vielä kivien asennushiekka paikoilleen ja täräyteltiin cramon vuokrakoneella se tiiviiksi. Sen jälkeen mallailtiin laattoja ja harjoiteltiin ladontaa ja sitten lähdettiin asennushommiin. Meidän kivivalinta oli profiloitu Torino-kivi etupihalle ja autokatokseen. Torino-kivissä meitä viehätti niiden luonnonkivimäinen pinta. Vaihtoehtoina meillä oli myös hieman paksumpi Napoli-kivi sekä upeat Roomalaiset kivet. Nämä olivat hieman tyyriimpiä joten budjetti helpotti valintaa. Takapihalle ja talonsivulle ”kävelyreitit” tulivat Oriveden mustalla liuskekivellä. Liuskekivi oli meillä jo rakennuslupahakemuksessa piirrettynä pihasuunnitelmaan ja sopii kyllä upeasti tänne.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kun viimeinen rivi kiviä oli asennettu paikoilleen, oli vielä jonkun verran leikkaamista meidän pyöreiden pilarien ympärille sekä kaikkiin reunoihin. Tämä oli hieman aikaavievä vaihe mutta viimeisteli pihan siistiksi. Sitten laitettiin kylmäasfaltista ”valli” tienreunaan, sillä alueella ei vielä tänä vuonna kaupungin puolesta asenneta reunakiviä. Lopuksi harjattiin saumahiekka paikoilleen ja täryyteltiin taas.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

 

Valmis piha näyttää nyt sitten tältä!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Hauskasti kuvista näkee miten muutamassa viikossa ruohokin on kasvanut 🙂 Istutettiin ruohonsiemenet muutama viikko sitten joka sattui oivaan aikaan sateiden puolesta.

Pihaprojekti on koko talonrakennusurakan kaiketi viimeinen tällainen suurempi osa-alue ja tuntuu hassulta että tämä ei tosiaan enää ole työmaa. Vuosi meni kaiken kaikkiaan ja puolet siitä ollaan täällä jo asuttu joten voisi sanoa et rakennettiin ennätysvauhtia.

SAMSUNG CSC

Oli hieno fiilis ajaa eilen auto autokatokseen valmiin päällysteen päälle tai katsoa maisemia parvekkeelta. Yksi kysymys vain herää… mitä seuraavaksi? Voi tyhjyys ja kriisi. Meidän talo on valmis! Kai tässä odotellaan omenoita ja kudotaan villasukkia. Sekin on kyllä ihan parasta ikinä! Jos joku talosta haaveileva empii projektiin lähtemistä niin en voi kun suositella. Jos teillä on herännyt jotain kysymyksiä missä voin auttaa joko rakentamiseen tai pihaan liittyen niin voin vastailla kommenteissa. Lämmin kiitos myös edelliseen postaukseen <3 Ihanaa keskiviikkoillan jatkoa.

IMG_20150915_202045 IMG_20150913_170102

Kategoriat
Yleinen

E niin kuin Eliel

IMG_20150914_140806

Panelein pehmustetusssa huoneessa ei ole kaikua. Se on hiljainen ja siellä pysähtyy aika. Istuudun huoneen keskelle ja poikani Eliel syliini. Edessä ovat kuulontutkijat ja tietokoneet. Sovitaan, että ollaan kaikki hiljaa ja kuunnellaan. Kaiuttimista alkaa kuulua ääniä: ambulanssi, koira ja mies joka sanoo äiti-äiti. Mitään ei tapahdu, ei elettäkään -ei vaistomaista silmienräpsähdystä, ei kääntymistä ääneen suuntaan. Eliel on hiljaa ja ihmettelee ja minä meinaan purskahtaa itkuun. Eikö mitään? Jotain kyllä, mutta Elielillä todetaan vaikea-asteinen kuulonalenema molemmissa korvissa. Saamme lähetteen aivorunkoaudiometriaan, jossa selvitetään asiaa lisää.

Toimenpidepäivä lähestyy hitaasti ja sinä aikana epäusko ja epätoivo vuorottelevat sen kanssa, että kuulovamman kanssa selvitään. Perustelen asiaa sillä, että parempi kuulovamma kuin näkövamma tai aistivamma kuin kehitysvamma. Joku pieni puute vain, ei niin vakavaa. Silti itken melkein joka ilta ja sydäntäni painaa niin että puristus repii rintaa. Asiasta on vaikea puhua miehen kanssa, sillä aihe on molemmille niin kipeä. Miten pärjäisimme vammaisen lapsen vanhempina? Mitä tämä vaatii meiltä ja mikä on tulevaisuus?

Sukulaisista jokainen kysyy miksi Eliel on kuulovammainen. Mikä on sen syy? Se on saatava tietoon. Söinkö jotain raskausaikana, käytinkö lääkkeitä vai tapahtuiko synnytyksessä jotain? Miten sukuun voi tulla kuulovammainen lapsi kun sellaista ei löydy kummankaan sukuhistoriasta? Itse en halua tietää. Emme mene verikokeisiin. Kuulokeskuksen lääkärin sanat siitä, että hoito on sama, oli vamman taustalla sitten mikä syy tahansa, on minun mielestäni ensisijaista.

En ole koskaan ollut mikään hiiri, mutta hyvin nopeasti minusta kasvaa tuuheaharjainen leijona. Jään pois koulusta ja töistä ja omistaudun Elielin hoidolle. Toki on toinenkin syy, nimittäin pikkusisaren syntymä. Kun se tapahtuu on Elielillä tuoreet kuulokojeet korvissa ja totuttelemme arkeen niiden kanssa. Pikkusisko vaikuttaisi kuulevan paremmin.

Vuosien aikana totumme kuulolaitteisiin ja siihen että niistä on apua. Tukiviittomat muuttuvat abstraktista ahdistuksesta selkeäksi sinfoniaksi ja erityisyys ei tunnu niin erityiseltä. Meidän arkemme on sellaista. Käymme kuntoutuskursseilla, terapioissa ja lääkärissä mutta se kuuluu pakettiin. Enää en itke, vaan olen sopeutunut. Kunnes eräänä päivänä tulee soitto ja kutsu mennä Kuulokeskuksen puheterapeutille. Kuulokäyrä on laskenut tasaisesti ja kuulumme mahdollisesti vähemmistöön, jossa kuulovamma on etenevä. Tuttu tunne kuristaa kurkkua, ahdistun ja itken kyyneleen jos toisenkin. Eri tavalla kuitenkin kuin aiemmin. En surkuttele itseäni tai sitä kuinka pärjään vanhempana vaan olen huolissani. Siitä miten Eliel saa kohdata maailman jos kuulo lähtee kokonaan. Toisaalta tunnen poikani ja tiedän että hän pärjää. Maailma on täynnä värejä ilman ääntäkin, eikä sen kauneus jää kokematta ilman yhtä aistia. Pikku Prinssikin sen tiesi, että ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Uskon että sama koskee kuulemista. Tärkeimpiä asioita ei kuulla korvilla. Rakkaus taitaa olla kuuro.