Terveiset Oulusta!

 

Oulussa ollaan! Matka sujui hyvin ja päästiin eilen perille. Illalla saunottiin täällä meillä eli mun vanhempien kotona. Koko suku on tulossa tänne nyt viikonlopuksi ja on ihana nähdä perhettä vaikkakin näissä merkeissä. Me oltiin pitkänmatkalaisista ensimmäisiä jotka saapui ja muita odotellaan juuri saapuvaksi. Tänään ohjelmassa oli käyttää meidän lapset parturissa ja kampaajalla, sitten käytiin hallissa lohisopalla ja vietiin lapset hetkeksi mun tädin luokse leikkimään. Sitten minä, mun mies ja iskä suunnattiin kohti isän työpaikkaa…

 Riiviöt kiltisti koneessa… ja matkan jälkeen tämän päiväisiin Oulun kuviin:

 

Kovasti taas jännitti mennä ja oli ihana nähdä miten pieni oli kasvanut taas ja oli jo ihan oikean vauvelin näköinen 🙂 Valitettavasti meitä oli kolme ummikkoa ultraa katsomassa, sillä vaikka mun isä osaa ultrata niin hän katsoo sillä työkseen ihan eri asioita. Jotain jännää siellä ehkä näkyi joka alkoi ja loppui eikä jatkunut putkimaisesti, eikä hieman heiluttamalla liikahtanut. Mitä se sitten oli niin mahdollisuus on 50/50. Saatteko kuva-arvoituksesta selvää? 😉 Mitään en myönnä et ois säädytön kuva! Todennäköisesti alta kuvattujen pakaroiden välissä on paksu peukalo?! 😉

No mutta se siitä ja vauva voi siis mainiosti ja olkoon kumpi tahansa niin molemmat on tervetulleita <3 Ihan lähiviikkoina on mulla vaihtunut tyttöolo poikaoloon ja tämä vain sen vuoksi että alussa mulla oli tosi huono iho ja oon voinut pahoin kuten edellisessä tyttöraskaudessa. Sanotaan myös, että tyttö vie äidin kauneuden ja mulla on todellakin sellainen olo, että joku on se varastanut 😉 Mutta nyt kun viikkoja on vähän enemmän niin iho on rauhoittunut enkä ole ollutkaan niin varma. Hölmöä ehkä sanoa, mutta juuri nyt toivoisin poikaa koska meidän esikoinen on ihan mahtava tyyppi ja reipas pian 6-vuotias pojankoltiainen, kun taas tyttö on kahden vuoden uhmaiässä ja aivan mahdoton tapaus! 😀 Liitän siis poikavauvan helpompaan sukupuoleen!

 

Ruisleivät olkoon tuossa tekstinjakajana josta voidaan siirtyä mun päivän asukuviin. Sain mun isoäidin vanhan Marimekon viitan ja sen lisäksi että mekko on kaunis, tunnearvo on mittaamaton <3 Käytiin sitten tuossa meidän rannassa ottamassa äidin kanssa muutama asukuva.

 Päivän asu:

viitta: Marimekko

leggingsit: H&M Mama

kengät: Porronet

kello: DKNY

 

Iloisissa tunnelmissa on siis mennyt meidän päivä ja oon vaan niin onnellinen kun voi olla. Vielä vähän aikaa sitten raskaus stressasi mua kauheesti ja jännitin niin paljon joka päivä että sattui. Oli henkisesti todella raskas olo, sillä pelko on ollut niin voimakkaasti läsnä. Nyt täällä koti-kotona mieli on rauhoittunut viimeistään ja tuntuu että aika tälle ei olisi voinut olla oikeampi. Joku ehkä kauhistelee miten me jaksetaan suunnitella taloa kun perheluku on kasvamassa ja elämässä tuntuu muutenkin olevan paljon meneillään. Mutta aika ei ehkä koskaan olisi sen oikeampi. Rehellisesti sanottuna meillähän ”tärppäsi” hyvin nopeasti sillä ehkä joku muistaa kun syksyllä sanoin että lisää ei ole tulossa ellei synny kierukka päässä. Kolme viikkoa siitä kun kävin ottamassa kierukan pois niin ihmeteltiin positiivista raskaustestiä 😉 Että näin! Osaan kuitenkin samaistua niihin joilla yritysaika on hurjasti pidempi sillä edellisellä kerralla meilläkään meininki ei ollut yhtä helppoa ja siitä arvet ei ole vieläkään parantuneet.

 

Suolaa haavoihin lisää nämä ihanat kuvat jotka löysin tässä blogatessa mamman koneella. Ne on otettu viime vuoden toukokuussa ja ilmeisesti 10 tuntia liikuntaa viikossa yhdistettynä palttiarallaa 1800 kalorin ruokavalioon kuivatti aika mukavasti 😉 En voi väittää ettei ois ikävä! Siis kondista mutta ei sitä kuinka paljon se vaati. No pain – no gain! Ihan kiva kesäkunto, voi kiesus! Tästä siis vain tarmoa siihen, että nyt leipäpussin nyörit tiukemmalle ja kilot kuriin raskaudesta huolimatta. Varsinaisen laihdutuksen aika on silti myöhemmin. Nyt nautitaan vaikka voishan sitä koittaa minimoida vahingot vähän tehokkaammin…

 

Ps. Ystävänpäiväetuna Gazozilta, toimituskulut veloituksetta ja shakeri kaupan päälle!

 

Siinäpä maraton-postaus loppuun. Ajatuksia tai veikkauksia aiempaan kuva-arvoitukseen? 🙂