Tekijä: Anna Liljeroos

Jokaisella elämänalueella on oma kuplansa. Huomaan, että ikävuosien myötä mielenkiinnonkohteeni muuttuvat ja samoin kuplat joiden sisään uppoan. Nuorempana elin vuosia fitnesskuplassa ja ympärilläni oli paljon ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet samoista asioista. Lastensaannin myötä elämää hipoi vauvakupla ja hieman myöhemmin leijonavanhemman kupla, jossa elämän täytti vammaistukihakemukset ja vasut. Jokainen näistä kuplista on ollut erilainen mutta yhtälailla mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, elämän sillä hetkellä täyttävä suuri asia niin hyvässä kuin pahassa.

Kun josssain vaiheessa fitnesskuplaani tuli särö, ei sinne ollut enää paluuta takaisin. Silloin mietin, että olisiko parempi keskittää ajatukseni lopulta itseni kehittämiseen henkisesti, fyysisen kehoni sijaan. Myös noissa muissa kuplissa ollessani olen kaivannut sitä, että opiskelu vihdoin tempaisi minut mukaansa. Enkö saa koskaan opintojani loppuun? Miksi opiskelu on minulle niin vaikeaa? Melkein rukoilin, että joku ihmeellinen voima imaisisi minut sisään opiskelun maailmaan ja elelisin opiskelukuplassa onnellisena opintojeni loppuun saakka. Kuitenkaan kupla ei tullut tilauksesta vaikka yritin.

Niin kuin kaikissa kuplissa, sen sisällä ei näy seiniä. Kupla on läpinäkyvä, miltei olematon, eikä sitä ole olemassa fyysisessä olomuodossa. Mielemme sisällä se on kuitenkin selkeä, ainakin ulkopuoliselle. Ulkoa katsova ihminen näkee ihmiset kuplan sisällä, vaikka he eivät sitä itse tiedostaisikaan. Kuplan rajat ovat jykevät kuin muurit ja on helppo nähdä, mihin ihmiset ovat todellisuudessa uppoutuneet. Se paljastuu pienistä eleistä, elämän täyttävistä harrastuksista tai työvalinnoista. Mistä jokaisen arki koostuu? Sieltä löytyy hänen kuplansa.

Toiset ympäristöt ovat meille parempia kuin toiset ja osa jopa haitallisia. On elämänalueita, joihin voi ajatua tahtomattomaan ja niistä on vaikea päästä pois. Elämän voi täyttää sairaus, työttömyys tai riippuvuus. Myös hyvin aikein lähtenyt harrastus tai innostus voi päätyä ylisuorittamiseen tai uupumiseen. Ihana työyhteisö voi muuttua taakaksi tai täyttää elämän liiaksi myös vapaa-ajalla niin, ettei levolle jää sijaa. Sen vuoksi ulkopuolinen ei voi toisen puolesta päättää, mikä kupla on kenellekin hyväksi ja missä määrin. Ne ovat jokaisen omia valintoja ja elämää.

Näkisin, että elämän läpi vaihtelevat kuplat ovat elämän suola. On tärkeää tuntea yhteenkuuluvuudentunnetta ja sitä, että on jossain hyvä. Haluaisin itse myös muistaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus kiinnostua siitä mistä haluaa, eikä kuplia voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Ne voivat olla pieniä tai suuria ja olla elämässämme pitkään tai vain hetkellisesti. Ehkä niitä ei tarvitsekaan nähdä? Niin kauan kun ei vahingoita itseään tai muita, on ihan ok olla uppoutunut omaan maailmaansa. Itse asiassa kuplassa on ihan kivaa, sillä siellähän on muitakin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Parhaimmillaan yllämme kuplassa korkeammalle kuin uskalsimme odottaa ja saamme toisistamme voimaa.

PS. Freskan* kotisiivous (käy meillä edelleen ja ihan huippu!) alekoodit ovat voimassa vielä tämän kuun loppuun. Voit tilata siivouksen vielä nyt elokuun aikana ja käyttää koodin vaikka siivoukset tapahtuisivat vasta elokuun jälkeenkin. Suosittelen kokeilemaan, on meidän arjen pelastaja <3 Molemmat koodit ovat voimassa 31.8.2017 asti.