Kategoriat
Yleinen

Vuosi ilman telkkaria

SAMSUNG CSC

Otsikossa on liioittelua mutta kolmen kuukauden kuluttua meillä tulee vuosi täyteen asumista täällä uudessa kodissa ja sen myötä niinkin erikoista asiaa kuin ilman telkkaria. Olen lukenut jostain, että ihmiset joilla ei ole tv:tä mainostavat asiaa aina mahdollisuuden tullen, kuin se olisi joku merkki siitä että on parempi ihminen. En väitä että asia suinkaan olisi näin, mutta halusin silti kirjoittaa siitä senkin uhalla että kuulun näihin telkkarittoman elämän elvistelijöihin.

Kuten kuvista näkee, niin siellä taustallahan se töllötin kuitenkin on. Rakentamisen aikana meille kaivettiin kaapeli ja tv:n katsominen sen puolesta olisi mahdollista, mutta itse kytkennät teknisestä tilasta televisioon ovat jääneet tekemättä 😀 (tämä vaatisi sähkäriltä yhden käynnin, arviokustannus ehkä 200€). Televisio kannettiin muutossa olohuoneen paraatipaikalle mutta sieltä ei vain näe vielä mitään. Pelikonsolin avulla se kuitenkin  menee nettiin, joten sieltä voi katsoa Youtuben kautta esimerkiksi piirrettyjä. Konsoli on vielä rikki levysoittimesta, niin sillä ei voi myöskään pelata mitään.

 

Aika on mennyt kuin hujauksessa ja mitä pidempään on mennyt aikaa ilman television katselua, sitä vähemmän kaipaan sitä. Olen aina ollut todella suuri telkkarifani, joten ajankäytöllisesti muutos on ollut mulle valtava. Mulla oli ihan älyttömästi lempiohjelmia mitä seurasin: Grand Designs ja kaikki muut sisustus-, remppa- ja rakennusohjelmat, Putous ja Vain Elämää sekä Salatut elämät. Ne nyt ainakin tulee mieleen ohjelmista, jotka koukuttivat meikäläisen ruudun ääreen. Tavallisesti katsoin televisiota varmaan 2-3 tuntia päivässä, jos en aktiivisesti ruudun edessä niin ainakin niin että se pyöri taustalla tehdessäni kotiaskareita. Telkkari kuului iltaan <3

SAMSUNG CSC

Mitä on sitten tapahtunut vajaassa vuodessa? Olen missanut tämän vuoden Putouksen sekä Vain elämää sarjan. Lehdistä olen lukenut omituisista ohjelmista kuten Aatami etsii Eevaa ja Hottikset. Myös Fitnesspäiväkirjat sekä Ensitreffit alttarilla 2 ovat jäänet multa sivusuun. Olen jonkun kerran yrittänyt avata ohjelman Ruutu.fi:stä tai Katsomosta, mutta ne eivät ole tietystikään toimineet lauantai-illan ruuhka-aikaan meidän onnettoman hitaalla nettiyhteydellä. Olen sitten luovuttanut koko homman, sillä ainoa aika jolloin kaipaan televisiota on ehkä juuri se perjantai tai lauantai-ilta.

Mun mielipiteen mukaan kukaan ei ikinä myönnä katsovansa televisiota, ja ihmiset vähättelevät suuresti aikaa jonka viettävät television edessä. Vuonna 2014 suomalaiset katsoivat kuitenkin keskimäärin yli kolme tuntia televisiota vuorokaudessa. Aika hurjan monta tuntia! Lapsiperheessä etenkin tuon ruutuajan vähentäminen ei olisi yhtään pahitteeksi.

Ruutuaikaa voi tänä päivänä tosin viettää monella muullakin päätteellä, kuten puhelimella ja pädillä. Niitä ei myöskään sovi unohtaa ja roikkumalla somessa kännykällä nollaan itse varmaan oman telkkarin katsomisen vähentymisen liiankin lahjakkaasti. Voi olla, että ehkä sitä kuitenkin loppujen lopuksi tulee hieman enemmän tehtyä muitakin asiota kuin aikaisemmin ja siitä olen erityisen iloinen. Mietittiin jo jouluksi telkkarikytkentää, mutta en ole varma uskallanko. Olen saanut esimerkiksi opintojen kanssa paljon enemmän aikaiseksi kun ei tule avattua vastaanotinta prime time-aikaan. Uutisia olisi mukava katsoa mutta kaikki tietää, että sitten sitä kuitenkin notkuu sohvalla tuijottaen jotain Hottiksia. En usko, että ilman telkkaria menettää mitään.

Muita Elviksiä lukijoissa?! 😉

Kategoriat
Yleinen

Mistä kaikesta saa kirjoittaa?

SAMSUNG CSC

Julkaisin aamulla postauksen pohdinnoista minkälainen esimerkki sitä itse on lapsille terveellisissä elämäntavoissa ja kerroin minkälaisia haasteita olen kohdannut äitinä. Sain kommentin jossa mietittiin kerroinko lapseni asioista liian tarkasti ja tuli ihan kamala olo 🙁 Kommentissa ei ollut mikään vikaa, ei siis sinulle kommentoija mitään pahaa mutta jäin miettimään kaikkea sitä ahdistusta mitä bloggaaminen tuo välillä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessä vähän väliä ja ehkä tuosta sitten sainkin idean kirjoittaa niistä enemmän! 🙂

Bloggaaminen on taitolaji, jossa tanssitaan kapealla nuoralla. Pitää antaa itsestään jotain ja olla aito. On jaettava joku alue elämästään lukijoiden kanssa ja kirjoittaa siitä sydämellä. Olkoon se sitten hyvinvointi, sisustus tai muoti. Pintaraapaisu on halju ja lopputulos väritön, hajuton ja mauton. Kaikki tietävät että sellainen blogi ei ole mielenkiintoinen.

SAMSUNG CSC

Bloggaamisessa parasta on se, kun avaa sydämensä ja saa roppakaupalla rakkautta takaisin. Se on elinehto sille, että jaksaa kirjoittaa! Vuorovaikutus on bloggaamisen ehdottomasti paras puoli. Enhän minäkään kirjoittaisi jos kukaan ei lukisi tai kommentoisi ikinä mitään. Sehän olisi yksi ja sama jättää kuvat kotikoneelle ja painua pehkuihin sen sijaan että hinkkaisi niitä Picasalla tuntikaupalla ja jäsentelisi ajatuksiaan tekstiksi.

Huonoin puoli tässä kaikessa on se kun jatkuvasti saa miettiä missä menee raja. Mikä on henkilökohtaista tai loukkaa muiden yksityisyyttä. Ne on välillä pieniä asioita, kuten saako naapurilla kylässä kuvata saamaansa kakkupalaa blogiin tai kertoa kenen syntymäpäivillä oli viikonloppuna. Joskus ne ovat isompia asioita kuten mörököllimiehen varpaat tai lapsen kasvokuvia ja ajatuksia.

Olen itse kasvanut blogimaailmaan jo pitkään. Olen henkilökohtaisesti sinut sen kanssa, enkä koe blogijulkisuutta ikävä asiana. Se on osa mun ammattia ja ajattelen, että ei ne minun makkarat tai kotikuvat ole niin ihmeellisiä kuin kenenkään muunkaan. En pidä tietyissä asioissa yksityisyyden verhoa niin korkealla sillä musta on mukava olla sosiaalinen ja jakaa juttuja. Mitä minä sillä voittaisin että panttaisin asioitani, kuviani ja ajatuksiani kun nimenomaan elän tarinoista ja siitä, että saan tuottaa tekstejä. Enkä siis taloudelliselta näkökantilta vaan siltä, että oon monesti miettinyt sitä, että tätä kirjoittaminen on se mikää pitää mua kasassa ja pyörät pyörimässä, silloinkin kun on vaikeaa. Tämä on mun ”ihmisten ilmoille lähtemistä” kun masentaa ja saan pontta kotihommiin kun olisi kiva tehdä postaus jostain ruoka- tai sisustusjutusta. Mitä nyt tuon liikkumisen kanssa en oo ollut niin aktiivinen kun ette ole patistelleet 😀

SAMSUNG CSC

Mitä te olette mieltä? Minkälaisia blogeja on mukava lukea? Tuleeko joskus liikaa informaatiota vai onko nimenomaan mukava että blogimaailmassa puhutaan avoimesti omista kokemuksista? Asettaako avoimuus meidät alttiiksi kritiikille vai tuleeko vertaistuesta vahvuus?

Ja muutenkin, mitkä ovat teidän suosikkiblogeja ja miksi?

Kategoriat
Yleinen

Iloa, innostusta ja kannustusta elintapoihin

SAMSUNG CSC

Kaupallinen yhteistyö: Sydänmerkki ja Neuvokasperhe.fi-sivusto

Sydänliiton yhteistyökampanja on tuonut monenlaisia ajatuksia. Sain vinkin tutustua Neuvokasperhe.fi-sivustoon ja kertoa omia havaintojani sieltä. Aihe koskettaa henkilökohtaisesti aika syvältä. Sivuille on koottu terveyttä edistäviä toimintatapoja ja vinkkejä lapsiperheellisille erilaisten haasteiden edessä. Miten saada lapset syömään kasviksia, miten vähentää ruutuaikaa tai miten saada teinit liikkumaan? Tärkeitä terveyttä vaalivia juttuja joiden kanssa varmasti moni painii.

Se miksi asia riipaisee mua syvältä on varmasti osin tämä oma tilanteeni, että olen ylipainoinen enkä paras mahdollinen esimerkki lapsilleni. En missään nimessä halua antaa huonoa mallia joten tunnen suurta syyllisyyttä asiasta. Lastenkin vuoksi oman painon hallitseminen olisi tärkeää. Lapset näkevät kaiken ja ottavat vanhemmilta mallia.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Omakohtaisen kokemuksen vuoksi tutustuin Neuvokasperhe.fi sivuston vinkkeihin perheen ruokailusta ja aktiivisesta arjesta. Löysin infoa mitä voi tehdä koko perheellä ja katsoin aivan ihanan kannustavan ja ei-syyllistävän Anne Kuusiston luentovideon aiheesta: Mistä lähteä liikkeelle, jos oman lapsen paino huolestuttaa? Siinä kerrottiin miten asiasta kannattaa puhua jos se on tarpeen ja ennen kaikkea, miten tehdä vain niitä pieniä muutoksia jotka tuovat tuloksen siinä sivussa. Tärkeintä on aina antaa lapsen olla lapsi ja tuntea olonsa hyväksi omana itsenään. Vanhempien malli on siinäkin tärkeä. Ei kannata hypätä puntarilla tai puristella omia vatsamakkaroitaan tuskastellen peilin edessä. Tätä en itse kyllä tee kotona, sillä muistan lapsuudesta kuinka normaalipainoinen äitini puhui aina omasta vartalostaan vähätellen eikä se tuntunut hyvältä.

SAMSUNG CSC

Oloni oli jopa ristiriitainen miksi Sydänliitto halusi juuri meikäläisen mukaan kampanjaan kun en ole mikään täydellinen äiti. Miksi minä puhuisin aiheesta kun kamppailen näiden asioiden kanssa itsekin? Ehkä juuri siksi… Lasten hyvinvoinnista on vaikea puhua enkä ehkä olisi muuten ottanut näin arkaa asiaa esille blogissa. Me kaikki tehdään vanhemmuudessa virheitä, annetaan joskus periksi tietokoneaikaa kun ei jakseta vängätä tai unohdetaan ksylitol-pastillit ja D-vitamiinit.

Syyllistyminen ei kuitenkaan auta asiaa. On mahdollisuus tehdä asioita ilon kautta ja sitä näillä nettisivuilla ajetaan takaa. Ehkä minunkin olisi parempi työntää häpeäntunteet aiheesta romukoppaan ja lähteä etsimään ratkaisuja askel kerrallaan. Taisi tämä yhteistyö osua aika oikeaan paikkaan sittenkin. Kuvissa meidän lasten toiveateria Sydänmerkki.fi reseptisivustolta: uunilohta ja juureksia. Se missä me ollaan onnistuttu on, että syödään päivittäin yhdessä. Yhteinen ruokahetki on tärkeä asia lapsille ja tietysti ihana myös meille vanhemmille. Tämäkin maistui kaikille!

20151017_142220 SAMSUNG CSC

Näyttökuva 2015-11-15 kello 23.34.55