Oon ollut tämän viikon todella väsynyt. Luulin pahoinvoinnin jo helpottaneen kunnes tänään iski aamulla uudelleen. En tiedä johtuuko alakulo isoäidin poismenosta mutta en ole halunnut myöskään mennä treenaamaan koko viikkoon. Jos mahdollista niin olisin vain kotona neljän seinän sisällä sillä olo ei ole kovin sosiaalinen. Muuten olo on onnellinen ja innostunut tiettyjen asioiden suhteen kuten odottamisen ja rakentamisen! Välillä vain kaipaa aikaa itsekseen eikä mulla oo koskaan tuottanut ongelmaa se, että viettäisin aikaani paljon yksin tai ilman ystäviä. Lähimmät ystävät tietävätkin sen, että en ole se kaikista sosiaalisin persoona ja osaavat antaa tilaa ja toivon että he silti muistavat että ovat mulle rakkaita ja tärkeitä!
Kotona hilpeyttä herätti mun romanttinen ajatus siitä, että mies olisi blogista lukeneena päättänyt käydä etsimässä kellarista mun lämpimät talvitumput. Oli kuulema sattumaa sillä oli oman karvalakin hakureissulla ja ne sattuivat vaan olemaan samassa pussissa. Se niistä kulisseista -ei meillä sittenkään ajatella toista. Vai pitäiskö mun sittenkin keksiä tuolle kotikannustajalle nimeksi joku kirjain ja sitten kirjottelisin blogissa päivästä toiseen kuinka ihana X on kun se teki sitä ja tätä? Olisko sellaiselle kysyntää? 😉
Viime viikonloppuna jaksoin selvästi paremmin hoitaa kulissit kuntoon sillä kokkasin lohisoppaa niin, että kuorin kaksi kiloa pienen pieniä Siikli-pottuja ja kuutioin itse kalan keittoon ja poistin nahan. Niille jotka ei oo itse tehneet tätä, niin ensin viillot päälle ja sitten veitsi lihan ja nahan väliin ja veto. Ehdoton apu on tuollainen terävä filerointiveitsi joka näkyy kuvissa! Kermalla tai ilman, lohisoppa on aina hyvää.
Saamattomuus on ollut siis viikon teema ja jopa siinä määrin, että pikkuvaimona toimii täällä ihan joku muu kuin minä. Eilen heilui imuri ja sekasortoinen hattuhylly oli saanut maailman huvittavimmat nimilaput. Kuulema jos ne auttaisi mua pitämään asiat paremmin järjestyksessä… Josta puheenollen myönnän kyllä olevani kova haaveilemaan ja suunnittelemaan mutta toteutus jää usein puolitiehen. Innostun ja ideoin helposti mutta tarvitsen paljon potkintaa että saan ajatukseni toteutettua.
Eilen käytiin lasten kanssa tarkastamassa onko tontti vielä paikallaan ja siellähän se oli talviasussa. Korttelialueelle on kaavoitettu yhteensä 29 uutta omakotitalotonttia mutta en tiedä onko kaikkia vielä luovutettu. Kaksi ensimmäistä rakentajaa on aloittanut tässä pari kuukauden sisään, toisessa tehtiin maatöitä ja toinen nousee jo kovaa vauhtia! Saa nähdä käykö kesällä jo suurempi kuhina tonteilla! 🙂 En osaa yhtään arvioida omaa aikatauluamme vielä tässä vaiheessa. Jos tänä vuonna vietetään joulua uudessa kodissa niin kutsun sitä ihmeeksi! 🙂 Tervetullut ja iloinen ihme kylläkin.
Sukupuolirooleista parisuhteessa oon itse aina pitänyt enkä koe perinteisenä pidettyä vaimon roolia mitenkään loukkaavana. Pidän siitä, että voin olla kotona ja hoitaa lapsia ja kotia, niin että mies tekee enemmän töitä eikä välttämättä kummemmin pyykkiä pese. Meillä työt tasaantuu joka tapauksessa, niin että molemmilla on vain omat vastuualueensa. Noottia tulee lähinnä silloin kun ei hoida omaansa ollenkaan… Kellarista haettu vakuumipussi roikkuu edelleen lattialla, pyykkitelineet on tyhjentämättä, lapsille ranskalaisia ja nakkeja niin että tietysti kasvikset jäävät syömättä. Siinä sitä todellisuutta.
Aina ei vaan oo energiaa. Mut jos vaan millään jaksais tempasta niin sit vois katsoa Putousta ison karkkipussin kanssa. Ja ai mikä fitnessblogi? No äh, onhan noita tuolla etusivulla tuutin täydeltä. Täältä ei kannata etsiä seuraavaan puoleen vuoteen.
Kuka teillä on vastuussa ja mistä? Onko omia hommia vai kaikki tasan? Ja haittaakse jos on omat roolit ja vastuualueet? Nykypäivän tasa-arvoa vai entisajan romantiikkaa?
60 vastausta aiheeseen “Hyvä pikkuvaimo?”
Ihana kirjoitus kuvineen kaikkineen. Joskus blogeja lukiessa tuntuu, että mikä minussa on vikana – olenko ainoa, jonka koti ei aina ole tiptop eikä ruoka-annoksia jaksa välttämättä asetella lautaselle ravintolatyyliin. Ihanaa arkea on siis muillakin. Eikä meillä ole edes lapsia, joten elämä pitäisi pysyä ns. kasassa järjestyksenkin osalta helpommin.
Roolijaosta en jaksa kantaa huolta: minulle sopii esimerkiksi se, että mies on parempi kokki ja toimii yleensä ruuanlaittajana. Ja minä pyykinripustajana, koska osaan sen homman paremmin. (Miten pyykin voikin joku ripustaa niin, että kuivaminen tapahtuu mahdollisimman hitaasti…;)
Meillä asuu samanlainen pyykinripustaja! 😉 Ja et kuinka ne saa jo valmiiksi kuivumaan ryppyyn? Mutta onneksi asuu myös hyvä koirienulkoiluttaja ja lasten leikittäjä 😉
Blogielämähän on ihan oma taiteenlajinsa! Kaikki sotkut sivulle -> *kuva, toiseen nurkkaan -> *kuva* jne. ;)))
Ah, olipa ihana ja elämänmakuinen postaus! Repesin tuolle fitnessblogi-jutulle aivan täysin 😀 😀
Mä odottaisin vähän enemmän apua mieheltä. Se vaan ei sitä ymmärrä vaan asioista saa aina huomauttaa monta kertaa. Nopeammin tekee itse 😀 Molemmat kun käydään päivätöissä ja treenataan niin siihen kun lisää kotityöt ja lapsen kanssa puuhat niin yhdelle on vähän liikaa tekemistä. Sen takia meillä eletäänkin melkoisessa kaaoksessa koko ajan…
Mä olen just samanlainen haaveilija ja suunnittelija kuin säkin. Toteutus todellakin uupuu vähän liiankin usein! Nimi. joulukuusi ja -koristeet edelleen paikallaan 😀
Kyllähän se muuttaa tosiaan tilannetta jos molemmat on yhtä paljon töissä ja pois kotoa, sillon ei voi olettaakaan et äidit ehtisi hoitaa kotona enemmän. Vaikka ehditäänhän me 🙂
Ja täh, tuliko sullekin yllätyksenä et meilläkin on pyykkiteliit ja milloin missäkin epämääräisiä vaatekasoja ja muita sotkuja?! 😀 Hassuja ootte! 🙂 On meillä!
Mä tuuletin kunnolla kun näin nuo pyykkitelinekuvat ja muut 😀 Oot kyllä ihan huippu! Todellisuutta, hyvä meininki!
Mä pidän vanhanaikaisista sukupuolirooleista parisuhteessa aika pitkälle, tosin on niitä jonkun verran modattu. Tässä nykyisessä parisuhteessa erikoista on se että mieskin siivoaa, tekee ruokaa ja joskus pesee pyykkiäkin, mutta aika pitkällehän minä hoidan sellaisia tiskaus/pyykkäys/lakanoidenvaihto/sisustusjuttuja, ja hyvä niin.
Mä voisin heittäytyä kotirouvaksi samantien, ei mitään ongelmaa 😀
http://musclefetish.blogspot.fi/
No niin, eli on muitakin jotka jopa nauttii myös siitä kotirouvan roolista 🙂 Sit vaan lakanoiden väliin puuhailemaan ja odottamaan 😉 Tervetuloa rouvakerhoon vaan! 😀
Juurikin kävimme toisen osapuolen kanssa nyt kolmepäivää kestäneen keskustelun. Torstai meni huutaessa, perjantai semihuutaessa ja nyt lauantai keskustellessa siitä mitä kummankin täytyy tehdä. Ilmeisesti ne ei tässä kuuden vuoden aikana oo ihan selväksi tulleet… kröhm sain sitten kuulla olevani ei niin hyvä pikkuvaimo (olin siis viikon kipeenä ja miehellä pinnajumissa)… Että ihana ettei kaikilla oikeesti oo aina niin ruusuilla tanssimista ton jaksamisen kanssa.. Vanhan ajan romantiikka on tosi jees mutta eletään kuitenkin aikaa jossa roolit on useimmilla sekoittuneet. Onneks sitä löytyy tasasesti yleensä kaikilta… 🙂
Pakko sanoa etta hajosin minäkin fitness blogi kommentille 🙂 ihanaa anna kun oot just tollanen 🙂 (mikä aina kiva välillä huomata että yhtäläisyyksiä löytyy, mutta kun on kaikki kuitenkin tavallisia tallaajia niin ois kumma jos ei löytyis :)).
-hanna-
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/
Meillä tavataan riidellä siitä kumpi tekee (tai on tehnyt päivän aikana) enemmän. Tekemiset on kovin erilaisia ja niitä on mahdoton verrata eikä riita etene siitä koskaan. Maailman tyhmin aihe mut sorrutaan siihen aina uudelleen! 🙂 Silti kumpikaan ei haluais vaihtaa rooleja! Mut älä Hanna huoli, kukaan ei oo aina täydellinen pikkuvaimo mutta höps höps miehille jotka kehtaa siitä huomauttaa 😉
Ihana postaus! 😀 Aina vaan ihmetyttää, ettei kukaan ole bongannut sua vaikka iltalehteen tai menaisiin kolumnistiksi. Ehkä joku päivä… 🙂
Ja ihana kommentti! 😉 Onneksi omassa blogissa saa olla parrasvaloissa harva se päivä! Mutta oishan tuo tosiaan ihan mahtavaa joskus kirjoitella muillakin foorumeilla! Rakastan kirjoittamista ja nautin siitä hyvin paljon 🙂
Hauskaa, kun et turhaan kaunistele asioita! Ei mitään Ihanaa Blogielämää vaan ihan sitä arkea itseään 🙂
Minä ja mieheni (9 vuotta yhdessä) ollaan vuosien saatossa saatu aika hyvin optimoitua kotityöt ja etenkin siivoaminen. Siivotaan kerran viikossa, yleensä lauantaiaamuna: ensin järjestetään tavarat paikoilleen, sitten minä siivoan kylppärin ja mies hoitaa imuroinnin, kun olen pois jaloista kertomasta, miten se kuuluu tehdä 😉 Itse teen enemmän kotitöitä, mutta teen myös enemmän esim. tiskiä ja mies ei yksinkertaisesti tajua pestä pyykkiä ennen kuin sukat loppuu. Ei kai siitä voi syyttääkään, hehe.
Elämää helpottava kodinhoitovinkkini on seuraava: siivousvartti! Jos sotkuisuus ahdistaa, väännä munakelloon 15 minuuttia ja siivoa tämä aika tehokkaasti. Ryhtyminen on helppoa, kun aika on niin lyhyt ja tehokkaassa vartissakin saa ihmeitä aikaan. Vielä parempaa, jos saa miehen/perheenkin siivoamaan 🙂
Ihan mahtava vinkki! Meillä tosiaan ollaan ehkä toteutettu tuota ilman noin selkeää ajatusta mut on hetkiä et nyt kaikki siivotaan nopeasti jonkun aikaa. Pitkät parisuhteet on kyllä siitä helppoja kun niissä ollaan jo muovauduttu toisiin sopiviksi ja tällaiset asiat menee omalla painollaan! 🙂
Mäkin oon jo vähän salaa odottanut että missä viipyvät ne ”aidot lapsiperheen elämää” -kuvat! Sitten kun teillä on vielä kaksi koiraakin niin ei voi oikeesti olla aina niin siistiä kuin yleensä sun kuvista antaa ymmärtää! 😀
Mä jouduin tehdä niin radikaalin tempun että lopetin miehen pyykkien pesun ja ruuan tekemisen sille, tuntui kaiken haluavan valmiina (kotoaan on oppinut että on täysihoito). Kyllä se äkkiä tajusi että itse on tehtävä jos puhdasta vaatetta haluaa 🙂 Silti, se vois kyllä osallistua enemmän siivoushommiin, yleensä siivoaa omat roinansa lattioilta suu mutrussa jos erikseen pyydän auttamaan. Miehet…. 😀
Mitä mitä? Siis meillähän on aina siistä ja pyykkikoneestakin tulee pyykit kuivina ja mankeloituna. Koirat käy sisällä vessassa ja astiat on itsepuhdistuvia …Vai olikse niin?! 😉 No ei ihan, mutta ei sitä tosiaan viitsi pyykkitelineistä ja sotkuista yleensä kuvia ottaa. Koitetaan pitää koti suht järjestyksessä arkenakin ja siistiä kotia on aina mukavampi kuvata 🙂
Ja tuohon toiseen juttuun! Mä ymmärrän! Täysihoitolasta on valitettavasti täälläkin mies. Ihmetystä mulla aiheutti mm. kerran se, kun mies oli kotonaan käymässä ja sai jalkahoidon -raspaus ja kovettumien poisto a la äiti. Nice! Mäkin voisin kuulema tehdä jalkahoitoja?!? What?
Jäisin kyllä heti kotirouvaksi jos olisi mahdollista ja sitten joskus voisin olla kotiäiti… <3 Must se olis ihanaa! Mulle on joskus sanottu että eikös naiset juuri sentakia ole taistelleet tasa-arvosta ettei tarvi olla kotirouvaa, mutta mun mielestä on taisteltu sen puolesta että saa itse valita 🙂 Kuitenkaan talous ei anna myöden….
Olen kyllä tottunut siihen että miehetkin voivat tehdä ihan kaikkia kotihommia, sillä isäni oli yksinhuoltaja, mutta ei tässä taloudessa ole tarvinnut ainakaan sopimaan ja tappelemaan ruveta siitä kuka tekee mitäkin. Joitakin hommia tehdään kummatkin, jotkut ovat sitten selvästi minun hommia ja jotkut miehen hommia. On menneet melkolailla omalla painollaan ja kumpikin kantaa kortensa kekoon, se on pääasia!
Niin ja piti vielä kirjoittaa että ihanaa kun laitoit noita aitoja kotikuvia 😀 ja ei, älä ala kirjoittelemaan kuinka ihana X on kun se teki sitä ja tätä ja tota 😀 kukin tyylillään….
Näinpä! Se just että on vapaus valita ja jokainen saa tehdä niin kuin haluaa 🙂 Musta tää aika kun lapset on pieniä on niin lyhyt ja arvokas, että oon mielelläni pääasiassa kotona sitä katsomassa ja elämässä. Mutta ymmärrän myös toisia näkökulmia ja valintoja! 🙂
Moi!
Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutten koskaan ole kommentoinut. Nyt yksi ihan mitätön pikkuseikka saa minut avautumaan – kiitos havainnoillisista lohenleikkauskuvista :D. Olen itse aina töhrännyt koko fileen ensin irti nahkasta ja sitten saksinut fileen paloiksi. Mutta noinhan se käy paljon kätsymmin. Ja onnea kaikkiin projekteihin – vauvan odotukseen, talon rakentamiseen ja niin edelleen!
Loistavaa! Mun miljoonasta kalakuvasta oli siis apua! Laitoin kun olin niin ylpeä kun onnistui leikkaus läheltä nahkaa eikä kalaa mennyt hukkaan! Terävä veitsi vaan niin se on helppoa 🙂
Kiitos tsempistä projekteihin! 🙂
Ihanan aito postaus tykkään! 🙂 Onhan muillakin vähän sekasta ja aina ei riitäkkään energia gourmet ruokien tekoon! Välillä tosiaan tuntuu, että olenko ainoa, jolla koti ei ole aina täysin siisti. 😀
Hei, eiks kaikilla bloggaajilla oo AINA siistiä! 😉
Aivan ihanat nuo Tommy Hilfigerin pikkutossut <3. Mistä tollasia saa? Pakko saada meidän poitsulle 😀
Voi vitsit, saatiin ne lahjaksi mun veljeltä ja kälyltä New Yorkista! 🙂
Däm, pitänee yrittää metsästää netistä noita 🙂
Voi Anna sä oot ihana, todellinen ja rehellinen! 😀 Kuvat osui niin maaliin tänne, meillä nääs on nyt huusholli monta kertaa sotkuisempi kuin sun kuvissa – siis valehtelematta kaikki tavarat on ihan hujan hajan. Ja mitä minä teen… haahuilen ympäriinsä täysin eksyneen oloisena ja luen mieluummin lemppariblogeja kokista siemaillen. Mä en oo saanu nyt jo melkein pariin viikkoon mitään aikaiseksi kotirintamalla, pyykkivuori ja lehtipinot kasvaa, nyssykkää ja pussukkaa kerääntyy joka paikkaan, keittiö on ihan mullin mallin, huoh. Selitän tätä kotikaatopaikkaa sillä että on ollut kaikenlaista paperihommaa ja luottamustehtävää nyt hoidettavana, ei yksinkertasesti aika ja energia riitä enää kotirintamalle. Poika 10v. tuli jo kyselemään, et koska meinaat äiti pestä pyykkiä kun alkaa puhtaat kalsarit loppumaan. Ja kyllä, tunsin suuren piston sydämessäni, olen varmaan kulmakunnan huonoin äiti tällä hetkellä 🙁 Tää on tätä elämän arkea, sitä vähemmän mukavaa arkea. Mä kyllä tykkään arjesta, mutta tämä kaatopaikan keskellä asuminen on sitä arkea mistä en tykkää ja syyttää en oikein voi muitakuin itseäni. Siispä nyt menenkin heti laittamaan pyykki- ja astianpesukoneet päälle, olenpahan edes jotain tehnyt, heh. Niin ja uskon että me sun blogin lukijat emme kaipaa sitä hehkutusta kun herra x teki sitä ja tätä ihanaa ja toi aamupalan sänkyyn, imuroi ja siivosi koko talon ja vei lapset ulos jaloista jne, tätä löytyy ihan tarpeeksi muista blogeista 😉 Tää sun blogi on just ihana ja täydellinen näin! 🙂 Jaksamista ja energioita sulle ja hyvää viikonlopun jatkoa!
t. Salla
🙂 Mä tuun niin hyvälle tuulelle teidän kommenteista ja tarinoista! Ja arvaas, mäkin sain laitettua tiskit pyörimään ja uudet pyykit koneeseen. Vielä nuo kuivat tuossa telineillä odottaa tosin… Mutta myös ruokaa tein, oikein lauantai-illaksi pellillinen pizzaa!
Toivottavasti jaksoit tsempata, sit on taas mukava olla kun tempasee ja voi hyvällä omatunnolla jatkaa blogien lukua 😉 Ei sitä tarvitse kaikkea kerralla mutta jos edes vähän viitsii niin kynnys madaltuu jatkaa siivousta kun sitä ei ole enää niin paljon. Oikein ihanaa viikonloppua ja taidat olla oikeassa. Jätetään se suurin lässytys muille, tää on oikein hyvä näin 😉
Täällä meillä palettia pyöritän pääasiassa minä, sillä olen yh 🙂 En valita, koska tää homma toimii! Tyttö on onneksi jo senkin verran iso, että pystyy osallistumaan pienimuotoisesti kotitöihin, kuten viemään roskia, pissattaa koirat jne. Mutta päävastuu kaikesta on tietenkin mulla 🙂 Eipähän tule riitaa roolijaosta tai siitä, mikä kuuluu kenenkin vastuualueeksi.
Ja totta ihmeessä jokaisella on pyykkiteline joskus tyhjentämättä, likaiset astiat lojuu tiskialtaassa ja vessakin odottais kuuraamista 😉 That´s life! Ihanaa että olet rehellinen oma itsesi, äläkä siis ole turhan ankara itseäsi kohtaan.
Tsemppiä arkeen 🙂 !
Kiitti ja tsemppiä takaisin! Ihanan positiivisesti suhtaudut elämään ja silloinhan se onkin mukavaa! Oma asenne vaikuttaa paljon 🙂
En mä ankara oo, just nukuin päikkäritkin alkuillasta. Sitä on jotenkin aivan eri tavalla väsynyt nyt kun on raskaana. En yleensä ikinä nuku päikkäreitä! Nyt keho ilmeisesti vaatii sitä lepoa enemmän ja mähän lepään 🙂
Moi.
Voisin kommentoida montaakin asiaa tässä postauksessa, mutta tyydyn tällä kertaa kiittämään tuosta lohivinkistä. Siis olisit sä nähnyt mikä meno oli kun yritin saada nahkaa viimeksi irti fileestä…ter-ve. Koitin netistäkin etsiä apua. Uumoilin, että joku kikka siihen on oltava, mutta en tietenkään tajunnut asiaa itsenäisesti. Joten kiitos 🙂
Hahaa, sait pienimuotoiset hykertelyt aikaan tänne sohvanpohjalle tuolla kuvauksella 😉 Onneksi olin avuksi 🙂 Mä näin tän kalatiskillä kun ostin kalliita kuutioita valmiina ja kalamestari teki ne mulle fileestä. Mutta nytpä tulee selvää säästöä! 🙂
Ihana postaus! Olen aina (siitä asti kun tämän bologin löysin) pitänyt siitä, että kirjoitat rehellisesti. Saan blogistasi valtavasti voimavaroja omaan elämääni, sillä pidät kroppasi hyvässä kunnossa ahkeran treenaamisen ja terveellisen ruokavalion avulla, muttet pelkää myöntää sitä, että sinäkin olet vain ihminen, ja aina ei vaan jaksa. Blogisi avulla olen vihdoin itsekin ymmärtänyt sen, ettei aina tarvitse olla täydellinen superihminen, vaan välillä voi hellittää ja hetken kuluttua jatkaa taas uudella boostilla. Kiitos tästä blogista! <3
Ole hyvä ja kiitos sulle ihanasta palautteesta! <3 Tosi nastoja kommentteja tullut tähän! 🙂 Hyvää keskustelua ja innostunutta palautetta! 🙂 Bloggaaminen on kivaa!
Ihana Anna!
Loistava blogipostaus! Ihanaa arkirealismia ja sitä ettei kaiken aina tarvitse olla täydellistä, vaan tärkeintä on rehellisyys ja aitous.
Ps. Mä en muuten oo vielätähän ikään mennessä leikelly lohisopan paloja itse. Kiitos sinun tulen varmasti kokeilemaan!
Kotitöiden jako taitaa meillä mennä niin, et mä teen lähes kaiken :). Tosin se johtuu aika pitkälti siitä, että mies on niin paljon pois kotoa työnsä vuoksi. Mä en oo koskaan ajatellut et on miesten ja naisten töitä, vaan se tekee, joka osaa ja ehtii. Nimimerkillä meidän perheen auton renkaanvaihtaja.
Ihanaa kun moni bongasin tuon lohen kuutioimisjutun! 🙂 Kannattaa tosiaan kokeilla! Monesti fileet on kilohinnaltaan tosi edullisia ja sit kun itse kuutioi niin saa oikein hyvään hintaan tehtyä keiton!
Ja niin, eihän niillä tosiaan oo sukupuoleen välttämättä mitään kiinnitystä! Pääasia et homma pelaa ja arki rullaa niin et molemmat nauttii! 🙂
Mä olen kanssa ihan jumahtamassa kotiin alkuraskauden väsymyksen (ja saamattomuuden) kanssa. Salille lähtö on koko ajan mielessä, samoin edellisen raskauden hurjat kilot, lähteminen onkin sitten toinen juttu. Kello kun tulee 18, voisi vetäytyä nukkumaan ja nukkua aamuun. Toivottavasti koko raskausaika ei ole tätä!
Minulle blogisi on tällä hetkellä, juuri tällaisena, parasta mitä lukea voi, kiitos siitä!
Piti kommentoida myös kotityö asiaa…
Me tehdään molemmat vuorotyötä, mikä tarkoittaa sitä, että se tekee hommat joka on kotona ja ensin ehtii. Mieheni tekee todella paljon kotihommia, josta seuraa se, että itse laiskistun. Odotan äitiyslomaa todella paljon, minusta on ihanaa jäädä kotiin, hoitaa lapsia, kotia ja kaikkea tätä. Kerrankin on aikaa keskittyä olennaiseen!
Vastaan tähän alempaan. Mulla on sama eli uni maistuu ja on päiviä kun ei pärjää ilman päiväunia! Nyt onneksi vähän helpompaa kuin ensimmäinen kuukausi tai kaks! Silloin väsytti ja paljon! Et toivotaan et tasaantuu kun tulee kultainen keskiraskaus 😉
Oikein mukavalta kuulostaa sun asenne ja ilo sitä kohtaan pääset äitiyslomalle! Se onkin ihanaa aikaa ja voi, että sitä onnenhuurua aina kun vauva syntyy. Mä oon ainakin aina ihan hormonipöllyissä siitä onnesta ja ilosta ollut! <3 En malta odottaa kokea sitä taas uudelleen! 🙂
Ihanaa odotusta <3
meillä mies tekee noi pyykit ja ruuan laiton vaikka oon ite koti-äiti ja vauva 6 kk hoidan sitten enemmän lapsia, näin meillä toiminu 7 vuotta saan kauheesti voimaa sun kirjotuksista ja blogista, onnea odotukseen<3
Kiitos! Tärkeintähän on et jokaisessa perheessä tehdään niin kuin siellä toimii ja sopii kaikille 😉
En ole ihan hetkeen lukenut blogiasi ja eilen aloin pitkästä aikaa selailla. Ja minkä ihanan asian löysinkään, paljon onnea odottavalle ja säteilevälle äidille! Toivottavasti alkuraskaus on mennyt hyvin 🙂 paljon tsemppiä sinulle!
Joo muutama viikko takaperin kerroin uutisen 😉 Kiitos onnitteluista <3
Voih, meillä ei oo koskaan siistiä. Meillä pyykkiteline täynnä (kuivaa) pyykkiä kuuluu jo sisustukseen. Pesen pienen vuoren verran pyykkiä viikonloppuisin ja vaihdan sit kiukkupäänä ne kuivat pyykit märkiin ja taas ne roikkuu siinä viikon jne jne jne. Meillä on ihan kummallisen tyhjän näköistä, jos pyykkiteline on joskus pois. 😀 Vähänkö ärsyttävää. Haluaisin, että on siistiä joka paikassa AINA, mutta kun ei oo. Kaikesta sotkusta on tosi kätevää syyttää miestä ja lapsia, vaikka syytä taitaa olla aika paljon ihan itsessänikin.
Kalan filerointia en edes yritä. Oon yrittäny. Ei tullu nättiä ei. Ei kalasta eikä keittiöstä.
Meillä tulee uuteen kotiin niin iso kodinhoitohuone et pyykkiteline mahtuu sinne 😉 Ihan must! Mä inhoan noita pyykkitelineitä…
Voi että oli ihana postaus, sai kyllä niin hymyn huulille! Olen seurannut blogiasi lähes koko sen olemassaolon ajan ja olet ihan ykkönen! Tykkään juuri siitä ettet nipota etkä yritä pitää mitään fitnesmimmin tai täydellisen äidin kulissia silloin kun se ei ole aitoa. Aina ei vain jaksa ja joskus pyykit roikkuu olohuoneessa, ruoka kärähtää ja oma olo on kaikkea muuta kuin sporttinen; se on elämää. Itselläni on kaksi lasta, nuorempi vajaa 2v ja olen hoitovapaalla. Meillä on myös melko ”perinteiset” roolit kotona eikä minua haittaa ottaa päävastuuta pyykeistä yms. Vastaavasti taas tiedän, että mies pitää auton kunnossa jne. Tällä ei ole mielestäni mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Koen olevani täysin tasa-arvoinen mieheni kanssa, hoidamme omat tonttimme kodista.
Oikein ihanaa odotusta sinulle! Itse pohdin juuri kovasti ajatusta, onko perheemme lapsiluku täynnä. Ikää minulla on jo 35 joten nyt olisi aika toimia, etenkin kun toisen lapsemme alulle saaminen ei ollut helppoa. Mutta jaksaisiko sitä vielä aloittaa alusta…treenitkin rullaa taas niin kivasti…mutta toisaalta, on ne lapset vaan niin ihania!
Näinpä juuri, kyllähän sitä elämää kaikilla on teekupposten ja siisti-koti postausten takana! 🙂 Isoja päätöksiä nuo, vielä ehdit ihan hyvin jos vain haluat mut ymmärrän kyllä tuon fiiliksen et kaikki alkaa alusta… Kai se tulee se vauvakuume sit niin vahvana et sille ei voi mitään jos on vielä tullaakseen 🙂
Meillä mies on kotona vloput ja joka kolmannen viikon, reissuhommia tekee, niin kyllä minä melkeinpä aina kaiken itse teen. Toki mies tekee ruokaa ja siivoaa välillä ku on kotona mutta harvassa ne kerrat oikeasti on. Nyt itse 3 vuoden kotiäitiyden jälkeen viikko sitten alotin työt mutta tuskinpa tässä mikään muuttuu silti. Jos luntaki tulee niin ei se oo ku traktori pöräyttää käyntiin ja lingota piha ku ei sitä kukaan muukaan tee jos mies on reissussa 😉 Eikä meillä oo mitään perinteisiä rooleja kuitenkaan koska mä teen meillä kaikkea. Oon aina ollu vähä sellanen poikatyttö jolla pysyy työkalut käsissä hyvin. Kiitokset vaan isälle 🙂
Mä oon aina tykänny sun blogista just sen takia ku tää on rehellunen. Jos nyt ei oo fitnessbloggailu pääasiassa niin ei haittaa. rehellistä arkea vaan lisää 🙂
Hyvin erilaista on varmasti arki reissuhommia tekevän puolison kanssa! Siinä saa tosiaan itse hoitaa asian jos toisen! 🙂 Hienosti tunnut pärjäävän ja nyt uusi aika elämässä alkaa kun palaat töihin! Tsemppiä siihen! 🙂 Varmasti mukavaa sekin! 🙂
Kiitti blogipalautteesta, ootte kultaisia =)
kaipaisin itse jotain motivaatiota ku kovat pakkaset, enkä pääse vauvan kanssa ens vkollakaa salille, miten saisin kotona jotain tehtyä, ku vauva nukkuu päikkärit? etten vaa menisi nukkumaaan ja sitten äitini tänää kysyi, että mitenkäs mun paino:( Sulla olis varmaa vinkkei pehmytkudosreumaa sairastavalle joka haluaa kuntoon.
Meillä se tekee, joka ehtii ja viitsii. Molemmat ollaan töissä, itse teen kolmivuorotyötä ja mies päivätyötä. Roolijaossa ollaan tasapuolisia, tosin olisin niin mielelläni kotiäiti. Mä tienaan paremmin, joten hoidan asumisen kustannukset ja mies muut laskut. Kaupassa käy molemmat ja kumpainenkin maksaa omat luottokorttinsa. Tylsää, tavallista ja epäromanttista..
Inga elä yhtään stressaa tuollaisista kommenteista pienen vauvan kanssa. Ihmiset on ajattelemattomia 🙁 Jos sulla on ollut taukoa harjoittelussa niin muista aloittaa varovasti! 🙂 Reumaliiton sivuilla sanotaan näin: ”Sopivia liikuntalajeja ovat kävely, vesiliikunta, pyöräily, tanssi ja hiihto. Tieteellistä näyttöä on erityisesti sauvakävelyn ja Pilates-harjoittelun hyödystä. Liikunnan ajatellaan voimistavan elimistön omia kivun lievitysmekanismeja.”
lähde: http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia/
Ootko millaisia lajeja harrastanut aiemmin? Pikku hiljaa koitat palata niiden pariin ja nauttia liikunnasta 🙂 Kotonakin voi tehdä tosiaan jumppaa jos ei salille pääse ja siihen on netti pullollaan hyviä ohjeita!
Sannukka: no voihan se romantiikka tulla muualtakin 😉 Mekin vaihdetaan heti kun mä alan tienaamaan enemmän! Mies odottaa jo aikaa malttamattomana 😀
Ihana postaus!!!Juuri kun olen 2 vkon flunssailun ja edelleen jatkuvan kurkkukivun kanssa vaipumassa epätoivoon, kun koti näyttää Syyrian-sotatantereelta eikä meillä edes oo lapsia joita syyttää. Tätä tuloillaan olevaa masukkia syyllistän tosin jo nyt kun kotityöt ei ole ensimmäisenä eikä toisenakaan mielessä.Makaan mielummin sängyssä karkkipurkki mahan päällä pomppien ja katson Putousta tai muuta laatuviihdettä…
Kumma miten sitä kuitenkin ottaa stressiä siitä, ettei ole se maailman parhain vaimo. Miestä eo stressannut yhtään maata viikkoa flunssan kourissa tossa sohvalla vaikka pyykit & tiskit kasaantui…
Meillä on kanssa perinteiset sukupuoliroolit ja vaikka molemmat käykin töissä niin mies ei kyllä tee mitään kotona.Ja se on ihan ok mun mielestä, etenkin kun meillä hommat pitää tehdä just eikä melkein niin parempi tehdä itse kerralla oikein -hahhaa! Työnjako tai sen puute tuntuu enemmän haittaavan muita kuin mua 😉 Mutta tämä oli tiedossa jo ennen kun saman katon alle muutettiin kohta 8 vuotta sitten, joten turha siitä enää olisikaan napista 🙂
Kyllä ne pyykit ja muut hommat siellä odottaa ja onhan sulla tuossa 2 kotiapulaista kasvamassa, ja kolmas tulossa.No stress!!!
Ihan selvästi vauva syy, johtuu siis odotuksesta! Muuten olisit tornadon lailla siivonnut kodin lattiasta kattoon 😉
Ja totta turiset, oma lapsiarmeija on kasvamassa hyvää vauhtia! 😉 Muksut hommiin siis!
Hyvä aihe. Mä olen vähän kaksipiippuinen. Inhoan näitä perinteisiä perhemalleja eli juurikin haluaisin että mies osallistuisi kotitöihin, mutta sitten nalkutan kun pyykit on ripustettu ihan ryttyyn jne. Inhoan kyllä itseäni myös, mutta sitä että toinen ei edes yritä parantaa tapojaan:)
Meillä miehen perheessä on hyvin perinteistä ja viimeks eilen anoppilassa nauroin kuin pappa ei edes tiennyt, että missä säilytetään sokeria:-) Tavallaan se naurattaa, mutta omaan kotiin en sitä haluais. Silti mun mieheni on just semmonen. Säilytän jääkaapissa kaikki vihannekset omassa vihanneslaatikossa ja koska (huom! Me ollaan asuttu tässä jo 7 vuotta) mies ei näe niitä niin se olettaa että esim. kurkku on loppunut. Ihan sama mitä mä sanon, se ei osaa katsoa sieltä lokerosta. Onneks mieheni nykyään tekee jo vähän enemmän ruokaa kuin puuroa (perunamuusia ja paistaa jauhelihaa ainakin), mutta mun ruokavaliovammaisuuteni kyllä aiheuttaa sen että joudun sitten tekemään itselleni omat ruoat. Joka johtaa lopulta siihen, että mä teen kaikki ruoat jotta ne sopii sit kans kaikille.
Noh, itsepähän olen siippani valinnut! Onneks pahimmat yhteentörmäykset lasten kasvatuksesta on selvitty ja setvitty niin vähemmän stressiä.
Olen kyllä vähän semmonen femakko, myönnän. Meillä on mennyt kaikki kulutkin 50/50 kun olin äitiyspäivärahalla. Hoitovapaan ajan oli pakko antaa periks ja laittaa lainanlyhennykset katkolle. Nyt osa-aikaisena teen ja kyllä osallistun kaikkeen puoliksi vaikka mulle jää sitä ”omaa rahaa” (joka on siis sitä – tuhlaan lapsiin rahaa) huomattavasti vähemmän. Ei meillä ainakaan ole mitään yhteistä rahaa sillä tavalla mitä tuolla mammapalstoilla usein puhutaan.
Tiedän kyllä tuon ja koitan itse välttää neuvomista kun mies laittaa tiskit ja pyykit -sit ei laittais ikinä 😉 Mut eihän ne nyt yhtä hyvin oo laitettu ku et ite laittaisin 😀 Jatka koulutusta vaan niin saat enemmän apua! 🙂 Hyvä siitä tulee!
Ihana toi kommentti ennen masukuvaa 😀 oot upea!
😀 <3
Meillä menee raha-asioista lähtien kaikki puoliksi—- olen alkanut aika pahasti tympiintymään tilanteeseen,
vaikka syödäänkin eri ruokia ja meidän kulutus on täysin erilaista eikä ole lapsia tai yhteisiä lainoja. En jaksaisi laskea pennosia ja välillä ärsyttää kun kuulen miten nohevasti muut pariskunnat hoitavat raha-asioitaan ilman minkäänlaista vääntöä siitä kuka on maksanut mitäkin…
Olen tällä hetkellä paljon töissä ja mies on työttömänä kotona, mutta odottaa silti että tehdään kaikki siivoukset yms puoliksi vaikka sillä ei olekaan MITÄÄN velvollisuuksia tai menoja mihinkään suuntaan satunnaisia lenkkeilyjä lukuunottamatta….olen muutaman kerran kommentoinut tätä, koska kun olin itse työttömänä kotona ja mies töissä, hoidin kotia ahkerasti ja meillä oli AINA siistiä, kun mies tuli kotiin eikä sen juuri tarvinnut muuta tehdä kuin tiskata silloin tällöin.
Miten ihmeessä saan tuon ukon siivoamaan, koska alkaa ottaa aika paljon päähän se, että kun tulen pitkiltä päiviltä kotiin niin tyyppi odottaa kotona koko päivän että tulen illalla kotiin ja tiskaan, kun sillä olisi ollut koko päivä tehdä tiskeille jotain?? Eikö enää jaksa miellyttää mua vai mikä tässä mättää… Onko muidenkin miehet näin laiskoja? 🙁 En jaksaisi kotonakin olla koko ajan sanomassa asioista ja sitten jätän itsekin siivoamatta kun toinenkaan ei tee mitään. Meillä siis vallitsee kaaos -jatkuvasti.
Kiitos ihanasta blogista, tässä nyt vähän avautumista 😀
…yritin siis suhteen alussa olla ihana pikkuvaimo, mutta kun huomasin, että vastapalveluksia ei herunut niin jätin passaamisen sikseen.
Ihana juttu!!! Ja kyllä lämmitti mieltä nuo kuvat pyykeistä ja nakeista =) Itse odotan tällä hetkellä toista, alku oli ihan hirveää väsymystä aamusta iltaan ja nyt selkäkivut vievät pienetkin mahdolliset energian rippeet… Meillä on automaattisesti jakautunut ”roolit”, tehdään kumpikin sitä mitä osataan, mutta kyllä tällaisena hetkenä toivoisi että se ihana rakas kultamussukka mies vaikka kerran viikossa tyhjentäisi tiskikoneen ja pyöräyttäisi likaiset astiat ilman että tarvitsisi asiasta koko ajan mainita… huoh….. 😉 tsemppiä ja hyviä vointeja odotukseen!!!!!!!!