Oon viettänyt koko heinäkuun mahdollisimman vähän aikaa koneella. Blogityön ja toisen uuden työn luonteen vuoksi tietokone ja sosiaalinen media ovat niin läsnä arjessa, että ne tulevat uniin. On vaikea irroittautua työstä, jossa henkilökohtaisen elämän ja julkisen työn rajaa ei käytännössä ole olemassa. Se on hiuksenhieno, häilyvä, melkein kuin veteen piirretty viiva. Kesän aikana olen saanut viivaa hieman kauemmaksi iholta, niin että ajatus syksystä ja kirjoittamisesta tuntuu taas ihanalta.
Viime viikolla kaunis tyttäremme Linnea täytti neljä vuotta. Samalla juhlimme siis sekä 1-vuotiasta Amosta että 4-vuotiasta Linneaa. Uskomatonta, että mulla on jo 1-, 4- ja 7-vuotiaat lapset vaikka en itse vanhene yhtään 😉 Syntymäpäiviä juhlittiin lauantaina täällä mökillä kun isi ja pappa pääsivät vihdoin paikalle. Miehet ovat olleet Helsingissä töissä ja me naiset odoteltiin jo kovasti heitä tänne viikon jälkeen. Joku voisi pitää erikoisena, että viettää lomaa anopin ja miehen siskon kanssa mökillä ilman puolisoa mutta me ollaan hyvin läheisiä 🙂 Olen viihtynyt loistavasti ja nyt on tietysti vielä ihanampaa kun koko perhe on koossa ja mies myös lomalla. Helsingissä oli kuitenkin selvästi saatu jotain aikaiseksi ilman meitä.
Parisuhde ei ole mun lempiaiheita kirjoittaa, mutta täytyy myöntää että talonrakennusprojekti ja vauvavuosi ovat omiaan sen saattamisessa kriisiin. Me ollaan mun miehen kanssa oltu yhdessä yli kymmenen vuotta joista viisi vuotta naimisissa. Elämä opettaa ja vuosi sitten en edes tiennyt mitä oli tulossa. Pieni välimatka vaikka se oli vain viikko mökillä eikä sen kummempaa on tehnyt vain hyvää. Mulla kesti kauan nähdä virheet itsessäni. Yhtenä iltana mansikkapellon laidalla ikävä iski kuitenkin kovaa ja pyyhin kyyneleitä silmäkulmasta. Ehkä minäkään en ole ollut puolisona yhtään sen parempi.
Oon lukenut monestakin lähteestä, että kaikessa ihanuudessaan sekä vauva-arki että rakennusprojekti ovat usein kriisin paikka. On ihan oikeasti hyvä ohje, että niiden aikana ei edes kannata harkita eroa jos on solminut avioliiton jonka tarkoitus on kestää sekä myötä- että vastamäessä. Törmäsin vanhaan mutta osuvaan Helena Salakan blogikirjoitukseen joka on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa: Tämä pitäisi kieltää pienten lasten vanhemmilta. ”Etlari uutisoi pari viikkoa sitten, että alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien erot ovat lisääntyneet. Jos minulla olisi kaikki valta maan päällä, kieltäisin pikkulasten vanhempia eroamasta muutoin kuin hyvin painavista syistä. Kun ihminen on tolkuttoman väsynyt, hän näkee maailman, tilanteensa ja elämänsä rakkaimman ihmisen täysin vääristyneesti. Vaikka ihminen tajuaa, että hän on väsynyt, hän ei kuitenkaan tajua sitä. Kaikki vain ärsyttää tai mikään ei jaksa kiinnostaa.”
Me sovittiin puolihuumorilla ennen rakentamista kolme sääntöä. Ne olivat älä petä, älä sano että et rakasta ja älä sano että haluat erota. Vähän nauratti kun juteltiin noista mutta ei naurata enää. Ihan hyvät säännöt ja annan ne neuvona eteenpäin. Tärkeää on myös se, että on kykyä ymmärtää että väsymys muuttaa ihmistä.
1. Kor. 13:1-8, 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin
vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka
tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin
siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken
omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi
rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei
käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
23 vastausta aiheeseen “Kesä kohtelee mua hyvin”
Elämme juuri tuota samaa raksa-arkea kaikessa kauheudessaan ja ihanuudessaan. Lapset 2 kpl, ovat alle 4v. Valitin, kun minä olen aina se joka ”joutuu” olemaan lasten kanssa ”kesälomalla”, kun toinen rakentaa. Kohta loppuu lomat ja työarjen päätteeksi illat ovat raksalla ja tätä arkea on tiedossa vielä muuan tovi, ennenkuin uusi koti valmistuu.
Henkireikä ovat olleet ne päivät tai illat, kun ollaan vaihdettu ”akka ukon töihin” ja olen ollut itse raksalla heilumassa roskia keräten tai rakentajamme renkinä. Aivan huippua! Sitten on taas jaksanut paremmin olla lasten kanssa loma-arjessa kiinni, kun on viettänyt raksalla sadeasussa muutaman päivän/illan. Mieskin on ollut iloinen, kun on saanut jäädä lasten kanssa kotiin ja nukkua puoliysiin kello 0630 herätyksen sijasta.
Mutta joo, paljon tämä vaatii ja nuo mainitsemasi kolme kultaista sääntöä ehkä tässä vaiheessa itseänikin naurattavat, mutta tarkastampa ajatukseni tässä seuraavan reilun puolen vuoden aikana vielä taatusti uudestaan. Ja vaikka sitä väsymyksensä ja kaiken ajottaisen turhautumisen keskellä sanoo (lue: huutaa, tiuskii, pistelee voodoo-ukkoa yms.) ilkeitä asioita toiselle, niin niissä hetkissä (tai no viimeistään ennen nukkumaanmenoa) auttaa jaksamaan se fiilistely, että vuoden päästä istutaan kauniina kesäiltana omalla terassilla, oman unelmasaunan jälkeisellä jäähyllä, lasten nukkuessa, ihan omassa kodissa! Jaksamista arkeen, sen suorittamiseen, sujuvuuteen ja superhetkiin Anna! Blogiasi on ilo seurata, kanssasisaria on paljon, jotka elävät samojen arjen haasteiden kanssa, kiitos, kun teet arkesi näkyväksi!
Kiitos ihanasta kommentista ja teidän tarinasta. Hirmuisesti tsemppiä loppuprojektiin. Ne hetket valmiissa kodissa ovat kyllä ihania, vaikka väsymys helpottaa vähän jälkijunassa. Roolien vaihto piristää kummasti molempia tosiaan 🙂
Tiedän niin tuon tunteen! Muutimme hetki sitten omaan uuteen taloon, kotiin. Viimeinen vuosi on ollut rakentamisen vuoksi hyvin stressaavaa ja raskasta aikaa. Meillä on myös päätetty että ero ei tule rakentamisen aikana kysymykseen. Sitä on aivan toinen ihminen hirmuisen paineen ja väsymyksen alla. Päätin, että mies ei ole se ihminen kenen kanssa olen aloittanut parisuhteen, kun hän on äärimmäisen stressaantunut rakentamisen aikana. Se ihminen on siellä jossain sen karjuvan kuoren alla. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki on taas palautunut ennalleen kun projekti on lähes ohi ( noh, onhan tuolla nuo muutamat listat ja hylly vielä :D). Kyllä elämä nyt maistuu 🙂
Todellakin, eroaminen pitäisi kieltää tietyissä elämänvaiheissa!
Hitto, juuri näin! Ihan samat mietteet oli täälläkin 😀 Onnea tuhannesti uuteen kotiin <3
Viimeisessä kuvassa on aivan ihana tunnelma. Ja jaksamisia sinulle, tuo aika on varmasti rankkaa vaikken sitä nuorena opiskelijana varmasti ymmärräkään.
Kiitos paljon 🙂
Ihana kirjoitus! ? Saman kokeneena täysin samaa mieltä!
Ihanaa palautetta teiltä, kiitos siitä!
Anna sä oot kyllä niin oikealla alalla 🙂 ihana koskettava kirjoitus! Niin hyvä että pistin miehenkin lukemaan ? meillä kolme pientä lasta, nuorin 7kk ja kaikenlaisia fiiliksiä parisuhteesta. teksti osu ja uppos!
Loistavaa jos osui ja luitte molemmat. Aika lasten ollessa pieniä on niin intensiivistä sen lastenhoidon kanssa, että tosiaan resurssit muuhun voi jäädä vähälle. Kun tiedostaa sen niin sekin jo helpottaa 🙂
<3 Olet viisas nainen.
<3
Teillä on hyvät säännöt! Niin moni luovuttaa valitettavasti ehkä liiankin helpolla. ”Stressaavattilanteet” kuten pienet lapset ja vauva asettaa kyllä vaikeuskerrointa melkoisesti rakennusprojektiin. Itsellä taloprojektista alkaa olla jo kymmenen vuotta ja lapsikin on jo iso eli aika on jo kullannut omia muistoja melkoisesti :). Parisuhteissa on aika ajoin omia haasteita, mutta itsellä on helpottanut kun muistaa kuinka vakavissaan sitä on aikoinaan sanonut ”Tahdon”, eikä halua periksi antaa.
Tsemppiä teille sinne! Ottakaa vaikka pieni yhteinen irtiotto ja viettäkää yhteistä aikaa.
Juuri tuo on suunnitelmissa eli ottaa yhteistä parisuhdeaikaa useammin. Nythän se onnistuukin jo kun pienin ei ole enää niin minussa kiinni. Aikansa kutakin, nyyh <3
Kirjoitus pisti ajattelemisen aihetta!
Näytät muuten todella freesille ja onnelliselle noissa kuvissa, aivan ihania 🙂
Todella upeaa että postaus sai näin paljon tykkäyksiä! Kuvista tykkään kyllä itsekin, täällä lomalla on ollut ihanaa kuvata kauniita maisemia ja elämää jossa on sykettä.
Mahtava postaus, lopeuts oli ihana. <3
Näin se vaan on, et Paavalin kirje korinttolaisille parintuhannen vuoden takaa on edelleen hyvä ohje.
Pakko kommentoida – ihana uusi banneri! 🙂
Kiitos 🙂 <3
Kiitos tästä! Tuttuja ajatuksia ja fiiliksiä. Parasta on, kun alkaa löytää oman puolisonsa (ja itsensä) uudelleen kaiken rämpimisen jäljiltä ja väsymyksen alta. 🙂 T. Minni
Oih, tuli tippa linssiin. Nuo säännöt on niin ihanat ja niin kovin tärkeät. Täytyy kirjoittaa ne muistiin, koska lähitulevaisuudessa haluan rakentaa oman kodin ja saada vielä toisen lapsen 🙂
*Me ei rakennetta mutta stressiä muutosta 2 lasta 2v ja 7 v ja ja 3 kissaa, tuntuu ettei aika riitä mihinkään, vaikka itse työtön, haen töitä, pakkaan ja ulkoilen lasten ku mies töissä, pitäs muuttaa 2,5 viikon åäästä, suhde koetuksella kyllä. Eroa en edes mieti,.