Kategoriat
Yleinen

Kilpirauhasen vajaatoiminta: liian helppo ratkaisu?

SAMSUNG CSC

Kirjoittelin hetki sitten mun vaikeuksista saada liikunta maistumaan ja elämä aktiiviseksi kuten ennenkin. Moni lukija epäili kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se tuntuukin olevan nyt kaikkien huulilla. Miten paljon hypotyreoosista kärsiviä oikein on? Viimeisten vuosien aikana tarinoita on tullut mediaan kuin sieniä sateella. Oman twistinsä muotisairaudeksi tituleerattuun aineenvaihduntasairauteen tuo se, että kilpirauhashoitolinjauksia on selvitetty oikeudessa asti.

SAMSUNG CSC

Ihan täällä meidän portaalissakin on nyt lyhyen ajan sisään moni saanut diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tämä on tietysti harmillinen juttu, sillä kilpirauhanen vaikuttaa herkältä elimeltä jonka hoitaminen ja lääkityksen kohdalleen saaminen on haasteellista. Mun omat oireeni ovat olleet hyvin samankaltaisia mitä sairaudessa on joten kävin itsekin verikokeissa.

Sain tulokset hyvin nopeasti ja mun verikokeissa kilpirauhasarvot olivat viiterajoissa eli normaalit. Katsoin vielä sen verran tarkkaan, että ne ovat ihan heittämällä arvojen sisällä, eivätkä siis ylä- taikka alarajoilla viitearvojen suhteen. Myös kaikki muut tutkitut arvot olivat hyvät: hemoglobiini, paastosokeri, kolesteroli yms. Lääkäri arveli vastaanotolla, että kohdallani se olisi ”liian helppo ratkaisu”. Ulkopuolisen silmin lääkäri arveli vointini (väsymys, masennus, aloitekyvyn huonontuminen, ärtyneisyys, paino-ongelmat yms.) taustalla ovat pääasiassa unenpuute (pitkään jatkunut pätkittäinen ja liian vähäinen uni), työtahti (työ on jatkuvaa ja sitä tehdään usein pitkälle yöhön kotona ilman erillistä työtilaa) sekä suuret elämänmuutokset (talonrakennus ja vauva-aika). Hän tarjosi keskusteluapua ja neuvoi tekemään sellaisia muutoksia että nukkumiselle jäisi paremmin aikaa. Iltatyöt pois ja vauvan kanssa nukkumaan yhtäaikaa ensimmäiselle pitkälle unipätkälle. Huomaan kyllä itsekin eron kun se monesti jää pois jos oma rytmi ajautuu myöhäisemmäksi. Silloin aamulla nouseminen on vaikeaa ja päivät paahdetaan ylikierroksilla, sillä väsymykselle ei voi antaa sijaa. Kilpirauhasarvojen selvittyä näin tosiaan näyttäisi olevan.

Olen onnellinen jos en olekaan sairas. Lievää masennusta oireeni vastasivat ja toki sairaus on sekin, mutta lääkitystä en koe tarvitsevani. Uskon että aika tekee tehtävänsä eikä tilanteeni ole toivoton, vaan kaukana siitä. Nyt asioita hetken mutustelleena uskon, että uupumus tuli vähän jälkijunassa taloprojektista. Kun muutto oli ohi ja kevät painettu täysiä niin oli aikaa romahtaa. Ei ollutkaan pakko jaksaa. Siitä lähti varmasti tarve kirjoittaa tuntemuksistani blogiin ja tehdä ajatustyötä kaikista omista negatiivisista ja vaikeistakin tunteista. Ryöpyttää ne ulos, pois painamasta sydäntä!

SAMSUNG CSC

Lensin tänään Ouluun lasten kanssa. Mies on töissä juhannuksen kokonaan, niin en halunnut jäädä kaupunkiin mätänemään ilman ohjelmaa. Mun perheeni luona olen ollut viimeksi jouluna joten ikäväkin oli tänne. Mies jäi sitten koiria lenkittämään ja minä lensin tänne lasten kanssa sinivalkoisin siivin. Toinen mun siskoistani asuu Oulussa ja on kolmen äiti myös, joten lapsilla on serkuista seuraa kaupungissa. Juhannusta vietetään koko porukalla täällä meidän lapsuudenkodissa mun vanhempieni luona. Mä tulin vähän niin kuin äidin hoiviin kun on ollut raskasta 🙂

Toivon itselleni armollisuutta, anteeksiantoa vaatimuksistani mutta toisaalta myös toivon hyvää. Sitä hyvää, jolla huolehdin itsestäni -niin kehostani kuin psyykkisestä voinnistani. Jälkimmäisessä blogin arvoa ei voi olla korostamatta! Nyt eteenpäin ilman paineita ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämän aallokkoa kun ei voi ennustaa.

Ajatuksia mun tuloksista ja lääkärin mietteistä?

Ps. Sovitaan sitten, että en julkaissut tätä k.23.23…

40 vastausta aiheeseen “Kilpirauhasen vajaatoiminta: liian helppo ratkaisu?”

Krooninen unen puute aiheuttaa tosiaan hyvin samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta! Sen takia just onkin tärkeää, että vaikka oireet on tärkeitä kilpparisairautta diagnosoitaessa, niin jos labra-arvot on normaalit, niin ihan oikeesti tutkitaan, josko jokin muu aiheuttaa ne oireet. Tavallaan ne moninaiset oireet on helppo laittaa kilpparin syyksi ja antaa kouraan resepti koelääkitystä varten ja se on myös halpa ratkaisu yhteiskunnalle. Halvempi kuin vaikka uupumuksen tai masennuksen hoito. Ja moni potilaskin on helpottunut, kun saa reseptin käteensä, mutta sitten voi jäädä se oikea syy taustalla hoitamatta :/. Itse olen tosiaan nyt koelääkityksellä, mutta oireet ja labra-arvot oli selkeesti sen mukaiset, että aihetta olikin lääkityksen aloittamiseen!

Moikka,
Eksyin blogiisi, enkä vielä ole lukenut kuin tämän jutun ja pakko kommentoida. Nimittäin itse ollut ihan vastaavassa tilanteessa, tosin mulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta talonrakennusprojektin jälkeen, kahden pienen lapsen kanssa ja vielä ”työholistina” oli sellainen yhdistelmä että huh. Eikä sitä tosiaan tajunnut silloin kun oli pakko suorittaa vaan sen jälkeen kun kaikki oli jo hyvin ja muutettu uuteen kotiin. Eikä sitä itse heti ymmärtänyt millään että kaikki oireet johtuvat ylikuormittumisesta ja stressistä. Olin varma että olen vakavasti sairas. Olen todellakin iloinen ja peruspositiivisella asenteella menevä, joten oli jotenkin vaikea paikka. Itsekään mitään lääkkeitä syöny vaan oli hyvä myöntää että rajat ne on minullakin ja nyt ne tuli jo aikaa sitten vastaan. Pikkuhiljaa ajan kanssa. Tsemppiä!!

Hyvä että kävit asian tarkistamassa ja olet rehellinen itsellesi! Ja hyvä ettei sinulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa koska en halua että kukaan enää sairastuu tähän. Valitettavaa tosiaan on että kyseessä on ns muotisairaus. Sen takia me oikeasti sairaat ei saada julkisella puolella apua.. Mutta tosiaan, ei aiheesta enempää enää! Otahan nyt juhannus rennosti täällä seuraillaan mukana!

Eksyin blogiisi kaverinin sivujen kautta. Sinulla on arginiinin puute, aivan samat meinigit kuin minulla oli muutama vuosi sitten. 🙂

Hienoa ettei ole kilpirauhasen kanssa ongelmia. Itsekin olisin tahtonut niin, että oireet olisivat olleet vain lievästä masennuksesta johtuvaa juurikin siitä syystä että tuo tauti on nyt niin ”muotitauti”. Mutta, tällä hetkellä in tuo tauti lievänä epäilyssä, kunnes uusinta verikoe sanoo missä mennään. Todennäköisesti jos nyt todetaan ettei sitä ole, niin se tulee joskus myöhemmin kuitenkin..

Täällä myös yksi samoista oireista kärsivä. En voinut käsittää miten ennen niin aktiivinen ja hyväkuntoinen onkin yhtäkkiä lihonut ja väsynyt. Kaikki pienetkin askareet tuntuivat ylivoimaisille. Sitten otin uudestaan käyttöön ruokapäiväkirjan. Kuvittelin, että koska olen jo monta vuotta syönyt terveellisesti ja säännöllisesti tiettyjen maksojen mukaan, osaan tehdä sen automaattisesti. Näin ei kuitenkaan ollut, sain ravintoa aivan liian vähän. Ei muuta kun taas kirjaamaan syömisiä ylös, niin kylläpä piristi!

Raudan puute aiheuttaa samoja oireita ja pelkkä hemoglobiini ei kerro mitään. Olethan mittauttanut varastoraudan (ferritiini) ja raudan seerumin? Minulla tuo seerumin rauta paljasti anemian ja nyt tankataan rautaa ja toivotaan oireiden helpottamista. Nykyterveydenhuolto valitettavasti vaatii paljon tiedon hankkimista itse, onneksi kuitenkin vertaistuki on helposti saatavilla somessa 😉

Tämäkin on totta! Mulla oli se kilpparin liikatoiminta ja nyt lääkäri soitti (ne arvot lääkityksellä kohdillaan), mutta sanoi ohimennen, että rauta-arvot on aivan liian alhaalla, 3 kk rautakuuri. Viimeksi kun oli, olinkin tooooodella väsynyt koko ajan ja pitkien yöunienkin jälkeen väsytti ja oli koko päivän kestävää aivosumua. Nyt olin ehkä hivenen yllättynyt, mutta totesin, että sinäkin päivänä olin haukotellut ihan koko ajan vaikka nukkunut normaalisti. Hieman vetämätön olo ja sitä rataa. Että tosiaan moninaiset voivat olla syyt olosi takana tai sitten ”vain” tosiaan sitä, että aika paljon sulla ollut meneillään, ei aina vaan jaksa, ehkä keho ja pääkoppa pistää hanttiin. Mullakin ollut liikaa töitä ja nyt tosiaan olo, että tekisi mieli heittää esim. tietokone JA puhelin puoleksi vuodeksi jorpakkoon ja mennä metsän keskelle nauttimaan hiljaisuudesta 😀

Ihana lääkäri! Yleensä olen itse ainakin tottunut, että lääkäriltä lähdetään reseptin kanssa, eikä pahemmin puhuta.

Lääkäri tarjosi mahdollisuutta kyllä repeptilääkkeeseen mysö, keskusteluhoidon lisäksi. En ottanut… Hän sanoi että päätös on minun.

Mielestäni oikein hyvä, että lääkäri on kertonut sinulle hoitovaihtoehdot ja tarjonnut sekä keskustelu- että lääkeapua! Erityisen iloinen olen tuosta keskusteluavusta, turhan usein kuulee, että käytetään pelkkää lääkitystä oireiden hoitoon eikä hoideta sitä varsinaista syytä.

Uskon, jo että pelkkä keskusteluapu riittää mutta jos siltä tuntuu, että tunnet olosi tai tilanteesi huononevan, suosittelen harkitsemaan myös lääkityksen yhdistämistä tukemaan keskusteluapua. Lääkehoito on ollut ainakin minulle (tosin hieman erilaiseen sairauteen) jopa hieman pelottava ratkaisu mutta olen myös saanut niistä lopulta suuren avun! 🙂 Ymmärrän täysin huolesi lääkkeisiin liittyen eikä niitä pidä mielestäni liian heppoisin perustein käyttääkään (ainakaan mielestäni ainoana hoitomuotona). Niiden käytölle on kyllä tarvittaessa todellakin peruste. 🙂

”Toivon itselleni armollisuutta, anteeksiantoa vaatimuksistani mutta toisaalta myös toivon hyvää.” Minä toivon tuota samaa sinulle ja myös itselleni, kovin tutulta kuulostaa! 🙂

Huomioitavaa myös on se, että kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jota lääkärit (ehkä?) osaavat hoitaa, mutta valitettavasti eivät ymmärrä mitään kilpirauhashormonien ongelmista, jotka eivät vielä ole sairauksia, vaan hormonien epätasapainoa. Nämä hormoniongelmat saattavat johtua mm. unen puutteesta, pitkään jatkuneesta stressistä, suoliston huonosta kunnosta ja ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Ylläkin mainittiin jo muutamia aminohappojen/vitamiinien puutoksia, lisäksi kiinnittäisin kaikkia mielialaongelmista (joihin ei koe olevan mitään syytä!) pitämään huolta b-ryhmän ja c-vitamiinien riittävästä saannista 🙂 Tsemppiä!

Mä suosittelen Kaisa Jaakkolan Hormoonidietti kirjaa. Se ei ole mikään dietti, mutta hyviä juttuja hormooneista ja unesta jne.

Minäkin olin tulossa sanomaan, että viisas lääkäri. Osasi löytää syy-yhteydet ja keskustella eikä vain lyödä masennus- ja unilääkereseptiä kouraan. Voimia kovasti toivottelen, samassa tilanteessa olen ollut ja niin sieltä vaan noustaan entistä ehompana 🙂

Kommentoin nyt vähän epäjärjestyksessä kommentteihin! Mutta tosiaan lääkäri kuunteli kyllä ja tosiaan tehtiin verikokeet jossa katsottiin mainitsemieni lisäksi paljon muutakin. Keskusteluapua varten sain henkilön. Sen lisäksi lääkäri kyllä tarjosi masennukseen myös lääkehoitoa. Sain miettiä asiaa ja puhelimessa sitten sanoin, että en sitä ota. Imetys on nyt jo yksi tekijä, enkä muutenkaan innostunut ajatuksesta lähteä hoitamaan masennusta lääkereseptillä omassa tilanteessani.

Kauan olen minäkin blogiasi lukenut ja niin monissa kohdin samaistunut ajatuksiisi. Koen olleeni jollain lailla myös kanssasi samankaltaisessa tilanteessa erityisesti vielä n. puoli vuotta sitten ja osittain edelleen.. Me rakennettiin omakotitalo samana kesänä (2013) kun menimme naimisiin ja järjestimme siis näin ollen myös häämme. Talon rakennusta seuraava vuosi oli raskas ja paljon tunteidesi kanssa samanlaisia ajatuksia herättänyt. Ennen häitä sain painoani tiputettua, kävin salilla ja elin muutenkin liikunnallisempaa elämää. Häiden ja uuteen kotiin muuton jälkeen liikkumattomuus iski – osaltaan varmaan uuden kodin ihanuus jumiutti kotiin arki-illoiksi ja osittain myös suunnaton väsymys, joka kesän jälkeen iski. Väsymys oli juurikin jotain masennukseen viittaavaa alakuloisuutta. Seuraavana keväänä jännityksen aiheeksi nousi silloin mahdollisuutena näkynyt lapsettomuus, joka entisestään synkensi olotilaa. Sillon paino alkoi nousemaan ja ilo elämästä katosi jonnekin. Työt oli kauhistus, ystävien tapaaminen liian raskasta ja kysymys: ”mitä sinulle kuuluu” jotain, joka sai aikaan karkuun juoksemisen tarpeen. Nyt tilanne onneksi on hieman helpottanut, kun vatsassa kasvaa kuin kasvaakin pieni ihminen ja mieliala sen myötä on noussut valtaisasti. Liikkumattomuus edelleen hieman ”vaivana”, kun alkuraskauden suunnaton väsymys muuttuu keskiraskauden edelleen voimakkaaseen väsymykseen ja jo pieniin kipuihinkin. Kuitenkin nyt taaksepäin katsoessa saan huomata, että hiljalleen elämä aina vie eteenpäin. Hiljalleen uskon myös liikunnan lisääntyvän (viimeistään loppuvuodesta vaunulenkkeilyn merkeissä) ja nyt yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, niine voimavaroineni mitä minulla on.
Pointtina tässä romaanissa on siis se, että ole armollinen itsellesi. Elämänvaiheesi on varmasti isona syynä moneen kokemaasi ja ajallaan kaikki alkaa kirkastua. Teet nyt sen mihin pystyt – joku päivä salille, joku päivä sohvalle ja se on ok niin. Näitä itsekin opettelen 🙂
Kaikkea hyvää ja ihanaa, ja kiitos blogistasi!

Täälläkin kilppari todettiin normaaliksi. Paino ei vain putoa, ja pikkuhiljaa olen alkanut ymmärttää, ettei se ole tällaisilla stressitekijöillä edes mahdollista- unenpuute, ahdistushäiriö, remontit ja kaikki kipuilu. On pakko antaa armoa itselle ja aikaa, vaikka se miten vaikealta saattaakin tuntua. Mä kuuluun juuri niihin suorittajiin jotka asettaa itselleen hillittömästi tehtäviä ja tavoitteita ja ruoskii ja haukkuu itseään sitten kun epäonnistuu. Mutta toisaalta, ei näiden kilojen katselu mielialaa paranna :/ Mut nyt yritetään vain kaikki hengittää ja antaa aikaa jooko?

Hyvää juhannusta sinulle ja perheellesi! 🙂

Pakko minunkin kommentoida, kun alkuvuodesta kävin samalla asialla lääkärissä!

Minulla siis myös koko kirjo oireita; se tolkuton väsymys joka ei helpottanut edes nukkumalla, treeneistä palautuminen hidastui, paino nousi elokuu-tammikuu- välissä eli n. 5 kuukaudessa 6 kiloa, syke nousi kävelyä rankemmassa treenissä aivan hillittömiin lukemiin ja kuvioon liittyi monesti myös huimausta ja pahoinvointia, iho oli kuiva, olin jatkuvasti alakuloinen ja aikaansaamaton ja lopulta kehiin saapui vielä unettomuus. Lisäksi tohon sattui myös keskenmeno joulukuussa. Minulle myös hyvin moni niin blogin kommenteissa kuin ”oikeassakin elämässä” suunnilleen jo diagnosoi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja patisteli testeihin. No niin sitten lopulta menin ja tadaa – kaikki verikokeet pelkkää priimaa. Se lääkäri tajusi tarttua lauseeseen ”treeneistä palautuminen on tuntunut hidastuvan” ja piti kunnon ristikuulustelun mun treenitottumuksista, syömisen suhteesta treeniin ja palautuskeinoista. Kuultuaan että treenasin 5-8 kertaa viikossa lentopalloa, punttisalia, juoksua/kävelyä/hiihtoa/pyöräilyä sekä erinäisiä kehonhuoltojuttuja (jumppapallo/foam roller jne.) lääkäri hymähti ja napautti diagnoosiksi ylikunnon. Ylikunnon, mulle! En ensin meinannut uskoa yhtään, mutta flunssakierteen kaadettua petiin lähes 2 kuukaudeksi oli pakko myöntää, että taisipa olla harvinaisen hyvä lääkäri. Lepo nimittäin vei kaikki mun oireet ylimääräistä painoa lukuunottamatta pois, painonnousu tosin pysähtyi viimeinkin.

Nyt sitten treenielämää sekoittaa ja ohjaa raskaus, ja vaikka periaatteessa olen ihan hyvässä kuosissa ja pystyn liikkumaan, niin esim. salilla oon ihan pihalla kun kaikki tutut liikkeet on pois laskuista. Lähestulkoon vaan vituttaa lähteä kun oikeasti voisin tehdä kaiken salilla tehtävän myös kotona kahvakuulilla ja jumppapallolla. Yritän kuitenkin sinnilläkin pitää edes jonkunlaista salirutiinia yllä (tällä hetkellä huonolla menestyksellä), jotta paluu olisi helpompaa sitten ”joskus”. Paino nousee ja se ahdistaa, mutta yritän ajatella että kuuluu asiaan ja että niin kauan kuin syön normaalisti enkä vedä kaksin käsin suklaata ja liikun edes jonkin verran, asiat on ihan hyvällä tolalla. Sun blogi on mulle tällä hetkellä parasta ikinä, koska osoitat rehellisyydelläsi ettei raskaus todellakaan aina suju kuin Strömsössä eikä se palautuminen ole mikään ”ennen ristiäisiä omat farkut jalkaan”- keissi vaikka kuinka olisi tottunut urheilija.

Kiitos siis rehellisyydestäsi ja tästä blogista!<3 Tsemppiä noiden oireidesi kanssa, jospa ne siitä helpottaisivat.

Väsyneet, masentuneet ja stressaantuneet, googlatkaapa sellainen kuin TRE-stressinpurkuliikkeet.

Kannattaa pitää mielessä, että harva lääkäri osaa diagnosoida kilpirauhasen vajaatoiminnan. Liikaa tuijotetaan vaan arvoja ja tarjotaan masennuslääkkeitä. Suosittelen kääntymään hyvän Endokrinologin puoleen. Usein lääkityksestä voi olla apua, vaikka arvot olisivatkin normaalialueella. Masennushan on yksi taudin oireista. E-Epaa kannattaa myös harkita, mikäli et vielä sitä käytä. Se auttaa myös masennusoireisiin. Tsemppiä!

Eli arvot ovat viiterajoissa, mutta kannattaa vaatia hormonilääkitystä, jotta jaksaa taas puskea kroppa äärirajoilla? 😀 Koska kyllähän nyt uupumuksen taustalla pitää olla joku sairaus ja eihän nykyään saa olla ”vain” väsynyt univelan ja voimia verottaneen elämänvaiheen takia? Jösses 😀

Mä kans mietin miksi pitäisi mennä vielä endokrinologille kun arvoissa mikään ei viitannut jatkotutkimuksen tarpeeseen. Oireita on myös pitkä lista mistä mulla ei ole mitään mikä täsmää. Toki jos niitä olisi huomattava määrä mutta hirmu paljon tavallaan puuttuu. Toki jos Hoon kommentti oli tarkoitettu jolle kulle jolla on todella paljon oireita mutta mitään muutakaan selitystä ei voisi olla?

Anteeks nyt vaan kauheesti, että kommentoin ja yritin auttaa. Ihan omasta kokemuksesta puhun. En tarkoittanut, että väkisin pitää itsellensä diagnoosi hommata. Kannattaa nyt kuitenkin vaikka aiheeseen tutustua, ennen kuin kommentoi tuolla tyylillä. Aika kurja fiilis jäi tästä. Ajattelitko Anna hetkeäkään, että joku voisi ihan vaan ajatella sinua?

Anteeksi Hoo! En missään nimessä tarkoittanut ilkeillä! Tarkoituksenani oli kyseenalaistaa kannattaako tosiaan lähteä jatkamaan tutkimuksia normaaliarvoilla. Oon sen verran tuore tämän kilpirauhasasian lukija, että en varmasti ymmärrä sen monimutkaisuutta. Oma viestini oli ehkä vähän töksäyttävä mutta eihän siinä mitään pahaa kirjoitettu. Olen pahoillani että sinulle jäi kurja fiilis. Tiedän että jokainen kommentoiva haluaa aidosti auttaa.

Joo, täytyy kyllä sanoa, että tuollainen töksäyttävä tapa kommentoida on omiaan karkottamaan blogin lukijat. Et ilmeisesti liiemmin arvosta lukijoitasi, tai niitä jotka kommentoivat, ja vieläpä ihan vain hyvää tarkoittaen. Tuo Jennin kommentti oli todella alentava, mutta lähdit kuitenkin sitä komppaamaan. Aiemmin minusta tuntui pahalta, kun joku aika negatiiviseen sävyyn kommentoi, ja laitoinkin siihen tsemppiviestin. Nyt mietin vain, että miksi. Tyylillä vaan on merkitystä, kannattaa pitää mielessä. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta vastaukset voisi silti pitää ystävällisinä.

Pakko kysyä tosta tilanteesta johtuen että onko teidän lapsella jotain erityistä kun edelleen heräilee öisin? Kun yleensä yösyömiset loppuu/lopetetaan kun niille ei ole enää fysiologista tarvetta. Ei mikään ihme jos on loppu mikäli edelleen pitää heräillä lapsen takia. Jos lapsi on terve, suosittelen lämpimästä unikoulua ja imetyksen lopettamista. Imetyksen hyödyt on saatu varmasti jo.

Ei oo mitään 🙂 Mulla on vaan kolme lasta! Aina ei kaikkien yö mene yhtäjaksoisesti samaan aikaan ilman heräilyä. Kolmevuotias käy yöllä pissallakin yleensä kerran. Unikoulut ei kuulu mun kasvatusfilosofiaan. Kannatan itse sitä, että vastaan lapsen tarpeisiin oli ne fysiologisia tai emotionaalisia. Meidän 10kk nukkuu kyllä ihan kivasti 5-6h alkuyöstä ja sitten syö tihenevästi aamun tunneilla. Alle vuoden ikäisen vauvan kokonainen yö käsittää kuitenkin vain 5h yhtäjaksoista unta, joten sen jälkeen heräily on aivan normaalia.

Itse turvauduin unikouluun (tassu-unikoulu ei huudatusunikoulua) ja se helpotti meillä elämää mutta se ei tosiaan toimi kaikilla, varsinkaan jos on useampia pieniä lapsia. Juuri tuosta syystä, että vaikka vauvan saisi nukkumaan, saattavat muut pienet lapset heräillä milloin mistäkin syystä. Ja jos se ei muutenkaan istu omaan kasvatusideologiaan niin se ei ole silloin tietenkään varteenotettava vaihtoehto.

Jokainen vanhempi joutuu tasapainottelemaan sen välillä, kuinka paljon laittaa lasten tarpeita omien tarpeidensa edelle. Jos priorisoi lapsia ja oma lepo ja painonhallinta vaikeutuvat sen takia, ei oikeastaan auta muu kuin hyväksyä tilanne ja tiedostaa, että tekee valinnat omien arvojensa mukaan. Omien arvojen vastaisestikaan ei kannata lähteä elämään.

Lapsethan kyllä jossain vaiheessa oppivat nukkumaan ja tulee helpompi elämänvaihe jolloin painonhallintakin on helpompaa. Se vie vain aikaa mutta isossa mittakaavassa katsottuna se pikkulapsiaika on kuitenkin lyhyt. Eli vanha elämänviisaus: this too shall pass -pätee ehkä tähänkin. Anna aikaa ja armoa itsellesi. Asiat ehkä loksahtavat paikoilleen kivuttomammin jossain vaiheessa ihan itsestään, kun lopettaa aiheesta tuskailun. (Sanon minä, joka en todellakaan osaa itsekään lopettaa tuskailua ja stressaamista yhtään mistään.)

Niin ja opettelisi itse menemään ajoissa nukkumaan… Se taitaa olla suurin syypää 😉

No äläpä muuta! Meillä pitäis ennemminkin aikuiset laittaa unikouluun.

Minun poika heräili 8-10kk todella usein alkaen klo 02 aikoihin syömään yöllä. Aloin antamaan vellin yöllä pojalle niin loppui jatkuvat yötissittelyt kun jatkoi tyytyväisenä vatsa täynnä uniaan. Pojalla oli vain nälkä kun rintamaidosta ei enään ollut nälän viejäksi. Jatkoin kuitenkin imetystä päivisin/iltaisin vuoden ikäiseksi.
Yövelli oli siis pelastus minun väsymykseen ja parempaan uneen

Googlaa Fitline. 🙂
Mulla samoja oireita ollu jo pitkään, mut en oo kehannu/viittiny/uskaltanu ottaa yhteyttä mihinkään :/ mihin sä soitit että sait apua?

Verkostomarkkinoinnilla myytäviä lisäravinteita. Miksi?

Mä soitin ihan mun lähimpään terveyskeskukseen! Ajanvarausnumeroon 🙂

Moni saanu avun noilla vitamiineilla mm.kilpirauhas, vatsa, uni, allergia ja iho ongelmiin.. Itse olen käyttäny vasta vähän aikaa niin en osaa paremmin markkinoida 😉 facebookissa ryhmä missä ihmiset kertoo kokemuksiaan.. Alkuun en uskonu et toimis, mut mulla helpottanu mm.allergia ja vatsaongelmat.. 🙂 voin suositella siis. Alkuun pidetään 4vkon puhdistumiskuuri, mm.ollaan ilman suolaa ja sokeria. Itsellä lähti sinä aikana 4kg ja senttejä 25..

Ihan pakko kommentoida vaikka en koskaan ennen ole sinulle Anna kirjoittanutkaan. Mulla alkoi talvella epämääräinen oirehdinta; tolkuton väsymys johon ei uni auttanut, aloitekyvyttömyys, ärtyneisyys, mikään ei kiinnostanut. Liikkuminen tuntui raskaalta, en palautunut kunnolla. Vaikka kuinka yritin liikkua paljon ja olla jos jonkinlaisella dieetillä niin paino vain jumitti samassa tai nousi. Lopulta alkoi myös sydänoireet. Korkea leposyke, syke kohosi kevyessäkin liikunnassa korkeaksi eikä laskenut siitä kunnolla. Alkoi tulla myös rytmihäiriöitä. Kävin lääkärissä ja otettiin vino pino labrakokeita. Kilpirauhasarvot olivat täysin viitearvojen sisällä. Verenpaine oli korkea, samoin kolesteroli (ihmettelin tätä koska elintapani ovat terveelliset ja kolesteroli on aina ollut ennen hyvä). Myös lihasentsyymiarvo ck oli hieman koholla.
Minullekin sattui hyvä lääkäri joka kyseli elintavoistani ja elämästäni. Tajusin että melko rankkaahan tässä on viime vuodet ollut. Minulla on kaksi lasta, nyt 3 ja 10v. Nuoremman ollessa 1v aloitimme talon rakentamisen. Heti perään isäni sairastui syöpään ja seurasi rankka sairastamis- ja saattohoitovaihe. Ja koko ajan olen kuntoillut melko ahkerasti, noin 5 krt viikossa lenkkeilyä ja kuntosalia. Unet ovat jatkuvasti liian lyhyet koska yritän illasta nipistää omaa aikaa ja nuorempi lapsi myös on herätellyt (ja välillä yhä herättelee) öisin. Lääkäri totesi että tässä on selittäviä tekijöitä ihan tarpeeksi ja kyseessä on mitä luultavimmin elimistön ylirasitustila. Elimistö kuulemma reagoi usein rankkoihin elämänvaiheisiin vähän jälkijunassa.
Sinulla, samoin kuin itselläni on raskaita ja elimistöä kuormittavia asioita ollut nyt useita ja mun mielestä sun olo kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin omani.
Itse sain lääkäriltä ohjeeksi syödä hyvin, yrittää nukkua enemmän ja saada päiviin hetkiä, jolloin rentoutuu ja tekee jotain kivaa, vaikka vain hetken. Liikuntaa pitäisi lääkärin mukaan aina keventää ja vähentää jos elämässä on elimistöä kuormittavia asioita. Itse tein sen virheen että lähdin vain hampaat irvessä salille vaikka kuinka väsytti. Salille menon olisin voinut vaihtaa vaikka lyhyeen kävelylenkkiin.
Toipumisessa meni 3-4 kk enkä yhä vieläkään koe olevani elämäni kunnossa. Kiireiset päivät ja stressi väsyttävät minua mielestäni enemmän kuin ennen. Olen kuitenkin opetellut kuuntelemaan itseäni paremmin. Jos väsyttää, en vain yritä jaksaa vaan otan rennommin. Vaikeaahan se on kun on perhe ja välillä tuhat hommaa tehtävänä. Ja kaikelle ei vain voi mitään! Jos lapsi heräilee öisin, niin sitten heräilee ja mamma kärsii!
Itse otin lisäravinteita käyttöön eikä niistä varmaan ainakaan haittaa ole 😉 vahva d-vitamiini, sinkki, magnesium, kalaöljyt ja helokkiöljy.
Painoa on tullut lisää mutta en nyt jaksa stressata siitä kovinkaan paljoa. Tärkeintä on saada terveys taas hyväksi…pudottelen kiloja sitten myöhemmin 😉
Toivon sinulle Anna parempaa vointia! Pienin askelin vahvistut taas ja eräänä päivänä huomaat että olo onkin taas hyvä 🙂
Aurinkoista kesää!

[…] Osa varmaan muistaakin että olen kirjoittanut useampia postauksia tuolta sielun syövereistä kun mieli on ollut raskas. Kesäkuussa tilanne oli niin kestämätön, että sain puristettua itseni lääkäriin ja kävin verikokeissa poissulkemassa fyysisiä syitä olooni. Tästä kirjoitin postauksessa: Kilpirauhasen vajaatoiminta: liian helppo ratkaisu? […]

Kommentit on suljettu.