Äitienpäivänä ja sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina on paljon puhetta äitiydestä. Luin Even koskettavan kirjoituksen Ei kenenkään äiti ja mulla tuli todella surullinen olo. Tarinoita tahattoman lapsettomuuden takana on paljon ja tietysti kun itse saa kokea äitiyden niin sellaisten tarinat tuntuvat pahalta. En väitä että ymmärrän, koska en ole itse samassa tilanteessa mutta silti voi tuntea empatiaa. Tahaton lapsettomuus tai sen pelko koskettaa myös minun perhe- ja ystäväpiiriä ja se on hyvin herkkä asia. Lapsi on suuri lahja.
Itse vietin eilen ”lapsetonta lauantaita” näin sanoakseni ketään loukkaamatta tarkoittaen lapsivapaata aikaa kun meidän muksut menivät mummolaan. Itse suuntasin veljeni luokse kyläilemään ja tarjolla oli ihanat kakkukahvit. Olen ollut todella väsynyt viime viikon sairastelusta perheessä joten tuntui rentouttavalta juoda kahvit ihan omassa rauhassa ja täytyy sanoa että kunnon yöunilla olo on kuin uudestisyntynyt. En tiedä johtuuko väsymys epäsäännöllisistä yöunista, matalasta hemoglobiinista vai raskaudesta näin yleensä mutta voimat on aika rajalliset yhtä päivää kohden.
Meidän lapset halusivat jäädä yöksi isovanhemmille joten vietettiin iltaa ja aamua sitten miehen kanssa kaksin. Talo on hiljainen kun lapset eivät ole kotona ja oli hassua että meidän välissä ei ollut ketään muuta kuin valtava mahakumpu <3 Kaikesta vapaasta huolimatta en jaksanut edes euroviisuja katsoa vaan juteltiin aikuisten asioita ja nukuin ihan reilusti univelkoja pois pitkälle aamuun. Aikuisten asioilla tarkoitan että meillä oli hetki aikaa kahdestaan pureksia tätä isoa muutosta eli muuttoa nyt 7 viikon sisään, talonrakennusprojektiin liittyviä asioita ja käytännön järjestelyjä. Paljon on tehtävää kuten selvittää mistä vuokrataan varasto meidän kalusteille ja tavaroille, milloin siirretään kirjat, miten haetaan parkkilupaa kaupungilta että voi jättää auton tien poskeen, mitä tavaroita otetaan mukaan jne. Sörnäisten kaksiohan on kalustettu mutta lapsille tarvitaan tietysti sängyt eikä säilytystilaakaan ole liikaa joten ehkäpä joku lipasto tarvitaan vaatteille. Pinnasänkykin vie kaksiossa tilaa paljon joten voi olla alkuun lainataan veljeltäni suloista Mamas&Papas lastenkehtoa tai teen äitiyspakkauksen laatikosta sängyn. Vai laittaisinko laatikon roikkumaan katosta sellaisessa pussukassa?! Kysymyksiä riittää!
Tänään heitin miehen kaupunkiin ja käytiin kahdestaan äitienpäivälounaalla romanttisesti matkanvarrella eli Eläintarhan Nesteellä. Kakkua, kahvia ja kukkia ei tullut sänkyyn joten taidan olla poikkeus ainakin mitä lukee muiden fb-päivityksiä 😉 Ihanat kortit oli lapset askarrelleet kuitenkin ja se riittää! Anopille vein lasten puolesta ruukkuruusun ja omalle äidille soitin onnittelupuhelun.
Tällä hetkellä oma ajatusmaailma pyörii hyvin vahvasti tässä hetkessä eli raskaudessa ja nyt tietysti muutossa, sen suunnittelussa, talonrakennuksessa sekä pikkuvauva-ajan jännittämisessä. Mun kynnys kirjoittaa näistä asioista on yhtäkkiä noussut kun tulen blogiin portaalin etusivun kautta. Haluaisin kirjoittaa ajatuksia synnytyksestä, haaveilua raksasta ja pohdintaa vauva-ajasta mutta tuntuu kuin olisin hesarin kulttuuritoimittaja jolle on annettu urheilupalsta. Onko se mun omaa kuvittelua että en kuulu joukkoon ja haittaako se edes muita, en tiedä.
Bloggaaminen on siitä haastava harrastus, sillä se on vuorovaikutusta eikä suinkaan yksintekemistä vaikka kaikki kirjoittaminen tulee yhden henkilön näppäimistöltä. Pitää olla jotain annettavaa! Jakaa joku asia elämästä lukijoiden kanssa ja sitä kautta käydä vuorovaikutusta kirjoitusten ja kommenttien kautta. Treenaaminen, tulokset ja omien mahamakkaroiden esittely on helppoa kun se ei loukkaa kenenkään muun yksityisyyttä eikä siitä voi kukaan muu pahoittaa mieltään. Nyt kun sen saralla mulla ei oo mitään annettavaa niin se vaatii sopeutumista myös minulta ja blogilta.
Kotiäitiys käy selvästi mun nuppiin kun maailma kutistuu niin että pian en näe kuin oman napani jota ei ole hankala havaita tosin kenenkään muunkaan 😉 Saas nähdä mitä tästä tulee, vielä 11 viikkoa höperyyttä jäljellä ja siitä se vasta alkaakin. Toivottavasti ei tarvi blogin nimeä muuttaa sitten sinappikoneeksi.
30 vastausta aiheeseen “Lapsi on lahja”
Samaa mieltä kanssasi. Lapsi on lahja. Lapsia saadaan ei koskaan tehdä, vaikka hoitojen keskellä lapsen yrittäminen voi tuntuakin oikeasti tekemällä tekemiseltä.
Miten muuten olet ajatellut aloitella treenaamisen synnytyksen jälkeen. Oletko miettinyt aikatauluja tai muita? Miten sulla lähti käyntiin edellisen synnytyksen jälkeen? Toki teillä tuo taloprojekti hieman jarruttaa muita juttuja, mutta olisi kiva kuulla ajatuksia tai pohdintoja tulevsita treeneistä.. 🙂
En oo varsinaisesti mitään aikatauluja miettinyt, jotenkin se ei oo pyörinyt lainkaan mielessä 😀 Synnytyksistä toipuminen on mulla ottanut aina jonkun aikaa kun toisesta oli sektiohaava ja toisesta sitten epparia ym. mukavaa eli useampi kuukausi on mennyt kun voi kunnolla liikkua. Toki oon voinut lähteä vaunukävelyille hissukseen jo aiemmin 🙂
Nyt kun ei tiedä miten synnytys menee, miten siitä toipuu ja miten elämä lähtee vastasyntyneen kanssa niin on vaikea pohtia tulevia treenejä. Ehkä sitten ajallaan 🙂
Siksipä itsekin pohdiskelen, kun sektiolla tuli ensimmäinen ja mahdollisesti myös tämä tuleva, että mitenkähän sitä sitten taas toipuilee. Kesä-elokuun ajattelin olla ihan ilman mitään liikuntasuunnitelmia (laskettuaika kesäkuussa), mutta syksyn säännöllisemmän liikunnan aloittelua mietin, kun kuitenkin päivät kotona lasten kanssa. Tunnen itseni, että voi tulla hankalaa henkisesti, jos arkisin ei ole jotain ihan omaa menoa tai harrastusta. Toki riippuu lasten nukkumisista ja muusta. Vatsalihaksia en edellisestä tehnyt varmaan yli vuoteen ihan varmuuden vuoksi, mutta tällä kertaa ajattelin aloittaa hieman aikaisemmin. 🙂 Mutta tosiaan ehtiihän sitä miettiä ajallaan noita suunnitelmia ja tyhmää toki itselleen mitään tiukkoja aikatauluja on laatia, jos on vaarana ettei ne toteudukaan.
Mulla toipuminen oli kuitenkin nopeampaa tuosta alatiesynnytyksestä joten itse toivon että saan taas kokea sen tämän kolmannen kohdalla mutta koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu. En myöskään treenannut kummankaan aikoihin mitenkään aktiivisesti niin taisi vierähtää melkein puolikin vuotta et menin salille 🙂 Tai no melkein, useampia kuukausia kuitenkin.
Toivotaan et toivumme nopeaa niin et treeni alkaa sit maistumaan! 🙂 Helpompaa se sit kuitenkin on ilman näin isoa mahaa! 🙂
Kun on itse samassa elämäntilanteessa ja raskausviikoissa, niin ei haittaa yhtään lapsi-synnytys ym -kirjoitukset 🙂 Tällä hetkellä itselläkin treenaaminen tarkoittaa mummojen kanssa jumpalla käyntiä 😀 Vähän kaihoten katsoo, kun timmit misut tulee bootylicious-tunnin jälkeen salista pihalle ja minä kärkyn mummukoiden kanssa ovella jonottaen seuraavaan jumppaan 😀 kyllä sitä vielä ehtii treenaamaan ja etsimään sitä täydellistä ruokavaliota 🙂
Onneksi on muitakin odottavia mutta suurin osa ei taida olla joten en tiedä mitä loput tuumaa näistä 😉
Mulla on tosi huono tilanne liikkumisen kanssa kun tulee niin kovat säryt ja supistukset 🙁 Nauti siis vielä mummoliikunnasta jos pystyt 😉 Ihanaa odotusaikaa!
Hei Anna,
Pitkään on pitänyt kommentoida, kun viime kesästä lähtien olen jo blogiasi seurannut ja monta kertaa meinannut, mutta aina on tullut jotain etten ole ehtinyt tai olen lukenut blogia tabletista, mistä kommentointi on hankalampaa.
Ollaan kuitenkin täsmälleen samoilla raskausviikoilla, joten on hauska lukea sun päivityksiä ja mietteitä, etenkin kun itse asun ulkomailla ja sun blogista on mm. kiva seurata ja verrata miten eri tavoin Suomessa ja täällä raskautta seurataan. Meillä on 3,5-vuotias esikoinen, joka on syntynyt Suomessa, mutta kyllä neljässä vuodessa aika hyvin jo unohtaa mitä missäkin vaiheessa siellä tapahtui.
Alussa kiinnostuin blogistasi, kun sain siitä hyviä vinkkejä sopiva päivittäisen ruokamäärän yms. löytämiseen sekä innostusta viime syksynä urheiluun – sitten yllätti pitkä flunssakierre ja sitä seurannut raskaus, joten urheilu on jäänyt todella vähiin, mutta blogiisi olen silti jäänyt koukkuun ja nyt tietysti on hauska seurata miten raskaus etenee ja mietteitäsi siitä. En ole fitness-intoilija (vaikka olen työskennellyt joskus kuntosalilla), enkä myöskään ole kärsinyt raskauden jälkeisestä ylipainosta (nytkin painonnousu on ollut todella maltillinen), mutta silti jokin mukavassa kirjoitustyylissäsi ja siinä miten kuvaat arkeasi vetoaa ja olen vakiolukija. Kiitos siis kiinnostavasta blogista, turha pelätä mitä lukijat ajattelee, uskon että tietyt lukijat pysyy ja seuraa enemmän elämänkäänteitäsi kuin tiettyä aihetta ja ne jotka on kiinnostuneempia jostain tietystä aiheesta etsii tarvittaessa luettavansa muualta – tilalle todennäköisesti löytyy uusia uudesta elämäntilanteesta ja aiheista kiinnostuneita lukijoita. Että turha murehtia ja miettiä meitä liikaa. Kirjoitat niin hyvin ja kiinnostavasti arkisistakin asioista, että varmasti tietty lukijakunta säilyy olipa aihe mikä vain. Minä ainakin odotan jo sitä sinappikone-vaihetta, kun itselläkin se on samoihin aikoihin edessä (hoh-hoijaa…)…
Hahah, ei täällä seurata! Tai siltä tuntuu! Mulla on ollut kaks neuvolaa vasta tähän mennessä! Tietysti ultrat päälle mutta on sitä silti aika vähän näin uudelleensynnyttäjällä käyntejä kahdelle kolmannekselle. Kaipa ne tästä tiheentyy!
Onnea sulle raskaudesta ja kiva kun kommentoit ulkomailta! 🙂 Niin sitä mä vaan pohdin et kun on portaalissa jossa ei paljon sinappijutut pyöri et saankohan kohta potkut 😀 Mut en kai! Pissakakkajuttuja odotellessa! 😉
Itse en olisi ikinä kuvitellut, että vielä joudun ”kamppailemaan” lapsettomuuden kanssa, olen kuitenkin jo yhden lapsen synnyttänyt. Niinpä kuitenkin kävi että lasta ei vaan alkanut kuulumaan nykyisessä avioliitossani. Meitä tutkittiin, mutta mistään ei ”vikaa” löytynyt. Olisimme päässeet jo reilu vuosi sitten hedelmöityshoitoihin, mutta itse olin jotenkin sitä vastaan, koska en halunnut piikittää itseäni täyteen hormoneja. Niin siirrettiin aikaa useaan kertaan. Tänä keväänä sanoin miehelle, että haluan unohtaa tämän lapsen ”tekemisen” vähäksi aikaa ja keskittyä ihan muuhun. Yllätyksenä tulikin parin kierron jälkeen se, että nyt olenkin raskaana…ja ihan luomusti. <3 Elämä voi joskus olla niin arvaamatonta! Nyt sormet ristissä toivotaan, että pieni toukka pysyy matkassa. Kaikille lapsettomille pariskunnille lähetän tätä kautta uskoa ja paljon rakkautta!
Oi, paljon onnea ja siunausta matkaan! <3 Toivotaan että kaikki menee paremmin kuin hyvin!
Itseäni ei ollenkaan haittaa, että kirjoitat sinun ykkösjutuistasi (perhe, raskaus, raksaprojekti) paljon. Blogisi on hurmaava ja kirjoitat aidosti. Kyllä ne treenipäivityksetkin tulevat aikanaan takaisi , eiks niin!
Kyllä ne tulee! 😉
Lisää vaan vauvajuttujakin!:) vaikka en samassa elämäntilanteessa olekaan, niin sinun postaukset kiinnostaa kyllä. Mahtava blogi:)
Kiva kuulla <3
Hei Anna,
Alotin tammikuussa ”uuden elämän” alkamalla pudottamaan aina mukana kulkenutta ylipainoa ja kahden lapsen jättämiä raskauskiloja. Kommentoinkin silloin jo, että inspiroit minua kovasti blogillasi, jonka luinkin sanasta sanaan alusta loppuun. Tämä uusi elämä jatkuu edelleen, vajaa 15 kg on nyt tämän vuoden puolella lähtenyt, vielä olisi tavoitteeseen matkaa 8 kg. Ensimmäistä kertaa elämässä tavoite tuntuu kuitenkin saavutettavalta, ja suurin kiitos siitä kuuluu pt:lle ja ehdottomasti myös sinun blogille, jonka myötä olen laajentanut lukulistaani myös muilla treeni- ja hyvintvointiblogeilla, ihan uusi ja inspiroiva maailma!
Nyt raskautesi edettyä olen tietysti kaivannut treeni- yms. blogauksia, mutta mielenkiinnolla ja lämmöllä olen seurannut sinun ja perheesi kuulumisia. Sinua taitaa kovasti mietityttää, mitä lukijat ajattelevat tästä tilanteesta. Toivon tosiaan, että pystyisit keskittymään nyt ihan siihen olennaiseen turhan stressaamisen sijaan! Nauti elämästä, muutoksista, kasvavasta mahasta, keväästä ja perheestä aina kun senon mahdollista, ja heitä turhat blogihuolet pois! Kyllä me lukijat odotetaan niitä treenikuulumisia siihen kun sen aika on, paineet pois! Ja jos joku ei odota, niin aina tulee uusia äitejä ja muitakin,jotka kaipaavat rinnalla kulkemista ja inspistä oman fitnesskissan ja hyvän olon löytämiseen blogimaailmasta. 🙂
Elämä ei ole pelkkää fitnesstä, ainakaan suurella osalla ihmisiä. Tilanteet muuttuu ja elämä heittelee, jopa bloggareillakin. Ja se on minusta juuri sinun blogin ansio – olet ainakin minut saanut vakuutettua siitä, että kuka tahansa voi saavuttaa tavotteitaan ja unelmiaan, ihan tavallinenkin ihminen. Vaikka välillä otetaan takapakkia ja ehkä tuumaillaan tavoitteita uudestaan, kaikkea ei tarvitse heittää romukoppaan. Olen ihan varma, että sitten kun oikea aika on, sullakin taas nousee ne ajatukset fitnesselämän tuomasta hyvinvoinnista joidenkin muiden asioiden edelle ja ryhdyt tuumasta toimeen! Siihen asti toivon, että imet sitä hyvää oloa niistä asioista, jotka nyt tällä hetkellä sitä sulle tuottaa. Ja kerrot meille lukijoillekin niistä, ihan ilman huonoa omaatuntoa 😉
Tavallisena, parempaa oloa ja jaksavampaa kroppaa etsivänä äitinä koen Fitfashionin edelleen ihan oikeana paikkana blogillesi, vaikka pientä erätaukoa treenihommista pidätkin. Blogisi antaa kuitenkin niin paljon muutakin ja kyllä jutuissa joka tapauksessa vilahtaa aiheeseen liittyvää juttua! Blogisi antaa muidenkin kuin 100% fitnesspirkkojen surffaila fitnessblogien maailmassa ja inspiroitua, eikö se ole isossa mittakaavassa erityisen tärkeää ja hedelmällistä?! Älä siis turhaan luo itsellesi paineita, se vie vaan voimavaroja muusta tärkeästä.
No niin, nyt lopetan nämä lätinät 😀 Ihanaa, voimallista ja aurinkoista kevättä ja loppuraskautta sulle ja perheellesi! Ihan hassua, miten suuri vaikutus sinulla ja blogillasi voikaan olla yhden tavismamman elämään, kiitos siitä! 🙂
Kiitos Maisal ihanasta kommentista!
Onnittelut ihan huikeasta painonpudotuksesta ja etenemisestä omassa projektissa, mahtavaa! Kyllä ne loputkin lähtee tuolla meiningillä! 🙂 Ihana kuulla että oon blogilla sua motivoinut ja saanut uskomaan muutokseen, todella koskettavaa palautetta!
Niin yksi asia mitä en ehkä selkästi ilmaissut tuossa oli siis huoli siitä miten voin kirjoittaa muista itselleni tärkeistä asioista loukkaamatta läheisten yksityisyyttä. Sitä ehkä tarkoitin enemmän, kuin sitä että mietin mitä lukijat ajattelevat. Treenijutuista riitti aihetta ja syvällistäkin pohdintaa omasta näkökulmasta, ihan loputtomiin. Perheestä en voi kaikkea mahdollista jakaa tänne ihan yhteisestä sopimuksesta vaikka sillä saralla on paljon asiaa joka on sitä ”minua” ja siitä voisi kirjoittaa mutta kun se juuri koskee muitakin. Ymmärsiköhän kukaan?
Oon esimerkiksi maininnut useampaan kertaan että olen erityislasten äiti ja se on iso osa mua. Se ei kuitenkaan ole blogin aihe. Myös talonrakennus ja lapsen saaminen sisältää asioita jotka on hyvin henkilökohtaisia. Olen avoin ihminen ja tuntuu tyhmältä kirjoittaa vaikkapa että no tällainen pohja taloon olisi kiva mutta enpäs laita kuvia omastani tms. Apua, tajuaako tätä nyt kukaan?! 😀 Sitä mä kriiseilen kun haluan myös antaa! Fitnesspuolesta antaminen on helppoa kun se on vain mun.
Siinäpä siis pohdintaa! Joka tapauksessa, ihania olette. Kun luette hikikainalopostauksia tai juttua sinappikoneesta, jos sitä on tullakseen 🙂
Ihana kirjoitus ja kaunis vatsa.
Hyvää äitienpäivää
http://istillcount.blogspot.fi
Kiitos paljon <3 ja sitä samaa toiselle leijonaemolle!
Minä voin sanoa ainakin yhden mielipiteen, jolla ei ole vauvan tulo tai taloprojekti ajankohtainen 🙂 Minua ei haittaa vaikkei treenipostauksia tule (ymmärrän sen täysin!) ja blogissa on paljon raskauteen liittyviä juttuja. Vaikka alkuun oon sun blogiisi löytänyt ja siitä kiinnostunut kun olen ollut niin kiinnostunut itselleni uusista treeniblogeista. Mutta nykyään luen sun blogias sun takiasi en sun treeninen tai fitnesselämän vuoksi. Mun mielestä on kiva lukea sun ajatuksia eri asioista, koska oot mun mielestä rehellinen ja oma itsesi 🙂
Toki jos muuttaisit blogisi esim. kokonaan sisustus tai reseptiblogiksi, missä et toisi omaa persoonaasi esiin (no joo, kyllä sisustuksessa oma persoona yleensä on esillä mutta jos blogi muistuttaisi jotain telkkarin sisustusohjelmaa) niin sitten ehkä saattaisi alkaa harmittamaan.
Ei mun mielestä sun tarvitse miettiä et miltä lukijoista tuntuu, kun et kirjoittele treeneistä tai fitnessjutuista. Uskon että moni muukin lukee blogiasi juurikin sun takiasi 🙂
Kiva kuulla että ette oo ahdistuneet jutuista vaikka ne onkin nyt vähän erilaista fitfashionia, fitfatmamafashionia enemmänkin 😉 Mutta kohtahan kesä on ohi ja ehkä mäkin pääsen back to basics juttuihin eli sali, palkkari ja dieetti-linjalle (oi miten kamala ajatus). Mut veikkaan et se halu syttyy kyllä luonnostaan sitten 🙂 Siihen saakka -näillä mennään!
Minä ainakin luen blogiasi todella mielellään,oli aihe mikä vaan:) Kirjoitat niin kivasti ja mielenkiintoisesti.Itsekin raskaana(rv35) jaan usein tuntemuksesi odotuksesta,kyllä tämä alkaa olemaan jo rankkaa puuhaa. Himoliikkuja kun olen niin kerta viikkoon 50min kävelylenkki ei meinaa millään riittää pääkopalle mutta kun ei kivulta enempään pysty. Onneksi tämä kohta loppuu ja pääsee taas tekemään jotain muutakin,vaikka sitten vaunukävelylle;)
Voi vitsit kun tulee pienestäkin erosta jo viikkokateus, 6vkoa eli 1,5 kuukautta mua aiemmin. Mä alan olen jo malttamaton 😉 Toivottavasti ei mee meikäläisellä paljon yli 😀
Mutta siis, kohta päästään varmasti molemmat jo liikkumaan niin että mahakumpu on vaihtunut nyytiksi vaunuissa <3
Ei haittaa yhtään nämä muut kuin treenaus jutut. Treeniblogeja löytyy liikaakin, joten mukava lukea blogia, jossa kerrotaan treenin lisäksi muustakin. 😉 Kovasti voimia ja tsemppiä raskauteen ja suuriin muutoksiin, joita teidän perheellä on edessä!
Kiva kuulla ja kiitos paljon. Kyllä tähän loppuraskauteen pieni tsemppi on aina paikallaan 😉
Päädyin alunperin blogiisi etsimään treenivinkkejä ja ’koukkuun’ jäin kun huomasin sinun olevan raskaana. Aihe on itsellekin ajankohtainen, joten luen todella mielelläni kaikenlaisesta raskauteen liittyvästä ja muutenkin elämästäsi. Minusta on vaan positiivista, että blogissa käsitellään muutakin kuin fitnestä 🙂
Onpa mukava kuulla näitä teidän mietteitä myös! 🙂
Hei!
Pitkään sun blogia lukeneena, ei haittaa pätkääkään vaikka jutut koskettavat välillä raskautta, perhettä ym. arkea. Olen saanut sulta mielettömän hyviä vinkkejä ja potkua omaan painonpudotukseen ja olet toiminut ainakin mulle terveenä esimerkkinä laihduttavasta naisesta. Kiitokset siitä. Otsikkoon lapsi on lahja voin monen vuoden lapsettomuuden itse kokeneena täysin yhtyä. Toivoani en silti ole menettänyt, sitä on aina ja jaksan myös uskoa vielä ihmeisiin, vaikka kyllä se joskus on koetuksella. Tsemppiä sulle kaikkiin tuleviin haasteisiin ja odotellaan sitten raskauskilojen pudotusta innolla.
Mukavaa kevään jatkoa!
Kuulostaa ihanalta että uskoa on! 🙂 Kiitos paljon ja oikein ihanaa kevättä myös sinulle <3 Ja tietty mukavia treenejä! 🙂
Nyt kun nuo omat Lahjat ja mieskin lahjakkaasti nukkuu, on mulla aikaa vihdoinkin heittää kommentilla. Tiedätkö Anna, että kun on pitkään lukenut blogikirjoituksiasi, ei sitä edes enää ajattele, että tämän pitäisi olla kropan kiristely- ja treeniblogi, siis se, mitä ideaa blogisi alunperin lähti tuomaan julki. Mä en tällä hetkellä odotakaan treenijuttuja, vaan luen innoissani tuota sinun soljuvaa tekstiäsi aiheesta kuin aiheesta ja katselen kauniita kuvia. Niistäkin saa tosi paljon ideoita. Mä odotan vauvajuttuja, mä odotan talojuttuja ja sisustuskuvia, mä odotan hyvän olon postauksia ja ruokavinkkejä, ihan tavallista elämää. Sit jos joskus taas kirjoitat treeneistä, niin mä luen ihan samalla innolla kuin näitä muitakin juttuja. Innostit mut reilu 1,5 vuotta sitten ottamaan vihdoin itseäni niskasta kiinni kunnolla ja kroppani kiristyi blogia lukiessa. Valmennuksen aikana kroppa vielä parani ja sai uusia ärsykkeitä, enkä yhtään voi vähätellä sitä herätystä, minkä aivokoppani sai, kun tuuletettiin yhdessä mun jumiutuneita ja pölyyntyneitä tai johonkin hurahtaneita ajatuksia. Täällä treenit jatkuu ja tehostuu, ja hyvältä pohjalta on mukava ponnistella jokaisella treenikerralla. Jos blogi voi saada ihmisessä tällaista aikaan, niin sen täytyy olla hyvä ja lukemisen arvoinen blogi. Jos mä satun olemaan nettipimennossa, niin heti kun se helpottaa, on tarkistettava, onko sulla jotain uutta blogissa tai instassa. Älä siis luule, etteikö me toisenlaisessa elämäntilanteessa olevatkin luettais hymy huulilla sun blogia ja jännitettäis raskausviikkojen edetessä. <3
Kiitos Katri kun en oo hylännyt mua 😉 Ihana kuulla et tällaisia ajatuksia herätän. Mä rakastan kirjoittamista joten on mahtavaa että se otetaan vastaan vaikka aihe on tilanteen mukaan muuttunut. Kyllä niitä hikijuttujakin varmasti tulee vielä! Vaikka onhan tääkin ollut hauskaa postailla vähän muustakin 🙂