Kaupallinen yhteistyö: Novelle
”Elämää kannattaa nauttia ahnain kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän Janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.”
Taisin haukata liian suuren palan, aikoessani ottaa parisuhdepäivät kalenteriin. Miten niin tärkeästä asiasta jokaisessa parisuhteessa, on tullut ruuhkavuosissa seikka jonka edellistä kertaa saa ihan muistella että milloin se tapahtui.
Täytyy myöntää, että pantattiin tätä viimeiseen asti. Treffipäiviä ei ole ollut vakituisesti, vaan viime viikonloppuna viimein raahasin tuon uroksen ulos syömään. Pakattiin lapsille reppuun vaatteet ja pienimmälle tutti ja mies vei muksut vanhemmilleen. Taisi olla toinen kerta kun saatiin kaikki kolme lasta hoitoon yhtäaikaa ihan vain tehdäksemme yhdessä jotain. Mitä päälle, missä korut ja paniikkiviestiä Natalle, osaisiko suositella jotain ravintolaa? Sinne Helsinki sai vahvan suosituksen.
Automatkalla keskustaan todettiin, että molemmat haluaisivat syömisen lisäksi mennä myös leffaan. Ennen lapsia me käytiin todella usein elokuvissa ja sehän se kuulema oli edellistenkin treffien agenda. Mies muisti ajan -ollaan oltu viime jouluna viimeksi elokuvissa.
Mä ostin leffaliput sitten kännykällä netistä ja sain mobiililiput sähköpostiin. Käytiin Sinne Helsingissä kääntymässä vain todetaksemme, että se oli sen verran täynnä ettei meillä olisi aika riittänyt jäädä sinne syömään. Hyvästi unelma fine diningista ja tervetuloa pikainen Tortilla Housen burrito.
Tennispalatsissa napattiin aulasta mukaan namit ja mentiin katsomaan juuri ensi-iltaaan tullut kotimainen komedia Häiriötekijä. Tässä kohtaa kiittelin sitä, että olin käynyt iltapäivällä salilla treenaamassa.
Leffa loppui ennen yhdeksää mutta lasten nukkumaanmenoaika oli tässä vaiheessa suunnilleen jo mennyt, joten lapset piti mennä hakemaan hoidosta ja suunnata kotiin. Kovin pitkään ei siis ehditty viettää aikaa ihan kahdestaan. Helsinki oli kaunis illalla ja siellä kävellessä mietin, että tällaistako täällä aina viikonloppuisin on. Olin jo unohtanut sen ihmisvilinän ja vauhdin mikä kaupungillaliikkujissa oli.
Iltapala oli onneksi syöty jo mummolassa ja kun oltiin vaihdettu päälle yöpaidat, lapset nukahtivat nopeasti.
Vaikka treffi-ilta oli ihana ja hauska niin sen jälkeen mietin, että oikeastaan yksi ilta siellä täällä ei tee kenenkään parisuhteesta kestävää tai hyvää ihan itsellään. Se on ne arkiset seikat, pienet teot ja sanat. Yöllä vartalon ympärille kääriytyvä kosketus, kainaloon ottava käsi ja se miten toiselle puhutaan kiireessä. Muistammeko me olla lähellä ajatuksissa vaikka olisimme kaukana toisista tai läsnä arjessa kun olemme yhdessä?
Treffi-iltoja tänne lisää kiitos, ne ovat ihanaa piristystä perhearkeen. Onneksi parisuhdetta ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ulkoisten paineiden vuoksi juuri lähtemällä aina ulos talosta ihan kahdestaan. Sen voi tehdä omalla tavalla, meidän arkeen sopivasti juomalla vaikka kahvit terassilla yhtäaikaa tai jutella päivän kuulumiset iltapalapöydässä lasten leikkiessä vieressä. Se voi olla myös sitä, että päästää toisen salille yksin ja hoitaa sillä aikaa iltarumban tai antaa työrauhan käymällä vaikka muksujen kanssa kaupassa. Toki suhde kaipaa romantiikkaa myös, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei lipsahda ja tule liigaan lisää vahvistusta.
Oletteko te käyneet milloin viimeksi treffeillä ja mitkä ovat suokkivinkkinne parisuhteen ylläpitoon? Lue myös Novellen sivuilta vinkki, mistä kirjoitan seuraavassa jutussa.
