No jo on pyöreät posket ja leuka mutta terveiset talolta tähän vuoteen. Oon spämmännyt blogia näillä rakennusjorinoilla varmasti jo maailman tappiin mutta ajattelin silti päivittää kuulumisia työmaalta 😀 En oikein muista mistä olen edes viimeksi kirjoittanut mutta nyt tosiaan painetaan sisätöiden parissa niin että vihdoin alkaa näkymään sitä lopullista pintaa. Takkaa lämmitetään joka päivä vähän aikaa että rappaus kuivuu hitaasti ja aina tuon pienen hetken on tunnelma talolla ihan erityinen. Esimerkiksi uutena vuotena olin talolla pyörimässä jaloissa melkein koko päivän. Katsoin meidän parvekkeelta uuden vuoden ilotulituksia ja hengittelin sitä tunnelmaa keuhkoihin. Me asutaan siellä kohta ja se vielä muuttuu työmaasta kodiksi! Jos en olisi tiellä niin hengaisin siellä päivät pääksytysten.
Tuohon keittiön ja olohuoneen väliin sijoittuva takka on Tulikiven Jalanti ja siinä on leivinuuniluukku tuolla vasemmalla eli keittiön sivulla 🙂 En malta odottaa että pääsen sitä kokeilemaan! Televisio tulee tuohon takan viereen oikealla ja sohva sen eteen. Tuon kivikasan ja tasoitepussien kohdalle suunnilleen tulee ruokailuryhmä pitkittäin. Pöytää meillä ei ole vielä kun myytiin muutossa edellinen pöytä kun se oli pyöreä.
Yläkerrasta on vaikea ottaa vielä kuvia kun kaikki huoneet näyttää miltei samoilta valkoisine seinineen. Portaat tulevat vasta vähän myöhemmin mutta porrasaukko näkyy tässä ensimmäisessä kuvassa. Siinä näkyy myös hyvin tuo yläkerran katto joka nousee kahdesta metristä yli neljään. Se on todella kaunis ja tuo meidän pieniin huoneisiin vähän avaruutta. Koska rakennusoikeudesta oli omat määräyksensä meidän valinta oli noin kymmenen neliön makuuhuoneet(osa alle) ja isommat yhteiset tilat. Olen tähän päätökseen todella tyytyväinen.
Tässä tammikuun aikana päästään jo lattioiden asennuksen pariin mutta toki niin kuin rakentamiselle on tyypillistä tuli tähänkin pari mutkaa matkaan. Meidän lattiavalussa on liikaa epätasaisuutta. Tilattiin A-luokan lattiavalu mutta sekin näytti sallivan 7mm:n poikkeaman kahden metrin matkalla ja tietysti meillä mitat vaihtelee siihen saakka. Se on liikaa ja loppputuloksesta tulee epätasainen joten lattia pitää vetää vielä itsestäänlevittyvällä hienotasoitteella ennen varsinaisia pintojen asennuksia. Mitä nyt aina pari päivää lisää hommaa ja perinteinen touhutonni taas turhautuu siihenkin. Nää on niin näitä!
Mutta 1000kg kiveä ja 96m2 parkettia odottaa asennusta 😉 Vielä on paljon tekemättä mutta ennen kaikkea, paljon on jo tehty! Odottaminen ei haittaa juurikaan, sillä tämä projektissa hyvin antoisa vaihe. Oon todella hyvillä mielin ja on ihana käydä työmaalla ihastelemassa muutaman päivän välein mitä kaikkea on ehtinyt välissä tapahtua.
Torstaina mulla kävi ystäviä katsomassa taloa eli Sara ja Anni perheineen. Oli mukava esitellä meidän kotia ystäville ja tuli ihan jännä olo, et kohta oon siellä pysyvästi avaamassa ovea kun ovikello soi 🙂 Ihan utopistista mutta ihanaa!
Viimeisessä kuvassa odotan vieraita, on siinä syytä hymyyn!
Vuosi on jälleen vierähtänyt ja ajattelin että tämä mennyt vuosi on sellainen, että en edes halua muistella sitä, sillä se on ollut mulle vaikein pitkään aikaan. Oon vellonut henkisesti ja fyysesti sellaisessa suossa, että asioiden pukeminen sanoiksi ei ole lainkaan helppoa. Mietin mitä voisin vuodesta kirjoittaa, kun en halua että tekstistä tulee kovinkaan negatiivinen vaikka toisaalta en halua myöskään kaunistella asioita joten katsotaan mitä kirjoituksesta tulee, kun lähdetään muistelemaan kulunutta vuotta.
Tammikuu:
Olin jouluna kertonut blogissa raskaudesta ja vuodenvaihteen jälkeen olikin jo ensimmäinen raskauskolmannes takana. Olin helpottunut ja onnellinen kun sain kerrottua lukijoille salaisuuden ja vatsa pullahtikin nopeasti esiin pieneksi kummuksi. Treenien puolesta tein voimaohjelmaa eikä alkanut raskaus haitannut muuta kuin aamuisin. Kuun lopussa jätettiin rakennuslupahakemus edellisenä kesänä saadulle vuokratontillemme piirretystä talosta.
Helmikuu:
Helmikuussa käytiin Oulussa ja mun isä ultrasi mun vatsaa hänen työpaikalla ja nähtiin vauvelin haarovälissä selvät kulkuset 😀 Ilouutinen pienestä pojasta sai raskauden tuntumaan konkreettiselta kun vauvalle pystyi luomaan hieman persoonaa. Jälkikäteen muistelin että voin ihan mukavasti mutta kun selasin kirjoituksiani tuolta ajalta niin valittelin ja pahoittelin ettei treenipostauksia ollut enää aikoihin. Mulla oli pahoinvointia, paljon migreenikohtauksia ja voin huonosti. Näin se aikaa kultaa muistot 😉
Maaliskuu:
Kevät koitti ja tein paljon kotipostauksia. Siivosin parvekkeen ja tein yhteisyötä mammavaatteista arvonnan kera. Salirotasta oli tullut kotimamma ja paksunevat resorit peittivät kasvavaa vyötärönympärystä. Pikku hiljaa blogista tuli enemmän perheasioihin ja pohdintoihin painottuva eikä korkkarikävelystä ja poseerauksista ollut enää juttua ja huono omatunto vaivasi asiasta edelleen. Tein vielä töitä salilla mun omien PT-asiakkaiden kanssa mutta en enää ottanut valmennukseen uusia vaan työt vähenivät hiljalleen kevättä kohden.
Huhtikuu:
Tässä kuussa tapahtui paljon! Heti kuun alussa oli Aussie blog awards ja tapasin juhlissa kaikkia ihania bloggaajia. Sen jälkeen koitti kevään Fitness Classic jossa Sara kisasi ensimmäistä kertaa. Oli liikuttavaa nähdä ystävä toteuttamassa pitkäaikaista unelmaa <3 Kirjoitin blogiin muuttuvasta vartalosta ja aika raastavan rehellisesti omista vaikeuksistani hallita painoa raskausaikana. Sain hirmuisesti tukea ja avoimuus helpotti mieltä. Olin silti hukassa ja onneton ja pakenin usein mökille luonnonrauhaan sillä tunsin itseni ahdistuneeksi. Tontilla ei tapahtunut mitään sillä päivitettiin meidän rakennuslupahakemusta kevään aikana kun oltiin tehty taloon muutoksia.
Toukokuu:
Raskaus oli edennyt viimeiselle kolmannekselle. Kuun puolessä välissä juhlittiin 4-vuotishääpäivää ja sen kunniaksi tein ensimmäisen hääpostauksen blogiin. Kirjoitin myös yksinäisyydestä vaikka ympärillä onkin ihmisiä. Kotiasiat ja lastenhoito olivat paljon mun vastuulla miehen kiireiden vuoksi ja tuntui että seinät kaatuu päälle. En halunnut nähdä juurikaan ystäviä ja tunsin kuinka muutuin vain kokoajan epäsosiaalisemmaksi. Kuun paras uutinen oli, että laitettiin asunto myyntiin ja se myytin ensimmäisellä näytöllä.
Kesäkuu:
Kuun alussa kävin Oulussa siskoni väitöstilaisuudessa. Kotona Laajasalossa pakattiin ja vuokrattiin meidän tavaroille varasto. Juhannukseksi suunnattiin vielä viimeiselle reissulle vähän kauemmaksi eli appivanhempien mökille Kesälahdelle. Juhannuksena laskettuun aikaan oli enää reilu kuukausi. Kuun lopussa muutettiin ja olin ihan poikki. Halusin vain nopeasti muuttaa ennen vauvan syntymää.
Heinäkuu:
Tämä kuu mökkeiltiin meidän omalla mökillä joka on vain tunnin päässä Helsingistä. Uitiin, poimittiin mustikoita ja vietettiin kesälomaa lasten kanssa. Koko kuu oli ihan *elvetillinen helteiden takia. Meidän kerrostaloasunnossa oli niin tukalaa, että tosiaan karattiin mökille aina kun tuli mahdollisuus. Olin kärsimätön sillä olin niin kypsä. Kuun lopussa, viisi päivää ennen laskettua aikaa syntyi perheen kuopus. Synnytys sujui todella hyvin ja kolmas keikka Kätilöopistolle tuntui siltä, että tässähän oppii jo synnyttämään. Voi tuota onnea mikä oli kun kohtasi vauvan ensimmäistä kertaa silmästä silmään <3 Kuuhun sattui myös hieman pienempi lottovoitto eli saatiin vihdoin rakennuslupa!!
Elokuu:
Lähdettiin aika pian synnytyksen jälkeen taas appivanhempien mökille sillä miehellä oli lomaa ja koulutkin alkaisivat kohta. Toivuin aika nopeasti synnytyksestä vaikka jälkikäteen ymmärrän että olin kyllä todella kipeä. Selkänikamat tuntuivat hakevan täysin uudelleen paikkaansa ja mun selkä oli kipeämpi kuin koskaan raskausaikana. En oikeasti päässyt esimerkiksi rannalla katsellessa lapsia maasta ylös jos mies ei auttanut. Kuun lopussa hihkuin jo salille treenaamaan. Tunsin varmasti niin huonoa omatuntoa blogin vuoksi mun treeniblogin muuttumisesta ”huonoksi” että halusin kompensoida tilannetta mahdollisimman nopeasti. Onneksi nautin silti vauvasta ja sen puolesta olin onnellisempi kuin koko alkuvuonna. Jonkinlainen harmaa pilvi helpotti pään sisällä ja hetken jo ajattelin että hormonien vaikutus olisi ohi ja mieleni piristyisi sellaiseksi kuin ajattelen olevan minulle normaalia. Kuun lopussa pidettiin tontilla aloituskokous.
Syyskuu:
Aloitettiin tontilla samantien maatyöt ja totuteltiin edelleen uudenlaiseen arkeen. Tein kotipostauksen täältä Sörnäisistä ja täällä oli kyllä oikein mukavaa. Vauva oli kuitenkin vielä todella pieni ja imetysvälit olivat lyhyitä niin se oma arki oli lähinnä vain sitä imettämistä nuo ensimmäiset 1-2kk ja vähän enemmänkin. Pidettiin ristiäiset, kävin vauvan kanssa salilla ja jopa korkkarikävelemässä kerran-pari 🙂 Tutustuin myös GreenStreetin kursseilla raakaleivontaan ja raakasuklaan tekoon. Tässä kuussa oli selkeästi tsemppiä yrittää palata raskauden jälkeen terveellisempään elämäntyyliin. Kävin jopa lenkillä juoksemassa! What?!
Lokakuu:
Tämä kuukausi oli työmaalla suurten tapahtumien aikaa. Saatiin tehtyä sokkelivalu ja yhtäkkiä, kuun puolessa välissä meillä koitti elementtien asennus ja talo nousi harjakorkeuteen viikossa. Seuraavalla viikolla tehtiin katto ja saatiin tupa sateelta suojaan! Heti tämän jälkeen satoi Helsingissä viikon putkeen 🙂 Olin kyllä edelleen omissa ajatuksissa masentunut mutta talo ja perheen vauva oli se mikä sai mut hymyilemään huononakin päivänä. Lokakuussa oli myös I love Me -messut joissa olin puhumassa omasta blogiurasta ja tarinastani. Hävetti kyllä olla näin iso.
Marraskuu:
Koin kirjoittamisen blogiin todella vaikeaksi sillä niin sanottuja hyviä ja pirteitä päiviä ei ollut juuri lainkaan. Mies oli työmaalla mahdollisimman paljon auttamassa ja mun mielessä pyöri niin synkkiä ajatuksia et en ilkeä kirjoittaa. Raapustin tekstiin Feeling blue jotain ajatuksiani ja yhtenä päivänä tajusin, että voisinko muuttaa vointiani paremmaksi lähtemällä tekemään kropparemonttia. 30kg ylipaino on ollut varmasti yksi suurimpia syitä mun masennukseen ja palasin mielessäni aina siihen. Mua inhotti enkä tuntenut oloani hyväksi. Kuun puolivälissä lähdin hetken mielijohteesta mukaan Fitfarmin superdieettiin.
Joulukuu:
Dieettiä sujui hyvin viikko-kaksi kunnes epäonnistuin. Syitä riitti ja niitä oli mm. se, että en vain pysynyt mukana siinä että se tiukentui viikko viikolta ja koin vauvan jäävän tyytymättömäksi imetysten jälkeen. Hän heräili öisin ja neuvolassa painokäyrä oli laskenut muutaman prosentin. Minä lopetin dieetin ja viikossa tuli ne nesteet takaisin jotka kahdessa viikossa lähti. Vietin siis joulun samanpainoisena kuin olen ollut viime heinäkuusta saakka. Jos nyt jotain hyvää, niin meillä oli ihana joulu mun vanhempien lihapatojen äärellä Oulussa. Talo on noin 80 prosenttisesti valmis ja se tuntuu huikealta! Viikon loma työmaalta tuntui todella rentouttavalta ja päästiin miehen kanssa jopa reissulla kahdestaan leffaan.
Yhteenvetona tiedän että olen tuntenut oloni alakuloiseksi ja kurjaksi suurimman osan vuodesta, sellaiseksi mikä ei tunnu minulle omalta. Toisaalta vuosi 2014 on sisältänyt myös suurimpia ilonaiheita mitä voi olla kuten meidän kolmannen lapsen syntymä. Omakotitaloprojekti on ollut kaikessa karmeudessaan todella rankka yhdistettynä tähän elämäntilanteeseen mutta se on tuonut silti päiviin valoa, toivoa tulevasta ja uskoa siitä että unelmat toteutuvat.
Entäs sitten toiveet vuodelle 2015? Siitä lisää joku toinen kerta. Hieman vähemmän muutoksia olisi ehkä sopiva 😉 Onnea ja menestystä kaikille uuteen vuoteen!
Me kotiuduttiin juuri viikon vietosta Oulussa. Oltiin siellä kaikki joulunpyhät! Oli ihanaa olla mun vanhempien luona joulua muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjoittaminen on jäänyt vähälle kun tuntuu että kaipasin taukoa vähän kaikesta. Koirat jäi hoitoon miehen vanhemmille ja päästiin sen ansiosta reissuun lentokoneella. Pohjoisessa oli parasta myös ehkä se, että mies joutui etäisyyden vuoksi pakkolomalle raksasta. Yritin itsekin olla ajattelematta työmaata liikaa ja loman aikana tuli tilattua ainoastaan yksi tapetti. Ajattelin nyt laittaa joulun tunnelmat kuvina, sen kummempia selittämättä.
Jouluvirsien lisäksi kamera lauloi. Oon ihan hurahtanut valokuvaukseen uuden kameran myötä ja siitä on kuoriutunut mulle rakas harrastus. Kuvista huomaa myös että mun itselleni tilaama neuletakki seikkailee joka asussa eli tukkatyylin ja aluspaitojen vaihtuessa päivien kuluessa. Onneksi tilasin, sillä miehen heitto siitä, että tänä vuonna ei lahjoja tarvita kun on talo tulossa piti kutinsa. Onneksi paketeerasin itselleni yhden paketin niin en jäänyt ilman!
Miten teidän pyhät sujui? Eihän tässä ehdi kuin täyttää jääkaapin ja Uusi Vuosi on täällä ja taas juhlitaan! Nakit silmille, eiku lautaselle, vai miten se meni?!
