Kategoriat
Yleinen

Äitiyspakkaus 2014

20140514_200502

 

Tänään mulle kolahti postiluukusta lappu joka kertoi että äitiyspakkaus odottaa postissa. Oon odottanut tätä hetkeä taas jo jonkun aikaa ja kun täytin kelaan hakemusta äitiysavustuksesta niin mulle oli selvää, että otan mielummin pakkauksen kuin 140 euron rahasumman. Mulle äitiyspakkauksen saamisessa on tunnearvoa ja on ihanaa, että meillä Suomessa on ollut tälläinen perinne jo yli 75 vuotta eli vuodesta 1938! Silloin äitiyspakkausta alettiin jakamaan vähävaraisille synnyttäjille ja reilua 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 1949 aloitettiin sen jakaminen kaikille äideille, riippumatta tulotasosta. Tänä päivänä Kela jakaa vuosittain n. 60 000 äitiysavustusta, joista n. 40 000 äitiyspakkauksena. Lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen ja kaikista äideistä vain kolmasosa valitsee 140 euron rahasumman.

IMG_20140514_222643

Itse olen ottanut pakkauksen kaikille kolmelle lapselle ja säästän niistä muutamat tärkeimmät vaatteet ja tarvikkeet muistoksi kuten makuupussit ja haalarit. Olen kuullut että moni muukin tekee näin ja onhan niissä vaatteissa ja kuoseissa aina sen ajan tyyliä, mikä on milloinkin ollut muotia. Eliel on syntynyt huhtikuun alussa 2008 ja kun pakkaus toimitetaan muutamia kuukausia ennen laskettua aikaa niin silloin oli jaossa vuoden 2007 pakkaus. Linnea sai kesävauvana vuonna 2011 suht uuden eli saman vuoden keväällä julkistetun pakkauksen jota jaettiin syksyyn 2012. Sen jälkeisen pakkauksen eli 2012-2013 jakoaika oli pitkä kuin nälkävuosi eli vasta nyt maaliskuussa 2014 tuli jakoon tämä uusin pakkaus. Kuvissa meidän perheen pakkaukset:

pakkausetu2702MH_820_pr
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2007

Äitiyspakkaus
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2011

article
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2014

Mutta sitten itse asiaan eli uusimpaan äitiyspakkaukseen jonka laatikkokin on kaunis. Se on Kelan järjestämän suunnittelukilpailun tulos muutaman vuoden takaa, jossa Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun opiskelijat loivat äitiyspakkauslaatikolle uuden visuaalisen ilmeen. Voittajaksi valittiin Johanna Öst Häggblomin työ Sukupuu. Tämän vuoden äitiyspakkauksen väriteemoja olivat limenvihreä ja turkoosi sekä retrokuosiset oranssi, ruskea ja keltainen, paljon toistuvien vaaleiden sävyjen rinnalla. Vuoden 2014 äitiyspakkauksesta löytyy 49 erilaista tuotetta.

20140514_200359

20140514_201248 20140514_201330 20140514_201427

 

Ihan ensimmäinen meidän perheen suosikkituote on aina ollut makuupussi ja mua ilahdutti suuresti että aiemmista vuosista poiketen väri oli kirkas ja raikas. Makuupussia koristaa Finlaysonin Aappa-kuosi.

20140514_201834

 

Äitiyspakkauksen laatikkohan on tarkoitettu myös vauvan ensisängyksi, joten siinä tulee mukana vaahtomuovipatja. Sen lisäksi pakkauksesta löytyy peitto, pussilakana, aluslakana ja patjansuojus. Aluslakana on valkoinen ja pussilakanassa on beigellä pohjalla turkoosi-valkoisia ötököitä. Aika hauska!

20140514_203821 20140514_203922

 

Vihreää näkyy toppahaalarin korostevärinä. Se on hyvin vaaleanharmaa jossa on tummemmalla harmaalla tekstiä. Toppatumput ja töppöset ovat tummanharmaat ja lakki luonnonvalkoinen.

20140514_210205 20140514_210715

20140514_210342

Toinen meidän perheen suosikkituote on joka kerta kovassa käytössä ollut kevyt toppapuku eli vanuhaalari. Nytkin kun odotellaan kesävauvaa niin syksyn viiletessä päästään käyttämään tätä niin, että kääritään puntit hihan- ja lahkeensuista ja keväällä puku menee varmaan sellaisenaan. En ollut tutustunut näihin kuoseihin etukäteen kun pakkauksen tilasin ja meillä sattui aika tuuri sillä tämä on ehkä vaatteista minun makuuni aika poikamainen joten meillä kävi sukupuolen ja pakkauksen suhteen hyvä yhdistelmä.

20140514_202827 20140514_202620

Jostain luin palautetta että tämänvuotinen ei olisi niin tyttövauvaa odottajien mieleen. Me satuttiin saamaan Linnean kohdalla tuo v.2011 pakkaus joka oli hyvinkin neutraalin värinen beigen ja luonnonvalkoisen sävyissä ja olipa siellä punaiset potkuhousutkin. Nyt pakkaus on selkeästi värikkäämpi mutta itse tykkään kyllä molemmista. Nää väriasiat taitaa olla äitiyspakkauksen ikuisuusvääntöä joten en ihmettele ennen muinoin siinä oli melkein kaikki vaatteet valkoisia. Toivottavasti ei tarvitse ihan siihen päätyä enää. Vai mitä olette mieltä? Väriä vai ei?

20140514_204230 20140514_204301 20140514_204819 20140514_204838 20140514_204952 20140514_205035 20140514_205216 20140514_205645 20140514_205938 20140514_210041

Kolmantena meidän suosikkina voisin mainita muutamankin vaatteen eli villahaalarin. Sitä on käytetty aina! Sen lisäksi kovassa käytössä on olleet nuo sukat ja tumput. Vuoden 2014 pakkaukseen oli niitä lisätty nyt kaksin kappalein. Pieni mutta hyvä lisä, käytetään varmasti molempia!

20140514_204441 20140514_204703 20140514_204553

 

Vaatteiden lisäksi pakkauksesta löytyy hiusharjaa, hammasharjaa, kynsisaksia ym. tarpeellista tavaraa. Mun mielestä kaiken tämän yhteisarvo on tuota valittavaa rahasummaa enemmän joka mulla menisi hetkessä, eikä siitä jäisi mitään ”pysyvää”. Siksi oon ehdoton pakkauksen tilaaja 🙂

20140514_211321

 

Mitäs tykkäsitte vuoden 2014 äitiyspakkauksesta kokonaisuutena? Entä koko äitiyspakkauksen ideasta? Löytyykö joukosta muita jotka jemmaa näistä tärkeimmät muistoksi vai myyttekö kenties eteenpäin jos pakkauksen ylipäätään otitte?

IMG_20140514_004326
ja poksutaan käymään viikkoa 30! 🙂
Kategoriat
Yleinen

Toinen todellisuus

IMG_20140513_225019

 

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten aiheesta yksinäisyys ja huomaan palaavani ajatuksissa siihen yhä uudelleen. Juuri nyt en tunne oloani hyväksi vaikka meidän elämässä on tapahtumassa kaikkea ihanaa. Olen kaikesta kiitollinen, en tarkoita sitä mutta silti mun sisällä on asioita jotka on nousseet pintaan viime aikoina. Oon aiempaa useammin maininnut ahdistavista tunteista ja vanhoista kipeistä asioista kuten kokemistani keskenmenoista. Ne on olleet hyvin paljon mielessä vaikka en niissä tietoisesti haluaisi velloa. Yht’äkkiä muistan kaiken sen tuskan ja itkun yhä uudelleen ja mietin että tässäkin raskaudessa on vielä aikaa tapahtua se pahin, en tule saamaan vauvaa syliin.

IMG_20140513_224830

 

Toinen asia joka pyörii mun mielessä on se, että en usko että saisin täysin tervettä lasta. Aina sanotaan että pääasia että lapsi on terve, kun joku saa lapsen ja musta se on aika karusti sanottu. Meitä on siunattu sellaisilla lapsilla jotka on opettaneet elämästä enemmän asioita kuin monta yhteensä. Pääasia ei ole, että lapsi on terve tai ”normaali”, pääasia on että hän on sellainen kuin hän on. Luojan luoma kaikkine piirteineen. Tässä kohtaa varmasti moni miettii mistä oikein kirjoitan mutta sillä ei sinällänsä ole merkitystä. Toiset lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja vaikeudet ovat erilaisia. Sillä onko lapsella ainoastaan jotain erityispiirteitä vai vaikeampaa vammaa ei voida sanoa suoraan sen vaikutusta perheeseen. Jokainen meistä on myös vanhempana erilainen ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Arki voi olla haastavaa vaikka sitä ei näkisi päällepäin tai asia on juuri toisinpäin, sitä ei voi tietää.

IMG_20140513_224445

IMG_20140513_225205

 

Meidän arki on tänä päivänä paljon helpompaa kun se oli joku vuosi sitten. Olemme vanhempina kasvaneet tilanteeseen ja oppineet vuosien aikana paljon. Yksi yksinäisyydentunnetta aiheuttava asia on varmasti tämä leijonaemon osa, joka annetaan sitä tilaamatta. Se onneksi tulee vaistomaisesti ja yhdistää kun vain hakeutuu kaltaistensa pariin. Silti kaipaan jatkuvasti ohjausta ja apua että osaisin olla se paras äiti. Itse asiassa tässä hieman hiljaisemman blogielon aikana olimme taas kuntoutus-& perhekurssilla viikon ja siihen yksi syy oli kaipaamani vertaistuki. Olikin hauskaa kun ensimmäisenä tai toisena päivänä yksi äiti kysyi olenko se Anna jolla on se blogi vai olenko kaksoisolento 🙂 Tiedän siis, että teitä on sielläkin paljon joilla on samanlaisia haasteita.

IMG_20140513_224725

Kurssiviikot on raskaita vaikka ne antaakin paljon. Silloin sitä vain tulee huokaistua, että mitä jos koko tämä maailma ei koskettaisi minua. Mitä ajattelisin vammaisista lapsista ja mitä tietäisin erilaisista ihmisistä. Vaikea sanoa, sillä juuri sitä minä en tiedä. Maailmankatsomukseni muuttui lopullisesti jo kun saatiin esikoisemme. Meillä ei varmasti ole niitä haasteista suurimpia sillä emme kamppaile epävakaan terveyden kanssa, eikä meillä ole minkäänlaista kehitysvammaa jos se kiinnostaa mutta onhan sitä maailmassa haastetta ja puutetta muutakin joista jakaa huolehtiville harteille. Paljon elämä vaatii niin aikuiselta kuin lapselta oppimista jotta pysyy niiden perässä joiden vauhdilla maailma menee!

IMG_20140513_225256

 

En tiedä onko tässä syytä siihen kun kerroin että toiveista huolimatta tähän kolmanteen raskauteen suhtautuminen on ollut vaikeampaa kuin aiemmin. Omat voimavarat on välillä niin lopussa, että etenkin raskauden konkretisoituessa ensimmäisissä ultrissa se varmasti iski haaveilun sijaan sinne tajuntaan asti. Nyt on sitten jaksettava! Niinpä siis on esimerkiksi mun henkinen vointi nyt raskausaikana taas jälleen kerran hyvin stressiherkkää ja pelkäänpä että lievitän myös näitä pelkojani syömällä vähän enemmän kuin tarvitsisi. Ruoka tuo hyvän mielen samantien joten olen lohduttautunut jätskipurkilla jos toisella. Voi olla pakoilen sillä pelkojani ja jos antaisin niille vallan niin romahtaisin aivan totaalisesti.

Täytyy silti vain uskoa siihen että meille kaikille annetaan sen verran kuin jaksamme kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä vaikka pelkoni osoittautuisi kuinka toteen, se olisikin se rooli joka minulle on tarkoitettu ja vasta myöhemmin ymmärtäisin sen. Ehkä pelko onkin suurempi rakkaus jonka tunnen nyt pelkona kun en vielä ole sitä rakkautta kohdannut. Ehkä en näitä edes miettisi jos en olisi erityislapsen äiti…

Kaksi aiempaa samaa aihetta koskevaa kirjoitustani löytää tuosta: Leijonaemo ja Mestaripiirros.

 

Kategoriat
Yleinen

Lapsi on lahja

20140510_170309

 

Äitienpäivänä ja sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina on paljon puhetta äitiydestä. Luin Even koskettavan kirjoituksen Ei kenenkään äiti ja mulla tuli todella surullinen olo. Tarinoita tahattoman lapsettomuuden takana on paljon ja tietysti kun itse saa kokea äitiyden niin sellaisten tarinat tuntuvat pahalta. En väitä että ymmärrän, koska en ole itse samassa tilanteessa mutta silti voi tuntea empatiaa. Tahaton lapsettomuus tai sen pelko koskettaa myös minun perhe- ja ystäväpiiriä ja se on hyvin herkkä asia. Lapsi on suuri lahja.

20140510_170312

20140510_145726

 

Itse vietin eilen ”lapsetonta lauantaita” näin sanoakseni ketään loukkaamatta tarkoittaen lapsivapaata aikaa kun meidän muksut menivät mummolaan. Itse suuntasin veljeni luokse kyläilemään ja tarjolla oli ihanat kakkukahvit. Olen ollut todella väsynyt viime viikon sairastelusta perheessä joten tuntui rentouttavalta juoda kahvit ihan omassa rauhassa ja täytyy sanoa että kunnon yöunilla olo on kuin uudestisyntynyt. En tiedä johtuuko väsymys epäsäännöllisistä yöunista, matalasta hemoglobiinista vai raskaudesta näin yleensä mutta voimat on aika rajalliset yhtä päivää kohden.

20140510_165741
veljentyttö ja maailman suloisimmat kiharat

20140510_150554 20140510_150634 20140510_150608 20140510_150658 20140510_150646 20140510_150731 20140510_153516

 

Meidän lapset halusivat jäädä yöksi isovanhemmille joten vietettiin iltaa ja aamua sitten miehen kanssa kaksin. Talo on hiljainen kun lapset eivät ole kotona ja oli hassua että meidän välissä ei ollut ketään muuta kuin valtava mahakumpu <3 Kaikesta vapaasta huolimatta en jaksanut edes euroviisuja katsoa vaan juteltiin aikuisten asioita ja nukuin ihan reilusti univelkoja pois pitkälle aamuun. Aikuisten asioilla tarkoitan että meillä oli hetki aikaa kahdestaan pureksia tätä isoa muutosta eli muuttoa nyt 7 viikon sisään, talonrakennusprojektiin liittyviä asioita ja käytännön järjestelyjä. Paljon on tehtävää kuten selvittää mistä vuokrataan varasto meidän kalusteille ja tavaroille, milloin siirretään kirjat, miten haetaan parkkilupaa kaupungilta että voi jättää auton tien poskeen, mitä tavaroita otetaan mukaan jne. Sörnäisten kaksiohan on kalustettu mutta lapsille tarvitaan tietysti sängyt eikä säilytystilaakaan ole liikaa joten ehkäpä joku lipasto tarvitaan vaatteille. Pinnasänkykin vie kaksiossa tilaa paljon joten voi olla alkuun lainataan veljeltäni suloista Mamas&Papas lastenkehtoa tai teen äitiyspakkauksen laatikosta sängyn. Vai laittaisinko laatikon roikkumaan katosta sellaisessa pussukassa?! Kysymyksiä riittää!

20140510_145719 20140510_145846 20140510_170251 20140510_170256

 

Tänään heitin miehen kaupunkiin ja käytiin kahdestaan äitienpäivälounaalla romanttisesti matkanvarrella eli Eläintarhan Nesteellä. Kakkua, kahvia ja kukkia ei tullut sänkyyn joten taidan olla poikkeus ainakin mitä lukee muiden fb-päivityksiä 😉 Ihanat kortit oli lapset askarrelleet kuitenkin ja se riittää! Anopille vein lasten puolesta ruukkuruusun ja omalle äidille soitin onnittelupuhelun. 

20140511_122354 20140511_163023

 

Tällä hetkellä oma ajatusmaailma pyörii hyvin vahvasti tässä hetkessä eli raskaudessa ja nyt tietysti muutossa, sen suunnittelussa, talonrakennuksessa sekä pikkuvauva-ajan jännittämisessä. Mun kynnys kirjoittaa näistä asioista on yhtäkkiä noussut kun tulen blogiin portaalin etusivun kautta. Haluaisin kirjoittaa ajatuksia synnytyksestä, haaveilua raksasta ja pohdintaa vauva-ajasta mutta tuntuu kuin olisin hesarin kulttuuritoimittaja jolle on annettu urheilupalsta. Onko se mun omaa kuvittelua että en kuulu joukkoon ja haittaako se edes muita, en tiedä.

IMG_20140511_165438 IMG_20140511_165352

 

Bloggaaminen on siitä haastava harrastus, sillä se on vuorovaikutusta eikä suinkaan yksintekemistä vaikka kaikki kirjoittaminen tulee yhden henkilön näppäimistöltä. Pitää olla jotain annettavaa! Jakaa joku asia elämästä lukijoiden kanssa ja sitä kautta käydä vuorovaikutusta kirjoitusten ja kommenttien kautta. Treenaaminen, tulokset ja omien mahamakkaroiden esittely on helppoa kun se ei loukkaa kenenkään muun yksityisyyttä eikä siitä voi kukaan muu pahoittaa mieltään. Nyt kun sen saralla mulla ei oo mitään annettavaa niin se vaatii sopeutumista myös minulta ja blogilta.

Kotiäitiys käy selvästi mun nuppiin kun maailma kutistuu niin että pian en näe kuin oman napani jota ei ole hankala havaita tosin kenenkään muunkaan 😉 Saas nähdä mitä tästä tulee, vielä 11 viikkoa höperyyttä jäljellä ja siitä se vasta alkaakin. Toivottavasti ei tarvi blogin nimeä muuttaa sitten sinappikoneeksi.