I love me messuilla viikonloppuna tuli tutustuttua kaikkeen ihanaan mitä terveyteen, hyvinvointiin ja laadukkaaseen ravintoon liittyy. Olin saanut etukäteen CocoVi:lta ja Lidliltä postia joten heidän pisteiltä sain mukaan messupussukan jossa oli tuotteita. Ajattelin ensin että en nyt tarkoituksella hehkuta vain saamisen ilosta mutta tuotteet oli niin kivoja että päädyin ostamaan ihan täydennystäkin messuhinnoilla. Nimittäin kaksi ihaninta asiaa mitä tiedän oli yhdistetty uudessa raakasuklaamaussa: appelsiini ja suklaa <3 Kotona maistoin CocoVi:n kahvi raakasuklaata ja jäi jopa harmittamaan etten valinnut mukaan sitä herkkua enempää. Se oli myös todella hyvää.
Toinen uutuus mihin tutustuin oli Lidlin kokonainen uusi sarja Sportyfeel. Oon kertonut et oon kova Lidl fani ja keskitetään meidän ostokset sinne, koska sillä säästää pitkän pennin ison talouden ruokkimisessa. Lidl taitaa nykyään jo vaatesuunnittelun ja kaikenmaailman pientavaran joten urheiluravinnesarjan lanseeraus on ollut enää ajan kysymys ja uskon että nyt Fastin puddingit ja herat jäävät sieltäkin asteittan pois. Sportyfeel oli ihan älyttömän positiivinen yllätys ja on mun mielestä kyllä haastaja sille, että monia merkkejä pitää ostaa netistä tai ihan alan liikkeestä. Nyt kun palautusjuomajauheen ja puddingin saa kauppareissulla jopa Lidlistä niin onhan se helppoa. Esimerksi Fitfarmin omaan uuteen lisäravinnesarjaan ei varmaan hintoja voi edes verrata.
Sarjassa on patukoiden lisäksi valmiita shake-tetrajuomia, rasvanpolttoon L-karnitiinijuomaa, energiajuomia, ihan perus palautusjuomajauhe ja heraproteiinijauhe, vanukkaat jne. Yksi mainitsemisen arvoinen tuote oli tuo mansikan makuinen proteiinipatukka jossa on sokereita alle 1g! En tiedä oliko sen ansiota että patukka oli tuore että se oli ihanan pehmeä ja todella maukas. Yleensä luontaistuotekaupan hyllyssä kuukausia makaavat patukat ovat kovia, sitkeitä ja pahanmakuisia joten tällainen messuille varmaan erikseen valmistettu uusi erä oli kyllä erinomaisen hyvä, ihan kuten kaikissa muissakin proteiinipatukoissa on tuoreuden kanssa. Pisteet Lidlille!
Omaan ostoskassiin päätyi silti mukaan myös kaakaovoita, jotta voin edelleen tehdä omia raakasuklaita ja kakkuja. Minttusuklaakakkua leivoin pari viikkoa sitten kotona ensimmäistä kertaa ja se oli niin hyvää että haluaisin tehdä uudelleen. Resepti on valitettavasti GreenStreetin myyntikakkuresepti joten olen sen luottamuksella saanut enkä voi jakaa täällä mutta kakkua myydään mm. Helsingin BeGood-terveyskahvilassa. Jos teillä on omia hyviä kakkureseptejä niin laittakaahan kommentteihin jakoon kiinnostuneille ja mulle kokeiltavaksi 🙂
Sattuiko teillä messuilla eteen jotain ihania uutuuksia? Mua jäi harmittamaan etten ostanut sellaista Vita Liberatan rusketusvoidetta. Näytti niin hyvälle ja Sarakin kehui! Ensi kerralla sitten!
Tekis mieli heittäytyä syvälliseksi ja jatkaa ääneen pohdintaa. Tää meidän nykyinen elämäntilanne on niin erilainen kuin vaikka vuosi-kaksi sitten kun elettiin niin sanotusti vähän tasaisempaa arkea Laajasalossa. Oltiin haaveiltu jo pitkään siitä, että joku päivä päästään asumaan omakotitaloon, ostamalla ja remontoimalla aina astetta isompi asunto ja pikku hiljaa säästämällä. Kun yksi päivä meille tarjottiin kaupungin vuokratonttia varasijalta niin se tunne oli uskomaton. Tuleeko meistä talonrakentajia?! Saanko suunnitella ihan oman kodin? Pieni postimerkin kokoinen pala maata Helsingissä on vain meille. Miten suuria unelmia siihen liittyykään! kirjoitin postauksessa Onnenkyyneleet jossa kerroin asiasta.
Suunnitteluvaihe siitä lähtien on ollut pitkä tai ainakin tuntunut siltä. Päädyttiin käyttämään perheessä olevaa arkkitehtia eli mun äiti piirsi meidän talon ja toimii projektin pääsuunnittelijana. Omalle äidille oli helppo selittää mitä toivottiin sillä hän tuntee meidän perheen niin hyvin, että välillä löysi paremmin ratkaisut kuin me edes osattiin kuvitella. Kuitenkin koko projekti on ollut tähän saakka vain unelmia paperilla ja ensikertalaisena ne on hankala kuvitella valmiiksi. Millainen meidän talo on kun se on lopulta valmis? Ovatko kaikki tuhannet paperit ja piirustukset ihan oikeasti 3-ulotteinen todellisuus jo hetken kuluttua? Tuollaisia ajatuksia on pyörinyt päässä jatkuvasti, kunnes eilen tontilla käydessä koin sellaisen herätyksen tunteen. Kaivinkoneiden kuopiessa mulla meinas kyynel vierähtää poskelle kun tajusin, että kohta tuo paikka jossa oon vuoden ajan käynyt katsomassa samaa maisemaa onkin poissa ja varvikon tilalla on ihan oikea talo, meidän koti!
Ihan samalla tavalla kuin rakentaminen on moni muukin haave elämässä. Ne ovat epätodellisen tuntuisia asioita ja joskus on vaikea erottaa se raja kun haave muuttuu todellisuudeksi. Mun polku elämäntapamuutoksessa on ollut pitkä jo blogissa, saati sitten mun koko elämässä. Puoli vuotta siitä kun oli aloittanut blogin kirjoitin mun omia ohjeita ylös kirjoitukseen Ajatuksia matkan varrelta.
1. Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna.
Tää on mun oma lause jota mietin paljon. Ei kannata jäädä odottelemaan, että herää jonain aamuna ja on esimerkiksi korkeasti koulutettu tai fitnesskilpailija. Jos tavoittelet jotain niin työ sitä kohden pitää aloittaa heti. Hakea kouluun tai elää sitä fitnesskilpailijan elämää jo vuosia ennen kuin astuu kisalavalle. Tää ei sitten toimi kaikkeen. En kannusta esim. törsäämään rahojaan tänään jos halua että on huomenna rikas joka voi kuluttaa miten paljon haluaa 😀
Mulla on esimerkiksi sellainen mielikuva/haave, että ajattelen olevani sellainen ihminen joka juoksee aikaisin aamulla Töölönlahden rantaa ja menee sen jälkeen töihin. Mielikuvissani on urheilua rakastava ihminen joka elää terveellisesti ja nauttii siitä suunnattomasti. Vaikka en vielä liitele aamulenkeillä niin otan kokoajan askeleita sitä kohti. Opettelen terveellistä ruokavaliota ja nautin laihduttamisesta! Unelmat saavatkin olla siirappisia ja tyydyn ehkä iltaisiin koiranulkoilutuslenkkeihin mutta se idea on sama. Jos makaan tänäänkin sohvalla niin miksi olisin huomenna erilainen? Jos menen tänään lenkille niin elän jo sitä elämää mitä haluan. Olen tyytyväinen sillä toimin tavoitteitani kohti!
Nyt tänään käydessäni iltalenkillä postissa muistin tuon kirjoituksen kuin eilisen! Lippis päässä ja sporttivaatteet niskassa olin hakemassa Gainomaxin lähetystä blogitestiin. Ja mitä vielä, nyt kun asutaan täällä Sörkässä niin posti on tuossa Töölönlahden rannalla, täällä Hakaniemen puolella. Elänkö mä sittenkin sitä elämää josta silloin haaveilin? Toki en ehkä yhtä timminä kuin tuossa kuvitelmassa mutta silti onnellisina, urheilua rakastavana -pienen kaksikuukautisen vauvan äitinä. Kuvissa poseeraan Töölönlahti takanani 🙂 En kadu kuitenkaan mitään, kuten esimerkiksi sitä, että fitnesshaave vaihtui kolmanteen lapseen. Elän juuri sitä elämää mitä haluan ja siksi kannattaakin varoa mitä toivoo. Hyvä muistutus yösyötöillä silmät ristissä tai taistellessa rakennusprojektin kanssa 😉
Aasinsiltana aiempaan liittyen on nuo treenivaatteet ja ihan koko muukin Gazozin verkkokaupan valikoima tarjouksessa teille lukijoille koko viikonlopun -20% alennuksella koodilla ANNA. Käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyväksi kun nyt ei ole mitään merkkirajoituksia 🙂 Myös arpaonnea voi käydä kokeilla täällä -> eli Gazozin facebook-sivuilla jossa jaossa on uutuusmalliston huppareita! Käykää siellä tykkäämässä ja jakamassa kuvaa!
Mun päällä näkyi Under Armourin kylmän sään lenkkivarusteet, Gazozin oman malliston kengät (nyt mustana naisten kokoja!) ja sitten löysin nuo toissakesän kuvan missä oon ihan superhoikka, näkyvät mun lempihousut isommassa koossa 🙂 Ennen sitä sai vain yhdessä koossa mut nyt vaihtoehtoja on kolme! Fuso jeans on mun BrasilSul-merkin lempparimalli! Mustat, napakat ja takataskulliset housut joita ei tarvitse joidenkin leggingsien tapaan peittää pitkällä paidalla. Nyt sain samat housut ällänä ja käytän kyllä onnessani kunnes mahdun joskus vielä noihin vanhoihin.
kuvasta arvontaan
Joten ehkä tuo pohdinta selittää mun tapaa käyskennellä korkkareissa josta tuossa taannoin tuli kirpeää kommenttia. Missä vaiheessa se haave muuttuu todellisuudeksi? Kenellä on oikeus haaveilla? Silloin kun on tietyn painoinen tai tietyn muotoinen? Tarpeeksi salivuosia takana tai palkattu kallis valmentaja ja hankittu tiimitakki? Saako vasta silloin poseerata korkkareissa jos huvittaa?
Mä en vielä tiedä mihin tulevaisuus vie mut ja mitä haaveita mun matkalleni muodostuu. Sen tiedän että juuri nyt elän tätä hetkeä ja köpöttelen korkkareilla jos haluan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joku päivä huomaan, että haave onkin muuttunut todellisuudeksi. Aivan kuten lenkki Töölönlahden rannalla.
Kuvissa näkyviä tuotteita saatu blogin kautta: Valio & Gainomax.
Huomaatteko et mä oon päässyt ihan bloggailun pariin! Vielä on tosin vastaamatta kommentteja mutta niissäkin oon kirinyt hirmuisesti! Se treenipostaus tosin on kerännyt yli 50 kommenttia joten niiden valloittaminen tuntuu valtavalta urakalta ja siihen tarvii valitettavasti aika montia tuntia aikaa 😀 Mutta älkää käsittäkö väärin, on ihanaa et kommentoitte ja vaikka en vastaa heti niin uskon et moni lukija tykkää lukea muidenkin kommentteja eikä vaan mun vastauksia, et -kiitos hyvää -kiitos kommentista -samaa mieltä -lauseita, vaikka yritän toki vastata muutakin.
Syy tähän hirmuisen aikaansaavaan moodin on selkeä. Isommat lapset jäivät viikonloppuna vielä toiseksi yöksi mummolle ja papalle. Yks kokonainen viikonloppu niin, et oli ainoastaan tuo newborn oli kuin pala kakkua. Kirjoitin kolme postausta yhdessä päivässä, hoidin yrityksen kirjanpidon ja verot ajantasalle, siivosin koko kämpän, järjestelin, vein kellariin tavaraa jne. Tuon päälle vielä hengasin Saran kanssa, kävin treenaamassa, tein hyvää ruokaa ja rentouduin katsomalla telkkaria ja nukkumalla pitkään. Aika iisii 😉
Ruokavalio on alkanut pikku hiljaa muuttumaan säännöllisemmäksi ja sen tyyppiseksi kun se oli joskus muinoin. Ainoa miinus on se, että tosiaan marjoja mulla ei ole pakkasessa lainkaan ja sen korvikkeeksi onkin tullut hyvään saumaan nuo Bonnet. Sain niitä pienen lähetyksen hetki sitten ja ne on kyllä boostanneet mun rahkansyöntiä! Syön paljon myös maustamatonta jogurttia hedelmäsoseen kanssa tai sit lorautan sosetta puuron ja raejuuston päälle. Lempimaku on tällä hetkellä taas mango, pitkän omppukauden jälkeen 🙂
Tuosta yhdestä kuvasta voi bongata että kaivoin elintarvikevaa’ankin esiin mutta toistaiseksi oon punninnut sillä lähinnä ainekset kun oon tehnyt raakasuklaata. Kovasti yritän itseäni valmistella ajatukseen, että sillä voisi punnita muitakin ruokia 😉 Tai ei nyt siitä tarvisisi edes aloittaa vaan siitä et syö säännöllisesti eikä herkuttele…
Ruokavaliossa oon sellainen, että teen kausittain jotain. Nyt raskaus ja aika sen jälkeen on ollut leivänsyöntiä ja se näkyy kyllä valitettavasti vyötäröllä. Puuro maistuu satunnaisesti mutta en edes muista koska olisin hurauttanut smoothien vaikka sitten kun niitä alkaa tekemään niin kausi saattaa kestää kuukausia et juo smoothieta joka päivä! 🙂 Noista kuvista saa varmaan käsityksen et syön mysliäkin melkein joka aterialla mutta se taitaa johtua siitä et ostin pitkästä aikaa mysliä paketin niin oon nyt syönyt sitä innolla rahkan tai jogurtin kanssa tavallaan leivän tilalla hiilihydraattien lähteenä. Kuka nyt ei rakastaisi mysliä! Siinä saa vaan olla kans tarkka et valikoi sellaisen missä ei olisi paljon lisättyä sokeria. Hirmuisia energiapommeja nuo myslit! Saa antaa muuten suosituksia merkeistä joissa on parhaimmat ravintoarvot ja mutta muutakin kuin puurohiutaleita.
Herkkumysliä ja suklaata lukuunottamatta aika perinteistä ”bodysafkaa” kai vaikka kanaa ja parsakaalia ei ollutkaan. Ihan himppusen oon siis saanut kiristettyä ruuvia sen kanssa et ei jää mitään 6 tunnin ruokataukoja ja sit koko ilta yhtä pupeltamista. Paljon on kuitenkin vielä parannettavaa et ylipainon tiputettua. Mut uskon et parempaan suuntaan oon menossa!
Treenijutuista myös vähän eli tuntuu hyvältä, et oon päässyt takas oman tekemisenmeininkiin ja voi luoja miten mulla onkaan ollut ikävä noita salihetkiä yhdessä Saran kanssa <3 Tuossa yhdessäkin kuvassa perinteistä meidän omaa hassuttelua treenien lomassa 😉 Kummasti saa energiaa koko olemukseen kun saa viettää hetken ystäväaikaa puntin parissa! Me ollaan kyllä hyvä tiimi ja Saran seura tekee mulle vaan hyvää. Motivoi muakin treenaamaan kovempaa eikä tosiaan tuota henkistä puolta voi aliarvioida. Kiitos siis tuhannesti mun parhaimmalle ykköstukijalle, olet korvaamaton. Nyt vaan Saran kanssa treenitx1000 niin alan mäkin muistuttaan enemmän fitnessmirriä kuin kotikissaa. Ehkä jo ens kesänä? Omaan silmään rakenne on hyvä ja parempi kuin edellisen raskauden jälkeen. Ihan pientä rasvanpolttoa vaan tarvis, niinkuin vaikka 20-30kg 😀
