Avainsana: koirat

Laadutonta lätinää?

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 30.8.2014
45 kommenttia artikkeliin Laadutonta lätinää?

Kaikki bloggaavat tietää tunteen, että kun ei ehdi omassa mittakaavassa pitkään aikaan päivittämään blogia niin kynnys kasvaa entisestään. Silloin tulee fiilis, että mikään juttu ei erityisesti ole päivityksen väärti ja aloittaminen on vaikeaa. Joskus tulee myös rimakauhua siitä, että omat kuvat ja jutut on ihan kuraa -eihän niitä kehtaa laittaa kun on paljon laadukkaampia ja parempiakin blogeja! 🙂 Välillä taas eletään kirjoittamisen kulta-aikaa ja postaus toisen perään on osuvaa asiaa tai tajunnanvirtaa joka syöksyy näppikseltä koneelle sekunneissa, kun vain pääsee näpyttelemään hetken hiljaisuudessa. Tällä hetkellä pienen kuukauden ikäisen vauvan ja kahden isomman lapsen kanssa huomaan että omat hiljaiset hetket osuu kohdalle yhtä usein kuin karkausvuosi kalenterissa.

Hahah, tuossa todellisuutta ja aamunaama! En viitsinyt sillä postausta aloittaa mutta tämännäköisenä täällä päivät vierii pääasiassa. Kiire on suhteellista ja oikeastaan inhoan sitä, että ihmiset valittaa kiirettä. Mun mummini tapasi sanoa, että elämässä on aina aikaa sille jota rakastaa ja tokihan perhe-elämä on juuri sitä kohdallani eli priorisoin aikani siihen. Pienten lasten äideillä on silti epäilemättä jotain supervoimia. Hormonitasot täytyy olla jotain ylimaallista, sillä yhteensä kuuden tunnin yöunet joissa on kaksi kolmen tunnin unipätkää vastaa pidennettyä viikonloppulomaa hotellin puhtaissa lakanoissa. Silmät on selässä ja termille multitasking ei ole yksinkertaisempaa vaihtoehtoa.

Tällä hetkellä kotona lojuu viimeisen parin kuukauden lehdet edelleen muovipusseissaan, kuin muistutellen ajasta jolloin ehdin ne lukemaan samana päivänä kun odotettu lehti tipahti postiluukusta. Koti on jatkuva kaaos, joka ei siivoamalla siistiydy. Pyykkirumbaa, ruoanlaittoa ja vauvanhoitoa. Näistä viimeinen on se, joka haukkaa suurimman palan.

Turhaa turinaa en tarkoita luoda ilmoille, sillä taloudessa on luojan kiitos toinenkin vanhempi auttamassa. Töissä, koiria ulkoiluttamassa ja arkiaskareissa kaikenkaikkiaan. Molemmat hoitavat asioita ja jaetaan vastuualueita sen mukaan mikä sopii paremmin kummallekin. Itse olen järjestänyt ristiäisiä reilun viikon päähän ja miehen tehtävä on pysyä kartalla taloprojektista kokonaisuudessaan. Aika liikuttavaa on myös saada lista hoidettavista asioista puhelinnumeroineen, jos ne on niitä joissa nakki napsahtaa minulle.

Kuvan paperista ympyröidyt oli esimerkiksi mun perjantain hoidettavien listalla. Puhelin käteen käymään listasta ensimmäisiä läpi. Kello 12 soitin kotirytkyissäni rakennusvirastoon puustokatselmuksesta ja k.13 olin lapset puettuna ja vauva imetettynä kahden pienemmän kanssa 10 kilometrin päässä tontilla allekirjoittamassa puustokatseluspöytäkirjaa. Puoli tuntia luppoaikaa siihen että Eliel pääsi koulusta ja hoidin kotivakuutuksen, vakuutuksen tontille ja rakennusajan talkooväelle. K.14 kaikki kunnossa ja koko porukalla ystäväni Villen Karusoman studiolle katsomaan taulua johon ihastuin. Ruokakaupan kautta kotiin ja pyykinpesuun pyykkituvalle. Sinne siis Ikean jättikassien kanssa, ulkokautta toiseen rappuun. Helmeä!

Mutta miten sitten ehdin tänään postaamaan? No siten, että puin vauvan täysiin tamineisiin ja laitoin autokaukaloon jossa uni tulee samantien. Ja tuossa tuo nukkuu mun vieressä sohvalla, matkalla unimaahan. Oma partsi ja parvekepäiväunet, asia jota huomaa kaipaavansa vasta kun se puuttuu…

Omatunto soimaa onko mun pyykkivuoren jakamiselle mitään annettavaa kenellekään mutta tyhjästä on paha nyhjästä! 😉 Muitakin juttuja olisi kyllä tulossa ja toivon mukaan saan ne postattua ennen vuotta 2016. Vai mitä ootte mieltä, jaksatteko toisen arvonnan putkeen? Luvassa olisi tällaista:

Mitäs muiden viikonloppuun? Ja elämään yleensä?

Ruuhkavuosia, anyone?

Avainsanat arki, koirat, koti, perhe, rakentaminen, talo, tontti, Yleinen

Yleinen

Loppuraskauden ruokapuolta

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 23.7.2014
13 kommenttia artikkeliin Loppuraskauden ruokapuolta

Voi elämä tätä hellettä! Viime yö oli jälleen todella kuuma ja päivällä kun lämpötila kipusi nousemistaan niin tirautin jo itkut tuskasta. Eilinen hemmottelupäivä veti hapoille ja vasta päiväunien jälkeen pääsin perheen kanssa liikenteeseen. Käytiin Herttoniemenrannassa leikkipuistossa ja iltauinnilla. Omaa naamaa piristämään lotrasin eilen itsestäänruskettavaa ja sudin koko komeuden runsaalla aurinkopuuterilla. Nyt näyttäis et mäkin oon saanut varjossa väriä 😉

Rannalla ajattelin että nyt olisi hyvä ikuistaa vatsa vielä kuviin kun laskettu aika on alle viikon päässä. Omaan silmään maha ei ainakaan ole kasvanut vaikka se tuntuu valtavalta. Liekö optinen harha vai laskeutumisen ansiota että se ei tule enää niin pitkälle eteen.

Ruokavaliossa mansikoiden lisäksi tän hetken hittejä on kaikki raikas eli vesimeloni, ananas ja tietysti jäätelö. Ruoaksi ollaan kokkailtu melkein joka päivä uusia perunoita ja niiden kanssa broilerin filepihvit. Sen päälle Lidlin valkosipuli&yrtti dippikastiketta ja rucolaa. Toki rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että tien toisella puolella oleva Fafa’s on tullut tutuksi. Se on hyvin suosittu falafel ravintolaketju Helsingissä. Falafel-halloumi pitaleipä tabulella, matbuhalla, tzatzikilla ja salaatilla on jotain aivan taivaallista 😛

Kesäkuun aikana kun muutettiin ja aloitettiin pakkailemaan keittiöstä tavaroita uuteen kotiin ja kunnes saatiin ne täällä purettua niin ei tullut tehtyä lainkaan niin paljon itse ruokaa kuin yleensä. Mökillä ollaan päästy aika hyvin valmiiseen pöytään ja on syöty terveellisiä ruokia mutta sen on melkein aina kruunannut joku jälkiruoka. Kaiken kaikkiaan loppuraskauden ja tämän kesän aikana ruokavalio on ollut enemmän mitä mieleen juolahtaa kuin jollain tapaa suunniteltua. Se on asia jonka oon antanut mennä täysin omalla painollaan ja jos on tehnyt mieli puddingpuuroa niin olen sitä tehnyt ja jos ei (6 aamua 7:stä) oon syönyt leipää ja kahvia. Trendistä no-carb poiketen mun ruokavalio on ollut ehkä kuvattavissa all-carb meiningiksi!

Rahkaa oon syönyt raskauden aikana todella vähän ja muutenkin maitotuotteita ehkä tavallista vähemmän. Liharuokakaan ei ole ihan ensimmäisenä listalla vaan oon jopa ravintolassa päätynyt usein kasvisruokaan joka ei oo mulle tyypillistä. Ehkä nyt kun en oo tehnyt kuntosalitreeniä niin se proteiinien joka paikkaan lisääminen on jäänyt ja oon huomannut että muitakin vaihtoehtoja on enkä oo anabolia mielessä hinkunut pihviä. Sen sijaan leipä ja juusto, kurkulla tai paprikalla on maistunut liiankin kanssa!

Sellaisella hiilari+vesi kombolla oon pylleröity suunnilleen tää viimeinen kolmannes joten palautumisurakkaa kropalle riittää. Ehkä en oo ainoa jolla on mennyt homma kesäkiloiksi, syystä tai toisesta. Onpahan meitä sitten sitäkin mellevämpi porukka syksyllä tsemppaamassa, eiks vaan?!

Ps. Koirilta terveisiä pitkästä aikaa! Lähipuisto on testattu moneen kertaan. Mökin puutteessa kelpaa, sanoo haukut!

Avainsanat fitness, houkutus, koirat, kroppakuvia, pohdintaa, raskaus, ruokakuvia, ruokavalio, ulkoilu, Yleinen

Yleinen

Pakkaamista paossa

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 26.5.2014
2 kommenttia artikkeliin Pakkaamista paossa

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä! Paikalla oli paljon perhettä ja sukua. Säiden puolesta on vaikea uskoa että nyt on vasta toukokuu. Hellettä riitti, lapset uivat yhtenään ja itsekin heitin talviturkin. Meillä kotona olisi kauhea määrä pakkaamista ja laittamista mutta urakka tuntuu niin isolta että on melkein vaikea aloittaa. Sellaisen askeleen tein kuitenkin loppuviikosta, että vuokrasin meille Pelican Self Storagesta 15m2:n varaston ja hain muuttolaatikoita. Päädyttiin loppujen lopuksi siihen, että otetaan varasto läheltä ja meidän varasto on tästä vanhalta ja uudelta kodilta muutaman kilometrin päässä Herttoniemessä. 15 neliöön saa mahtumaan hyvin kaikki meidän varastointia tarvitsevat kalusteet, tavarat ja vaatteet koko rakennusprojektin ajaksi. Sijainti näin lähellä on siitä hyvä että voin nyt täyttää varastoa hiljalleen koko kesäkuun ja aina jos jatkossa tulee tarvetta hakea jotain niin matka ei ole pitkä. 30 laatikkoa odottavat nyt pakkaajaansa… Ei ihan sitä hommaa mitä haluaisi viimeisillään tehdä. Toivon että voisin kääntää jotain aikamatkavipua ja olla jo meidän valmiiksi sisustetusta vuokrakolossa vastaanottamassa vauvaa niin että kaikki pienokaisen vaatteet ja tarvikkeet olisivat paikoillaan. Mutta mitä vielä, ne on edelleen etsimättä, pyykkäämättä ja pientavarahankinnat tekemättä!

Viikonloppuna saadaan avaimet uuteen kotiin ja tekisi mieli muuttaa sinne vain oman repun kanssa ja jättää mies ja lapset tänne pakkaamaan. Tuntuu välillä että tuo toinen puolisko ei oikein ymmärrä sitä, että kohta viikot käy jo niin vähiin että jaksa liikkua yhtään mihinkään, ison perheen muutosta puhumattakaan :/ Kaikessa ihanuudessaan se, että mennään eteenpäin on aivan ihanaa mutta toki tulee hetkiä jolloin miettii et helkutti on tää taas sauma. Pesänrakennusaika on psykologisesti odottavalle äidille tärkeää valmistautumista ja rauhoittaa mieltä. Se että haluaa laittaa kodin kuntoon vauvaa varten on luonnollista ja onhan se totta, että mielummin nyt tekee alta pois asiat koska synnytyksen jälkeen sitä omaa aikaa on paljon vähemmän. Ei siinä vaiheessa enää kiinnosta pestä ikkunoita tai lähteä metsästämään kaupoista harsoja tai pieniä vaatteita jne. Nyt tuntuu siltä että tuo aika varastetaan multa enkä ole lainkaan valmis. Tai no jäähän mulle onneksi se heinäkuu kun tämän pitää olla tyhjä kesäkuun loppuun mennessä 🙂 Sitä vaan mielellään laittaisi jo nyt kun on sitä tarmoa.

Perheen kesken aikaa viettäessä huomaa että onnea on sisarukset joilla on samanikäisiä lapsia. Isommalla siskollani on tämä vaalea kaunis neitokainen vain 6 viikkoa Linneaa vanhempi ja pienten tyttöjen leikkejä on aina ihana seurata. Serkut ovat lapsille niin tärkeitä <3 Tytöt keräilivät kukkasia ja pojilla riitti touhuttavaa niin että desibelit raikui.

Sunnuntain ruokapöydässä meitä oli 13 henkeä ja syötiin helteestä huolimatta ulkona auringossa. Kuuma siinä tuli mutta pitkän talven jälkeen tää on juuri se mitä on ollut ikävä. Grilliruoka maistuu näin alkukesästä aivan taivaalliselle kun pääsee ensimmäisiä kertoja ruokailemaan ulkona!