Avainsana: opiskelu

Sammakko syöty

Mulla on aika pitkään painanut rinnassa syksyn aikana unohduksiin jäänyt gradu, josta tauko on venynyt viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Tiedättekö sen tunteen kun johonkin asiaan palaamiseen liittyvä kynnys vain kasvaa ja kasvaa niin, että se tuntuu jo ylitsepääsemättömältä. No voin kertoa, että näin käy helposti gradun kanssa, joka yhdellä jos toisella jää lepäämään hetkeksi. Omani on roikkunut jo tovin hyvin heikosti etenevänä ja se vaatisi vielä rutistuksen tai pari, että työ tulee valmiiksi. Oikeastaan nyt vasta vatsan kasvaessa ymmärrän, että sisälläni sykkii aikapommi, joka tulee muuttamaan elämämme taas toviksi. Lapsen syntymän jälkeen aikaa kirjoittamiseen tuskin löytyy samalla tavalla kuin nyt kun lapsi on vielä vatsassa. Puhumattakaan siitä, että opintoaikani loppuu kesän lopussa.

Graduryhmässä jälleen

Kun aloittelin työtäni ja olin saanut juuri aiheen ja ohjaajat kävin akateemisen kirjoittamisen kurssin, jossa työstettiin omaa tutkielmaa. Tämä oli kuitenkin minulle hyvin varhaisessa vaiheessa oman työni suhteen sillä en vielä silloin tarkalleen tiennyt mitä kokeellinen osuus tulisi koskemaan ja näin työtä oli vaikea kirjoittaa eteenpäin. Nyt minulla on kokeellinen osuus tehty ja tulokset valmiina. Kaikki data on siis käsissä ja jäljellä on vain kirjoitustyötä. Tässä vaiheessa kun olen itsenäisesti tehnyt jo pitkään, koin asian niin että kaipaan ryhmän tukea. Näinpä siis ilmoittauduin vuoden alussa graduryhmään, joka kokoontuu kerran viikossa. Tässä ryhmässä jokainen tekee omaa työtään mutta yhdessä sparraillaan edistymistä, tehdään välitehtäviä ja aina on mahdollista saada tukea myös tieteelliseen kirjoittamiseen liittyviin tapoihin, viitteisiin tms. mitä nyt tuleekaan mieleen. Kurssia vetää Kielikeskuksen opettaja ja vuorovaikutuksen tutkija Kimmo Svinhufvud, joka on Gradutakuu ja Tohtoritakuu kirjojen takana. Kurssia on ollut nyt kaksi viikkoa ja yhdeksän on vielä edessä. Tuona aikana toivoisin graduni edistyvän merkittävästi.

Mikä sammakko?

Eat that frog -sanonta on tuttu siitä, kun joku asia tai asioita pitäisi saada aikaiseksi. Oma sammakkoni oli varmasti yhteyden ottaminen graduohjaajiini, joille en ole päivittänyt tilannettani pitkään aikaan. On kaikille reilua tietää missä ollaan meneillään, myös silloin kun työn edistyminen takkuaa. Tänään marssin molempien puheille ja sain keskusteltua tilanteestani ja siitä miten tässä voisi edetä. Vaikka tuon tekeminen oli minulle henkisesti suuri asia, olen onnellinen että se on nyt tehty. Sekin on helpottava tunne, että ei tarvitse pelätä ohjaajaan törmäämistä yliopiston käytävillä kun hävettää niin paljon. Nyt viitsin taas luikkimisen sijaan kysyä apua kun ollaan päivitetty tilanne. Nyt sitten pienin askelin eteenpäin, huh, ehkä tämä tästä.