Me ollaan jo mökillä! Mies on kaupungissa mutta minä tulin lasten kanssa hakemaan koiria mökiltä. Täällä on siskoni perheineen joten ollaan toki yötäkin ja lapset ovat juuri saunoneet ja uineet järvessä. Lyhyeksi jäi kotonaolo, sillä tosiaan rekut ovat olleet täällä hoidossa ja pitää hakea kotiin. Kotona oli kuitenkin odottamassa tällaisia tuliaisia ja pitihän tämä jakaa kuvin.
Etupihan kauniisti kukkinut Leningradin musta on tuottanut ensimmäiset kirsikat. Koko puusta ei taida tulla kuin parikymmentä kirsikkaa mutta se on ihan hyvin ensimmäisen talven jälkeen, sillä puu tulee satoikään yleensä vasta viiden vuoden kohdalla. No, sadoksi tätä noin kahtakymmentä kirsikkaa ei melkein voikaan kutsua mutta hyvää jaksaa odottaa. Nämä maistuivat ihanilta! Takapihan Madissoni Roosassa ei ole vielä yhtään kypsiä marjoja, raakileita kylläkin.
Kaikki herukat ovat lähteneet hyvin kasvamaan ja jokaisessa pensaassa on tulossa marjoja. Määrät ovat toki näissäkin pieniä, sillä yksi on istutettu tänä kesänä (valkoinen viinimarja) ja loput kaikki viime kesänä ihan pieninä taimina. Täysin en ole välttynyt puutarhavitsauksilta joista pahimmat vauriot ovat kärsineet juuri kirsikkapuut. Alkukesästä kirvat löysivät ne ja ehtivät tehdä tuhoa ennen kuin ensikertalaisena ymmärsin mistä on kyse. Puut menettivät jonkun verran lehtiä mutta kirvat lähtivät kyllä mäntysuopa-vesisuihkeliuoksella. Ensi vuonna olen viisaampi ja osaan tehdä torjuntasuihkutuksen jo keväällä kuten kuuluu. Tänään huomasin, että kirvoja oli myös yhdessä marjapensaassa joten sekin vaatinee käsittelyä etteivät ne leviä. Kuulin että saman asian ajaisi rasvaton maito joten pitää suihkutella pensas taas kotona.
Vaikka täällä mökillä metsämustikkaa on jo mättäät täynnä, eivät ole vielä kotipihan pensasmustikat kypsyneet. Niitäkin on tulossa ja sato kasvaa vuosi vuodelta, joskin paras satoikä saavutetaan vasta 6-vuotiaana. Mulla on yhteensä 10 pensasmustikkaa jotka ovat näitä kahta lajiketta:
AINO on kotimainen risteytys (Arne x Augusta), joka on jalostettu Piikkiössä vuonna 1986. Se tuli markkinoille 90-luvun lopulla. Itsepölyttyvä. Pensaasta kasvaa n. 80 cm korkea ja metrin leveä. Kukkii kesäkuun alussa samanaikaisesti Alvarin kanssa ja makeat marjat kypsyvät elokuussa. Marjan koko on n. 1 g ja väri tummansininen. Sato 1 – 2 kg. Vyöhykkeet I-IV(V).
ALVAR on kotimainen risteytys (Brunswick x June), joka on jalostettu Piikkiössä vuonna 1986. Se tuli markkinoille 90-luvun lopulla, samaan aikaan Ainon kanssa. Itsepölyttyvä. Pensaasta kasvaa n. 90 cm korkea ja reilun metrin leveä. Kukkii samanaikaisesti Ainon kanssa, ja maukkaat marjat kypsyvät elokuussa muutamaa päivää ennen Ainoa. Marjan koko on n. 1 g ja väri tummansininen. Sato 1,5 – 3 kg. Vyöhykkeet I-IV(V).
Ajatella siis, että yhdestä pensaasta saattaa tulla jopa 3kg satoa per vuosi!
Omppuja ei ole tulossa paljon vaikka kukinta oli ihan hyvä. Punakanelin kaverina olleet perheomenapuu ja punainen melba eivät kukkineet keväällä yhtäaikaa joten voi olla, että sen vuoksi sato jää laihaksi. Joskin satoikä alkaa oikeastikin myöhään, mutta sitten sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Puu on nyt neljävuotias joten best is yet to come 😉 Punaisen melban kanssa sama juttu, nämä nuoret omenapuut kasvavat ensin ennen kuin alkavat tuottaa kunnolla omenia.
Puutarhan seuraaminen on nykyisin ihan mun lempipuuhaa ja tämä todella vie mennessään. Toivottavasti kehityn vain puutarhanhoidossa innostuksen mukana, että pääsen nauttimaan myös kotipuutarhani tuotteista. Sitähän tässä kieli pitkällä odotellaan 🙂
Millaisia kuulumisia muiden pihallisten puutarhoihin kuuluu? Onko ollut murhetta vai menestystä?
