Apua, nyt alkaa mitta täyttymään pikku hiljaa vaikka en tiedä saako näin sanoa kun ei olla edes ohitettu laskettua aikaa! Tultiin eilen mökiltä kaupunkiin ja voi luoja täällä on kuuma. Ikkunat on auki läpivedolla mutta mitä tuo auttaa kun lämpötila ei laske edes yöksi kunnolla ja mun mahassa pyörii patteri täydellä teholla. Päivän sana on jääkaapissa viilennetty vesi, ananas ja suihku ja päivän olo turvonnut, lihava ja hikinen. Tasan ei käy kesäodottajan onnen lahjat!

Mun päiviäni ilostuttaa aivan mahtava mammaryhmä jossa meitä on saman kuun odottajia yhteensä 66. Vauvoja alkoi tupsahtelemaan kesä-/heinäkuun vaihteessa ja tällä hetkellä noin 50 odottajaa on saanut jo omansa. Meitä loppukuun odottajia ryhmässä on hieman vähemmän ja just nyt fiilis on se, että yksi toisensa jälkeen muut muuttuvat takinkääntäjiksi. Nuo petturit menevät synnyttämään ja ryhmän sivuille tupsahtelee toinen toistaan ihanampia vauvakuvia milloin suloisista kaulamakkaroista ja milloin nukkuvista nyyteistä. Mun vuoro ei tule ikinä!!!
Yöt ovat ehkä päiviä pahempia. Unihukka on syönyt Nukkumatin ja vihlonta ja muut epämääräiset selkäsäryt ja supistukset pitävät huolen siitä että jos satun nukahtamaan niin uni ei ole sikeää. Aamulla olo pettynyt ja turhautunut. Voisin eristäytyä kokonaan ulkomaailmasta, jättää puhelimeen vastaamatta ja erakoitua. En jaksa ihmisiä yhtään! Tänäänkin mulle oli suuri ponnistelu saada lapset Saran luokse juhlimaan heidän 4-vuotiasta kuopusta vaikka aihe oli iloinen ja ihmiset siellä mulle rakkaita. Onneksi menin, sillä se piristi mieltä ja päivää <3
Nyt illalla käytiin miehen ja lasten kanssa tuossa Katri Valan puiston leikkipaikassa. Minä istuin penkillä ja katsoin kun he leikkii, sillä en juurikaan jaksa ponnistella lasten leikeissä. Jalat on ihan tuhannen turvoksissa ja enkä muista aikaa jolloin mulla mahtui vihkisormus sormeen tai kello ranteeseen. Olo on malttamaton vaikka yritän kuinka odottaa! Kolmannen lapsen kohdalla tämä viimeisten viikkojen odotus ei tuo yhtään mitään uutta enkä kertakaikkiaan jaksaisi enää tätä olotilaa. Vain yksi asia saa mut odottamaan innolla huomista ja se on: ”ehkä se päivä on jo tänään”.

































