Avainsana: raskaus

Kategoriat
Lifestyle

Viime vuonna samaan aikaan

Toukokuun alku vuonna 2018

Katseeni sattui yhtä tiettyä kuvaa kansioista etsiessäni viime kevään kuviin. Aluksi ihastelin kuvia ihan vain siitä syystä, että mielenkiintoni heräsi että milloin lumi oli sulanut keväällä. Vähän pidemmälle skrollatessa nurmi alkoi vihertää ja takit olivat vaihtuneet jo kevyempiin. Näissä Saimaan rannalla otetuissa kuvissa on toukokuun alku ja täsmälleen sama päivä kuin meidän laskettu aika on tänä vuonna. Tuolloin en vielä osannut yhtään aavistaa, että tilanne olisi näin erilainen vuoden kuluttua. Ajatus siitä, että lapsia on kohta neljä on samaan aikaan vaikea kuvitella ja kuitenkin luonnollinen asia, kun en vielä tiedä minkälainen lapsi tulee perheen jatkoksi ja kuka hän on oikein on. Ja onko tuo kolmen vuoden ikäero vaihtuessaan melkein viiteen jo erilaista? Nythän kahden nuorimman ikäeroksi tulee noin neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta. Aikaisemmat välit olivat aika tasan kolme vuotta. Tuntuu, että muut lapset ovat jo niin isoja kuin pienin syntyy vaikka onhan monilla vielä suurempiakin ikäeroja.

Jos luulet, että et vanhene niin katso lapsia

Melkein joka kerta vanhoja kuvia katsoessa, hätkähdän miten nopeasti lapset kasvavat. Elämä on tosiaan tässä ja nyt, eivätkä lapset ole ikuisesti pieniä. Tietysti hyvä niin ja sehän tässä perhe-elämässä onkin parasta, että se menee eteenpäin ja muuttuu kokoajan. Silti sitä ihmettelee miten pieniä suloposkia lapset ovat olleet aina muutama vuosi aiemmin. Niin äkkiä se on ohi!

Mun raskauden alussa kokema ajatus omasta iästä oli ehkä jonkinlainen ikäkriisi. Se on kuitenkin helpottunut, enkä enää koe olevani mitenkään liian vanha tähän hommaan. Mun raskaus on sujunut paremmin kuin hyvin ja nyt kuitenkin ollaan jo selvitty kaksi kolmannesta raskausviikkoja on jäljellä enää kolmetoista. Tietysti tämä viimeinen kolmannes on se kaikkein raskain mutta sen onneksi jaksaa sillä, että raskaus ei kestä enää pitkään. Olen vasta hiljalleen saanut sellaista pesimistä muistuttavia tunteita. Ostin viime viikonloppuna ensimmäisen vauvan vaatteen ja laitoin äitiyspakkauksen tilaukseen. Meille tulee neljättä kertaa äitiyspakkaus, sillä haluan säästää jokaiselle jotain heidän omista pakkauksista kuten makuupussin ja haalarisetin.

Vielä kun saisi etsittyä varastosta vauvanvaatelaatikon, jossa on kaikista pienimmät koot. Ne pitää sortteerata ja pestä kevään aikana. Hyvin todennäköisesti viimeisen kerran <3

Kategoriat
Lifestyle Terveys & hyvinvointi

Toinen kolmannes on kohta taputeltu

Hyvin sujunut raskaus on mennyt siinä sivussa

Nyt neljättä odottaessa raskautta ei pohdi kaiken aikaa kun kaikki on niin tuttua. Pienet vihlomiset tai puskaan oksentamiset on sen verran tuttuja juttuja, että ne eivät säikäytä tai aiheuta sen kummempaa kauhistelua. Raskauteen kuuluu monenlaisia kasvukipuja, kolotuksia ja kehon muuttumista.

Yksi asia mikä on aika ihanaa on se, että raskausaikana sitä myös antaa itselleen luvan höllentää tahtia.

Kun lapset lähtevät ulos niin en välttämättä siivoa koko aikaa vaan saatan makoilla hetken ihan rauhassa kyljelläni ja kerätä voimia. Keho tarvitsee lepoa eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä siitä kannata kantaa huonoa omatuntoa. Kyllä sitä taas hetken kuluttua ehtii siivoamaan ja laittamaan ruokaa.

Raskausviikko 25 on alkamassa

Nyt kun toinen kolmannes on enää muutamaa viikkoa vajaa, huomaan että vatsa on ottanut kasvuspurttia. Vielä muutamia viikkoja sitten se katosi löysän paidan helmoihin mutta nyt tyköistuvassa vaatteessa paljastuu puolikas jalkapallo. Viimeinen kolmannes viekin sitten vatsanympäryksen uusiin sfääreihin ja sitä miettii, että miten paljon se voikaan enää kasvaa vaikka joka viikko mittaa tulee lisää. Kuulun vielä siihen kastiin, joilla vauvavatsasta tulee hyvin kookas enkä usko, että tämä raskaus tekee poikkeusta. Nyt kasvun myötä vatsa onkin alkanut aika nopeasti painamaan. Mulla on jonkunlaisia kasvukipuja tai kiinnikkeitä tuolla alavatsalla, joita kiristää aikalailla ja etenkin nopeat liikkeet vihlovat kovasti. Sellaisista tuikahduksista huomaa, että ollaan kääntymässä viimeiselle kolmannekselle jossa vatsa alkaa todella tuntumaan. Myös vauvan liikkeet ovat jo aikamoista jumppailua, joka tuntuu ja näkyy ulospäin.

Odotusta on kuitenkin jäljellä nelisen kuukautta joten ihan rauhassa tässä vielä kasvatellaan vatsaa ja vauvaa. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin saakka <3

Kategoriat
Perhe & suhteet

Liian vanha äidiksi?

Oikea ikä tulla äidiksi, voi olla meillä jokaisella erilainen

Biologisesti sopivin ikä saada lapsia on alle 30-vuotiaana vaikka suomalaisista naisista lähes kolmannes 35-vuotiaista ei ole vielä edes aloittanut lasten hankintaa (Väestöliiton Perhebarometri). Hedelmällisin aikamme on 20-25-vuotiaana, mikä on jo kaukana 28-vuotiaiden ensisynnyttäjien keski-iästä, joka on korkeakoulutetuilla vielä enemmän (Hyvä Terveys). Hyvä Terveys -lehden artikkelissa Mikä on paras ikä tulla raskaaksi? ylilääkäri Aira Virtala kertoo, että hän on oppinut työssään YTHS:n lääkäri hoitaessaan naisten ehkäisyasioita, monella unohtuu biologia.

”Ensin lapsentekoa siirretään opiskelujen, sitten uran takia.

Yliopisto-opiskelijat ovat vastuuntuntoisia ja järkeviä mutta myös urasuuntautuneita. Silti lapsetkin kuuluvat useimpien suunnitelmiin – joskus myöhemmin.

Aira Virtalan pelko on, että nuoret aikuiset suunnittelevat elämäänsä liiaksi, ja menevät onnensa ohi.

– Lapset kannattaisi saada alle 30-vuotiaana. Kun 30 vuotta tulee täyteen, raskaaksi tulo vaikeutuu ja raskauden riskit kasvavat.

Tällä hetkellä ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 vuotta, korkeasti koulutetuilla enemmän.

– Kun olemme kysyneet opiskelijoilta, mikä on sopiva ikä tulla äidiksi, vastaus on noin 30 vuotta. Ne, jotka ovat jo täyttäneet tuon iän, uskovat sopivan hetken tulevan parin vuoden päässä, Virtala kertoo.

Kuitenkin tiedetään, että nainen on hedelmällisillään 20–25-vuotiaana, ja hedelmällisyys laskee rajusti naisen täytettyä 35 vuotta. Vain puolet 35 vuotta täyttäneistä naisista onnistuu lapsen saamisessa vuoden yrittämisellä ilman hedelmöityshoitoja.

– Kun keskustelen opiskelijoiden kanssa, monelle nämä biologiset lainalaisuudet ovat yllätys, Virtala hämmästelee.”

Itse sain esikoiseni 25-vuotiaana ja minua pidettiin suhteellisen nuorena

Sain itse esikoisemme vuonna 2008 ja olin silloin 25-vuotias. En ollut mikään teiniäiti mutta huomasin kyllä, että ympäristö piti minua kuitenkin nuorena äitinä. Jos vertaan itseäni vaikka omiin siskoihini, sain lapsen nuorimpana. Molemmat isosiskoni saivat esikoisensa vuonna 2007, toinen 27-vuotiaana ja toinen 30-vuotiaana ja näin ollen meidän kolmen keskiarvoksi tulee aikalailla tuo ensisynnyttäjien keski-ikä. Nyt meillä jokaisella on jo perhettä enemmänkin ja olen onnellinen siitä, että aloitin tuolloin koska halusimme useamman lapsen.

Olen itse viikon kuluttua 36-vuotias ja odotan neljättämme. Minulle tämä reilu kymmenen vuoden aika jolloin olen saaneet perhettä, tuntuu jo sen verran pitkältä, että tämän raskauden myötä en toivo enää enempää. Koen itse, että olen sen verran vanha, että lastensaantiaikani on loppumassa. Nyt en millään tavalla kritisoi heitä, jotka saavat lapsia vanhempana kuin minä vaan kerron rehellisesti omista tuntemuksistani. Minä haluan tämän lapsen jälkeen siirtyä elämään seuraavaa vaihetta ja minä koen, että kroppani ei kestäisi enempää raskauksia. Koen, että elän oman synnytysikäni iltaruskoa, vaikka monella lähes ikäiselläni ystävälläni ei ole vielä perhettä siitä huolimatta, että se olisi tulevaisuudentoiveena. Erityisesti yliopistolla näen tätä ilmiötä hyvin laajasti. 

Aikaikkunan pituuden ymmärtää kun aika on loppumassa

En väitä, ettenkö olisi itsekin voinut hankkia tai voisi hankkia lapsia vielä useamman vuoden ajan, mutta jotenkin nyt kun pyöreät on taittumassa lähemmäs 40 kuin 30, sitä ymmärtää sen että aika tosiaan juoksee. Naisille biologisesti onnistuva ikä saada lapsia on yllättävän lyhyt kun elää hetkessä. Mihin tämä oma hedelmällinen aikani katosi? Mitä jos olisin välissä päättänyt panostaa uraan ja olisin havahtunut vähän liian myöhään? Jotenkin voin kuvitella, että niinkin olisi voinut käydä! En siis yhtään ihmettele heitä, jotka heräävät tähän vasta 35-ikävuoden kieppeillä, että sitä perhettäkin olisi mukava saada. Oman elämäni suhteen olen siis onnellinen, että kaikki meni juuri näin. Osalle riittää lapsia vähemmänkin mutta olen niin mielettömän onnellinen että meille on sitä siunaantunut tämän verran. Nyt tämän viimeisen kohdalla kun raskausvaivoja, väsymystä ja esimerkiksi oksentelua on ollut päivittäin jo kahdeksan viikkoa (viikoilta 6-14) eikä se edelleenkän näytä loppuvan niin mietin, että ”nuorena se on vitsa väännettävä” ja olen kiitollinen siitä, että en ole yhtään vanhempi.

Mikä on sinun mielestäsi sopivin ikä tulla äidiksi? Ja onko se teidän kohdalla toteutunut jos perhettä on?