Avainsana: ruokakuvia

Eilinen oli ihan kamala päivä! Oon vieläkin järkyttynyt sillä en oo aiemmin kokenut mitään niin kamalaa. Me käytiin pojan kanssa Liikuntamyllyssä ja sen jälkeen ajettiin Prisman parkkihalliin. Oltiin menossa kauppaan ja molemmat poistuttiin autosta yhtäaikaa. Kun olin avaamassa takapenkin ovea että otan treenikassista lompakon mukaan niin mun poika huusi toiselta puolelta autoa elämänsä kivuissa! Juoksin toiselle puolelle ja kun hän oli työntänyt oven kiinni niin auton kyljestä tukea ottaneen käden peukalo oli jäänyt oven väliin 🙁 Ovi oli siis painunut ihan kiinni asti ja mun piti avata se kahvasta kun pieni huusi ihan shokissa. Meille ei oo koskaan sattunut mitään näin suurta haaveria ja se lapsen kipu oli ihan kamalaa ;( Nappasin treenikassista hikisen paidan ja painettiin sillä peukaloa joka oli kynnen kohdalta puristunut niin että kynsi oli haljennut. Samantien molemmat takaisin autoon ja vöihin ja lähdin ajamaan Pikkujättiin eli yksityiselle lääkäriasemalle itiksen toiselle puolelle!

Sormi on niin herkkä paikka kun kynnen kohdalta painaa joten kipu oli ilmeisesti todella suuri. Soitin matkalta Pikkujättiin ja he lupasivat ottaa meidät vastaan vaikka aikoja ei ollut. Odotusaulassa alkoi pojalla tulemaan jo paniikki ja siinä vaiheessa kun odottelun jälkeen päästiin lääkärin huoneeseen niin mullakin purkautui itku. Lääkäri sanoi jotenkin että ”rauhoittukaa ensin” ja vastasin vain että oon todella pahoillani mutta kun lapseen sattuu niin se tuntuu vain niin pahalta etten voi sille mitään. Itkun kanssa sain sitten uudelleen selitettyä mitä tapahtui.

Onneksi sormi oli kuitenkin normaaliasennossa eikä vääntynyt eikä se aristanut kun sormen päästä työnnettiin joten kuulema murtumaa ei todennäköisesti ole eikä tarvetta kuvata sitä. Siirryttiin lopulta hoitajan huoneeseen jossa peukalo puhdistettiin ja laitettiin pakettiin. Sitten ajettiin kotiin ottamaan särkylääkettä ja pitämään kylmää siinä.

Sormen puristuminen ja kiinni jääminen oli lapselle todella traumaattista ja kipu varmasti suuri ja ilta menikin haliessa kun sattui kovasti. Annoin täydet annokset särkylääkettä yöksi ja aamulla sama uudelleen koska poika kertoi että sattuu paljon. Nyt on levätty päivä mutta päiväkotiin en laita kun eihän tuo pieni saa edes hanskaa käteen vaikka ainoana vammana olisikin se haava. Oon kuullut sormensa satuttaneilta että kipu on kova monta päivää!

Illalla ajoin keskustaan yliopiston apteekkiin hakemaan lisää särkylääkettä ja uusia sidetaitoksia ja muita tarvikkeita. Koko illan oli sellainen painava tunne sydänlastassa että vaikka sen hetkeksi unohti niin oli sellainen olo että jotain kamalaa on tapahtunut. Tiedättekö tunteen? Se on sama tunne kun on joku suuri suru ja sen tavallaan tietää mutta hetkeksi unohtuu mutta silti se painaa rinnassa. Mä inhoan sitä tunnetta 🙁 Näin lapsen silmistä ja kasvoista että tuo tapaturma sattui todella kovasti ja se oli lapsen lisäksi vanhemmalle paha paikka. Olo on vieläkin järkyttynyt sillä en oo tuollaista joutunut aiemmin todistamaan. Tää voi kuulostaa tietysti pienelle tapaturmalle kun mitään oikeasti vakavaa ei tapahtunut mutta en silti toivo et kukaan vanhempi joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä olen herkkä mutta otin tuon todella raskaasti ja vieläkin tuntuu pahalta. Se miksi kirjoitan tästä on varmasti juuri se, että tuon vuoksi en oo pystynyt paljon muuta ajattelemaan. Samana iltana luin myös että Monna oli sairaalassa kun oli satuttanut sormensa 🙁 Monnan Instagram-seuraajat varmasti ovatkin lukeneet siitä (nyt myös blogissa tarina).

Mutta jos nyt kertoisin kuitenkin että ennen tapaturmaa oltiin siis pojan yleisurheilutreeneissä ja siinä odotellessa kävin itse hölkkäilemässä ja tein jalkapainotteisen salitreenin. Aloitin ihan perus kyykyllä ja hapotti oikeesti ihan ilman painojakin. En oo kyykkäillyt vähään aikaan. Sen jälkeen tein suorinjaloin maastavetoa muutaman sarjan ja lopuksi ihan perus maastavetoa. Kauas on tiputtu treenipainoissa sillä laitoin vitoset päihin. En tiedä onko painojen pudottaminen täysin henkistä, että en vain uskalla treenata isommilla painoilla vai mitä. Joka tapauksessa oli painoja vähän tai ei ollenkaan on mulla ollut jalat ihan hapoilla eilisestä.

Viikonlopun ruokapuolella on ollut niin lohta kuin lihapullaakin sekä erivärisiä smoothieta. Lauantai-illan erikoisuutena on itsetehty burger kauraleivän väliin ja uunissa paistetut lohkoperunat.

Smoothieissa testasin heti Biokian marjajauhemixejä ja tuon missä on sinistä on tehty kokonaan ilman tuoreita marjoja eli väri tuli tuosta jauheesta vaikka mihinkään Biokian tuotteeseen ei ole lisätty väriaineita. Maistui myös sinisille marjoille! 🙂 Punaisessa smoothiessa oli punaisen marjajauhemixin lisäksi punaisia marjoja eli mansikkaa ja punaviinimarjoja pakkasesta. Veden lisäksi siinä on 1dl ananasmehua ja prodena vaniljan makuinen heraproteiini. Hyvää! Vaniljaproteiini sopii noihin smoothieihin todella hyvin <3

Pojan tapaturman lisäksi tyttö 2vee on kuumeessa ja aivan surkeana. Tänä viikonloppuna on äitiä (ja tietysti myös isiä) ja syliä tarvittu. On ne vaan niin älyttömän rakkaita ja miten sitä voikin sydäntä raastaa kun pienet sairastaa! Äitiyden tunteet on voimakkaimpia mitä tiedän ja silloin kun on huoli niin se on ihan sairasta. Onneksi kaikki on loppujen lopuksi hyvin! <3