Avainsana: unelma

Mun piti kirjottaa tää postaus jo vuoden alussa kun tammikuun 10.päivä mun blogin perustamisesta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Nyt ollaan siis hieman myöhässä sillä 2-vuotissynttärit meni jo silloin mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Ajattelin että olisi mukava muistella mitä kaikkea olen blogimatkallani käynyt läpi. Tehtävä on kuitenkin haastava, sillä kukaan -ja sanon ei kukaan! ole ottanut itsestään, ruoka-annoksistaan, omista lenkkikengistään tai vatsamakkaroistaan yhtä monta kuvaa kuin minä viimeisen kahden vuoden aikana. Tai jos on, niin ei ole julkaissut niitä julkisesti samalla itsekritiikittömällä tyhmänrohkealla asenteella miljoonien ihmisten iloksi netin pohjattomaan maailmaan joka säilyy taatusti Tuonelaan saakka, ellei kummittele sielläkin.

Kuvien valinta postaukseen on siis vaikea sillä valinnanvaraa riittää. Aloitetaan kuitenkin otsakkeista. Bannereita en ole matkan aikana vaihtanut kaikista tiuhimpaan tahtiin eli suunnilleen puolen vuoden välein. Ihan ensimmäisenä meitä viihdytti pitkään parsakaali-banneri joka on edelleen mun suosikkeja. Ihan ite kyhäsin Picasalla ja sen kyllä huomaa 😉 Mallina oli tosin meikäläinen vuosimallia 2010 sillä 2012 en ollut oikein kuvauskunnossa. Blogin alkaessa painoin 96kg ja ensimmäisen postauksen JULKISESTI LIHAVA ainokainen tuore kuva meikäläisestä oli sopivan suttuinen pikselimössö. OMG tuota asentoa.

Tammikuussa 2012 olin pienen 6kk vanhan tyttövauvan ja 3-vuotiaan esikoisen äiti. Olin sitä aiemmin ollut suht normaalipainoinen, ainoastaan lukuunottamatta raskauksia ja aikaa sen jälkeen. Olin siis esikoisestakin saanut paljon kiloja mutta ne putosivat siinä välissä. Tällä kertaa homma ei tuntunut yhtä helpolta ja kuten ensimmäisessa postauksessa kerroin, perustin blogin laihdutukseni tueksi. Heti alkuun päätin tehdä tämän omilla kasvoillani, sillä kun selailin laihdutusblogeja niin useimmissa ei ollut kuvia bloggaajasta lainkaan tai jos oli niin niissä oli kasvot leikattu pois. Se tuntui todella tylsältä enkä millään pystynyt samaistumaan kehenkään. Halusin saada pienen julkisen paineen kautta lisää motivaatiota, sillä jos herkuttelisin niin sittenhän blogiin ei olisi mitään päivitettävää. Toisaalta enpä arvannut, että 4 kuukautta myöhemmin kirjoittaisin postausta että blogin suosio räjähti käsiin nimellä: no eikä, 100 000 sivunkatselua! Kahta kuukautta myöhemmin määrä oli jo tuplaantunut.

Kevät sujui siis erittäin innokkaasti terveellistä ruokavaliota noudattaen ja pikku hiljaa liikuntaa lisäten. Paino tippui luonnollisesti hyvää tahtia sillä olin täysin hurahtanut bloggailuun ja elämäntapojen muuttamiseen. Aika meni kuin siivillä ja helpotti kun pystyin jakamaan tuntemuksia karkkihimoista tai onnistumisista teidän kanssa.

Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa ja SUURI KOLLAASIKOOSTE postauksessa on mukavasti kuvia alussa asettamani 25kilon painonpudotusurakasta. Tavoitepainooni pääsin helmikuussa 2013 eli reilu vuosi blogin perustamisesta. Hihkumiset tavoitepainosta voi käydä lukemassa täältä. Uusi vartalo tuntui mahtavalta ja kyllä sitä ihmeteltiin! 🙂

Vuonna 2013 mun mielessä alkoi pyöriä enenevissä määrin ajatukset fitnessistä, kopsuteltiin korkkareilla, poseerattiin bikineissä ja harjoiteltiin T-kävelyä kuntosalin ohessa. Olin saanut myös blogin kautta hurjasti auttavia käsiä eli kävin hampaiden valkaisussa, sain harjoitusbikinit, Gazoz oli ollut mukana jo pisimpään eli mun ensimmäinen yhteistyökumppani ja ainoa joka on edelleen 🙂 Kesällä 2013 kävin myös leikkauttamassa silmät Femtolasik-leikkauksessa ja blogista oli todella paljon apua elämäntavan ylläpitoon kustannuspuolella. Viime vuodesta saakka mun lukijamäärä on pyörinyt jopa 10 000 sivunkatselussa per päivä ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan yleensä yli 200 000 kertaa. Bloggerista siirtyessä Fitfashioniin mulla oli yli 1000 rekisteröitynyttä seuraajaa. Osa tippui matkasta, osa tuli myöhemmin takaisin. Fitfashion ei ehkä alkuun toiminut ihan kuin junan vessa, mutta onneksi täällä on nyt hyvä olla 🙂

Lukijamääristä ja kävijöistä kertomisella tarkoitan sitä, että jossain tuolla main huomasin, että blogista alkoi tulla harrastuksen sijaan sivutyö ja siksi siirtyminen portaaliin oli luonnollinen vaihtoehto. Viime vuonna opiskelin myös PTCA personal traineriksi ja laihtunut kroppa alkoi olemaan jo yllättävän pieni.

Loppuvuodesta innostuin todenteolla painonnostosta ja voimanostosta. Kesän ankara dieetti sai mussa aikaan jonkulaisen anti-fitness reaktion ja puolentoistavuoden menestystarina suuresta muutoksesta alkoi kokemaan vastaiskuja. Lenkit ei enää maistuneet eikä mieli jaksanut. Tunsin oloni entistä masentuneemmaksi ja paino lähti nousemaan ruokahalun lailla! Todellisuudessa olin raskaana jo kaikissa näissä painonnostokuvissa, sillä olin tehnyt raskaustestin muutama päivä ennen tuota blogigaalaa mistä mekkokuvat on <3 Gazozin promokuvat ovat otettu jo aiemmin mutta en millään muista missä kuussa. Loppukesästä?

Lähtökunto raskauteen siis marraskuun alusta oli se, että painoni oli noussut kesästä aika paljon mutta ensimmäistä kertaa koin, että esimerkiksi jalat ja pakarat olivat saaneet kunnolla pyöreää mallia lihaksiin. Näin jälkikäteen näytän noissa omasta mielestäni ihanan muhkulta! 😀

Raskaudesta kerroin blogissa joulukuussa ja siitä sitten ei ole pitkä matka tähän päivään. Nyt kroppa muuttuu päivä päivältä silmissä erilaiseksi kun aiemmin. Tuntuu välillä että eläisin painajaista ja nyt on menossa käänteisprosessi takaisin satakiloiseksi sohvaperunaksi. Kahdessa vuodessa ei ehkä sittenkään pysty omaksumaan täydellistä elämäntapamuutosta pysyväksi, kun vastaan tulee näin iso elämänmuutos kuin raskaus. Ei siis varmasti kaikilla näin mutta puhun omasta kokemuksestani! :/ Tää on ollut ihan hemmetin vaikeeta, kun ennen tein kuukausitilastoja milloin kutistumisesta, milloin treenituloksista jne. Kuvakollaaseja pienentyvästä kropasta ja innokkaita aamuja puntarille hyppien. Tuntuu että olen kadottanut sen osan itsestäni ja se on vienyt paljon iloa. Suuri ilo on silti tämä ihme jota saan kasvattaa mutta valitettavasti en ole osannut hoitaa itseäni yhtä hyvin kuin aiemmin. Paino on noussut siinä missä treenitulokset laskee. Kuka tietää mikä on blogin tulevaisuus!

Tällä hetkellä taistelen päivittäin sen kanssa syönkö jotain terveellistä vai herkkuja. Tuntuu että enää ei olekaan niitä päiviä jolloin kaikki menisi sitä kummemmin miettimättä vaan haluan syödä kokoajan. Paino on noussut jo yli 85 kilon eli kymmenisen kiloa viime syksystä. Tää on henkisesti tosi rankkaa koska mun muutos oli jo niin pitkällä ja nyt oikeastaan peruutan kaikki mun tavoitteet ja lupaukset. Mun on silti pakko myöntää missä mennään sillä kyllähän sen näkee kuvista, että en raskaudesta huolimatta ole mikään keijukainen. Painonhallinta nyt raskausaikana olisi mulle todella tärkeää mut tää on (jo kolmatta kertaa) mulle jostain syystä ihan mahdoton yhtälö! Onneksi molemmista aiemmista sain kilot tippumaan mutta en vain ymmärrä itseäni miksi laiskistun näin ja tää tuntuu niin vaikealta. Puuh! Muumimammakommentit siis sallittu 😀

Siinä siis ”pieni” katsaus Annan blogihistoriaan ja siihen mikä on Too big to be me. Se on nimensä mukaisesti edelleen minä! Maailmassa on siis asioita jotka ei ilmeisesti muutu koskaan ja tämä lienee yksi niistä. Onko tulevaisuudessa tulossa fitnesskisat vai poistanko kaikki omat kuvani ja muutun kasvottomaksi sisustusbloggaajaksi uuden kodin myötä? Juuri nyt en osaisi ennustaa mutta ehkä tiedätte kumpi ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Jatkamme matkaa! 🙂

Kiitos kahdesta viimeisestä vuodesta jokaiselle joka on lukenut tai joskus kommentoinut <3 <3 <3 Saan niin paljon voimaa ja iloa teistä! Jos olet uusi niin Tervetuloa mukaan!

Too big to be me on facebookissa, blogilistalla, bloglovinissa ja instagramissa.