Avainsana: Yleinen

Joulukoristeita kotiin hiljalleen

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 30.11.2015
6 kommenttia artikkeliin Joulukoristeita kotiin hiljalleen

Kaupallinen yhteistyö: 3M Command

Meidän kodissa ei ole vielä kaikki joulukoristeet paikallaan, sillä olen lapsuudesta oppinut että ne kuuluu laittaa esille vasta juuri ennen joulua. Joulukuusi kannetaan sisään sulamaan aatonaattona ja koristellaan paikalleen vasta aattoaamuna. Myöskään kaikki pienet joulukoristeet eivät ole esille marraskuun puolivälistä loppiaiseen, mitä nyt joulukukkia ja mandariineja ehkä. Nyt aikuisena olen joinain vuosina kokeillut olla aikaisessa mutta koitan hillitä hieman että olisi edes adventtiaika, kyllästyn muuten liian nopeasti. Tänä vuonna haluan laittaa erityisen kauniin joulukodin sillä ajateltiin olla jouluaattoa kotona ihan oman perheemme kesken. Jotain pientä olen juuri saanut aikaiseksi, kuten jouluisemmat patalaput keittiöön sekä yhden punaisen taulun seinälle. Näiden kiinnityksissä 3M Command tuotteista on ollut kätevä apu. Molemmat ovat odottaneet koukkua jo ihan liian pitkään.

3M Commandin sisätuotteista löytyy myöskin samanlaisia johtoklipsejä ja koukkuja mitä esittelin edellisessä postauksessani Ulko-ovi koristeltu. Kirkkaita koukkuja löytyy useita eri kokoja ja muutamaa eri mallia sekä vaihtoteippejä on saatavilla omassa laatikossaan. Koukkujahan voi käyttää aina uudelleen, vaihtamalla vain kiinnitysteipin! Näistä tuotteista lisää tietoa ja vinkkejä joulunajan koristeluihin löydät täältä.

Tällä hetkellä olen saanut yläkerrassa aikaiseksi seuraavaa. Aulan ikkuna sai roikkuvat valkoiset hiutalekoristeet sekä joulukukkia. Suunnittelussa ja kiinnityksessä auttoivat lasten serkkutytöt 🙂 Toivottavasti yläkerran aulakuvia kommenteissa toivonut Anu huomaa tämän postauksen. Tässä näitä olisi 🙂 Tosin edelleen tuo sisustuspuoli on yläkerrassa vielä vaiheessa. Aulassa on tällä hetkellä (hyvin pitkälle varastona toimiva) Lundian kirjahylly, epämukava lepakkotuoli jossa kukaan ei istu (lol) sekä Normann Copenhagenin Block-vaunu. Niin ja tietysti tuo ihana Tarja Pahnilan huopatyö nimeltä Rose I. Aulan sisustukseen haaveilen ainakin mukavampaa tuolia. Joskus rakennusvaiheessa ajateltiin tähän lasten pelipaikkaa mutta nyt kun ollaan vältelty tuota konsolinkäyttöä niin ehkä tämä jää tämäntapaiseksi kuin tällä hetkellä.

Nyt lapset taistelevat paperitähdistä, että kuka saa ja minkä värisen omaan huoneeseen 🙂 Niiden kiinnitys vielä odottaa iltapuuhina tässä! Koukut ja klipsit voi tosiaan kiinnittää ylälistan lisäksi myös halutessaan ikkunaan esimerkiksi näiden tähtien kohdalla. Kovin suuret paperitähdet roikkuvat kuitenkin kauniimmin kun ovat vähän irti ikkunasta joten meillä nämä kiinnitetään smyygin ulkoreunaan. Siksi on huippua, että joulukauden mennessä ohi, koko koukun saa irti mitään jälkiä.

SAMSUNG CSC — tällaisille virityksille on onneksi myös johdot jemmaava vaihtoehto 🙂

Nyt myös teillä on mahdollisuus kokeilla 3M Commandin tuotteita ilmaiseksi. Lähettämällä yhteystietosi osoitteeseen 3mcommand.suomi(ät)gmail.com ja tilaamalla uutiskirjeen, 3M lähettää sinulle paluupostissa taulu- ja julisteenkiinnityspalat veloituksetta. Voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää.

Miten teidän kotona? Joko on joulukoristeet ikkunoissa ja tontut pöydillä? Vai maltillisesti vielä kynttilöitä ja muuta pientä? Vaiko kuulutko kenties porukkaan joka ei juhli joulua lainkaan, taikka vain tykkää olla koristelematta?

Avainsanat 3M Command, design, joulukoristelu, koti, kotikuvia, koukut ja klipsit, sisustus, talo, Yleinen

Yleinen

Kiitollisuuspäivä

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 28.11.2015
10 kommenttia artikkeliin Kiitollisuuspäivä

Mulla on mehut ihan loppu tästä viikosta. Mulla oli torstaina fysiikka 2 -kurssin tentti ja olin jännittänyt sitä melkeinpä kaksi edellistä viikkoa. Laskeminen ei oo mun vahvin laji ja kun olin selvinnyt ykköskurssista niin samantien jatkoin toiselle pakolliselle kurssille. No, torstaina oli sitten tämän 2.kurssin tentti ja sain tietää tuloksenkin samana päivänä, sillä jos halusi että opettaja tarkastaa oman paperin heti, niin sai jäädä odottelemaan tuloksia. Arvaatteko miten kävi? Meikämamma pääsi kurssin läpi, kunnioitettavalla arvosanalla 1 (arvostelu 1-5 eli mulla huonoin mahdollinen) 😀 Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel meikäläiselle sillä nyt olen kuitannut meidän tutkintoon kuuluvat fysiikan kurssit, joita olin vältellyt vuosia. Jos saan mun yhden sivuaineen sisällytettyä tutkintoon mikä on tarkoitus niin mulla on nyt plakkarissa 137 opintopistettä. Vaikuttaa siis siltä että saan ensi vuonna tehtyä kandidaatintutkinnon (180op) loppuun! Tosin mulla tulee kyllä kauheasti ylimääräisiä pisteitä kun oon käynyt kaikkia muitakin kuin pakollisia kursseja. Sen vuoksi ja kurssien aikataulujen takia mulla menee ainakin vuosi vielä.

Kouluhommat siis edistyvät ja oon ollut siitä erityisen innoissani. Oli paras päätös ikinä, tuo että palasin koulunpenkille vaikka jännitti onnistuisiko se ollenkaan kun pienin on vielä pieni. Oon saanut niin paljon sisältöä elämään kodin ulkopuolella ja nimenomaan sitä omaa tekemistä ja aivotyötä. Kotonakin on ollut ihanaa, varsinkin kun mieleeni pujahti tällä viikolla aivan ihmeellisiä ajatuksia…

Tiistaina nimittäin mun mies lähti käymään päiväseltään Porissa Linnean kanssa, isopapan syntymäpäivillä. He ajoivat sinne autolla yhdessä muiden sukulaisten kanssa ja minä jäin kotiin poikien kanssa. Illalla kun oltiin jo sängyssä ja otin molemmat kainaloon niin mietin ovatkohan reissulaiset kohta kotona. Jostain syystä mulle tuli ajatus, että mitä jos jotain sattuu ja he eivätkään pääsisi kotiin? Mun mielessä pyöri filmi varmaan sadasosasekunneissa mitä elämä olisi ilman miestä ja tyttöä. Miten minä pärjäisin poikien kanssa, miten talo tuntuisi tyhjältä, miten voisin enää ikinä kirjoittaa mistään mitään blogiin ja miten kaikki elämä ja toivo loppuisi vaikka varmasti poikien vuoksi olisi pakko jatkaa. Mietin olinko sanonut tarpeeksi paljon että rakastan ja tunsin ahdistusta kaikista hetkistä kun olen miettinyt miten keskimmäinen on jäänyt huomiotta. Linnean kohdalla aina välillä murehdin sitä, miten vaikeaa on jäädä erityisen esikoisen ja pienimmän kuopuksen väliin hakemaan huomiota. Äitinä sitä taistelee välillä riittämättömyydentunteen kanssa vaikka varmasti yrittää parhaansa. Omatunto suitsuttaa hiljaa korvaan ja muistuttaa mikä on vanhempana tärkeintä. ”Ole läsnä, kuuntele ja rakasta” se sanoo, ihan aiheesta kylläkin tässä maailmassa jossa on aina kiire.

Mun oli pakko tarttua puhelimeen ja soittaa miehelle, senkin uhalla että kainalossa nukkuva Amos herää. Olivat matkalla ja kaikki oli kunnossa. Puolen tunnin kuluttua koirat alkoivat räksyttää, ovi kävi ja reissaajat kotiutuivat. Koko talo tietysti heräsi vaikka kello oli pian jo puolenyön. Nukutuspuuhat alkoivat alusta mutta mua ei haitannut. Kaikki olivat kotona ja se nopea ajatus, oli vain ajatus eikä todellisuutta.

Tällä viikolla oli muuten jenkeissä thanksgiving eli kiitospäivä. Aika hauska sattuma, sillä juuri torstaina olin kiitollinen aikalailla kaikesta. Illalla lasten serkut oliva täällä leikkimässä ja myös kaukana reissussa ollut siskoni pääsi turvallisesti kotiin.

Kuvien riisipuuro on Valion uuniriisipuuro-reseptillä, tosin 1dl maitoa enemmän kuin ohjeessa. Mulla ei tullut edes kuorta kun sekoitin välillä. Oon tehnyt tätä jo pari kertaa uunissa ja on kyllä helppo. Suosittelen!

UUNIRIISIPUURO

1,6l täysmaitoa

2 3/4dl puuroriisiä

1tl suolaa

Voitele vuoka ja sekoita ainekset vuokaan. Anna hautua 175 asteessa (minä tiputin alun jälkeen 150°) 1h 20min. Sekoita muutaman kerran välillä. Nosta vuoka uunista ja anna vetäytyä 10min. Tarjoa kanelin ja sokerin tai luumusoseen kanssa.

Onko teille koskaan tulvinut tuollaisia ajatuksia, että jotain sattuu läheisillenne? Pelottava ja ahdistava tunne. Mulla tuli hetkessä itku kun ehdin edes ajatella mitä elämä olisi ilman osaa perheestä. Enpä taitaisi kestää reissutyöläisen puolisona 🙂

Avainsanat ajatuksia, elämä, opiskelu, perhe, pohdintaa, reseptit, riisipuuro, ruokakuvia, uuniriisipuuro, Yleinen

Yleinen

Minun vatsanahkani tarina

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 25.11.2015
7 kommenttia artikkeliin Minun vatsanahkani tarina

Kaupallinen yhteistyö: Essex

Mun suhtautuminen omaan ihoon on muuttunut vuosien aikana aika paljon. Lasten syntymät olivat niistä suurimman sysäyksen aiheuttajat. Esikoista odottaessa tiesin jo alkuvaiheessa miten herkästi repeävä ihotyyppini suhtautuisi raskausvatsaan, enkä ollut väärässä. Jo teini-iässä pituuskasvun myötä ilmaantuneet raskausarvet olivat hyvää osviittaa ja kun vatsa kasvoi, alkoi arpia nopeasti ilmaantua. Loppuvaiheessa niitä tuli jopa päivittäin ja usein tunsin kun iho repesi. Arpi saattoi tulla jo siitä kun siivosin ja noukin lattialta jotain. Kyljissä rutisi ja iho oli kipeä. Voin kertoa, että rasvasin ihoa ihan jatkuvasti kalliilla voiteilla, mutta eihän se ollut siitä kiinni. En usko, että olisin voinut tehdä mitään enemmän, sillä kudostyyppini ei vain kestä venymistä hyvin.

Vielä keskimmäisen lapsen raskauden jälkeen arvet ja roikkuva iho olivat mun mielen päällä usein. Tuohon ajanjaksoon liittyy se kun aloitin blogin, ahkeran kuntoilun ja laihduttamisen. Voisi sanoa, että se vatsaröllö ja sen palautuminen oli mulle, jos ei pakkomielle niin ainakin missio. Puristelin vatsaani jatkuvasti ja mitä enemmän laihdun niin sitä enemmän kauhistelin sitä arpista roikkuvaa perunasäkkiä. Olisin mennyt vatsanahan kiristysleikkaukseen ihan varmasti jos mulla olisi ollut A. rahat ja B. lapsiluku täynnä. Näistä ei onneksi ollut kumpaakaan niin annoin arpisäkkini roikkua mukana.

Nyt kolmannen lapsen myötä huomaan kuinka ajatusmaailmani on muuttunut. Yksi syy siihen, uskon olevan se, että olen unohtanut fitnessharrastuksen ja tietynlaisen tavan kokoajan tavoitella sitä unelmien kuntoa. Mun intressit eivät enää pyöri oman vatsani ympärillä, vaikka sen ympärysmitta on paljon isompi. Se ei vaivaa mua, eikä ainakaan arvet jotka ovat vaalenneet. Jos jotain kaipaan niin sitä, että vaatteet istuisivat kauniimmin. Sen ja hyvän terveyden eteen toki kannattaa ponnistella, enkä väitä ettenkö olisi esteetikko myös oman vartaloni suhteen. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä ja mitä kauempana olen fitnessmaailmasta sitä helpompi mun on ollut olla itseeni tyytyväinen. Ei ole kokoajan kehitettävää tuossa ja poltettavaa tuossa. Olisiko se oma kauneusihanne muuttunut siitä fitnessvartalosta vähän tavanomaisempaan ja kurvikkaampaan suuntaan?

Tänä päivänä arvostan ihoani kaikista ponnistuksista mitä se on kestänyt, enkä näe vain sen virheitä. Olen hyväksynyt ihoni missä olen, eikä mua haittaa jäljet mitä raskaudet ovat siihen jättäneet. Kunnioitan ihoani ja haluan hoitaa sitä hyvin. Esimerkiksi auringonoton ja varsinkin solariumin käytön olen lopettanut jo vuosia sitten. Ihon grillaaminen ei ole enää aurinkolomien tarkoitus, vaikka lämmöstä nautinkin. Onneksi tuo rusketusinto on laantunut ihan itsekseen, se ei vaan millään muotoa ole terveellinen harrastus.

Kerroin lasten ihonhoitopostauksessa Essexin tuotteista ihan tuotekohtaisesti ja niistä voi käydä lukemassa kirjoituksessa Lasten ihonhoito talvikuukausina. Omiin ihonhoitorutiineihini kuuluu säännöllinen kosteuttaminen, etenkin kasvojen ja jalkojen kohdalla. Essexin tuotteita olen käyttänyt jo pitkään ja voin niitä aivan sydämestäni suositella. Ne levittyvät nopeasti, eikä niistä jää ”apteekin tuoksua” iholle, vaikka tuotteet ovatkin saatavilla vain apteekista sekä ovat hajustamattomia, parabeenittomia ja väriaineettomia. Essex Hydrogeelin pieni tuubi kulkee mun mukana koululaukussa ja isosta Essex Plus emulsiovoidepullosta rasvaan useimmiten jalat. Ilman rasvausta mulla menee säärien iho ihan kalansuomuille ja kuivuu. Essexin pumppupullo on ihana kun siitä riittää ja koko vartalon rasvaukseen pumput ovat ihan parhaita. Ei haittaa vaikka molemmat kädet olisivat jo rasvassa levittämisestä kun kämmenselällä voi painaa pumpusta ja ottaa lisää. Suurempaan käyttöön suosittelen siis ehdottomasti pumppupulloja.

Sain Essexiltä yhteistyössä myös yhden arvontapaketin, joka osuu tällä kertaa Ellin kohdalle. Suuret onnittelut sinulle tuotepaketista, johon Essex on lahjoittanut kolme Essexin tuotetta: Essex Hydrogeeli lotion, Essex Plus emulsiovoide ja Essex emulsiovoide. Kiitos kaikille ihanista kommenteista arvontapostaukseen! Elli olen sinuun yhteydessä sähköpostilla, niin saadaan paketti matkaan.

Hoidetaan ihoa ja ollaan sille armollisia <3

Avainsanat Essex, Essex perusvoide, ihonhoito, kauneudenhoito, vatsanahka, yhteistyö, Yleinen