Kategoria: Ura

Kategoriat
Ura

Paluu sorvin ääreen

Kun ahdistus helpottaa

Täällä ollaan taas oman työpöydän ääressä yliopistolla, mistä ehtikin tulla ihan kamalan pitkä tauko. Viime viikon tein vielä hommaa kotoa tai olin labrassa, joten en ole ehtinyt istumaan pöydän ääreen kirjoittamaan herran aikoihin. Olo on toisaalta helpottunut, sillä olen kohdannut kaikki ohjaajani ja päässyt keskustelemaan työni etenemisestä, joka on influenssan vuoksi noin kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.

Harmitus

Ahdistus siitä, että ei ole ollut niin reipas ja tekevä on järkyttävän suuri. Omatunto soimaa yölläkin, joten fiilis ei ole kaikista kummoisin. Toisaalta se tunne siitä, että takaraivossa kaihertaa gradu kokoajan, on se eteenpäin vievä voima. Tauot ja sairastaminen vie nimittäin motivaatiota todella paljon ja kun ahdistus kasvaa riittävän korkeaksi on sen edessä pakko nöyrtyä. Kohdata ne suurimmat pelot eli ihanat ohjaajat ja puhua avoimesti siitä, että mikä tilanne on. Vain keskustelemalla avoimesti voi jatkaa toimintasuunnitelmalla, joka on realistinen eikä tapa työllä.

Uudella innolla

Nyt tilanne on päivitetty ja työn nakuttelu jatkuu tästä taas eteenpäin. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja tämä on kyllä melkoista vuoristorataa, vaikka sitä ei ehkä ulkopuolisena arvaa. Näillä vaihtevilla mutta paranevilla fiiliksillä siis tähän viikkoon. Kuvissa viikonlopun aamupalaa. Ihanaa viikko myös teille!

Kategoriat
Ura

Valmistumisjuhlassa päärakennuksen juhlasalissa

Val­mis­tu­nut, juh­lis­ta saa­vu­tus­ta­si!

Tällaisella kirjeellä minut kutsuttiin juhlimaan kandidaatiksi valmistumista tutkintotodistuksen yhteydessä, jonka sain loppuvuodesta. Valmistumisjuhla järjestetään vain kerran vuodessa joten vaikka omasta kandin kirjoitustyöstä oli jo aikaa, oli nyt ensimmäinen virallinen tilaisuus juhlistaa sitä. Halusin ehdottomasti kokea yliopiston valmistumisjuhlan dekaanin tervehdyksineen, musiikkiesityksineen ja kuohuviinitarjoiluineen joten ilmoittauduin juhliin heti kutsun saatuani. Juhlassa kukitettiin kandidaantintutkinnon, maisterintutkinnon ja tohtoritutkinnon saaneet kaikki järjestyksessä. Tilaisuus oli oma meille Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta edellisenä ja kuluvana lukukautena valmistuneille.

Äidin sisko oli kanssani juhlimassa

Sain mukaan ihanan ja minulle tärkeän tätini ja oli mukava jakaa juhla läheisen kanssa, ajankohdan sattuessa keskelle päivää niin että mies oli töissä. Maisterijuhlaa juhlin varmasti vielä isommin koko perheen kanssa kun sen aika tulee. Koen että suurin työni oli tuossa kandidaantintutkinnossa, johon kuului kaikki ne luonnontieteiden perusopinnot, jotka eivät olleet minulle niitä helpoimpia. Siksi tätäkin oli ihana juhlistaa vaikka maisteriksikin valmistuminen on tavoitteena ja gradu hyvässä vauhdissa.

Olen saanut jo tuhannesti teiltä onnitteluja viime syksynä kun valmistuminen koitti ja muistan ne lämmöllä <3 Halusin silti jakaa teille vielä tämän hetken, sillä eihän sitä ihan joka päivä pääse osallistumaan akateemisiin juhlallisuuksiin. Kuohuviini ja kaunis kukka tuntui siksikin niin hyvältä.

Kategoriat
Lifestyle Ura

Fazerin lohikeitolla, penni ajatuksistani

Blogilounaita ikävä

Mulla piti olla tänään yksi työjuttu, joka peruuntui ja mulla jäi kalenteriin aikaa kun olin jo lähtenyt liikenteeseen. Mun piti kokeilemaan sellaista hiushoitoa mutta se siirtyi ensi viikkoon sairastapauksen vuoksi, mikä ei toki haitannut meikäläistäkään sillä olen itsekin ihan kamalassa köhässä. Kun olin kuitenkin varautunut raivaamalla aikaa kalenterista, niin ajattelin sitten istahtaa Fazer Cafen lounaalle tekemään muita hommia.

Olen pyöritellyt ajatusta työnhausta mutta nyt kesää vasten se on vähän hankala idea sillä nopean aloittamisen uhka on lastenhoidollisesti vaikea tilanne. Voi siis olla, että en vielä etsi aktiivisesti päivätyötä omalta alalta vaikka sellainen kiinnostaa kovasti.

Nyt työnhakua pohtiessa olen myös huomannut ajattelevani paljon sitä, että bloggaaminen on ollut mulle merkittävä työ vaikka en ole sitä koskaan mieltänyt sellaiseksi. Olen ajatellut että bloggailen korkeintaan ”puoli”ammattilaisesti jos niin voi sanoa, vaikka onhan blogi mahdollistanut mulle paljon vuosien aikana. Huomaan myös miettiväni sitä, että olen tottunut jo pitkään tekemään omat aikatauluni ja pidän siitä. Voisiko olla, että päivätyö toisen firmassa tuntuisikin vieraalta? Mitä jos huomaan haluavani palata takaisin täysipäiväiseen bloggaamiseen ja panostaa tähän entistä enemmän? Olen selkeästi risteyskohdassa, jossa pohdin minkä suunnan valitsen seuraavaksi ja se jännittää.

Blogityö ja sosiaalisen median työ jota teen tämän lisäksi on siitä niin ihanaa, että se kulkee mukanani minne vain. Pääsen tuottamaan luovaa sisältöä ja tekemään siitä omannäköistäni. Kun katson työpaikkailmoituksia tai keskustelen ystäväni kanssa, joka tekee rankkaa vuorotyötä niin pohdin, että olenko ollut unelmaduunissani jo kaiken tämän ajan? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla jo on vai onko kutina totta, että edessä on jotain enemmän.