Kategoriat
Yleinen

Mitä kuuluu Anna-Leena?

IMG_20140820_191342

Ajattelin kertoa ihan peruskuulumisia arjesta, ilman sen kummempaa juonta. Esikoisen koulutaival alkoi siis viime viikolla ja sen jälkeen meillä on ollut menoa joka päivälle. Kalenterissa on neuvolaa, lääkäriä tai terapiaa milloin kenellekin ja äitiyshormoneissa kaivelen kesän pölyttynyttä kalenteria ja yritän pysyä perässä. Vauva on reilun kolmen viikon ikäinen ja vasta viimeisen viikon aikana osoittanut jonkunlaisia merkkejä orastavasta rytmistä. Sitä ennen hän ei ole tehnyt mitään muuta kuin nukkunut tai ollut tissillä. Kyllä: tissillä neuvolassa, ruokakaupassa, autossa, leikkipuistossa jne. Toki myös meidän makkarissa jonka kukkatapetti on ehtinyt syöpyä mun verkkokalvoille.

IMG_20140820_222022

IMG_20140819_190453

 

Iltaisin oon ehtinyt näkemään myös mun ystäviä. On ihanaa kun kaverit tulevat katsomaan vauvaa (ja mua) ja voidaan vaihtaa kuulumisia. Pienen nuuskuttelu on tietysti useimman mielestä ihanaa ja toki itsekin esittelen ylpeänä meidän pientä ruttukorvaa. Yleisreaktio on aina että: voi kun hän on pieni! Kuvissa vauvat näyttävät usein jo ”isoilta” mutta eihän tuollainen juuri 4 kiloinen ole kuin puolikkaan joulukinkun kokoinen 😀 Tuossakin kuvassa pikkuherra pötköttelee 50cm vaatteissa ja housuissa on vielä reilusti tyhjää <3

20140820_173023

IMG-20140820-WA0004

20140820_173051 20140820_173137 20140820_173533

Tänään meillä kävi kylässä Jonna tyttönsä Gian kanssa, joka on 8 kuukautta nuorempi kuin Linnea. Aikalailla samanoloisia kiharatukkaisia viikareita nämä pienet tytöt! Tarjoilupöytään löysi tiensä ihan kadun toisella puolella olevan Kakku & Leipä Keisarin tehtaanmyymälän mutakakku ja pari leivosta. Kauan ei meillä nokka tuhissut suklaakakun edessä. Tää on ihan mun turmio et huomasin tuon ulosheittomyymälän tuosta viime viikolla, sillä ne myy paljon tuotteita puoleen hintaan. Sitä ei kaiketi ollut vielä vuosia sitten kun asuin täällä, enkä ollut tuolla sivukadulla sitä aiemmin huomannut. Heillä on ihan uskomattoman upeita kakkuja ja mietin tilaisinko ristiäiskakun sieltä. Mun mielessä on tää vadelmatartaletti jota mun veli toi meille Linnean syntymäpäivänä. Tänään meillä oli samaa leivoksina. Se on ihan liian hyvää…

20140729_192811 20140729_193135

 

Leivoksista ja kakuista päästäänkin ruokapuoleen joka on astetta parempi mitä raskausaikana. Edelleen suuhun eksyy herkku jos toinen, ihan vain sillä ajatuksella että maitoa riittää. Niinhän se ei mene ja on ihan sama vaikka äiti joisi kermaa, eikä se mene suoraan rintamaitoon mutta jonkun psykologisen tekosyyn imetyksestä saa. Kun ei ”ehdi” syömään niin sitten kun ehtii niin saa oikeutuksen syödä vähän mitä haluaa 😀 Joka tapauksessa, oon huomannut että vihdoin maistuu myös raskausaikana ihan nounou-listan tavara. Näitä on mm. salaatti ja rahka! Ruisleipä sen sijaan on poistunut ruokavaliosta kokonaan (aiheuttaa ihan karmeat vatsanväänteet pienelle) ja sen tilalle on tullut kauraleipä.

20140820_122721 20140820_122902

20140820_123808 20140820_154909

 

Ristiäiset meillä on syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina eli muutaman viikon kuluttua. Sain tänään juuri vahvistuksen juhlapaikasta ja kirkosta joten on ihana alkaa järjestelemään niitä. Kastemekko on suvussa kulkenut vanha mekko ja se on ollut muillakin meidän lapsilla. Kutsut on vielä väsäämättä, joten niiden kanssa tulee kiire!

20140820_111528

20140820_111453 20140820_111810

 

Kaikin puolin elämä rullaa täällä siis todella mukavasti vaikka toisinaan oon edelleen häkeltynyt tästä muutoksesta, että meillä on taas vauva. Olin melkein unohtanut miten ihanaa tämä on, sillä isompien kanssa on ihan eri meininki kuin pienen rinnallaolijan. Vauva nukkuu meillä perhepedissä mun ja isin välissä niin kuin meillä on kaikki nukkuneet. Imetys sujuu todella hyvin, vähän kuin vanhalla tekijällä ja nautin kyllä tästä kaikesta todella paljon.

Perjantaina meillä on talonrakennuksen aloituskokous ”työmaalla” ja sekin on niin jännittävää että en meinaa housuissa pysyä. En tiedä onko karua sanoa, että jokainen on oman onnensa seppä, sillä toki elämään mahtuu vaikka surua ja menetyksiä joihin ei voi itse vaikuttaa. Silti on paljon asioita joihin voi vaikuttaa ja koko elämänasenne on sellainen, että kannattaa miettiä onko vaikka sellaisessa työpaikassa joka kuluttaa jne. Mulle sanotaan aina aika ajoin, että koska menet töihin ja milloin sun lapset menee päiväkotiin. Oon ollut miltei kokonaan viimeiset kuusi vuotta kotona, tehnyt vain muutaman työ- ja opintopätkän välissä ja sitä jaksetaan ihmetellä. Oon itse sitä mieltä, että nyt kun lapset on näin pieniä niin mun paikka on kotona niin paljon kuin mahdollista. Ehkä myös siitä syystä on bloggaamisesta tullut osa uravalintaa jos näin voi sivutyöstä sanoa. Se mahdollistaa sellaisen elämän joka tekee mut ja koko meidän perheen onnelliseksi.

Mitä sinä voisit muuttaa elämässäsi, jotta olisit onnellisempi?

Mulla ei tällä hetkellä tuu sen turhempaa mieleen kuin, että jossain vaiheessa saan mun pyllyhousut jalkaan. Ja sekin päivä tulee vielä.

IMG_20140820_222615

 

Kategoriat
Yleinen

Salin tunnelma ja tuoksu

IMG_20140816_195042

Heräsin aamulla tunnollisesti pyykkituvalle k.9 vartin torkahtamisen jälkeen kun olin imettänyt aamuseitsemästä saakka. Olin varannut edellisenä päivänä ensimmäisen vapaan vuoron kun pyykkikorit tursusivat puklupyykkiä ja yllättäen 5 hengen perheessä ei tarvitse pyykkikasaa kerätä montaa päivää. Aamu lähti siis tahmeasti liikkeelle sillä vasta puolenpäivän aikaan olin saanut koko urakan valmiiksi. Sen jälkeen onneksi mies lähti isompien lasten kanssa asioille ja leikkipuistoon ja minä jäin pienimmän kanssa syöttöpuuhiin ja hyvin ansaituille päiväunille. Nukuttiin oikein makeasti ja iltapäivällä mun veli tuli perheineen katsomaan vauvaa.

IMG_20140816_180105

Kun olin saanut kuitattua univelkaa ja muu perhe tuli kotiin niin huomasin, että olin ihan virkeänä odottamassa lauantai-iltaa. Tänään oli myös viimeinen päivä miehen isyyslomaa ja aloin nopeasti miettimään mitä keksisin. Sara on Itä-Suomessa, Jonna on ollut kipeänä jne. Tää on sellainen kotiäidin vitsaus, että sitä omaa aikaa on yhtäkkiä! Monesti on hankala plänätä etukäteen kun taas sopivia aukkoja että kaikki asiat on reilassa ilmaantuu ilman ennakkovaroituksia. Joka tapauksessa halusin tehdä jotain kun en ollut edes ulkoillut vielä koko päivänä!

PhotoGrid_1408220381936

 

Pikaisella kyselyllä tuli kartoitettua että kaikki kaverit olivat omissa hommissa tai pois kaupungista mutta en jäänyt kuitenkaan kotiin makaamaan. Vauva oli juuri nukahtanut tyytyväisenä syötön jälkeen niin puin hänet kaukaloon mukaan, täytin sheikkerin vedellä ja päätin suunnata salia kohtia ihan itsekseni. Jo autossa tuli ihan erihyvä fiilis…

IMG_20140816_191600

 

Nyt mietin heti, että toivottavasti joku ei siellä pahoita mieltään, kun kirjoitin itsensä hyväksymisestä ja siitä, että ei ole kiire mihinkään. Oon todellakin juuri sitä mieltä! En suunnannut salille treenaamaan verenmaku suussa tai tiukka laihdutus mielessä vaan halusin lähteä fiilistelemään paikkaan jossa oon viihtynyt lukuisia tunteja viime vuosien aikana. Nyt maha on poissa, enkä voi enää vahingoittaa pientä omalla treenaamisella. Noin viikolta 20 mullahan alkoi aina kivuliaat supistukset pariksi tunniksi kun olin treenannut. Keho ei pitänyt salitreenistä, tai edes lenkkeilystä. Vaikka treenatessa vointi saattoi olla hyvä, tulin sen jälkeen todella kipeäksi. Se teki treenaamisesta epämiellyttävää niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun olin huolissani vauvasta, ei mieli tehnyt edes salille.

IMG_20140816_190707

Päästessäni ulko-ovelle niin havahduin ovikoodiin mutta onneksi muistin sen ja sisäovella kortti toimi! Painelin sisään ja astelin suoraan nyrkkeilysaliin. Tuonne jossa on lukuisat salikuvat otettu, posetreenit vedetty tai jumpattu asiakkaiden kanssa kuntopiiriä. Koko salin tuoksu, valot, musiikki ja kaikki sai olon nostalgiseksi! Oon ollut viimeksi treenaamassa Sporttikujalla varmaan helmikuussa. Noin puolen vuoden tauko tuntuu ikuisuudelta, kun samalla tuntuu että ei olisi koskaan ollutkaan pois. Hiljaisena lauantai-iltana treenaajia oli varmaan kymmenkunta, joista noin 5 on ”salituttuja” jotka tervehti iloisesti. Yhdelle enemmän tutulle kerron, että vauva on kolme viikkoa ja oon salilla ekaa kertaa sen jälkeen. Kun sanon että on ollut ikävä sinne niin huomaan että liikutun melkein kyyneliin. En olisi arvannut että se voi saada mut herkistymään… Oli vaan niin hyvä olla takaisin!

20140816_190426 20140816_191336 20140816_191915

”Treeninä” olin ajatellut polkea vähän sitä polkupyörää jossa voi istua jalat eteenpäin ja niin teinkin. Poljin 20min ja sen jälkeen venyttelin ja vetreytin hartioita jumppakepillä. Lähinnä kai olin siellä sellaisena ”salirottana” joka enemmän seurustelee kuin treenaa mutta hyvä niin. Nautin ihan älyttömästi tuosta treenituokiosta ja sain kotiinviemisiksi mahdottoman hyvän fiiliksen! Mun saliseuralainen nukkui koko ajan onnellisena kopassa, kuin tietäen miten tärkeää on antaa äidille omaa aikaa ja miten suuri merkitys sillä oli mulle. Tän voimalla jaksaa taas öisiä imetysmaratoneja ja sitä että turautetaan sinapit juuri vaihdettuun kuivaan vaippaan.

20140816_191403

Oon viime aikoina varmaan hehkuttanut paljon monia asioita mun elämässä ja voi olla, että niistä saa jopa sellaisen ärsyttävän positiivisen kuvan, että elämä olisi vain ihania asioita. Niin se melkein onkin 😉 -mutta toki myös mulla on omat epävarmuuteni ja asiat jotka hiertää. Tuo raskausajan treeni (eli treenaamattomuus) on varmasti yksi iso sellainen. Mietin itsekin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja tuliko se ”totaalistoppi” henkisistä vai fyysisistä syistä. Se kuitenkin aiheutti mulle sen, että en viihtynyt enää niin paljon mun ystävien kanssa. He ovat onneksi tosiystäviä jotka kestävän ajat jolloin joku hiertää, eivätkä hylkää. Sali on paikka jossa näen paljon kavereita sillä usein treenataan yhdessä! Sara, Jonna, Monna ja moni muu. Kun sali jäi pois oli yht’äkkiä yhteisiä aikoja paljon vähemmän ja omat ajatukset siirtyi lapsentuloon, siinä missä muiden elämä jatkoi pyörimistä treenin, fitnessin ja liikkuvan elämäntavan parissa. Oli jumppaa kimpassa, suppailua tai vaikkapa illanistujaisia. Moni oli sellaista johon ei soveltunut möhömahan kanssa ja se eristi muista.

Huonona esimerkkinä on varmasti tämä ilta, kun päädyin treenaamaan yksin mutta sitä se ei ollut. Sain oikeasti ystäviltä paljon kannustusta ja tiedän että kun aikataulussa on enemmän kuin vartti varoitusaikaa niin pääsen myös heidän kanssaan salille. Koko salillakäymisellä on treenin lisäksi ihan huikean sosiaalinen merkitys omalla kohdallani ja sen huomaa vasta kun se on poissa. Paljon naurua, hyvää mieltä ja onnistumisia! Ne illat kun ulkona sataa ja sitä katsoo salin lämmöstä ikkunasta. Kun on töissä ja treenaa putkeen kolmen asiakkaan kanssa ja jokainen heistä on sulle tärkeä. Saa annettu palan itsestään ja motivoitua muita. Ja sen päälle ne omat treenit joissa hauis pullistuu, bongaa uuden suonen tai kyykky joka tuntuu kevyeltä entisillä ennätyspainoilla. Ne hetket on kultaisia!

IMG_20131230_220851 IMG_20130725_152919 IMG_20130724_233300 PhotoGrid_1380566964960 IMG_20130930_204300 IMG_20130930_205512 IMG_20130531_220005 IMG_20130523_194715 IMG_20130825_234745 IMG_20130825_233231 IMG_20130822_174606 IMG_20130822_175202 IMG_20130822_175405 IMG_20130730_221031 IMG_20130724_090927 IMG_20130724_124753

Pahoittelen vanhoja kuvien spämmäystä mutta muistelot veivät mennessään! Siitä tulikin mieleen, että Too big to be me:llä on historiaa jo 2v ja 8 kuukauden ajalta. Se on viimeistä puolta vuotta lukuunottamatta painottunut hyvin vahvasti liikuntaan ja mielestäni koko ajalta hyvinvointiin. Olette varmasti jo jostain blogista bonganneet, että tulevana syksynä palkitaan ensimmäistä kertaa ansioituneimmat treeni- ja hyvinvointiblogit Sport & Wellness Blog Awardseilla. Kategorioita on siis kaksi: liikunta ja hyvinvointi.

SWBA_Tunnus_KT_APN

Jos siis koet että olet löytänyt täältä innostusta urheiluun tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin myös mun blogille voi käydä antamassa äänensä tuosta linkistä 🙂 Toki muitakin voi äänestää kuten vaikkapa jotain yllämainituista ystävistäni! =)

Voittajat julkistetaan I Love Me -messujen näytöslavalla lauantaina 18.10.2014. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 3 kpl Silja Linen Tukholman-risteilyjä. Palkinnot arvotaan 1.10.2014.

Voidaan hyvin! Ja tästä se taas lähtee! 🙂 Oon niin fiiliksissä! Kohta saa taas jumppaa niin et pala pumppaa! Ihan parasta!

IMG_20130705_225603

20140816_194839

Kategoriat
Yleinen

Kuka voisi kellot seisauttaa,

IMG_20140811_214223


ja ajan pysäyttää

kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan?

IMG_20140811_214657

IMG_20140811_215143

IMG_20140811_214756

 

Aika on niin julma
se matelee
juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa,
nyt kun olet siinä
aika suinpäin ryntäilee!

IMG_20140811_214850

 

Tällaisissa fiiliksissä mennään täällä. Pää on täynnä vaaleanpunaista huttua niin että herkempää huimaa. Monta kertaa avaan koneen mutta en ehdi juuri etusivua pidemmälle kun joku kaipaa äitiä. Mieli tulvii ideoita blogiin ja oon naputellut pikaisia luonnoksia muistiin toiveena, että saisin ne julkaistuksi asti. Aika vaan tuntuu katoavan jonnekin? Oon nauttinut joka hetkestä niin suunnattomasti, että mietityttää miten voikaan olla niin siunattu kaikella sillä mitä oon elämältä saanut. Liikutus, rakkaus ja unelmien toteutuminen. Kaikki se on tässä hetkessä niin voimakkaasti läsnä. Muutama päivä sitten tokaisin, että en ole itkenyt lainkaan synnytyksen jälkeen, onnea tai hormoneita tai mitä vain minkä moni kokee. Nyt kun laitan hiljaisessa kodissa Suurlähettiläät soimaan niin eipä tarvi enää ihmetellä. Taisi iskeä jälkijunassa!

Itku! Sanokaa että en oo ainoa joka on kokenut tämän? Voiko sitä sanoiksi pukea..? Kun vain katson tuota pientä. Tää TUNNE! ♥ Tungen sen pulloon ja sit laitan kierukan ennen kuin avaan uudelleen…

IMG_20140811_214251