Julkaisin aamulla postauksen pohdinnoista minkälainen esimerkki sitä itse on lapsille terveellisissä elämäntavoissa ja kerroin minkälaisia haasteita olen kohdannut äitinä. Sain kommentin jossa mietittiin kerroinko lapseni asioista liian tarkasti ja tuli ihan kamala olo 🙁 Kommentissa ei ollut mikään vikaa, ei siis sinulle kommentoija mitään pahaa mutta jäin miettimään kaikkea sitä ahdistusta mitä bloggaaminen tuo välillä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessä vähän väliä ja ehkä tuosta sitten sainkin idean kirjoittaa niistä enemmän! 🙂
Bloggaaminen on taitolaji, jossa tanssitaan kapealla nuoralla. Pitää antaa itsestään jotain ja olla aito. On jaettava joku alue elämästään lukijoiden kanssa ja kirjoittaa siitä sydämellä. Olkoon se sitten hyvinvointi, sisustus tai muoti. Pintaraapaisu on halju ja lopputulos väritön, hajuton ja mauton. Kaikki tietävät että sellainen blogi ei ole mielenkiintoinen.
Bloggaamisessa parasta on se, kun avaa sydämensä ja saa roppakaupalla rakkautta takaisin. Se on elinehto sille, että jaksaa kirjoittaa! Vuorovaikutus on bloggaamisen ehdottomasti paras puoli. Enhän minäkään kirjoittaisi jos kukaan ei lukisi tai kommentoisi ikinä mitään. Sehän olisi yksi ja sama jättää kuvat kotikoneelle ja painua pehkuihin sen sijaan että hinkkaisi niitä Picasalla tuntikaupalla ja jäsentelisi ajatuksiaan tekstiksi.
Huonoin puoli tässä kaikessa on se kun jatkuvasti saa miettiä missä menee raja. Mikä on henkilökohtaista tai loukkaa muiden yksityisyyttä. Ne on välillä pieniä asioita, kuten saako naapurilla kylässä kuvata saamaansa kakkupalaa blogiin tai kertoa kenen syntymäpäivillä oli viikonloppuna. Joskus ne ovat isompia asioita kuten mörököllimiehen varpaat tai lapsen kasvokuvia ja ajatuksia.
Olen itse kasvanut blogimaailmaan jo pitkään. Olen henkilökohtaisesti sinut sen kanssa, enkä koe blogijulkisuutta ikävä asiana. Se on osa mun ammattia ja ajattelen, että ei ne minun makkarat tai kotikuvat ole niin ihmeellisiä kuin kenenkään muunkaan. En pidä tietyissä asioissa yksityisyyden verhoa niin korkealla sillä musta on mukava olla sosiaalinen ja jakaa juttuja. Mitä minä sillä voittaisin että panttaisin asioitani, kuviani ja ajatuksiani kun nimenomaan elän tarinoista ja siitä, että saan tuottaa tekstejä. Enkä siis taloudelliselta näkökantilta vaan siltä, että oon monesti miettinyt sitä, että tätä kirjoittaminen on se mikää pitää mua kasassa ja pyörät pyörimässä, silloinkin kun on vaikeaa. Tämä on mun ”ihmisten ilmoille lähtemistä” kun masentaa ja saan pontta kotihommiin kun olisi kiva tehdä postaus jostain ruoka- tai sisustusjutusta. Mitä nyt tuon liikkumisen kanssa en oo ollut niin aktiivinen kun ette ole patistelleet 😀
Mitä te olette mieltä? Minkälaisia blogeja on mukava lukea? Tuleeko joskus liikaa informaatiota vai onko nimenomaan mukava että blogimaailmassa puhutaan avoimesti omista kokemuksista? Asettaako avoimuus meidät alttiiksi kritiikille vai tuleeko vertaistuesta vahvuus?
Ja muutenkin, mitkä ovat teidän suosikkiblogeja ja miksi?
