Äitienpäivänä ja sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina on paljon puhetta äitiydestä. Luin Even koskettavan kirjoituksen Ei kenenkään äiti ja mulla tuli todella surullinen olo. Tarinoita tahattoman lapsettomuuden takana on paljon ja tietysti kun itse saa kokea äitiyden niin sellaisten tarinat tuntuvat pahalta. En väitä että ymmärrän, koska en ole itse samassa tilanteessa mutta silti voi tuntea empatiaa. Tahaton lapsettomuus tai sen pelko koskettaa myös minun perhe- ja ystäväpiiriä ja se on hyvin herkkä asia. Lapsi on suuri lahja.
Itse vietin eilen ”lapsetonta lauantaita” näin sanoakseni ketään loukkaamatta tarkoittaen lapsivapaata aikaa kun meidän muksut menivät mummolaan. Itse suuntasin veljeni luokse kyläilemään ja tarjolla oli ihanat kakkukahvit. Olen ollut todella väsynyt viime viikon sairastelusta perheessä joten tuntui rentouttavalta juoda kahvit ihan omassa rauhassa ja täytyy sanoa että kunnon yöunilla olo on kuin uudestisyntynyt. En tiedä johtuuko väsymys epäsäännöllisistä yöunista, matalasta hemoglobiinista vai raskaudesta näin yleensä mutta voimat on aika rajalliset yhtä päivää kohden.
Meidän lapset halusivat jäädä yöksi isovanhemmille joten vietettiin iltaa ja aamua sitten miehen kanssa kaksin. Talo on hiljainen kun lapset eivät ole kotona ja oli hassua että meidän välissä ei ollut ketään muuta kuin valtava mahakumpu <3 Kaikesta vapaasta huolimatta en jaksanut edes euroviisuja katsoa vaan juteltiin aikuisten asioita ja nukuin ihan reilusti univelkoja pois pitkälle aamuun. Aikuisten asioilla tarkoitan että meillä oli hetki aikaa kahdestaan pureksia tätä isoa muutosta eli muuttoa nyt 7 viikon sisään, talonrakennusprojektiin liittyviä asioita ja käytännön järjestelyjä. Paljon on tehtävää kuten selvittää mistä vuokrataan varasto meidän kalusteille ja tavaroille, milloin siirretään kirjat, miten haetaan parkkilupaa kaupungilta että voi jättää auton tien poskeen, mitä tavaroita otetaan mukaan jne. Sörnäisten kaksiohan on kalustettu mutta lapsille tarvitaan tietysti sängyt eikä säilytystilaakaan ole liikaa joten ehkäpä joku lipasto tarvitaan vaatteille. Pinnasänkykin vie kaksiossa tilaa paljon joten voi olla alkuun lainataan veljeltäni suloista Mamas&Papas lastenkehtoa tai teen äitiyspakkauksen laatikosta sängyn. Vai laittaisinko laatikon roikkumaan katosta sellaisessa pussukassa?! Kysymyksiä riittää!
Tänään heitin miehen kaupunkiin ja käytiin kahdestaan äitienpäivälounaalla romanttisesti matkanvarrella eli Eläintarhan Nesteellä. Kakkua, kahvia ja kukkia ei tullut sänkyyn joten taidan olla poikkeus ainakin mitä lukee muiden fb-päivityksiä 😉 Ihanat kortit oli lapset askarrelleet kuitenkin ja se riittää! Anopille vein lasten puolesta ruukkuruusun ja omalle äidille soitin onnittelupuhelun.
Tällä hetkellä oma ajatusmaailma pyörii hyvin vahvasti tässä hetkessä eli raskaudessa ja nyt tietysti muutossa, sen suunnittelussa, talonrakennuksessa sekä pikkuvauva-ajan jännittämisessä. Mun kynnys kirjoittaa näistä asioista on yhtäkkiä noussut kun tulen blogiin portaalin etusivun kautta. Haluaisin kirjoittaa ajatuksia synnytyksestä, haaveilua raksasta ja pohdintaa vauva-ajasta mutta tuntuu kuin olisin hesarin kulttuuritoimittaja jolle on annettu urheilupalsta. Onko se mun omaa kuvittelua että en kuulu joukkoon ja haittaako se edes muita, en tiedä.
Bloggaaminen on siitä haastava harrastus, sillä se on vuorovaikutusta eikä suinkaan yksintekemistä vaikka kaikki kirjoittaminen tulee yhden henkilön näppäimistöltä. Pitää olla jotain annettavaa! Jakaa joku asia elämästä lukijoiden kanssa ja sitä kautta käydä vuorovaikutusta kirjoitusten ja kommenttien kautta. Treenaaminen, tulokset ja omien mahamakkaroiden esittely on helppoa kun se ei loukkaa kenenkään muun yksityisyyttä eikä siitä voi kukaan muu pahoittaa mieltään. Nyt kun sen saralla mulla ei oo mitään annettavaa niin se vaatii sopeutumista myös minulta ja blogilta.
Kotiäitiys käy selvästi mun nuppiin kun maailma kutistuu niin että pian en näe kuin oman napani jota ei ole hankala havaita tosin kenenkään muunkaan 😉 Saas nähdä mitä tästä tulee, vielä 11 viikkoa höperyyttä jäljellä ja siitä se vasta alkaakin. Toivottavasti ei tarvi blogin nimeä muuttaa sitten sinappikoneeksi.
