Kategoriat
Yleinen

Punkaharjun Kesämaa

IMG_20140810_225847

 

Mun parempi myöhään kun ei milloinkaan postausten sarja jatkuu! 😉 Viime elokuussa nimittäin vierailtiin Itä-Suomen mökkireissulla Punkaharjun kesämaassa. Mun appivanhempien mökki sijaitsee Kesälahdella ja ehdittiin sinne juuri viikoksi ennen koulunalkua, vauvan syntymän jälkeen. Tuo elokuun alku oli todella helteinen ja aurinko porotti täydeltä taivaalta koko viikon. Lukijoiden vinkistä tutustuttiin uuden mökin lähiympäristöön lasten kanssa ja eikä meiltä ollut Kesämaahan kun noin 40km matkaa. Vierailu verotti kukkaroa perhelipulla 59€.

20140806_125328 20140806_142909 20140806_143230 20140806_143030

 

Kesämaa oli todella suuri puistomainen alue jossa oli leikittävää niin vedessä kuin maalla. Hellepäivän ohjelmaksi se oli aivan loistovalinta 3- ja 6-vuotiaan kanssa. Vauvan kanssa me etsittiin varjoinen nurmikkopaikka jossa minä imetin harsojen alla, pidin torkkuvaa nyyttiä kainalossa ja mies juoksi lasten perässä. Sen verran vaihdettiin rooleja että ehdin käydä kuvaamassa paikkoja.

20140806_155519 20140806_160738

20140806_151759 20140806_152123 20140806_150557 20140806_151305 20140806_151347 20140806_145957 20140806_145624 20140806_144948(0)

Eliel viiletti menemään niin että ei meinattu perässä pysyä ja hän tykkäsi esimerkiksi polkuautopuistosta todella paljon. Linnean kanssa keinuttiin ja käytiin ostamassa jäähilejuomaa jossa santsi oli ilmainen. Sillä tavalla sai kaksi yhden hinnalla, kunhan toinen suostui odottamaan 😉

20140806_143810 20140806_164452 20140806_170241 20140806_170317 20140806_170613

 

Hassua että tuosta todella helteisestä päivästä on vain 4kk aikaa. Se on nämä Suomen vuodenajat jotka todellakin eroavat toisistaan. Ensi kesänä kun mennään taas Kesälahdelle niin mennään ehdottomasti uudelleen Kesämaahan. Se on lähellä meidän mökkiä ja juuri meidän lasten ikähaarukkaan erinomainen. Ensi kesää jäi odottamaan tutustuminen Pajarinhovin vesipuistoon ja Kiteen eläintarhaan.

Tämä postaus olkoon viimeinen osa mun viime kesän sarjaan jossa kirjoitin meidän perheen vierailuista lasten leikkipuistoissa. Muut postaukset löydät näistä linkeistä:

Linnanmäki

VauhtiPuisto/Oulu

SnadiStadi/Helsinki

 

Ja nyyh mitä kuvia oli tuolla Linnanmäki-postauksessa. En uskonut että sanoisin näin mutta ikävä tuota mahaa tuli! Näin jälkikäteen sitä katsoo ihan eri tavalla omia raskauskuvia -joku hehku niissä on vaikka olo tuntui kauhealta valaalta. Mähän näytin oikein hemaisevalta! Ehkä se oli se rentous kun ei tarvinut vetää vatsaa sisään 😉

Lämpöä pakkasiin ja viikkoon!

IMG_20140517_140823

Kategoriat
Yleinen

Kättärin ruoat

20140727_074949

 

Hyvää iltaa hiljaisuuden blogista. Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä kun tapasin bloggaajakollegoita A-lehdillä. Puhetta oli tietysti bloggaamisesta ja kaikesta sen ympärillä. Olen ehkä tämän syksyn aikana laiminlyönyt kaikkia mahdollisia tapoja jolla blogin tasoa voi pitää yllä. Aktiivinen päivittäminen, kommentteihin vastaaminen, monipuoliset aiheet jne. Lista on pitkä!

Nyt illalla sohvalla istuskellessa pureskelin kaikkea tänään kuulemaani ja vastailin kiireesti muutamiin viimeisiin kommentteihin. Selailin myös omia kiireessä keskenjääneitä postausluonnoksia ja mietin olisiko paikallaan jopa joulukalenterihaaste: postaus päivässä koko joulukuun! Moni tekee näin mun mielestäni aina joulukuussa!

Niin tai näin, ajattelin että parempi myöhään kun ei milloinkaan… Tasan 4kk kotiutumisesta synnytyssairaalasta saan ulos mun ruokapostauksen synnärin sapuskoista. Ja kyllä -bloggaaja kuvaa ruokansa aina ja joka paikassa!

IMG_20140726_203915 IMG_20140726_204111 IMG_20140727_115845

 

Synnärimuistoissa ykköspalkinto aterioista menee ehdottomasti tuolle ”aamiaiselle” joka tuotiin meille synnytyssaliin. En ollut nukkunut lainkaan edellisenä yönä kun oli kärvistellyt supistuksissa. Synnytys lähti etenemään rytinällä vähän ennen puolta päivää ja poika syntyi k.14.09. Synnytyksen jälkeen vointini oli kuin maailmanvalloittajalla, olin niin onnellinen! Vauva rinnalla ja kaikki meni paremmin kuin arvasinkaan! Kirjoitin synnytyskertomukseen että tuossa leivässä oli erityisen hyvä maku. Kahvi maistui ja mehut kilisteltiin miehen kanssa.

 

20140727_163341 20140727_195830 20140728_081859 20140728_115131

 

Meidän visiitille sattui mielestäni erinomaiset ruoat. Oli kalaa, kanaa, rahkaa, tuoreita raasteita, vihanneksia (ja niitä luumuja). Leipää ja päällisiä sai hakea kaapista ja mehua oli tarjolla janoisille äideille. Ei valittamista! Jos nyt joku oli huonoa niin ehkä tuo suht mausteinen lihakeitto ei natsannut omaan makumaailmaan mutta mielummin kuitenkin tuollaista kuin sosekeittoa josta ei olisi nähnyt mistä se on tehty.

Kesällä mun synnytyksen aikoihin oli mediassa paljon juttua miten joku oli saanut synnytyssairaalassa aivan surkeaa ruokaa. En nyt millään löytänyt niitä lööppejä mutta muistaakseni jotain leivänkannikkaa ja porkkanan tai sinne suuntaan! Jotain mistä ei saanut juuri mitään energiaa.

Millaista ruokaa on teidän kohdalle sairaalassa sattunut? Onko synnytyksen jälkeen tarjottu kenties kakkukahvit tai skumppaa? Mä annan meidän visiitistä kättärille kyllä oikein hyvät pisteet. Amokselta myös 4kk terveiset teille; Hyvää viikonloppua! Näin se aika rientää 🙂

20140728_141426
kotiin lähdössä 4kk sitten…
SAMSUNG CSC
ja tässä nyt <3
Kategoriat
Yleinen

Kun plussasin

IMG_20141019_133644

 

Suunnilleen näinä päivinä tasan vuosi sitten marssin lääkäriin yhteisen päätöksen myötä poistattamaan kierukan. Se oli ollut mulla muutaman vuoden edellisen synnytyksen jälkeen ja syksyn tullen ajatus kypsyi siitä että perheeseen voisi tulla kolmas lapsi. Toista lasta ”tehtiin” rankan kaavan kautta ja kolme alkuraskauden keskenmenoa ennen tyttären syntymää olivat vaikeimmat ajat mitä olen koskaan kokenut. Se suru ja aivan järjettömän suuri tunnelataus jokaisen kohdalla on sellaista mitä en toivoisi kenellekään mutta hyvin moni nainen kokee elämänsä aikana. Kierukan poistosta en kertonut kenellekään, en edes halunnut miettiä sitä kummemmin. Takaraivossa oli suuri pelko siitä, että sama toistuu ja jaksaisimmeko yrittää kuinka monta kertaa uudelleen jos keskenmenoja jälleen tulisi. Toisaalta terveen lapsen syntymä sillä neljännellä kerralla toi toivoa siitä että alkuraskauden keskenmenot olivat vain suunnattoman suurta huonoa tuuria, sillä mitään selitystä niille ei koskaan löytynyt ja kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Mulla sattui tärppipäivät ihan muutamia päiviä lääkärikäynnin jälkeen ja kun kierukan poistosta oli kulunut 2,5 viikkoa niin jostain syystä hyvin veikeällä mielellä tein raskaustestin. Oon ollut niin monta kertaa raskaana että osaan arvata jo fiiliksestä miten kierrossa käy. Aavistelin siis jotain ja kun tikkuun piirtyi viiva jota kukaan muu ei nähnyt niin hihkuin jo onnesta. Tuo harmaanvalkoinen hailakka viivanpaikka näyttää aavistuksen punertavaa kun sitä katsoo ensin keittiössä, sitten olohuoneen ikkunalla ja sitten vessan kirkasvalolampun valossa kaikissa kolmessa paikassa juosten vuoron perään. Tuo päivä sattui olemaan vielä Isänpäivä 2013! Kun mies heräsi niin uutinen oli melkoinen. 2,5 viikkoa ja plussa. Mies ei tietystikään nähnyt mitään ja jäi päiviksi eteenpäin odottamaan vahvistusta asialle jonka itse jo tiesin.

Viikko eteni puoleen väliin ja perjantaihin mennessä jolloin oli Indiedays Inspiration blog awardsit tulossa heilutin kotona tikkua jossa oli kirkkaanpunaiset viivat. Mites nyt tehdään kun olin ystävien kanssa lähdössä juhlimaan ja viihteelle vuoden odotetuimpaan blogigaalaan? Sara oli onneksi jo kisadieetillä joten kuivin suin liikenteeseen ei herättänyt ihmetetystä hänen seuralaisena. Olin hyvä kaveri ja myötätunnosta hengessä mukana :DDD Halutiin pitää vielä hetki salaisuus meidän perheessä.

PhotoGrid_1413717772303

Blogissa kerroin uutisen 23.12. postauksessa Joulun taikaa. Sain ihan uskomattoman onnittelutulvan ja se herkisti kirjoittamaan muutama päivä uutisen jälkeen näin:

Ihan alkuun haluan kiittää kaikkia onnittelijoita niin blogin puolella, facebookissa, Instagrammissa kuin livenäkin onnitelleita tai muuta kautta viestiä laittaneita. Oon niin läpeensä rehellinen, että tuntui todella vaikealta kirjoittaa viime viikot ja mietin kovasti milloin kertoisin uutisen täällä. Mun historia raskauksien suhteen on melko surullinen ja kun tämä raskaus sai alkunsa niin elin ensimmäiset viikot niin hirveässä stressissä että ei mitään rajaa. Tuntui että edelliskertojen haavat revittiin samantien auki, vaikka mitään ikävää ei olekaan tapahtunut tämän kohdalla. Pidätin hengitystä lähes kirjaimellisesti ensimmäiseen ultraan saakka jota pelkäsin niin paljon, että voin pahoin. Uutiset olivat kuitenkin hyvät ja raskaus oli oikeassa paikassa ja kohdusta löytyi pieni elämän alku jolla sydän sykki.

Joulutunnelmissa tein yllättävän päätöksen ja kerroin raskaudesta julkisesti vaikka mulla on raskausviikkoja nyt vasta 10. Olen miettinyt, että mitä tahansa voi mennä pieleen viikoista riippumatta ja halusin kertoa uutisen enemmin jouluna kuin loppiaisena, sillä kertominenhan ei vaikuta siihen eteneekö raskaus vai ei. Kolme keskenmenoa kokeneena tää oli tietoinen päätös ja päätin että en voi elää kananmunankuorilla koko raskausaikaa mun historiasta huolimatta. Jos jotain ikävää tapahtuu vielä niin sitten joudun palaamaan tänne huonojen uutisten kera. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin ja meidän perhe kasvaa kolmannella lapsella ensi heinäkuussa 🙂

IMG_4964

Nyt kun palaan noihin fiiliksiin niin voin todeta että olen jo unohtanut tuon ihan kamalan suuren pelon ja kolmannen lapsen kohdalla helposti alkanut raskaus päätyi todella toivottuun lopputulokseen 26.7.2014. Tuntui että luoja armahti meitä helpolla raskaaksitulolla ja raskaudella kaiken kokemamme jälkeen. Arvostus elämän lahjaa kohtaan on suunnaton, enkä sen vuoksi koskaan ota lapsia ja perhettämme itsestäänselvyytenä.

4iha8

 

Tontilla vietettiin harjannostajaisia tämän viikon perjantaina ja hyvä ystäväni Anni tuli käymään kahvilla. Hän on saanut esikoisensa kesällä eikä oltu nähty toisiamme vauvakiireiltä vielä lainkaan. Puhuttiin siitä, talosta ja unelmista ja haasteista matkan varrella. Lopussa kun pakattiin lapset autoon ja oltiin lähdössä niin Anni heitti leikkisän vastauksen kun kysyin, että no mitä nyt tuumaat talosta? Hän sanoi ”että no mitä luulet: olen vihreänä kateudesta -sulla on upea talo tulossa ja auto täynnä ihania lapsia!” 🙂 Aivan ihanaa huumoria ja tottakin ystävän suusta! Olen todella onnekas.

Rikas ja raskas vuosi, kaiken vaivan väärti.

IMG_20141019_145605