Hyvää iltaa hiljaisuuden blogista. Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä kun tapasin bloggaajakollegoita A-lehdillä. Puhetta oli tietysti bloggaamisesta ja kaikesta sen ympärillä. Olen ehkä tämän syksyn aikana laiminlyönyt kaikkia mahdollisia tapoja jolla blogin tasoa voi pitää yllä. Aktiivinen päivittäminen, kommentteihin vastaaminen, monipuoliset aiheet jne. Lista on pitkä!
Nyt illalla sohvalla istuskellessa pureskelin kaikkea tänään kuulemaani ja vastailin kiireesti muutamiin viimeisiin kommentteihin. Selailin myös omia kiireessä keskenjääneitä postausluonnoksia ja mietin olisiko paikallaan jopa joulukalenterihaaste: postaus päivässä koko joulukuun! Moni tekee näin mun mielestäni aina joulukuussa!
Niin tai näin, ajattelin että parempi myöhään kun ei milloinkaan… Tasan 4kk kotiutumisesta synnytyssairaalasta saan ulos mun ruokapostauksen synnärin sapuskoista. Ja kyllä -bloggaaja kuvaa ruokansa aina ja joka paikassa!
Synnärimuistoissa ykköspalkinto aterioista menee ehdottomasti tuolle ”aamiaiselle” joka tuotiin meille synnytyssaliin. En ollut nukkunut lainkaan edellisenä yönä kun oli kärvistellyt supistuksissa. Synnytys lähti etenemään rytinällä vähän ennen puolta päivää ja poika syntyi k.14.09. Synnytyksen jälkeen vointini oli kuin maailmanvalloittajalla, olin niin onnellinen! Vauva rinnalla ja kaikki meni paremmin kuin arvasinkaan! Kirjoitin synnytyskertomukseen että tuossa leivässä oli erityisen hyvä maku. Kahvi maistui ja mehut kilisteltiin miehen kanssa.
Meidän visiitille sattui mielestäni erinomaiset ruoat. Oli kalaa, kanaa, rahkaa, tuoreita raasteita, vihanneksia (ja niitä luumuja). Leipää ja päällisiä sai hakea kaapista ja mehua oli tarjolla janoisille äideille. Ei valittamista! Jos nyt joku oli huonoa niin ehkä tuo suht mausteinen lihakeitto ei natsannut omaan makumaailmaan mutta mielummin kuitenkin tuollaista kuin sosekeittoa josta ei olisi nähnyt mistä se on tehty.
Kesällä mun synnytyksen aikoihin oli mediassa paljon juttua miten joku oli saanut synnytyssairaalassa aivan surkeaa ruokaa. En nyt millään löytänyt niitä lööppejä mutta muistaakseni jotain leivänkannikkaa ja porkkanan tai sinne suuntaan! Jotain mistä ei saanut juuri mitään energiaa.
Millaista ruokaa on teidän kohdalle sairaalassa sattunut? Onko synnytyksen jälkeen tarjottu kenties kakkukahvit tai skumppaa? Mä annan meidän visiitistä kättärille kyllä oikein hyvät pisteet. Amokselta myös 4kk terveiset teille; Hyvää viikonloppua! Näin se aika rientää 🙂
Uusi koti valmistuu vauhtia ja monia päätöksiä materiaalivalinnoista on pitänyt jo tehdä. Päätöksenteko on ollut yllättävän haastavaa ja myös visio on muuttunut useampaan kertaan matkan aikana. Yksi päätöksiin suuresti vaikuttava tekijä on tietysti budjetti ja sehän se on jokaisen pilvilinnoista haaveilevan naisen vihollinen 😀 Realistinen kukkaronnyörejä vahtiva mies vs. luonnonmateriaaleja rakastava esteetikko.
valossaja varjossa
Muutaman vedon olen saanut kuitenkin läpi talon suurista linjoista. Lattiaksi meille tulee yläkertaan kokonaan ja alakertaan suurimmaksi osaksi käsinveistetty Trinity tammiparketti leveänä lankkumallina. Sävy on täysin tammen luonnollinen väri, sillä se on käsitelty kirkkaalla öljyvahalla. Käsinveistetty pinta tekee lattiasta ihanan elävän ja hyväntuntuisen jalan alle. Tuo laadukas, kotimaassa valmistettu lattia ei toki ollut edullisimmasta päästä ja ottamalla kaikki neuvottelutaidot käyttöön sain sen blogiyhteistyöllä edullisempaan hintaan. Meidän perheen kokemuksista tulee juttua myöhemmin Trinitylattioiden sivuille 🙂 Tämä oli sekä sävyltään että ominaisuuksiltaan se lattia mitä meille suositeltiin kaikista vaihtoehdoista. Kirkas tammi kuulema harmaantuu kauniisti ja se on tarpeeksi tumma siihen, että lapsi- ja koiraperheessä mahdollisesti sattuu pieniä vesivahinkoja. Esimerkiksi märkä koira saattaa jättää tummemman laikun lattiaan jos se makaa samassa kohtaan pitkään pesun jälkeen. Vaaleimmissa sävyissä tuollaiset kohdat jää helpommin näkyviin ja myös haluttiin tähän taloon nyt tummempi lattia kuin edellisessä (valkoinen).
Alakerrassa meille tulee eteiseen ja keittiöön laattaa. Laatan valinta on edelleen vielä auki ja oon etsinyt ympäri ämpäri paikkaa mistä saisin siihen luonnonkiveä mahdollisimman edullisesti. Mun palava rakkaus on Tulikiven Travertino Classico laatta mutta sen neliöhinta on niin suolainen että mies meinas heittää mut raksalta ulos mallipalojeni kanssa. Mun sydän itkee verta ja oon kulkenut niiden Travertiini mallipalojen kanssa jo Helsingin, Vantaan ja Veikkolan laattaliikkeet. Mun pihistä/panosta leikki ei toimi ollenkaan kun en ole löytänyt täydellistä pihistä versiota. Travertiinia louhitaan mm. Italiasta jossa on maailman suurin travertiinirakennus Colosseum. Myös Pietarinkirkko on rakennettu siitä 🙂 Kiillotettuna se on todella kaunis sisustuskivi ja mikä olisi makeampaa kuin pala Italiaa eteisessä.
kuva Tulikiven Travertino Classico asuntomessuilla <3Bauhausturkkilainen marmori, hinta 1/5 travertiinista.
Se miksi tuo valkoinen pieni mallipala seikkailee tuolla on se, että se on tulevan keittiötason ja saarekkeen materiaali. Työtasoiksi tulee siis Tulikiven Carrara marmorista tehty komposiitti. Sama kaunis ulkonäkö mutta ei niin huokoinen kuin pelkkä Carraran marmori. Taso tulee niin kätevästi laatan ja parketin päälle, että se on siksi mallailussa mukana.
eli takana meidän parketin pala, edessä vasemmalla se kallis Travertiini luonnonkivilaatta. Valkoinen on meidän keittiötaso ja pienet mosaiikit oli travertiinia jota mietin keittiön välitilaan. Harmaat palat ovat matta ja kiillotettu kotimainen vuolukivi. Mietin myös harmaata laattavaihtoehtoa, sillä yläkerran takka on vuolukiveä 🙂keittiön taso <3 ja olohuoneen lattiapala sen takana (ei erotu tammipöydästä paljon)
Tällä hetkellä pihistä-listalla ensimmäisenä on Veikkolan laattatukusta löytynyt travertiini kuivapuristelaatta. Se eroaa siis niin, että se ei ole suoraan luonnonkivestä lohkottu ja leikattu pala vaan se on prosessoinnin vuoksi kovempi ja painavampi (ja huom. edullisempi).
Otin mukaan yhden mallipalan myös tästä (hinta 1/4 panosta-versiosta). Tältä se näytti kotona yhdessä rautakaupasta napattujen kaunis koti värilastujen kanssa:
Väri ei ole niin kauniin eläväinen kuin alkuperäisessä. Sävy on myöskin harmaampi eikä yhtä kauniin kultainen. Tuhluriprinsessa ei kuitenkaan voi saada kaikkea mitä haluaa joten vaihtoehtojen etsintä jatkuu. Löysin onneksi vielä yhden paikan josta aion huomenna pyytää tarjouksen!
kuva Positive Interiors kiillotettu travertiinikuva Positive Interiors matta travertiini
Lattia on siis osin vielä auki mutta portaat ja keittiö on molemmat tilattu. Keittiökuvaan tulee oikealla vielä jääkaappi ja pakastin sekä tietysti liesituuletin. Kaappimalli keittiössä on Kvikin Tinta, alumiininvärisillä koristelistoilla. Portaat muuttui ensin ajatelluista valkoisista lasikaiteellisista portaista tammisiin, valkoisilla pinnakaiteilla 🙂 Samantyyppiset siis kuin kuvassa mutta meille ei tule lasia. Portaat meille tekee ja asentaa täysin valmiiksi Caava. Portaista ja keittiöstä sain myös hyvän hinnan blogiyhteistyöllä, tai niin nuo kauppiaat ainakin lupasivat 😉 Tietysti jokaiselle rakennuttajalle tehdään tarjous joten en osaa sanoa mikä etu tarkalleen on, mutta hyvä tarjous kuulema.
Eli jotain hyötyä on myös omasta työstäni ollut tässä rakennusprojektissa, joka tuntui hetki sitten vielä mahdottomalta unelmalta. Kova puristus talonrakennus joka tapauksessa on taloudellisesti, eikä meillä vietetä päivääkään puhumatta kotona aiheesta. Täytyy toivoa että muutaman vuoden kuluttua ollaan onnellisia omassa talossa, niin että takataskussa on kortti missä valmiin talon arvo on suurempi kuin mitä projektiin meni. Leppoisiin eläkepäiviin on silti vielä matkaa…
Riski se on mikä kannattaa vai vanhassa vara parempi?
Tää syksy on mennyt kuin siivillä ja musta tuntuu että viikot vyöryy ihan mahdotonta tahtia! Talonrakennus ei ole tuntunut lainkaan pitkältä tai hitaalta vaan se etenee nopeasti. Hyvä kun ehdin viikolla kissaa sanoa, niin ollaan jo perjantaissa. Oon sen vuoksi ollut myös todella surkea blogin kanssa ja odotan kyllä sitä, että pääsisin kiinni mun normaaliin kirjoitustahtiin. En vain ymmärrä mihin kaikki aika oikein katoaa?!
Vajaa kaksi viikkoa sitten aloitin dieetin josta kerroin täällä. Olin niin innoissani aloittamisesta ja se on parantanut mun vointia hurjasti. Dieetti on ollut ihan todella raju verrattuna niihin kaloreihin joita ilmeisesti kulutin ennen sitä, sillä ensimmäisen täyden viikon saldo oli jo -2,5kg. Olin kyllä innoissani mutta arvaatteko mitä siitä seurasi? Tihentyneet imetykset ja aiempaa tyytymättömämpi vauva :/ En tietystikään voi olla varma ovatko ne kaksi asiaa yksi yhteen mutta tietysti pelkään sitä. Tuossa toisen viikon puolivälissä mulla iski ihan kamala nälkä ja siihen päälle huoli siitä saako vauva tarpeeksi maitoa. Ilmeisesti kanakeitto lounaaksi ja päivälliseksi, parilla rahkalla ei täytä maitotankkeja yhtä tehokkaasti kuin vaa’an kautta kulkematon kotiruoka höystettynä herkuilla.
En ole silti syönyt mitään makeaa tai lopettanut dieettiä. Lisäsin aamusmoothieen yhden banaanin, välipalaksi vähän pähkinöitä ja illalle yhden ylimääräisen proteiinidrinkin ja katson toimisiko tämä jatkossa paremmin. Tämä viikko on siis mennyt soveltaen ja voi olla että saan etsiä ihan oman tieni tämän dieetin kanssa jos superdieetissä on tarkoituksena kiristää kaloreita viikottain aina vähemmäksi. Tämä tietysti harmittaa kun olen ollut koko asiasta aivan intopiukkana mutta järjen kanssa mennään.
Yksi ihan mieletön ilon aihe oli kun löysin netistä mun vanhaa suosikkimakua Scitecin herasta. Sitä on ollut saatavilla mun mielestä todella huonosti ja olin jo melkein luopunut toivosta. Vanha orange-creamsicle oli muuttanut muotoa nimeen orange-cream mutta maun perusteella se on kyllä lähelle tai samaa. Oon juonut sitä vain yhden pönikän mutta voi että miten pysyvä muistijälki siitä on jäänyt. Niin herkullista, sillä rakastan appelsiinia!
Toinen ehdoton suosikki on myös yöproteiiniksi sopiva Super-7. Se imeytyy heraa vähän hitaammin koska siinä on sekoitus seitsemää eri proteiinilähdettä. Tää on ollut mun vakiotuote jo vuosia mutta nyt mulla ei oo ollut tätä pitkään aikaan. Tuli oikein vanhat ”kunnon” ajat mieleen kun olinhan silloin oikein kunnossa 😉 Tätä on vaan yksi maku ja se on suklaa sillä tuote sisältää kaakaota ja toki sen vuoksi antioksidantteja.
Siinäpä muistoja vuodelta 2012, postauksesta Sikahyvä viikko ja ihan ilmainen mainostus proteiineista sillä tuotteet on itse ostettu. Hyvästä kuitenkin maksaa mielellään ja mulle tuli noista ihan nostalginen olo. Vähän niin kuin saisin pikkuhiljaa itseni takaisin!
Juuri nyt me ollaan kotona Amoksen kanssa kaksin ja täytyy sanoa, että oon vaan niin onnellinen tuosta meidän perheen pienimmästä. En tiedä miten olisin jaksanut tämän syksyn ilman sitä että voin hukuttaa kaikki murheeni käpertymällä peiton alle kainalossa kuusi kiloa rakkautta. Voisi luulla että juuri vauvan vuoksi on ollut rankkaa mutta mä väitän toisin. Isompia lapsia väheksymättä en tiedä missä olisin ilman. On ollut niin ihanaa nuuskuttaa aivan pientä vauvaa ja vaan rakastaa niin paljon. Se jos joku pitää väsyneen äidin tässä hetkessä. Kiitos siis Luojalle hänestä <3 Ja ihan kaikesta! Myöhäisillan mietteissä näköjään…
