Näin nämä pienet reippaat koululaiset ovat aloittaneet taas opintien. Meillä poika menee 2.luokalle samaan kouluun jossa on käynyt jo eskarin joten tottunein elkein sujui kouluunlähtö. Kavereita ja opiskelua odotettiin jo loppuloma!
Mä itse painin syysaloitusfiiliksissä. Kaikki varmaan tunnistaa tunteen kun syksyssä on uuden aloittamisen intoa. Mulle jojolaihduttajana syksyt on sitä kun iskee se suuri innostus ja kipinä. Jos mietin aikaa taaksepäin, olen varmasti joka syksy ryhdistäytynyt jo kaksikymmentä vuotta. Joskus innostus kantaa pidemmälle, joskus se loppuu jo ennen lokakuuta mutta ”tiukalle” on lähdettävä. Nyt kiusaus on ihan mielettömän suuri ja uskokaa tai älkää mutta mulla siis tekee mieli ihan hurjia juttuja. Haluaisin mennä ostamaan Nutrilett-kuuripaketin, ilmoittautua johonkin FitFarmin nettivalmennukseen tai alkaa vain omatoimisesti rajoittamaan sitä mitä saan syödä ja mitä en. Sinällään harmittomia ajatuksia mutta tiedän, että se on mulle liikaa. Vedän itseni joka kerta liian tiukalle ja lihon kaiken takaisin.
Palaan ajatuksissani kuitenkin yhä enemmän niihin oivalluksiin mitä tein keväällä. Kirjoitin niitä mm. postauksessa Suomen suosituin jojo-laihduttaja ja Ei enää yhtään dieettiä. En halua viettää koko aikuisikääni laihduttamisen ja semi-tyytyväisyyden aallokossa jossa en koskaan ole itselleni tarpeeksi sopiva. Päätin, että teen muutoksia terveyden vuoksi ja sillä tavalla, että ne ovat niin pieniä että niistä voi tulla elämäntapa joka kestää. Tätä mantraa hokien olen selättänyt sekä herkkuhimoja että saanut lähdettyä lenkillä silloin kun ei huvita. Kesä meni mutta ”mitään” ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olen aivan samanlainen ainakin ulkoisesti kuin ennenkin. Saman näköinen, kokoinen, pituinen, painoinen jne. Olisiko sittenkin otettava itseä niskasta kiinni?
Ravitsemusterapeutti Anette Palssa kommentoi taannoiseen postaukseeni osuvasti ja nostan hänen kommenttinsa uudelleen:
”Niinpä, jos painonhallinta olisikin tiedosta kiinni :). Kuten ammattilaisena tiedät keho pistää laihtumista vastaan, aivot eivät tiedä minkä kokoisessa kehossa ovat kiinni, reagoivat vain hormoonien muutokseen (mm. leptiini). Se että laihtumisen jälkeen lihoo, ei yleensä ole kiinni itsekurista, vaan aivot yrittää pitää sut hengissä. Paino nousee, koska aina aiemmin ihmiskunnan historiassa laihtuminen on tarkoittanut nälänhätää tai muuta pula-aikaa ja kuoleman vaaraa. Aineenvaihdunnan muutokset nähdään tutkimuksissakin ja jokaisen laihtumisen jälkeen homma on aina vaan enemmän solmussa. Tutkimuksia on vähän, mutta kaikki ihan saman suuntaan: mitä kovempi laihdutus, se kovempi palautus. Ensimmäisillä kerroilla paino vielä laskee ja sitten jossa kohtaa huomataan, ettei painoa saa oikein millään alas. Tämä on biologiaa ja tämän takia olemme pysyneet hengissä. Tässä yltäkylläisyyden tilassa, ominaisuus ei ole enää tarpeen, mutta keholla menee aikaa tottua tilanteeseen.
Laihduttamisen lopettaminen ja itselle sopivan elämäntavan löytyminen vie aikaa. Kun homma ei ole vaan pääkopasta ja omasta päättäväisyydestä kiinni, on sille annettava aikaa ja luotettava että oma tapa voida hyvin ja hallita painoa löytyy. Ammattilainenkin voi tarvita ammattilaista, se ei ole häpeä. Toisen kanssa asian pallottelu auttaa myös omien ajatusten jäsentelyyn. Lisäksi näkökulman muutos voi joskut tuoda ratkaisuja.
Olen tehnyt 15 vuotta ravitsemusterapeutin hommia ja nähnyt mitä laihduttaminen meille tekee ja siksi en oikeastaan ikinä ohjaa ihmistä laihduttamaan, lähinnä mietitään miten voidaan paremmin, miten arjessa homma voisi sujua. Monen kanssa lisätään syömistä, vähennetään treeniä ja lisätään lepoa ja unta :). Säästöliekki on yleinen tuttavuus vastaanotollani.
On hienoa, että tuot esille tätä laihduttamisen nurjapuolta, sllä tämä on on se tavallinen tarina. Laihduttamisen lopettaminen on vaikeaa kun kierre on tuttu, vaihtoehtoinen reitti ei ole selkeä, eikä lyhyt. Mutta se kannattaa, koska se voi tuottaa oikeasti tulosta.”
Tietoinen päätös siitä, ettei enää lähde dieetille ei tietystikään saa olla terveellisten elämäntapojen vastakohta, tätä en tarkoita. Tarkoitan sitä, että nyt aion pysyä sanoissani ja jatkan valitsemallani tiellä ja yritän pyrkiä eroon jojo-laihduttamisesta. Olen tehnyt itselleni jo tarpeeksi hallaa laihduttamisella. Nyt paino ei ole kahteen vuoteen liikahtanutkaan vaikka ”ennen” se kyllä olisi tällä elämäntavalla lähtenyt laskuun. Tänä syksynä ei ole siis tiedossa tiukkaa, vaan vain minä. Ylipainoinen nainen joka yrittää opetella tekemään arjessa parempia valintoja ja käymään lenkillä, siksi koska tykkää siitä. Uudet lenkkitossutkin on hankittu arjen liikuntaan ja käytettykin jo 🙂 Näillä eväillä eteenpäin. Älkää tekään laihduttako! On oltava olemassa parempikin keino ja se lienee lempeä rakkaus itseään ja kunnioitus kroppaansa kohtaan -sitä minäkin opettelen.
