Kategoria: Ruoka

Tammikuuta on mennyt kaksi viikkoa ja mietin mihin oikein olen ryhtymässä. Joululomilla olin niin rentoutunut, että kun kevään kurssien ilmoittautumiset aukesivat niin ilmoittauduin innolla kurssille jos toiselle. Nyt huomaan, että kalenteri on ihan tukossa ja ajatus pitkästä keväästä kauhistuttaa jo valmiiksi. Mitä jos en jaksa puoliakaan? Ja miksi ihmeessä menin ottamaan kursseja niin paljon…

Onneksi seura on hyvää ja olen saanut yliopistolta ihania ystäviä. Tämänkin meemin sain kaimaltani Annalta yksi aamu, joten heitän sen jakoon teillekin 😉 Kotona lapset ovat olleet tällä viikolla flunssaisia ja itsekin olen vähän puolikuntoinen. Toivottavasti menee pian ohi, sillä arjen menot eivät odota sairastelijoita, vaan poissaoloista kertyy rästejä vain isommaksi kasaksi. Smoothiella olen hoitanut myös hammaslääkärissä käynyttä miestä, joka ei voinut aamulla pureskella mitään.

Tässä viime aikoina olen tehnyt myös yhden hengen kvalitatiivista tutkimusta rahkahyllyjen uudistuneista valikoimista, sillä siellä on vaikka mitä. Skyrrin Crème Brülée puuttuu kuvasta mutta testissä on ollut sen lisäksi ProPudit, Ehrmannin pudding sekä Pirkan laktoositon pehmeä maitorahka. En ole kaiketi kovinkaan nirso, sillä tykkään kaikista näistä. Ihan perusrahkaa en ole hirmuisen paljon syönyt viime aikoina, mutta tämä Pirkan on kyllä hyvää. Ei sellaista happaman makuista, eikä lainkaan tönkköä johon jää lusikka pystyyn. Oma suosikki kaikista on ehkä tuo Ehrmann, ProPudin karamelli hyvänä kakkosena.

Lenkkipolut ovat saaneet odottaa tämän flunssan vuoksi, pieniä koirien ulkoituksia lukuunottamatta. Tälle vuodelle toivon todella terveyttä ja sitä, että saisin omaani edistettyä. En halua lähteä enää millekään laihdutuskuurille tai alkaa vaatimaan itseltäni kymmenien kilojen pudotuksia. Olen tullut jo kauas siitä päivästä kun päätin, että en laihduta. En ajattele sitä enää päivittäin kuten silloin. Uskon täysin siihen, että terveellinen elämäntapa tulee toista kautta, kuin siitä lähtökohdasta että pitää tehdä. En tarkoita että vihannekset vain eksyisivät smoothieeni tai ettei lenkille lähtö ole tekisi kenelle tahansa joskus tiukkaa, vaan sitä että se pitää tulla ilon kautta. Ja nimenomaan se on minulta puuttunut viime vuosina. Olen kokenut, että mun on pakko mennä ja muuttua ja tehdä itselleni jotain ja se on ahdistanut entisestään.

Bloggaava ystäväni Katri jakoi omalla facebook-sivulla kuvan dieettien nimistä saatesanoilla ”Jokainen laihdutusyritys edistää seuraavan yrityksen epäonnistumista”. Se on tosiaan surullista mutta totta. Laihdutusyritysten määrä on meikäläisellä taatusti siellä tapissa.

Hyvä olo on siis etsinnässä ilon kautta, sekä niin että haluan itselleni hyvää. Kuten vaikkapa nämä viikonloppukukat <3 Kukat on oikeaa terapiaa, ne tuo vain niin hyvän mielen. Vähän niin kuin omena päivässä, joka pitää lääkärin loitolla -kukkakimppu viikossa pitää ketutuksen kaukana.