Mikä tässä keväässä on kun se ajaa minut aina hulluksi? Tuntuu oikeasti että halkean tähän janoon. Suuta kuivaa, mieli kiihtyy ja ajatukset poukkoilevat sinne tänne. Selaan nettiä, suunnittelen ja etsin tietoa. Mistä? No aivan kaikesta. Olen kuolla tähän projektin puutteeseen!
Nyt joku voi ihmetellä, että ei ole todellista. Minullahan on kolme pientä lasta, kaksikin työtä, opinnot ja koirat. Talo on vuosi sitten valmistunut ja nuorimmainen vasta vuoden. Eihän tässä voi olla ehtinyt mitenkään tylsistyä? Mua melkein hävettää sanoa mutta silti näin on. Omaan arkeen on silti mahdollista tottua, eikä se ole niin erikoista miltä se voi toiselle kuulostaa. Olen toiminnan nainen joka kaipaa haasteita. Raskaudet ovat aina olleet aina omanlaisensa aikakausi jännittävine kuukausineen, uudet asunnot, muutot, työt, omat tai lasten harrastukset. Niistä on saanut pähkinää purtavaksi aivoille ja mielekästä sisältöä elämään. Jotain tekemistä siis!
Tämä kevät on ehkä pahin. Syksytkin ovat mutta keväällä lisääntyvä auringonvalo, sulava lumi ja keväästä saatava energia ovat pahimmat levottoman projektieläjän stimuloijat. Olen suunnittelija joka nauttii jo ajatuksesta mitä kaikkea voisi tehdä, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Olen taivaanrannanmaalari joka elää haaveista ja unelmista, jotka omassa mielessä ovat varmasti toteutettavissa. Puolisoni on ehkä sitten täysin vastakohtani. Hän on realisti joka ei hötkyile, rauhallinen ja sellainen joka ei tarvitse kaiken maailmaan tekemistä. Onneksi hän on kuitenkin innostettavissa ja usein omaamme ”saman maun” lopullisista valinnoista ja elämänarvomme osuvat yksiin. Yhteistä elämää on takana jo vuosikymmen joten jotain samaa meissä kuitenkin on tai ainakin asioita jotka yhdistävät. Muutenhan elo olisi käynyt sietämättömäksi.
Tänä keväänä olen saanut puristaa miestäni. Mitä me tehdään tänä vuonna tai ensi vuonna? Millaisia haaveita meidän viiden vuoden suunnitelmassa voisi olla kumpaisellakin? Onneksi useiden keskustelujen jälkeen suunnitelmat ovat saaneet raamit. Nyt panostetaan opintoihin ja koulutukseen ja minä sain ensihätään luvan maalata makuuhuoneen. Se jäi alun alkaen valkoiseksi mutta kaipaa enemmän lämpöä. Huone on ainoita joissa ei ole edes kangasverhoja vielä! En tiedä siis lasketaanko, että meillä alkaa ensimmäinen remppa vai vaan että sisustus jäi kesken? 😉
Olen palloitellut ajatuksella sittenkin maisterivaiheen opinnoista Itä-Suomen yliopistossa terveystieteissä (liikuntalääketiede <3 ) tai sillä jos aloittaisinkin alusta ja hakisin lääketieteelliseen nyt kun kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa on tullut nykyisissä opinnoissa hinkattua vuosi tolkulla. Sitten haluaisin sijoitusasunnon, uuden tontin tulevaisuuden varalle (tietysti merenrannalta) ja ehkä myydä mökkiosuuteni (jonka pennosilla saisin jommasta kummasta ehkä neliön tai kaksi) 😀 Eli se siitä haaveiden realistisuudesta.
Mikä sinua kuumottaa? Onko kukaan samanlainen haaveilija..? Mitä projekteja teillä on? Sanokaa, että teilläkin kevät saa sormet syyhyämään.
