Kategoriat
Yleinen

Suomen virallisen viihdekirjaston avajaiset

Eilinen oli todella hauska ilta, kun pääsin tuulettumaan Kampin Bar Cóniin C More palvelun avajaisiin. C More on Suomen virallinen viihdekirjasto eli suomalaisille rakennettu striimauspalvelu josta löytyy niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin leffat ja sarjat. Tulen kertomaan tästä kevään aikana lisää, joten pysykäähän kuulolla. Eilisessä lanseeraustilaisuudessa oli tarjolla niin hyvää seuraa kuin ruokaakin.

Ihan ensimmäisenä törmäsin Isyyspakkaus blogin Tommiin, joka oli samalla asialla kamera kaulassa. Olen Tommin blogia lukenut jo tovin, joten oli mukava päästä kyselemään kaikki siirtolapuutarhamökistä lasten kuulumisiin. Oli todella mukava tavata Tommi kasvotusten. Ilta eteni Viivi Pumpasen ja Kalle Lindrothin juontamana, herkullisia tapaksia nautiskellen.

Ihan pakko oli myös vetää hihasta Vappu Pimiää, sillä kuuntelen Vapun juontoja Novalta aina kuin mahdollista. Mökkiasioista juteltiin myöskin, sillä olen mökkihöperönä aina kateellinen Vapun viikonlopuista joista hän kertoo nauttivansa. Näin se oli kuulema suunnitelma tällekin v.lopulle suunnata kohti henkireikää luonnon keskelle. Vappu oli valoisa, kohtelias ja mielettömän mukava. Mahtava nainen!

C Moresta on tulossa keväällä lisää ihan mielettömiä tärppejä, joten niistä kuullaan vielä. Nyt mukavaa viikonloppua kaikille!

112 kampanjan sammutuspeitteen voittaja on arvottu. Laitan sinulle s-postia henkilökohtaisesti.

Kategoriat
Ruoka

Suloiset jätskitikkarit ystävänpäiväksi

Ystävänpäivä lähestyy ja se mielessä kokeiltiin lasten kanssa miten jäätelö taipuu koristeellisiin jätskitikkareihin. Nämä sopivat hyvin myös ystäville etenkin tuollaisella sydänkoristelulla tai juhlien keskipisteeksi, kun haluaa tuunata jäätelötarjoilun asteen hauskemmaksi. Pingviinin kermajäätelöiden valikoima litran paketeissa on aivan valtava yli viidellätoista eri maulla, ja meidän tikkareissa keksien väliin päätyi laktoositon toffee-kinuski. Aivan yhtä hyvin väliin olisi voinut kokeilla vaikka polkaa tai minttua perinteisempien makujen kuten suklaan tai mansikan sijaan.

 

JÄTSKITIKKARIT

Pingviinijäätelöä

pieniä keksejä

sokerikuorrutetta ja nonparelleja

pillejä

Anna jäätelön hieman pehmetä. Laita kahden keksin väliin lusikallinen pehmeää jäätelöä ja paina päälle kevyesti toinen keksi. Paina jäätelöön jäätelötikku tai leikkaa mehupillistä sopiva pätkä jäätelötikuksi. Kokoa tikkarit nopeasti ja laita ne takaisin pakastimeen tunniksi tai pariksi. Viimeistele jätskitikkarit sokerivesikuorrutteella ja nonparelleilla.

Mun piti käydä kaupassa hakemassa pienempiä keksejä ennen näiden tekoa, mutta lapset eivät malttaneet kun kaapista löytyi isoja digestive-keksejä. Kokeiltiin reseptiä näillä ja me koristeltiin kymmenen keksiä eli tehtiin viisi jätskitikkaria. Pienempiä keksejä olisi helposti koristellut tuplamäärän ja uskon, että ne ovat helpommin syötävissä ”yhdellä puraisulla”. Ulkona sattui niin kova pakkaskeli, että jäähdytettiin meidän jättiversiot lautasen kanssa ulkona. Pingviinin sivuilta löytyvästä reseptistä näkee, miltä jätskitikkarit näyttävät kohtuullisemmassa koossa. Sen löydät täältä: https://www.pingviini.fi/jatskitikkarit/ Samalta saitilta löytyy paljon muitakin maukkaita reseptejä.

Maukasta viikonloppua ja tulevaa ystävänpäivää teille!

Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Kulkeeko elämä sykleissä?

Olen monesta blogista lukenut bloggaajien vilkkaasti muuttuvasta elämästä. On uusia koteja, vauvoja, avioliittoja ja kaikenlaisia suunnitelmia. Kun yksi suuri elämän mullistava asia on tapahtumassa, niin toinen on jo ovella. Ihanaa ja uutta, vatsanpohjassa tuntuvaa kutkutusta ja valloittamattoman viehätystä. Muutosten tuulet tuovat blogiin jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä ja seurattavaa. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?

Oma elämäni on ollut aivan samanlaista, eikä siinä ole mitään vikaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun me on muutettu kun minä olen raskaana. Pesänrakennusvietin myötä on ostettu uutta autoa ja laitettu elämänjärjestystä uusiksi remontein tai isommin asunnoin. Alan olemaan vakuuttunut, että suuret asiat elämässä tuppaavat tapahtumaan sykleissä.

Kuvia viime keväältä <3

Mietin, että omassa elämässäni on seesteisempi aikakausi. Ollaan asuttu tässä kodissa nyt helmikuun lopussa kaksi vuotta. Kaksi vuotta takaperin kilistelin kuohuvaa postauksessa Oma koti kullan kallis. Sen jälkeen elämä on ollut rauhallista. Ollaan eletty arkea sellaisenaan, eikä mitään suurempaa ole tapahtunut. Ei vauvoja, asuntoja, uusia parisuhteita taikka työpaikkoja. Elämä rullaa eteenpäin päivä toisensa perään samanlaisena. Päiväkotiin, kouluun, kotiin, ruokaa, saunaan ja nukkumaan. Välillä mietin, mihin vuodet katoavat.

Niiden kulun näkee koirien harmaista hapsista, lasten lähtevistä maitohampaista ja siitä että aina hetken päästä joku lapsi siirtyy isompaan sänkyyn. Olenko muistanut nauttia näistä vuosista kun he ovat hetken lainassa? Varsinkin koirien kohdalla näen elämänkaaren muistuttavan rajallisuudestaan. Meidän Helmikin, Anttonia nuorempi täytti jo kymmenen vuotta. Meidän vauvoista on tullut vanhoja.

On varmasti luonnollista miettiä omaa elämäänsä kantilta jos toiselta. Mietin onko tulevaisuudessa jotain jännittävää varalleni, josta en osaa edes unelmoida? Vai onko siellä joku suuri tragedia, jossa testataan voimavarani. Aika usein kannan huolta juuri lapsistani. Vai jatkuuko elämä onnellisena loppuun asti? Saanko minä pitkän ja onnellisen elämän?

En tiedä miksi osittain pelkään. Toisaalta ajattelen, että elämäni on ollut niin onnellista, että jotain kamalaa varmasti tapahtuu vielä. Toisaalta mietin, että en ole päässyt helpolla. Olen saanut kasvaa äitiydessä leijonaemoksi ilman mitään ennakkovaroituksia ja koulutusopasta kuulovammaisen vanhemmuuteen. Se on ollut raastavan raskas polku jossa vaihtelee huoli tulevaisuudesta siihen, että kohtaa sen ettei elämänkortteja voi itse valita, vaan pitää tehdä parhaansa niistä jotka jaetaan. Tie jossa huomaa, ettei äidinrakkaudella voi kaikkia kipuja parantaa. Ei lasten eikä omia.

Kai ne ovat kasvukipuja ja siten osa elämää.