Kategoriat
Yleinen

Mistä kaikesta saa kirjoittaa?

SAMSUNG CSC

Julkaisin aamulla postauksen pohdinnoista minkälainen esimerkki sitä itse on lapsille terveellisissä elämäntavoissa ja kerroin minkälaisia haasteita olen kohdannut äitinä. Sain kommentin jossa mietittiin kerroinko lapseni asioista liian tarkasti ja tuli ihan kamala olo 🙁 Kommentissa ei ollut mikään vikaa, ei siis sinulle kommentoija mitään pahaa mutta jäin miettimään kaikkea sitä ahdistusta mitä bloggaaminen tuo välillä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessä vähän väliä ja ehkä tuosta sitten sainkin idean kirjoittaa niistä enemmän! 🙂

Bloggaaminen on taitolaji, jossa tanssitaan kapealla nuoralla. Pitää antaa itsestään jotain ja olla aito. On jaettava joku alue elämästään lukijoiden kanssa ja kirjoittaa siitä sydämellä. Olkoon se sitten hyvinvointi, sisustus tai muoti. Pintaraapaisu on halju ja lopputulos väritön, hajuton ja mauton. Kaikki tietävät että sellainen blogi ei ole mielenkiintoinen.

SAMSUNG CSC

Bloggaamisessa parasta on se, kun avaa sydämensä ja saa roppakaupalla rakkautta takaisin. Se on elinehto sille, että jaksaa kirjoittaa! Vuorovaikutus on bloggaamisen ehdottomasti paras puoli. Enhän minäkään kirjoittaisi jos kukaan ei lukisi tai kommentoisi ikinä mitään. Sehän olisi yksi ja sama jättää kuvat kotikoneelle ja painua pehkuihin sen sijaan että hinkkaisi niitä Picasalla tuntikaupalla ja jäsentelisi ajatuksiaan tekstiksi.

Huonoin puoli tässä kaikessa on se kun jatkuvasti saa miettiä missä menee raja. Mikä on henkilökohtaista tai loukkaa muiden yksityisyyttä. Ne on välillä pieniä asioita, kuten saako naapurilla kylässä kuvata saamaansa kakkupalaa blogiin tai kertoa kenen syntymäpäivillä oli viikonloppuna. Joskus ne ovat isompia asioita kuten mörököllimiehen varpaat tai lapsen kasvokuvia ja ajatuksia.

Olen itse kasvanut blogimaailmaan jo pitkään. Olen henkilökohtaisesti sinut sen kanssa, enkä koe blogijulkisuutta ikävä asiana. Se on osa mun ammattia ja ajattelen, että ei ne minun makkarat tai kotikuvat ole niin ihmeellisiä kuin kenenkään muunkaan. En pidä tietyissä asioissa yksityisyyden verhoa niin korkealla sillä musta on mukava olla sosiaalinen ja jakaa juttuja. Mitä minä sillä voittaisin että panttaisin asioitani, kuviani ja ajatuksiani kun nimenomaan elän tarinoista ja siitä, että saan tuottaa tekstejä. Enkä siis taloudelliselta näkökantilta vaan siltä, että oon monesti miettinyt sitä, että tätä kirjoittaminen on se mikää pitää mua kasassa ja pyörät pyörimässä, silloinkin kun on vaikeaa. Tämä on mun ”ihmisten ilmoille lähtemistä” kun masentaa ja saan pontta kotihommiin kun olisi kiva tehdä postaus jostain ruoka- tai sisustusjutusta. Mitä nyt tuon liikkumisen kanssa en oo ollut niin aktiivinen kun ette ole patistelleet 😀

SAMSUNG CSC

Mitä te olette mieltä? Minkälaisia blogeja on mukava lukea? Tuleeko joskus liikaa informaatiota vai onko nimenomaan mukava että blogimaailmassa puhutaan avoimesti omista kokemuksista? Asettaako avoimuus meidät alttiiksi kritiikille vai tuleeko vertaistuesta vahvuus?

Ja muutenkin, mitkä ovat teidän suosikkiblogeja ja miksi?

Kategoriat
Yleinen

Miten kävi masennuksen kanssa?

SAMSUNG CSC

Osa varmaan muistaakin että olen kirjoittanut useampia postauksia tuolta sielun syövereistä kun mieli on ollut raskas. Kesäkuussa tilanne oli niin kestämätön, että sain puristettua itseni lääkäriin ja kävin verikokeissa poissulkemassa fyysisiä syitä olooni. Tästä kirjoitin postauksessa: Kilpirauhasen vajaatoiminta: liian helppo ratkaisu?

Lääkärissäkäynti selvitti sen, että esimerkiksi kilpirauhasarvoissani ei ollut mitään vikaa ja lääkäri arveli, että syyt alakuloon johtuvat unenpuutteesta, työtahdista ja raskaasta elämänvaiheesta. Oireeni vastasivat lievää masennusta ja minulle tarjottiin siihen lääkitystä ja keskusteluapua.

Masennuslääkkeisiin hyvin perusteellisesti perehtymättä, ajatus tuntui kuitenkin huonolta. Keskusteluapua varten en sitten loppujen lopuksi saanutkaan aikaiseksi tehdä soittoa psykologille. Halusin katsoa vielä eteenpäin mitä syksy toisi tullessaan vointiin ja mielialaan. Ehkä palautuminen talonrakennusprojektista lähtisi käyntiin? Mitään tavoitteita en asettanut, enkä aktiivia toimintamalleja muuta kuin sen, että yrittäisin liikkua enemmän. Töitäkään en tehnyt sen vähempää vaan itseasiassa aloitin toukokuussa toisen uuden työn ja olen kokenut sen ainoastaan positiivisena vaikutuksena mielialaan.

Tästä voisi päätellä, että kohdallani ei ehkä ollut/ole kysymys lievää masennusta ainakaan yhtään vakavammasta sairaudesta. Ehkä diagnoosi olisi ennemmin vauvavuosi tai turnausväsymys, ottaen huomioon tämän talon rakentamisen ja veikkaamani lievän baby bluesin.

Se minkälaisia ajatuksia olen viime vuoden aikana ajatellut en edes ilkeä sanoa. Voin kertoa että ne ovat olleet lähimmäisistä hyvin negatiivisia. Aivan sellaisilta synkiltä ajatuksilta olen kuitenkin säästynyt joten en joutunut kohtaamaan masennuksen vaikempia syövereitä. Kuitenkin näin vähän jälkikäteen mietin, miten olenkaan tarponut niin hirvittävän surkeissa ajatuksissa. Masentavaa, toden totta.

SAMSUNG CSC

En väitä että olisin edelleenkään yhtä suuri ilopilleri kuin kouluaikoina jolloin san lempinimen keksi (Hangon keksi). Jotain positiivista on kuitenkin tapahtunut. Olen onnellinen ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Yksi suuri tekijä siihen on syksyn aikana ollut yliopistolla käyminen. Se on eteenpäinvievä projekti joka on antanut unelmille siivet. On jotain mitä tehdä ja tavoitella, jotain mikä tuo elämään sisältöä kotiäitiajan jälkeen. Kotiäitinä mun kohdallani ne sosiaaliset piirit todellakin supistuivat ja se vaikutti mun henkiseen hyvinvointiin yllättävän paljon. Ei tuosta miehenturjakkeesta ole riittänyt mun henkisiin tarpeisiin keskusteluissa 😀 Nyt kun saan päiväni aikana jutella muidenkin henkisten olioiden kanssa kuin alle kahdeksanvuotiaiden, koen olevani  yhtä älyllinen kuin Stephen Hawking. Ja mikä ihaninta, ne negatiiviset ajatukset ovat kadonneet.

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Yksi puhuva ja pussaava, kiitos

SAMSUNG CSC

Viikonloppu meni hulinassa. Suunnattiin perjantaina jo yhden jälkeen tien päälle ja kohti Turkua mun siskon perheen juhliin. Oltiin takaisin Helsingissä vasta vähän ennen kymmentä illalla ja kaikki ruokaostoksetkin oli tekemättä. Ei oltu käyty kaupassa kunnolla moneen päivään ja tyhjä jääkaappi jäi odottamaan pyhäpäivää.

Lauantaina olin ihan poikki edellispäivän reissusta ja tunsin oloni vähän huonoksi. Mietin olisinko tulossa kipeäksi ja olisin halunnut vain levätä mutta sellaiseen ei tietystikään ole rauhaa kun sitä itse kaipaisi. Illalla oli Indiedays Blog awardsit eikä musta ollut lähtijäksi. Sen sijaan että olisin ollut juhlimassa, podin peiton alla jotain masennuskohtausta. Itken aika harvoin mutta viikonloppu meni toisenlaisissa tunnelmissa. Tuntui että kaikki on huonosti enkä saa happea, unikaan ei tullut silmään vaan pyörin levottomasti yön miettin kaikkia keskeneräisiä työasioita.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Nyt syksyn aikana mulla on riittänyt töitä ja tekemistä paljon. Oon ollut kaikesta siitä onnellinen ja teen mielelläni omia juttuja taas enemmän kun pieninkin on kasvanut vähän. Kaikelle on aikansa ja paikkansa mutta väistämättä mietin, miten se onkin niin että pitkässä parisuhteessa elämän mäet menevät aina ristiin. Kun itse on jossain onnellisuushuipussa, niin toisella voi olla kausi kun on vaikeaa. Ja miten silloin voi olla onnellinen toisen puolesta jos on itse kovin kuormittunut?

SAMSUNG CSC

Sunnuntaina koomailin sohvalla puoli yhdeksän maissa, kun meidän oveen koputettiin. Siellä oli mun uusi ystäväni, meidän naapuriin muuttanut kuuden lapsen pirteä äiti Jarna. Hän oli lähdössä iltalenkille ja pyysi mua mukaan! Olin kirjaimellisesti syömässä suklaata ja pizzaa mutta jätin suklaat käsistä ja heitin lenkkarin jalkaan. Sanoinkin, että hän pelasti mut kreivin aikaan 😉

Meillä oli aivan huippu iltalenkki ja oli mahtavaa päästä puhumaan asioista jotka mua juuri painoi. Ollaan nähty vilaukselta melkein joka päivä koko rakennusaika mutta nyt kun he muuttivat omaan taloonsa, ollaan ehditty kahvittelemaankin. Meillä menee jutut todella hyvin yksiin ja toivon, että saan hänestä hyvän ystävän nyt kun ollaan joka tapauksessa aika pitkään varmasti naapureitakin 🙂 Jarna on aivan mahtava tyyppi ja ihan ehdottomasti mun äiti-idoli. On myös aika puhdistavaa päästä keskustelemaan jonkun kanssa, joka on juuri käynyt saman rakennusprosessin läpi joten hiljaista hetkeä ei meidän lenkillä tullut.

SAMSUNG CSC

Postauksen kuvissa on mun siskon luota tarjoiluja. Ja kun en huomannut ottaa itsestäni kuvia niin mun kauniin siskoni upea juhlakampaus. Tekstillä ei ole sen kummempaa pointtia kuin, että halusin kertoa viimeaikaisista fiiliksistä elämän suhteen. Vähän tällaista meikäläisen peruspohdintaa.

Olen tainnut kaivata ystävää, vaikka en kiireiltäni ehdi ystäviä näkemään. Liian monta ”ensi viikkoa”, liian monta peruttua tapaamista ja liian monta jäänkin kotiin iltaa on ollut. Ilman ystäviä huolet kasvaa suuriksi kun niistä ei pääse puhumaan. Puhuvan miehenkin haluaisin, mutta sellaista en tainnut saada. Äitini sanoin kuitenkin: ”Itsepä valitsit” 😉