Kategoriat
Yleinen

Bloggaaminen työnä

DSC_00351

Luin pari viikkoa sitten Natan blogipostauksen otsikolla Ammattibloggaaja. Nata oli saanut idean postaukseen Sharonilta joka oli myöskin kirjoittanut omasta blogityöstään syyskuussa. Molemmat postaukset olivat hyviä kertomuksia siitä, miten erilaista blogityö voi bloggaajille olla ja otinpa sitten kopin Natan kommenttiboksissa bloggaajille heittämästä haasteesta kertoa omasta blogityöstä.

PhotoGrid_1392905669113

Ennen Too big to be me:tä kirjoitin puolisen vuotta Kuppi cappuccinoa -nimistä blogia bloggerissa. Se oli lifestyle-blogi johon ehdin kirjoitella mm. reseptejä, juttua keskimmäisen ristiäisistä ja laitoin asu- ja kotikuvia. Blogi oli ulkoasultaan nätti ja hempeä ja sen värityksenä oli vaaleanpunaista ja beessiä. Tuona aikana opin bloggerin käytön ja bloggaamisesta käytännössä mutta alkuinnostuksen jälkeen päivittäminen jäi. Olin luomassa jotain vähän liian kiiltokuvamaista ja blogi-idolini oli Kaunis pieni elämä. Halusin olla ehkä samanlainen enkä löytänyt oikeaa juttuani.

DSC_0037pien1
kuvia ensimmäisestä blogistani

DSC_0023pien1 DSC_0052pien1

Kun Kuppi cappuccinoa oli kuopattu halusin kirjoittaa rehellistä laihdutusblogia. Too big to be me:n ensimmäinen postaus oli nimeltään Julkisesti lihava ja koko tarina alkoi tuosta hetkestä. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisin tammikuussa 2012 eli kolmen kuukauden kuluttua vietetään blogin neljävuotisjuhlia. Bannerina mulla oli tuo ikimuistoinen parsakaalibanneri, jonka kuvat oli otettu ajalta ennen toista raskautta ja tietysti niitä ylimääräisiä kiloja. Too big to be me toimi mulle tsempparina ja kanavana saada vertaistukea mammakilojen tiputtamiseen. Halusin tehdä sen täysin omilla kasvoillani joten edistyskuvissa poseerasin reippaasti identiteettini paljastaen. Ainoa hannailu oli, että ensimmäisen vuoden kirjoitin toisesta nimestäni tulevalla nimerkillä Erica (oikeasti olen Eerika). Tuohon aikaan somejulkisuus oli vielä vähän pelottava käsite ja moni epäilikin että moinen bloggaaminen tuhoaisi kaikki tulevaisuuden työmahdollisuudet jne.

fittobeme2

Kun vuosi bloggaamista oli tullut täyteen, halusin kertoa oikean nimeni sillä blogista oli kasvanut sen skenen mittakaavassa valtava. Blogillani oli omat somekanavat ja paukuttelin bloggerissa sivukatseluilla huikeita määriä. Taistelin aikani kaupallisuutta vastaan ja kieltäydyin monenlaisista yhteistöistä, sillä niistä tuli herkästi hyvin kitkerää palautetta. Keväällä 2013 kuulin mieheltäni, että hänen työkaverinsa Aleksi on perustamassa yhtiökumppaneiden kanssa omaa sporttisen elämäntyylin blogiyhteisöä. Aleksi tietysti tiesi minun blogistani ja sen vuoksi sain kunnian kuulla FitFashionista ensimmäisenä bloggaajana. Hän vakuutti minut portaalin tulevaisuudennäkymillä ja suostutteli siirtymään sivustolle. He halusivat minut mukaan myös siksi, että saittia olisi helpompi markkinoida muille, kun mukana olisi jo hyvin luettu blogi. Näin ollen, olin ensimmäinen blogi joka suostui lähtemään uuteen portaaliin mukaan. Samalla suostuttelin ystäviäni Saraa ja Monnaa muuttoon, joilla molemmilla oli jo silloin myöskin hyvin suosittu blogi. Sanoin heille, että mennään kaikki, kyllä ne lukijat sitten tulevat uudelle sivustolle 🙂 Me kaikki vähän aluksi pelättiin että muuton myötä blogit kuolee. FitFashion avattiin toukokuussa 2013 ja meitä oli aluksi täällä 20 blogia. Ensimmäinen puoli vuotta taisteltiin kyllä tekniikan kanssa ja mukana oli kaikenlaisia kasvukipuja. Tyyli, tekninen toimivuus ja tunnettuvuus olivat alkutekijöissään mutta yhdessä me saatiin Fittarista toimiva.

Na_ytto_kuva_2013_05_15_kohteessa_12.22.37

Olen kirjoittanut blogiani siis ainoastaan kahdella alustalla tähän mennessä. Ennen FitFashionia sain tarjouksen mm. Bellablogeilta mutta sain vastauksen, että nelinumeroinen palkkapyyntöni kuukausikirjoittamisesta oli ”korkea, oikeastaan huima.”

Kuitenkin FitFashioniin tullessani tein yhteistyösopimuksen ja blogista tuli mulle työ. Ensimmäisiä kaupallisia portaalin kautta tulleita kampanjoita taisivat olla Elovena, Arla, SodaStream, Philips SoupMaker ja Samsungin puhelimet. Kampanjoiden avulla työ alkoi näkymään myös kukkarossa ja se helpotti tietysti taloutta niin, että blogille oli helpompi antaa enemmän aikaa. Tällä hetkellä teen kamppiksia jopa viikottain, riippuen vuoden mukana elävästä markkinointikalenterista, kevät ja syksy kiirettä, kesä ja joulu hiljaista. Olen tykästynyt tyyliin tehdä sisältöyhteistyöpostauksia jotka tuovat blogiin ajankohtaisuutta, erilaista sisältöä ja antavat jotain lukijoille. Sen sijaan olen rajannut affiliate-yhteistyöt pois eikä mun blogissa ole koskaan kaupallisia linkkejä jonka tilauksista saisin rahaa. Tämä on mun blogin tyyli ja tykkään että toimii näin.

IMG_20140205_234252

Fittarilla kirjoittaessani olen saanut kutsun Indiedays Inspirationiin ja SanomaMagazines (vauva.fi) ja Otavamedia (kaksplus.fi) ovat myöskin tehneet mulle tarjouksen siirtymisestä. En ole ollut koskaan erityisen innokas muuttamaan blogisaittia ja yhteistyöneuvottelut eivät ole johtaneet mihinkään. Mulla on täällä FitFashionissa hyvä olla ja meillä on A-lehdillä ihan mahtava taustajoukko. Tarjousten myötä bloggaamisesta on kuitenkin tullut mulle työ vaikka se ei koskaan ollut itse tarkoitus.

IMG_00381 IMG_01371

Se sitten historiasta ja tähän päivään. Mitä bloggaaminen on mun arjessa? No se on sitä, että jaan kirjoituksissa ne henkilökohtaisimmatkin asiat ja ajatukset äitiydestä, naisen haasteista omassa vartalossa ja perheellisen nuoren arjesta. Kuljen kamera kaulassa ihan joka paikkaan eikä ole lomaa missä läppäri ei olisi ollut mukana. Mun mies ei ole koskaan suostunut ottamaan valokuvaajan roolia joten virittelen kameraa milloin mihinkin ja olen ottanut laittoman määrän selfieitä. Sen lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia tuntikausia. Yhteensä 873 postausta tekee 4,4 postausta viikkoon ja tuntimääriä en uskalla edes arvioida. Blogiin on jätetty 24 686 kommenttia joista omia ei varmasti puolet, mutta toivottavasti ainakin yksi kolmasosa. Teitä lukijoita käy blogissani päivässä 3000-10 000 ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan jopa 200 000 kertaa.

Fitfashion_versiot_230x297-21

Mulla ei ole ollut blogin kanssa koskaan itselleni mitään tarkkoja sääntöjä ja tämä on elänyt mukanani tarinan lailla. Siinä missä Nata kirjoittaa kaikki postauksensa ennakkoon ja ajastaa, minä kirjoitan aina tunteen vallassa ja julkaisen juuri sinä epäotollisimpana aikana eli perjantaiyönä kun lapset nukkuu ja kukaan muu ei ole netissä. Molemmat tavat kuitenkin siis toimii 🙂 Olen blogillani halunnut rehellisesti jakaa omaa tarinaani ja elämääni ja yhteistyöt osaltaan mahdollistavat sen. Blogityö on mulle kanava toteuttaa mun halua ikuistaa arjen kauneus ja arvokkaat hetket, sekä saada vastakaikua pohdintaan elämästä ja omasta hyvinvoinnista.

Koukussa ollaan kirjoittamiseen ja tämä on hommaa joka vuorovaikutuksellaan antaa paljon. Etsimällä omat vahvuudet, uskon että jokainen kirjoittamisesta kiinnostunut voi saada blogista itselleen työn. Ihan samalla tavalla kuin Natan postauksen lopussa niin kommenttiboksi on vapaa! Oletko joskus pyöritellyt mielessäsi bloggaamiseen liittyviä kysymyksiä? Nyt saa kysyä!

SAM_1359

Kategoriat
Sisustus Yleinen

Elämä järjestykseen

SAMSUNG CSC

Uusi viikko on taas alkanut ja mikä parasta, hyvällä fiiliksellä! Oon päässyt treenaamaan ihan peruspunttia viime aikoina ja se piristää mieltä. Oollaan nähty Saran kanssa salilla ja oon jumppaillut myös yksin. Heti tuntuu syöminenkin iisimmältä siltä kannalta et tulee syötyä vähän laadukkaampaa ruokaa jottei treenit menis ihan hukkaan. Se on kyl kumma et treeni ja ruokavalio menee niin käsi kädessä. Ilman toista on ihan mahdotonta (ainakin meikäläiselle) pitää toistakin hanskassa. Tuohon vielä lepo niin siinähän se kultainen kolmio tulikin. Ilman kulmia koko kävelystä tulee ympyrä jota kai noidankehäksikin kutsutaan. Nyt tuntuu et oon ihan vähän päässyt rikkomaan kehän rajoja joten ehkä mulla on vielä toivoa saada se liikuntaa ja elämää rakastava sporttiminä takaisin!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Ruokakuvia en oo muistanut ottaa aikoihin joten iltapalasta näpsäisin äsken kuvan. Mulla on kausi et söisin rahkaa ja luonnonjogurttia vaikka kuinka usein. Annos on sellainen et siihen kuuluu ensin Milbonaa noin kolme-neljä ruokalusikallista (se Lidlin rahka 500g purkissa) ja sitten Lidlin kreikkalaista jogurttia kaksi-kolme lusikallista päälle. Niiden päälle sitten joko sulatettuja pakastemarjoja tai mehukeittoa, ehkä lesitiiniä ja jos on iso nälkä tai treeni ollut päivällä niin mysliä (pähkinämyslin kanssa en lisää lesitiiniä).

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

töitä uudella MacBookProlla
töitä uudella MacBookProlla

Liikuntahommien lisäksi oon käynyt aika reippaasti yliopistolla ja ensimmäinen periodi lähestyy uhkaavasti viimeisiä viikkoja. Paljon pitäisi lukea ja tehdä töitä että saisin vaikeat kurssit läpi. Opiskelu maistuu kuitenkin aika hyvin ja kaikki käytännön asiat on lutviutuneet paremmin kuin arvasinkaan. Toki kaikille luennoille en aina pääse ja kotona on vaikea saada rauhaa tehdä tehtäviä mutta en ota nyt mitään stressiä opiskelutahdista. Pääasia että etenen edes jotain vauhtia niin kyllä ne kurssit tästä vähenee. Tuntuu hyvältä olla takaisin yliopistolla. Senkin suhteen on jonkunlainen kivi pois hartioilta kun olen takaisin edes opiskelemassa. Välillä se tuntui jäävän niin kauaksi taakse ja muun elämän jalkoihin että ihan ahdisti.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kotona ripustusta odottaa A331 joka oli Vepsäläisellä kerrankin alessa. Niin kuin tuossa edellisellä videolla sanoin, niin oon himoinnut Aallon suunnittelemaa mehiläispesää meidän sohvapöydän päälle jo pitkään. Vielä kun mun handyman saisi porattua kattoon sille oikeaan kohtaan koukun niin saisin sen paikoilleen 🙂 Laitan kuvia kun lamppu on katossa!

SAMSUNG CSC

Sitten yksi juttu josta en muista oonko maininnut blogissa vielä? Me ollaan nimittäin tehty siivoussopimus ja meillä alkaa käymään siivooja kahden viikon välein. Tästä väännettiin miehen kanssa kättä aikalailla ja katsotaan nyt siis miten homma lähtee sujumaan. Mä en vaan kestä sitä, että siivous jäisi tekemättä kun molemmat painetaan tukka putkella. Mulla on kaksi työtä ja päälle opiskelu ja lapset joten sitä aikaa ei millään riitä kaikkeen. Me suomalaiset ollaan vaan sellaisia, et millään ei voi myöntää et kaipaa apua arkeen. Laskin, että kustannus kaksi kertaa kuussa siivoukselle ei ole niin hirmuinen ja siitä voi tosiaan tehdä vuoden lopussa myös kotitalousvähennyksen (45% työn osuudesta). Minä haaveilen jo joulusiivouksista ja siitä et joskus siivous voisi olla kerta viikkoon mut koitan nyt malttaa mieleni 😀 Ensimmäinen kerta on vasta ensi viikolla! Kuvituskuvana on mun uusia siivousvälineitä tai oikeastaan vaan osa. Neuvottelukäynnillä sain listan vielä puuttuvista asioista ja niistä ei ole kuvaa mut ostin vielä kaikenlaisia mikrokuituliinoja ja puhdistusaineita mitä toivottiin.

Tässä kun oikoluen mun postausta niin mietin et mun elämähän alkaa järjestyä pala kerrallaan. Viime vuoden aikana vahvasti mukanaelänyt alakulo on kaiketi väistymässä kun mulla on energiaa laittaa asioita järjestykseen..? Sellainen saamaton ja vetämätön olo jossa tekee mieli vaan angstailla kotona on läsnä enää vaan joka toinen päivä 😀 Sitä siis odotettavissa taas huomenna!

Mut hei vielä aiheesta, käykö kenelläkään siivooja? Itsehän luin koko kommenttiketjun vinkit Isyyspakkaus blogista kun aloin etsimään siivoojaa. En siis ole ainoa 😉

Kategoriat
Yleinen

”Sä et vaan halua sitä tarpeeksi”

IMG_20150918_160923

On mennyt aikaa kun oon kirjoitellut ajatuksia liittyen liikkumiseen, syömiseen ja fitnessmaailmaan. Syksyn fitnesskisat on ihan kulman takana, sillä ensimmäiset karsinnat ovat viikonloppuna. Fitness on mulle ollut maailma jota seuraan ja niistä oikeastaan IFBB:n kisat. Tykkään lajista ja oon käynyt katsomassa monet kisat. Fitnesskärpänen on purrut muakin useampaan otteeseen mutta siitä ei oo koskaan tullut lajia jota itse harrastaisin. Haaveilen siitä edelleen jollain tasolla, mutta voi olla että en olisi lajiin otollinen nimenomaan sen ”pääkopan” vuoksi. Oon jojoillut painoni kanssa koko aikuisikäni joten se ei ole luonut hyvää pohjaa lajiin. Monet sanoo, että jos unelmiaan ei tahdo tarpeeksi kovaa tai usko niihin niin niitä ei sen vuoksi saavuta. Oon tästä aavistuksen eri mieltä. Jollakulla voi olla henkistä taakkaa niin paljon, että vaikka asiaa haluaisi palavasti ei tavoitteeseen välttämättä pääse. Musta kukaan ei voi väittää, että esimerkiksi minä en tahtoisi tarpeeksi valmistua yliopistosta tai kisata fitnesslajeissa. Ne on olleet mun haaveita vuosikymmenen mutta toistaiseksi edelleen saavuttamatta.

IMG_20150918_155052

IMG_20150918_160750

 

Tällä hetkellä minusta henkii fitness ainoastaan silloin kun puen päälleni Betterin vaatteet tai kuljen sheikkeri tuhdissa kädessäni. Mies ihmettelee miksi edes ostan proteiinipurkkeja sillä treenaan niin harvoin. Joka toinen viikko olen tiukalla ja kieltäydyn herkuttelusta ja joka toinen viikko leivon täällä jotain tai haen kaupasta hyvää. Olen tuuliviiri joka taipuu jo puhalluksesta eikä painonpudotus onnistu vaikka yritän tehdä parempia valintoja. Kun koulutehtävät stressaa, huonosti nukuttu yö väsyttää tai joku pieni asia harmittaa niin napostelu helpottaa. Eihän siinä mitään kun paino ei nouse mutta kun ei se tällä laskekaan.

IMG_20150904_214641

Oon ostanut liput jo Fitness Expoon ja suunnataan katsomaan kisoja yhdessä Saran kanssa. Jälleen kerran seuraan kisoja siis penkkiurheilijan roolissa, sillä enhän ole tehnyt mitään sen eteen että itse olisin lavalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki me ei menestytä kaikessa missä halutaan. Oon saavuttanut elämässäni paljon ja siitä esimerkkinä on iso ja upea perhe, oma kaunis koti ja ulkoisista asioista olkoon vaikka pitkät hiukset ja iloinen hymy. Näiden lisäksi on asioita joita haluan palavasti mutta en ole onnistunut muuttamaan toimintamallejani niin, että kulkisin niitä kohti. Otan askeleen eteen mutta jälleen kaksi taakse. En tarkoita postauksellani lytätä kenekään unelmia ja väitä etteikö kaikki olisi mahdollista. Haluan vain olla rehellinen esimerkki siitä, että joskus nämä kamppailut ovat niin vaikeita eikä blogimaailmankaan ihmiset onnistu aina kaikessa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Puukkoa haavassa ja jonkun menneen hetken glorifiointia ehkä, mutta kyllä mä itsekin mietin välillä, mitä mulle oikein tapahtui? Olin jo niin lähellä mutta nyt taas niin kaukana. Miten urpo sitä voikaan olla? Jos se olisi helppoa niin kaikkihan me oltaisi bikinimalleja, maistereita, miljonäärejä ja menestyjiä.

IMG_20130806_173421 IMG_20130806_141145 IMG_20130806_173647 IMG_20130806_174452 IMG_20130806_174411 IMG_20130806_174207 IMG_20130806_174732

Ärsyttää niin paljon kun sanotaan: ”sä et vaan halua sitä tarpeeksi”. Ihmiset ei vaan ymmärrä…