Kategoriat
Yleinen

Brändinä perhe

20151012_120034(0)

Luin mielenkiintoisen blogipostauksen Petran blogista, jossa hän pohti kolmenkymmenen ikävuoden nurkilla ajatuksia siitä, mitä jos hänestä ei koskaan olisikaan äidiksi. Petra kertoi, että kun on siinä iässä ja ympärillä joka toinen tuppaa niitä saamaan, niin kuuluisiko hänenkin haluta lapsia ja ryhtyä perustamaan perhettä vaikka ei ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta. Petra pohti vastuuta mikä lapsista tulee ja sitä, ettei koe olevansa vielä siihen valmis. Hän mietti myös mitä jos henkinen kypsyminen kestääkin niin kauan, että fyysinen ”parasta ennen” -päivä on jo mennyt?20151012_115902

Postauksessa oli kommentteja samanlaisia ajatuksia kokeneilta naisilta. Jäin tuon jälkeen miettimään sitä, miten erilaisia haaveita meillä ihmisillä on ja miten me halutaan toisia asioita enemmän kuin toisia. Tämä postaukseni lähti siis tuosta liikkeelle ja haluan kertoa minun ajatuksiani miksi halusin äidiksi. Ajatuksiltani olen ollut siis hyvin erilainen kuin Petra, yhtään siis hänen pohdintojaan väheksymättä. Päinvastoin, inspiroiduin ihan postauksen verran hyvästä pohdinnasta ja rehellisistä ajatuksista mitä arvostan blogimaailmassa.

SAMSUNG CSC

Me ollaan oltu mun miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta. Tavattiin Pori Jazzeilla aivan sattumalta ja kyseessä taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin että olen löytänyt ihmisen, kenen kanssa haluan tuon kaiken ja onneksi molemmat ajateltiin niin. Muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen meidän kaksioon rantautui se vauvakuume, eikä mennyt hirmu kauaa kun testi näytti plussaa. Olin hauskasti raskaana yhdessä molempien siskojeni kanssa hetken aikaa 🙂 Hekin saivat esikoisensa, molemmat ennen minua.

SAMSUNG CSC

Jo ennen lapsia, mietin minkälainen äiti haluaisin olla. Kun leivoin tai tein ruokaa, niin harmittelin että meitä on vain me kaksi syömässä. Haaveilin, että tekisin rahkalettuja joka sunnuntai jos meillä olisi lapsia. Olin siis ajatuksissani huolehtiva äiti joka tekee terveellistä ruokaa 🙂 Ihan hassu juttu mutta tosiaan tuohon aikaan rahkaletut oli pop ja tehtiin niitä jonkun verran. Koiratkin otettiin ennen lapsia, että olisi joku ketä hoitaa eikä talo olisi niin tyhjä. Taisin kärsiä kotoa muuttamisen jälkeen ”liian hiljaisen talon syndroomasta”, seitsenhenkisestä perheestä kun olen.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Kun aloimme odottaa meidän esikoista, niin olin 24-vuotias ja ennen syntymää ehdin täyttää 25. Mies oli 23, nuorempi kun on. En ollut lähellekään siis mikään teiniäiti, mutta reilusti alle ensisynnyttäjien keski-iän (28). Koin sen olevan hyvä ikä ja ennenkaikkea omaan elämäntilanteeseeni sopiva, mikä lienee tärkeintä. Olin valmis äidiksi vaikka eihän kukaan ole koskaan äitinä valmis. Oppiminen on jatkuvaa ja kestää varmasti eliniän, mutta halusin siihen junaan. Se onnentunne kun esikoinen saapui maailmaan oli jotain niin mieletöntä. Meistä tuli miehen kanssa sillä sekunnilla perhe, eri tavalla kuin aiemmin sillä meillä oli jotain yhteistä jossa oli puolet isää ja puolet äitiä. Mulle äidiksi tuleminen oli mun elämäni suurin asia jonka onnea päivittelen edelleenkin.

SAMSUNG CSC

Mua huvitti kun siellä Monnan juhlissa mun vanha miespuolinen työkaveri jolla ei ole lapsia kuuli, että mulla onkin niitä jo kolme. Hän kysyi, että eikö mulla ”pälli leviä” kolmen kanssa? 😀 Vastasin, että ei -tämä oli meidän haave. Me molemmat haluttiin lapsia ja nautitaan tästä. Lapset, avioliitto, oma talo ja nämä perusjutut ovat mulle unelmien täyttymys. Vaikka nurisen painosta tai stressistä aika ajoin, en vaihtaisi kuitenkaan mitään pois. En edes sitä, että väsyyneenä teen niitä huonoja valintoja ruoan suhteen ja perhe-elämä näkyy meikäläisessä epäsuotuisasti oman jaksamisen kanssa. Ei lapsiperhe-elämä ole aina mannapuuroa ja mansikoita vaikka siitä on haaveillutkin. Siihen sisältyy aika paljon kusta, paskaa, itkua ja valvomista. Mutta mitäpä me äidit ei kestettäisi?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Luin että tutkimuksen mukaan Some teki perheestä brändin”Vanhemmuuden ja perhe-elämän brändääminen on tullut osaksi arkea, ja se synnyttää monissa menestymisen painetta. Vaikeuksia kohdatessaan perheet ovat kuitenkin helposti yksin ja hädissään. Itsekseen pärjäämisen eetos on vahva, eikä apua välttämättä kehdata tai osata pyytää, vaikka sitä olisikin saatavilla. Verkon vahvat yhteisöt ovatkin monelle kanava, joissa uskaltaa olla oma itsensä, pyytää apua ja hakea halutessaan nimettömänä vertaistukea”, Minna McGill sanoo. SanomaMedia Finlandin teettämän tutkimuksen mukaan sosiaalinen media suoltaa esimerkkejä täydellisestä perhe-elämästä, mikä aiheuttaa nykyvanhemmille riittämättömyyden tunnetta. Tämä on surullista, eikä ole oikein että perhe-elämää tarvitsisi suorittaa sen mukaan että voi näyttää muille. Bloggaajana haluan korostaa, että paineiden luominen ei ole tarkoituksellista. Perhe on minun unelmani ja kun jaan kuvia, haluan inspiroida ja jakaa hyvää fiilistä oman elämäni ihanista hetkistä. Ei meillä kuitenkaan aina syödä katetusta pöydästä, yhtäaikaa, siistissä kodissa – jossa kaikki on täydellistä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

On varmasti oikeutettua sanoa, että ei ole valmis äidiksi tai että sen aika ei ole omassa elämässä juuri nyt, vaikka olisi kolmekymppinen. Yhteiskunta varmasti kaupittelee ajatusta ja painostaakin jopa joten ymmärrän harmituksen asiasta jos ei ole pullat uunissa tai aikeissa edes laittaa 😉 Ihan yhtä oikeutettua on sanoa että se perinteinen perhemalli on oma haave yhtään sitä häpeämättä, olla onnellinen siitä mitä on saanut vaikka joku toinen unelmoisi eikä välttämättä lapsia toiveista huolimatta siunaannu. Tarkoituksena ei ole että oma onni olisi toisilta pois vaan, että sitä riittäisi meille kaikille <3 Lapsilla tai ilman, ihan niin kuin itse tahtoo.

Mitä sinä olet mieltä? Onko perheestä tullut somessa brändi, vai nautitko perhejutuista esimerkiksi täällä minun blogissani?

Kategoriat
Yleinen

Rentous ja rauha tulee kotoa

SAMSUNG CSC

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Porvoon kaupunki

Mä piipahdin eilen mökillä sillä mun isä on ollut siellä muutamia päiviä viettämässä syyslomaa. Ennen lähtöä hän koukkasi meiltä mukaan Anttonin, joka on virallinen mökkikoira. Ilman Anttonia ei saa kukaan mennä mökkeilemään, sillä mökki on ollut pennusta asti Anttonin lempipaikka. Ollaan mietitty, että yhteiskäytössä olevan tilan sääntöihin voisi kirjata Anttonin syytingin omistajakunnan vaihtumisen varalle. Saisi sitten toinen viettää siellä eläkepäiviään rauhassa.

SAMSUNG CSC

Harmaahapsisesta koirasta (joka ei ilmeen mukaan innostunut äidin sylissäpidosta) poiketen omiin eläkevuosiin on vielä aikaa. Opiskelut ovat vasta kesken ja työurakin sillä alalla alkutekijöissään. Kiirettä riittää perheen myötä aamusta iltaan ja niitä henkireikiä jotka pitää järjissään olen saanut aivan liian vähän, kokoajan kuitenkin enenevissä määrin. Mulle sellaisia hetkiä ovat oma aika salilla, yksinolo kotona (luxus!) tai lenkkeily koirien kanssa metsäpoluilla.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Yläasteella tai lukiossa, en ole varma, sain käsiini oikean homman kun äidinkielen kirjakurssilla valitsin kirjakseni lyhimmän mahdollisen opuksen. Leena Krohnin Tainaron: Posti toisesta kaupungista, oli eriskummallisin ja oudoin teos minkä olin koskaan lukenut ja kesti aikansa että se avautui kasvavalle nuorelle. 28 kirjettä nimettömältä kirjoittajalta kylmästä hyönteisten asuttamasta Tainaronin kaupungista, nimettömälle ystävälle olivat absurdeja. Niiden teema oli kuitenkin se, että kirjoittaja koki loputonta koti-ikävää vieraassa kaupungissa. Tarinoissa oli jotain tuntematonta joka kiehtoi mutta silti jotain tuttua joka loi turvaa. Tämä kirja tuli mieleeni vahvasti aikana kun rakennettiin omaa taloa. Talonrakennusprojekti oli samanlainen tunteineen mitä se herätti.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Miltei tasan vuosi sitten kirjoitin juuri näitä mietteitä postauksessa Muistoja lapsuudesta: ”Uskon että talo voi parhaimmillaan olla meille kuvastus sielumme temppelistä, samantyyppisesti kuin kehokin. Talonrakennus voi kuulostaa ehkä vain karmaisevan stressaavalta ajanjaksolta jolloin pistetään pystyyn yksi talo muiden joukkoon. Mun kohdalla se on kuitenkin ollut paljon enemmän. Jotenkin tämä projekti on ollut kuin aikamatka lapsuuteen ja tuonut mieleen valtavasti muistoja. Olin itse juuri kuuden vanha, ihan niin kuin meidän Eliel nyt, silloin kuin me muutettiin meidän perheen kanssa uuteen omaan kotiin. Hienoja muistoja on paljon ja useimmat niistä liittyvät juuri tuohon miljööseen. Marjojen poiminta pensaista, uinti meressä ja joulukuusen haku takapihalta.

Vaikka oon omalla tavallaan rakastanut kaikkia koteja joissa olen aikuisiällä asunut yhdessä puolisoni kanssa niin tuo tuleva talo ei vedä vertoja millekään niistä. Tunnen jo nyt aivan suunnatonta rakkautta meidän tulevaa taloa kohtaan ja kiintymykseni kasvaa siihen päivä päivältä. Siitä tulee meidän perheen koti ja Elieliä lukuunottamatta se on varmaan lapsillekin vasta se koti josta jää pysyviä muistoja. Varmasti myös sillä on oma merkityksensä että se on tosiaan meidän ensimmäinen omakotitalo, ja että se on meille suunniteltu.”

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Puoli vuotta muutosta uuteen kotiin, voin allekirjoittaa kaiken mitä ajattelin. Koti on sielumme temppeli siinä missä kehokin ja olen täällä asuessani voinut henkisesti paljon paremmin. Tämä väljyys ja jokaiselle suotu oma tila on mielenterveydellisesti ollut väsyneen äidin pelastus. Kun kotona on hyvä olla niin elämä tuntuu paljon helpommalta kaikilla sen osa-alueilla.

SAMSUNG CSC

Sellaiselle jolle metsä ei avaudu suoraan ulko-ovesta yksi rentoutumiskeino voi olla Porvoon kaupungin lanseeraama Rauhoitu.fi -sivusto. Linkin takaa avautuu valittavaksi kolme teemaa sen mukaan mitä kaipaa: rauhaa, yhdessäoloa tai kauneutta. Rauhoittumishetkeä kuvittaa upeat kuvat ja rentouttava musiikki. Halutessaan voi kurkistaa myös Porvoossa asumisen etuihin tai selata tonttitarjontaa. Esteetikkona ihastuin etenkin viimeiseen videoon. Oman kokemukseni mukaan Porvoo on kaikkea muuta kuin Tainaron, idyllinen, kaunis ja täynnä luonnonrauhaa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Asuttavan tilan joka pitää sisällään kodin mahdollisuuden, on oltava sellainen mihin ihminen voi heijastaa itsensä, -muistonsa ja haaveensa tulevasta kirjoitti arkkitehti Juhani Pallasmaa vuonna 1993 kirjassaan Maailmassaolon taideTämän löysin arkkitehtiäitini luentodiasta. Samaa mieltä olen. Käykäähän rentoutumassa ja unelmoimassa.

Rauhoitu.fi

Kategoriat
Yleinen

Bloggaaminen työnä

DSC_00351

Luin pari viikkoa sitten Natan blogipostauksen otsikolla Ammattibloggaaja. Nata oli saanut idean postaukseen Sharonilta joka oli myöskin kirjoittanut omasta blogityöstään syyskuussa. Molemmat postaukset olivat hyviä kertomuksia siitä, miten erilaista blogityö voi bloggaajille olla ja otinpa sitten kopin Natan kommenttiboksissa bloggaajille heittämästä haasteesta kertoa omasta blogityöstä.

PhotoGrid_1392905669113

Ennen Too big to be me:tä kirjoitin puolisen vuotta Kuppi cappuccinoa -nimistä blogia bloggerissa. Se oli lifestyle-blogi johon ehdin kirjoitella mm. reseptejä, juttua keskimmäisen ristiäisistä ja laitoin asu- ja kotikuvia. Blogi oli ulkoasultaan nätti ja hempeä ja sen värityksenä oli vaaleanpunaista ja beessiä. Tuona aikana opin bloggerin käytön ja bloggaamisesta käytännössä mutta alkuinnostuksen jälkeen päivittäminen jäi. Olin luomassa jotain vähän liian kiiltokuvamaista ja blogi-idolini oli Kaunis pieni elämä. Halusin olla ehkä samanlainen enkä löytänyt oikeaa juttuani.

DSC_0037pien1
kuvia ensimmäisestä blogistani

DSC_0023pien1 DSC_0052pien1

Kun Kuppi cappuccinoa oli kuopattu halusin kirjoittaa rehellistä laihdutusblogia. Too big to be me:n ensimmäinen postaus oli nimeltään Julkisesti lihava ja koko tarina alkoi tuosta hetkestä. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisin tammikuussa 2012 eli kolmen kuukauden kuluttua vietetään blogin neljävuotisjuhlia. Bannerina mulla oli tuo ikimuistoinen parsakaalibanneri, jonka kuvat oli otettu ajalta ennen toista raskautta ja tietysti niitä ylimääräisiä kiloja. Too big to be me toimi mulle tsempparina ja kanavana saada vertaistukea mammakilojen tiputtamiseen. Halusin tehdä sen täysin omilla kasvoillani joten edistyskuvissa poseerasin reippaasti identiteettini paljastaen. Ainoa hannailu oli, että ensimmäisen vuoden kirjoitin toisesta nimestäni tulevalla nimerkillä Erica (oikeasti olen Eerika). Tuohon aikaan somejulkisuus oli vielä vähän pelottava käsite ja moni epäilikin että moinen bloggaaminen tuhoaisi kaikki tulevaisuuden työmahdollisuudet jne.

fittobeme2

Kun vuosi bloggaamista oli tullut täyteen, halusin kertoa oikean nimeni sillä blogista oli kasvanut sen skenen mittakaavassa valtava. Blogillani oli omat somekanavat ja paukuttelin bloggerissa sivukatseluilla huikeita määriä. Taistelin aikani kaupallisuutta vastaan ja kieltäydyin monenlaisista yhteistöistä, sillä niistä tuli herkästi hyvin kitkerää palautetta. Keväällä 2013 kuulin mieheltäni, että hänen työkaverinsa Aleksi on perustamassa yhtiökumppaneiden kanssa omaa sporttisen elämäntyylin blogiyhteisöä. Aleksi tietysti tiesi minun blogistani ja sen vuoksi sain kunnian kuulla FitFashionista ensimmäisenä bloggaajana. Hän vakuutti minut portaalin tulevaisuudennäkymillä ja suostutteli siirtymään sivustolle. He halusivat minut mukaan myös siksi, että saittia olisi helpompi markkinoida muille, kun mukana olisi jo hyvin luettu blogi. Näin ollen, olin ensimmäinen blogi joka suostui lähtemään uuteen portaaliin mukaan. Samalla suostuttelin ystäviäni Saraa ja Monnaa muuttoon, joilla molemmilla oli jo silloin myöskin hyvin suosittu blogi. Sanoin heille, että mennään kaikki, kyllä ne lukijat sitten tulevat uudelle sivustolle 🙂 Me kaikki vähän aluksi pelättiin että muuton myötä blogit kuolee. FitFashion avattiin toukokuussa 2013 ja meitä oli aluksi täällä 20 blogia. Ensimmäinen puoli vuotta taisteltiin kyllä tekniikan kanssa ja mukana oli kaikenlaisia kasvukipuja. Tyyli, tekninen toimivuus ja tunnettuvuus olivat alkutekijöissään mutta yhdessä me saatiin Fittarista toimiva.

Na_ytto_kuva_2013_05_15_kohteessa_12.22.37

Olen kirjoittanut blogiani siis ainoastaan kahdella alustalla tähän mennessä. Ennen FitFashionia sain tarjouksen mm. Bellablogeilta mutta sain vastauksen, että nelinumeroinen palkkapyyntöni kuukausikirjoittamisesta oli ”korkea, oikeastaan huima.”

Kuitenkin FitFashioniin tullessani tein yhteistyösopimuksen ja blogista tuli mulle työ. Ensimmäisiä kaupallisia portaalin kautta tulleita kampanjoita taisivat olla Elovena, Arla, SodaStream, Philips SoupMaker ja Samsungin puhelimet. Kampanjoiden avulla työ alkoi näkymään myös kukkarossa ja se helpotti tietysti taloutta niin, että blogille oli helpompi antaa enemmän aikaa. Tällä hetkellä teen kamppiksia jopa viikottain, riippuen vuoden mukana elävästä markkinointikalenterista, kevät ja syksy kiirettä, kesä ja joulu hiljaista. Olen tykästynyt tyyliin tehdä sisältöyhteistyöpostauksia jotka tuovat blogiin ajankohtaisuutta, erilaista sisältöä ja antavat jotain lukijoille. Sen sijaan olen rajannut affiliate-yhteistyöt pois eikä mun blogissa ole koskaan kaupallisia linkkejä jonka tilauksista saisin rahaa. Tämä on mun blogin tyyli ja tykkään että toimii näin.

IMG_20140205_234252

Fittarilla kirjoittaessani olen saanut kutsun Indiedays Inspirationiin ja SanomaMagazines (vauva.fi) ja Otavamedia (kaksplus.fi) ovat myöskin tehneet mulle tarjouksen siirtymisestä. En ole ollut koskaan erityisen innokas muuttamaan blogisaittia ja yhteistyöneuvottelut eivät ole johtaneet mihinkään. Mulla on täällä FitFashionissa hyvä olla ja meillä on A-lehdillä ihan mahtava taustajoukko. Tarjousten myötä bloggaamisesta on kuitenkin tullut mulle työ vaikka se ei koskaan ollut itse tarkoitus.

IMG_00381 IMG_01371

Se sitten historiasta ja tähän päivään. Mitä bloggaaminen on mun arjessa? No se on sitä, että jaan kirjoituksissa ne henkilökohtaisimmatkin asiat ja ajatukset äitiydestä, naisen haasteista omassa vartalossa ja perheellisen nuoren arjesta. Kuljen kamera kaulassa ihan joka paikkaan eikä ole lomaa missä läppäri ei olisi ollut mukana. Mun mies ei ole koskaan suostunut ottamaan valokuvaajan roolia joten virittelen kameraa milloin mihinkin ja olen ottanut laittoman määrän selfieitä. Sen lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia tuntikausia. Yhteensä 873 postausta tekee 4,4 postausta viikkoon ja tuntimääriä en uskalla edes arvioida. Blogiin on jätetty 24 686 kommenttia joista omia ei varmasti puolet, mutta toivottavasti ainakin yksi kolmasosa. Teitä lukijoita käy blogissani päivässä 3000-10 000 ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan jopa 200 000 kertaa.

Fitfashion_versiot_230x297-21

Mulla ei ole ollut blogin kanssa koskaan itselleni mitään tarkkoja sääntöjä ja tämä on elänyt mukanani tarinan lailla. Siinä missä Nata kirjoittaa kaikki postauksensa ennakkoon ja ajastaa, minä kirjoitan aina tunteen vallassa ja julkaisen juuri sinä epäotollisimpana aikana eli perjantaiyönä kun lapset nukkuu ja kukaan muu ei ole netissä. Molemmat tavat kuitenkin siis toimii 🙂 Olen blogillani halunnut rehellisesti jakaa omaa tarinaani ja elämääni ja yhteistyöt osaltaan mahdollistavat sen. Blogityö on mulle kanava toteuttaa mun halua ikuistaa arjen kauneus ja arvokkaat hetket, sekä saada vastakaikua pohdintaan elämästä ja omasta hyvinvoinnista.

Koukussa ollaan kirjoittamiseen ja tämä on hommaa joka vuorovaikutuksellaan antaa paljon. Etsimällä omat vahvuudet, uskon että jokainen kirjoittamisesta kiinnostunut voi saada blogista itselleen työn. Ihan samalla tavalla kuin Natan postauksen lopussa niin kommenttiboksi on vapaa! Oletko joskus pyöritellyt mielessäsi bloggaamiseen liittyviä kysymyksiä? Nyt saa kysyä!

SAM_1359