Ajattelin heittää pikaiset kuulumiset tänne. Ilta on jo myöhä ja meillä on ihan kesäinen rytmi. Nukutaan pitkään ja valvotaan myöhään 🙂 Esikoinen on koululaisten kesäleirillä tämän viikon ja pienempien kanssa ollaan käyty heti maanantaina ja tiistaina leikkipuistoruokailussa, kun ne alkoivat viikon alussa. Kotona on yllättävän rauhallista kun lapsia on yksikin vähemmän.
Koen että elän jonkunlaista murroksen aikaa sen suhteen, että energiaa on löytynyt oman itseni hoitamiseen. Se on ollut pitkään kadoksissa ja jossain täysin tavoittelemattomissa, kovista yrityksistä huolimatta. Nyt toivon, että pystyn todella siihen mihin haluan eli pääsemään minua vaivaavasta ylipainosta juuri sen vuoksi, että tunnen olevani liian iso ollakseni todellinen minä. Todellinen minä on hyvinvoiva ja siihen ei kuulu tämä 30kg ylipaino. Ansaitsen enemmän ja kun toiveeni lähtee arvoistani, on sen saavuttaminen mahdollista.
Arvojen mukainen toiminta oli tämän viikon keskeinen teema mun tapaamisessa Heikin kanssa. Liekö sattumaa, olin samana päivänä lukenut Ilta-Sanomien artikkelin psykologian tohtoriksi Jyväskylässä väittelevän Essi Sairasen väitöskirjasta. ”Arvoista lähtevä tavoitteellinen painonpudotus voi toimia hitaammin, mutta paino myös pysyy todennäköisesti paremmin kurissa” toteaa Sairanen. Ei välttämättä mikään ”salaisuus” mutta todella tärkeä ja omia syitä laihduttamiselle tai syömistottumuksille kannattaa todella pohtia arvojen kautta. Edistääkö tämä tapa toimia hyvinvointiani ja onneani? Jos arvojani ovat terveys ja terveelliset elämäntavat itselleni ja lapsilleni, edistänkö sitä päivittäisillä valinnoillani?
Vastaus ei ole siinä myöhäisiltaisessa paahtoleivässä tai litrassa Aino-jäätelöä, vaikka tuntuisi että se rakastaisi minua enemmän. Joskus ratkaisu voi olla siinä, että menee lenkille vaikka ei huvita ja syö kevyen iltapalan. Vähän karua mutta totta. Joskus on rakkautta itseään kohtaan, että tiedostaa sen missä on mennyt metsään ja korjaa liikeen, ihan rehellisesti. Ja sitten tekee niitä valintoja uudelleen, sen kautta mikä itselle olikaan elämässä kaikkein tärkeintä. Voisiko se olla terve ja hyvinvoinva äiti ja sitä kautta myös muu perhe? Voisiko se olla kevyesti lenkkipolulla nouseva tossu ja ehkä vähän turhamaisesti tavallisiin kaupan vaatteisiin mahtuva ja kivannäköinen peppu. -Kyllähän se voisi! Vai mitä olette mieltä?
