Anna Liljeroos

Sain viime vuonna blogiin lukijalta vinkin istuttaa pihaan magnolioita sillä asutaan näin etelässä. Kävin tsekkaamassa ihan missä postauksessa asiasta puhutaan ja se oli huhtikuuta kun kirjoitin Pihasuunnitelmia. Sen jälkeen vielä rapattiin talo ja vasta loppukesästä saatiin laitettua pihakivet. Taisi olla loka- tai marraskuuta kun oli sen verran valmista että kylvettiin nurmikko viimeisimpäänkin kohtaan joka ehti lähteä onneksi hyvin kasvamaan ennen talvea. Tuon huhtikuun postauksen jälkeen vuodessa on tapahtunut paljon. Kaikki viime vuonna istuttamani pensaat ja kasvit ovat lähteneet kasvamaan ja tällä viikolla ensimmäinen istuttamani kukka puhkesi kukkaan. Pitkällä ei kesässä vielä olla mutta ajattelin esitellä nyt istutusten ensimmäisiä pihatuloksia.

Odotin sitä jännittyneenä. Tarhamagnolian pajunkissamaiset kukinnot pullistuivat pullistumistaan tämän viikon aikana. Rujossa varressa ei näkynyt yhtään lehtiä mutta valtavan kokoisen samettisen kuoren sisältä alkoi pilkottaa valkoista. Vielä torstain sain odottaa kunnes perjantaina pitkän lämpimän päivän puolessa välissä ensimmäinen kukinto puhkesi kukkaan. Nyt lauantaina kukkia on viisi ja niiden tuoksu on aivan satumainen. Tarhamagnoliani on lumonnut minut täysin <3 Kyseinen yksilö on Magnolia x loebneri ’Merrill’. Siitä kasvaa 3-4 metriä korkea ja sen kukkien väri on valkoinen. Merrill pitää aurinkoisesta paikasta eikä sille luvata menestymisvyöhykkeitä Suomesta joten sen voisi talvisin suojata pakkaselta.

Tarhamagnolian lisäksi meillä on pensasmagnolia mutta se kukkii noin kuukautta myöhemmin. Magnolia sieboldii menestyy Suomessa vyöhykkeillä I-II ja siitä kasvaa matalampi 1,5-3-metrinen pensas. Tällä hetkellä tarhamagnoliani vasta kasvattaa silmuja mutta kyllä se hengissä on sillä ne ovat pikkuhiljaa osoittaneet elon merkkejä. Jäämme jännityksellä odottamaan millaiset kukat pensaaseen tulee.

Talon kapealla sivulla on nurmikaistaleen lisäksi hyötykasveja. Olen istuttanut marjapensaita yhteensä kuusi. Ne olivat niin pitkälle loppukesään istutusastioissa ja pusseissa, että pelkäsin niiden jo kuolleen joten vihertäminen on positiivinen yllätys. Punaherukoita on kolme ja mustaviinimarjoja kolme. Otin tarkoituksella hieman eri lajikkeita jotta edes joku lähtisi tuottamaan marjoja ja onnistuisi kasvamaan.

Talon etupihalle tuli kirsikkapuu ja sen paikka on aika varjoinen. Etupihalle paistaa vain aikainen aamu- ja myöhäinen ilta-aurinko joten kirsikkapuu ei vielä edes kuki. Kirsikkapuun kaveri aurinkoisella takapihalle on edellä silmujen koossa. Etupihalla on Leningradin musta ja takapihalla Madisson Roosa, joiden ero on tummissa ja toisella punaisissa marjoissa. Molemmat ovat makeakirsikkalajikkeita joten en malta odottaa saanko tänä kesänä jo ensimmäisiä oman pihan kirsikoita sillä nämä ovat niitä herkullisen makuisia mitä toreillakin myydään.

Omenapuut eivät ole heränneet talvesta yhtä nopeasti kuin kirsikat mutta pian nekin tulevat. Joka päivä näyttävät jo erilaisilta kun vihreää tulee enemmän ja enemmän. Puiden hiirenkorvia on aivan mahtava seurata ja olenkin ollut kamera kiinni oksissa lähes joka päivä. Miten sitä voikaan olla niin innoissaan itse istuttamiensa puiden kasvusta? Tämä pieni pihanlämpäre on minulle niin rakas ja täällä asuminen on vain vahvistanut sitä tunnetta että olen aina kokenut olevani omakotitaloasuja. Kaupunkipihamme on kompakti mutta se fiilis, kun saan toteuttaa näitä unelmia on aivan mieletön. Olen niin onnellinen tässä talossa ja pihassa.

Ihan pensasaidaksi ei marja-aroniaa vielä tunnista mutta kun sen kasvaa, voi sen joku vuosi sitten leikata muotoonsa. Se kiertää talon reunaa kujan puolelta kivireunuksen kanssa ja tuo lähivuosina pihaan kauniin reunuksen. Sen kasvuakin maltan odotella, sillä mikäpä tässä on kiire mihinkään valmiissa kodissa jota rakastan päivä päivältä enemmän. Nousevissa kasvissa on jotain voimaa minkä vuoksi toukokuu on lempikuukauteni kaikista. Kun luonto herää ja kukat puhkeavat kukkaan tulee tunne, että mikä tahansa on mahdollista ja minäkin elän.