Mun vauva aloitti tänään päiväkodin! Nyyh, mihin tää aika oikein menee? Ollaan oltu alkuviikko yhdessä päiväkodissa tutustumassa ja tänään Amos jäi muutamaksi tunniksi hoitoon siksi aikaa kun itse tulin kotiin. Olin puhelimen päässä päivystämässä jos ikävä iskee mutta se muutama tunti meni hyvin ja maanantaina sitten alkaa hoito niin, että itse suuntaan sillä aikaa yliopistolle. Haikeaa mutta olen jo paljon paremmalla mielin kuin ennen tätä viikkoa, sillä ryhmä oli aivan ihana ja hoitajat vaikuttavat mukavilta, jännitys siitä oli siis turhaa.
Tänään saapui myös mun tilaukseni Evolutionista, josta mulle saapui heraproteiini-isolaattia, minkä maustamaton versio on kaiketi markkinoiden ainoa täysin laktoositon, soijaton, gluteeniton, soijalesitiinitön, väriaineeton ja makeutusaineeton. Herahan on tietysti maidon osa, mutta se on Alkuruokavalion mukaan poikkeus maidottoman ruokavalion sääntöön. Sami Sundvikin sanoin ”Laadukas heraproteiini ei aiheuta samoja ongelmia kuin prosessoidut maitotaloustuotteet. Laadukkaan heraproteiinin laktoosipitoisuus on todella matala, lisäksi heraproteiini ei sisällä maitoproteiinin kaseiinia, joka on suuri syy maitotuotteiden aiheuttamiin ongelmiin.” Tiedä sitten tuosta mutta hera on kyllä tuote josta tykkään joten tällä mennään, muuten en olekaan maitotuotteita syönyt kohta kolmeen viikkoon. Kahvikin maistuu mustana jopa hyvältä mitä en olisi ikinä uskonut, olin niin kova maitokahvinjuoja. Musta kahvi tuntuu jotenkin raikkaalta ja hedelmäiseltä. What on earth has happened?!
Tammikuun alku on mennyt hyvin ja en melkein uskalla kirjoittaa siitä mitään, etten riko taikaa. Mun luotto omaan tekemiseen oli melkoisen heikoissa kantimissa ja ajattelin että nyt tän muijan ei kannata hehkuttaa yhtään mitään ennen kuin vaikka puoli vuotta on mennyt paremmilla elämäntavoilla. On vain vähän vaikea pitää matalaa profiilia kun kirjoittaa aiheesta blogia 😀
Joten ei liene salaisuus, että kaikki rullaa hienosti ja toivon että tosiaan tämä vuosi saa mut palaamaan jollain tavalla elävienkirjoihin ja ennen kaikkea terveempään kuntoon. Puntilla haluaisin päästä takaisin omiin rutiineihin ja saavuttaa liikkuvuutta ja voimaa takaisin, ulkonäköseikat tulevat sen jälkeen. Yritän asennoitua siihen, että elän päivä kerrallaan, en mene asioiden edelle, enkä tee valtavia tavoitteita vaikka toisaalta mieleeni tupsahtaa ajatuksia että mitä jos pääsenkin takaisin normaalipainoon ja pois tästä kilojen vankilasta josta on tullut kamala kierre. Mitä jos tämä polku on minulle oikea ja nyt on minun aikani? Mitä jos saavutan normaalipainon, niin miten onnistun tekemään tilasta pysyvää enkä enää ponnahtaisi takaisin lähtöpisteeseen kuin tiukalle singutettu hiuslenkki? Niin paljon ajatuksia ja toimintamalleja joita pitää työstää…
Elämä on oppimisen aikaa, joten onneksi toivoa on!
