Kategoriat
Yleinen

Kiitollisuuspäivä

SAMSUNG CSC

Mulla on mehut ihan loppu tästä viikosta. Mulla oli torstaina fysiikka 2 -kurssin tentti ja olin jännittänyt sitä melkeinpä kaksi edellistä viikkoa. Laskeminen ei oo mun vahvin laji ja kun olin selvinnyt ykköskurssista niin samantien jatkoin toiselle pakolliselle kurssille. No, torstaina oli sitten tämän 2.kurssin tentti ja sain tietää tuloksenkin samana päivänä, sillä jos halusi että opettaja tarkastaa oman paperin heti, niin sai jäädä odottelemaan tuloksia. Arvaatteko miten kävi? Meikämamma pääsi kurssin läpi, kunnioitettavalla arvosanalla 1 (arvostelu 1-5 eli mulla huonoin mahdollinen) 😀 Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel meikäläiselle sillä nyt olen kuitannut meidän tutkintoon kuuluvat fysiikan kurssit, joita olin vältellyt vuosia. Jos saan mun yhden sivuaineen sisällytettyä tutkintoon mikä on tarkoitus niin mulla on nyt plakkarissa 137 opintopistettä. Vaikuttaa siis siltä että saan ensi vuonna tehtyä kandidaatintutkinnon (180op) loppuun! Tosin mulla tulee kyllä kauheasti ylimääräisiä pisteitä kun oon käynyt kaikkia muitakin kuin pakollisia kursseja. Sen vuoksi ja kurssien aikataulujen takia mulla menee ainakin vuosi vielä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Kouluhommat siis edistyvät ja oon ollut siitä erityisen innoissani. Oli paras päätös ikinä, tuo että palasin koulunpenkille vaikka jännitti onnistuisiko se ollenkaan kun pienin on vielä pieni. Oon saanut niin paljon sisältöä elämään kodin ulkopuolella ja nimenomaan sitä omaa tekemistä ja aivotyötä. Kotonakin on ollut ihanaa, varsinkin kun mieleeni pujahti tällä viikolla aivan ihmeellisiä ajatuksia…

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tiistaina nimittäin mun mies lähti käymään päiväseltään Porissa Linnean kanssa, isopapan syntymäpäivillä. He ajoivat sinne autolla yhdessä muiden sukulaisten kanssa ja minä jäin kotiin poikien kanssa. Illalla kun oltiin jo sängyssä ja otin molemmat kainaloon niin mietin ovatkohan reissulaiset kohta kotona. Jostain syystä mulle tuli ajatus, että mitä jos jotain sattuu ja he eivätkään pääsisi kotiin? Mun mielessä pyöri filmi varmaan sadasosasekunneissa mitä elämä olisi ilman miestä ja tyttöä. Miten minä pärjäisin poikien kanssa, miten talo tuntuisi tyhjältä, miten voisin enää ikinä kirjoittaa mistään mitään blogiin ja miten kaikki elämä ja toivo loppuisi vaikka varmasti poikien vuoksi olisi pakko jatkaa. Mietin olinko sanonut tarpeeksi paljon että rakastan ja tunsin ahdistusta kaikista hetkistä kun olen miettinyt miten keskimmäinen on jäänyt huomiotta. Linnean kohdalla aina välillä murehdin sitä, miten vaikeaa on jäädä erityisen esikoisen ja pienimmän kuopuksen väliin hakemaan huomiota. Äitinä sitä taistelee välillä riittämättömyydentunteen kanssa vaikka varmasti yrittää parhaansa. Omatunto suitsuttaa hiljaa korvaan ja muistuttaa mikä on vanhempana tärkeintä. ”Ole läsnä, kuuntele ja rakasta” se sanoo, ihan aiheesta kylläkin tässä maailmassa jossa on aina kiire.

SAMSUNG CSC

Mun oli pakko tarttua puhelimeen ja soittaa miehelle, senkin uhalla että kainalossa nukkuva Amos herää. Olivat matkalla ja kaikki oli kunnossa. Puolen tunnin kuluttua koirat alkoivat räksyttää, ovi kävi ja reissaajat kotiutuivat. Koko talo tietysti heräsi vaikka kello oli pian jo puolenyön. Nukutuspuuhat alkoivat alusta mutta mua ei haitannut. Kaikki olivat kotona ja se nopea ajatus, oli vain ajatus eikä todellisuutta.

SAMSUNG CSC

Tällä viikolla oli muuten jenkeissä thanksgiving eli kiitospäivä. Aika hauska sattuma, sillä juuri torstaina olin kiitollinen aikalailla kaikesta. Illalla lasten serkut oliva täällä leikkimässä ja myös kaukana reissussa ollut siskoni pääsi turvallisesti kotiin.

Kuvien riisipuuro on Valion uuniriisipuuro-reseptillä, tosin 1dl maitoa enemmän kuin ohjeessa. Mulla ei tullut edes kuorta kun sekoitin välillä. Oon tehnyt tätä jo pari kertaa uunissa ja on kyllä helppo. Suosittelen!

UUNIRIISIPUURO

1,6l täysmaitoa

2 3/4dl puuroriisiä

1tl suolaa

Voitele vuoka ja sekoita ainekset vuokaan. Anna hautua 175 asteessa (minä tiputin alun jälkeen 150°) 1h 20min. Sekoita muutaman kerran välillä. Nosta vuoka uunista ja anna vetäytyä 10min. Tarjoa kanelin ja sokerin tai luumusoseen kanssa.

SAMSUNG CSC

Onko teille koskaan tulvinut tuollaisia ajatuksia, että jotain sattuu läheisillenne? Pelottava ja ahdistava tunne. Mulla tuli hetkessä itku kun ehdin edes ajatella mitä elämä olisi ilman osaa perheestä. Enpä taitaisi kestää reissutyöläisen puolisona 🙂

Kategoriat
Yleinen

Vuosi ilman telkkaria

SAMSUNG CSC

Otsikossa on liioittelua mutta kolmen kuukauden kuluttua meillä tulee vuosi täyteen asumista täällä uudessa kodissa ja sen myötä niinkin erikoista asiaa kuin ilman telkkaria. Olen lukenut jostain, että ihmiset joilla ei ole tv:tä mainostavat asiaa aina mahdollisuuden tullen, kuin se olisi joku merkki siitä että on parempi ihminen. En väitä että asia suinkaan olisi näin, mutta halusin silti kirjoittaa siitä senkin uhalla että kuulun näihin telkkarittoman elämän elvistelijöihin.

Kuten kuvista näkee, niin siellä taustallahan se töllötin kuitenkin on. Rakentamisen aikana meille kaivettiin kaapeli ja tv:n katsominen sen puolesta olisi mahdollista, mutta itse kytkennät teknisestä tilasta televisioon ovat jääneet tekemättä 😀 (tämä vaatisi sähkäriltä yhden käynnin, arviokustannus ehkä 200€). Televisio kannettiin muutossa olohuoneen paraatipaikalle mutta sieltä ei vain näe vielä mitään. Pelikonsolin avulla se kuitenkin  menee nettiin, joten sieltä voi katsoa Youtuben kautta esimerkiksi piirrettyjä. Konsoli on vielä rikki levysoittimesta, niin sillä ei voi myöskään pelata mitään.

 

Aika on mennyt kuin hujauksessa ja mitä pidempään on mennyt aikaa ilman television katselua, sitä vähemmän kaipaan sitä. Olen aina ollut todella suuri telkkarifani, joten ajankäytöllisesti muutos on ollut mulle valtava. Mulla oli ihan älyttömästi lempiohjelmia mitä seurasin: Grand Designs ja kaikki muut sisustus-, remppa- ja rakennusohjelmat, Putous ja Vain Elämää sekä Salatut elämät. Ne nyt ainakin tulee mieleen ohjelmista, jotka koukuttivat meikäläisen ruudun ääreen. Tavallisesti katsoin televisiota varmaan 2-3 tuntia päivässä, jos en aktiivisesti ruudun edessä niin ainakin niin että se pyöri taustalla tehdessäni kotiaskareita. Telkkari kuului iltaan <3

SAMSUNG CSC

Mitä on sitten tapahtunut vajaassa vuodessa? Olen missanut tämän vuoden Putouksen sekä Vain elämää sarjan. Lehdistä olen lukenut omituisista ohjelmista kuten Aatami etsii Eevaa ja Hottikset. Myös Fitnesspäiväkirjat sekä Ensitreffit alttarilla 2 ovat jäänet multa sivusuun. Olen jonkun kerran yrittänyt avata ohjelman Ruutu.fi:stä tai Katsomosta, mutta ne eivät ole tietystikään toimineet lauantai-illan ruuhka-aikaan meidän onnettoman hitaalla nettiyhteydellä. Olen sitten luovuttanut koko homman, sillä ainoa aika jolloin kaipaan televisiota on ehkä juuri se perjantai tai lauantai-ilta.

Mun mielipiteen mukaan kukaan ei ikinä myönnä katsovansa televisiota, ja ihmiset vähättelevät suuresti aikaa jonka viettävät television edessä. Vuonna 2014 suomalaiset katsoivat kuitenkin keskimäärin yli kolme tuntia televisiota vuorokaudessa. Aika hurjan monta tuntia! Lapsiperheessä etenkin tuon ruutuajan vähentäminen ei olisi yhtään pahitteeksi.

Ruutuaikaa voi tänä päivänä tosin viettää monella muullakin päätteellä, kuten puhelimella ja pädillä. Niitä ei myöskään sovi unohtaa ja roikkumalla somessa kännykällä nollaan itse varmaan oman telkkarin katsomisen vähentymisen liiankin lahjakkaasti. Voi olla, että ehkä sitä kuitenkin loppujen lopuksi tulee hieman enemmän tehtyä muitakin asiota kuin aikaisemmin ja siitä olen erityisen iloinen. Mietittiin jo jouluksi telkkarikytkentää, mutta en ole varma uskallanko. Olen saanut esimerkiksi opintojen kanssa paljon enemmän aikaiseksi kun ei tule avattua vastaanotinta prime time-aikaan. Uutisia olisi mukava katsoa mutta kaikki tietää, että sitten sitä kuitenkin notkuu sohvalla tuijottaen jotain Hottiksia. En usko, että ilman telkkaria menettää mitään.

Muita Elviksiä lukijoissa?! 😉

Kategoriat
Yleinen

Mistä kaikesta saa kirjoittaa?

SAMSUNG CSC

Julkaisin aamulla postauksen pohdinnoista minkälainen esimerkki sitä itse on lapsille terveellisissä elämäntavoissa ja kerroin minkälaisia haasteita olen kohdannut äitinä. Sain kommentin jossa mietittiin kerroinko lapseni asioista liian tarkasti ja tuli ihan kamala olo 🙁 Kommentissa ei ollut mikään vikaa, ei siis sinulle kommentoija mitään pahaa mutta jäin miettimään kaikkea sitä ahdistusta mitä bloggaaminen tuo välillä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessä vähän väliä ja ehkä tuosta sitten sainkin idean kirjoittaa niistä enemmän! 🙂

Bloggaaminen on taitolaji, jossa tanssitaan kapealla nuoralla. Pitää antaa itsestään jotain ja olla aito. On jaettava joku alue elämästään lukijoiden kanssa ja kirjoittaa siitä sydämellä. Olkoon se sitten hyvinvointi, sisustus tai muoti. Pintaraapaisu on halju ja lopputulos väritön, hajuton ja mauton. Kaikki tietävät että sellainen blogi ei ole mielenkiintoinen.

SAMSUNG CSC

Bloggaamisessa parasta on se, kun avaa sydämensä ja saa roppakaupalla rakkautta takaisin. Se on elinehto sille, että jaksaa kirjoittaa! Vuorovaikutus on bloggaamisen ehdottomasti paras puoli. Enhän minäkään kirjoittaisi jos kukaan ei lukisi tai kommentoisi ikinä mitään. Sehän olisi yksi ja sama jättää kuvat kotikoneelle ja painua pehkuihin sen sijaan että hinkkaisi niitä Picasalla tuntikaupalla ja jäsentelisi ajatuksiaan tekstiksi.

Huonoin puoli tässä kaikessa on se kun jatkuvasti saa miettiä missä menee raja. Mikä on henkilökohtaista tai loukkaa muiden yksityisyyttä. Ne on välillä pieniä asioita, kuten saako naapurilla kylässä kuvata saamaansa kakkupalaa blogiin tai kertoa kenen syntymäpäivillä oli viikonloppuna. Joskus ne ovat isompia asioita kuten mörököllimiehen varpaat tai lapsen kasvokuvia ja ajatuksia.

Olen itse kasvanut blogimaailmaan jo pitkään. Olen henkilökohtaisesti sinut sen kanssa, enkä koe blogijulkisuutta ikävä asiana. Se on osa mun ammattia ja ajattelen, että ei ne minun makkarat tai kotikuvat ole niin ihmeellisiä kuin kenenkään muunkaan. En pidä tietyissä asioissa yksityisyyden verhoa niin korkealla sillä musta on mukava olla sosiaalinen ja jakaa juttuja. Mitä minä sillä voittaisin että panttaisin asioitani, kuviani ja ajatuksiani kun nimenomaan elän tarinoista ja siitä, että saan tuottaa tekstejä. Enkä siis taloudelliselta näkökantilta vaan siltä, että oon monesti miettinyt sitä, että tätä kirjoittaminen on se mikää pitää mua kasassa ja pyörät pyörimässä, silloinkin kun on vaikeaa. Tämä on mun ”ihmisten ilmoille lähtemistä” kun masentaa ja saan pontta kotihommiin kun olisi kiva tehdä postaus jostain ruoka- tai sisustusjutusta. Mitä nyt tuon liikkumisen kanssa en oo ollut niin aktiivinen kun ette ole patistelleet 😀

SAMSUNG CSC

Mitä te olette mieltä? Minkälaisia blogeja on mukava lukea? Tuleeko joskus liikaa informaatiota vai onko nimenomaan mukava että blogimaailmassa puhutaan avoimesti omista kokemuksista? Asettaako avoimuus meidät alttiiksi kritiikille vai tuleeko vertaistuesta vahvuus?

Ja muutenkin, mitkä ovat teidän suosikkiblogeja ja miksi?