Kategoriat
Yleinen

Kesä, koirat ja koti

20140519_150354

 

Helsinkiin saapui tänään kesä ja helle. Mun sisko on ollut Helsingissä ja käytiin onneksi eilen pikaisesti kaupoilla ja löysin sattumalta itselleni uudet ballerinat. Mulla on ollut Vagabondin ballerinat mustina tai valkoisina ihan tuhottoman monta kesää putkeen ja käytän ne aina käytännössä puhki. Joskus ostan jonkun muun merkin mutta huomaan aina että Vagabondin on ne jotka muotoutuu parhaiten ja tulee siten myös käytettyä. Tälle kesälle valikoitui poikkeuksellisesti pronssiset ballerinat, jotka on hyvä lisä mun kenkävalikoimaan sillä tuota väriä voi yhdistää melkein kaikkeen kun se on tavallaan ihonvärinen. Sitten jos nuo tuntuu liian bling blingiltä niin edellisvuoden mustat varmaan ajaa asiansa. Kunhan löydän ne vielä talviteloilta. Itse korkkasin siis vasta tänään sukattoman kauden jättämällä tennarit kotiin!

20140519_164730

 

Päivällä käytiin mutka Espoossa kun hain itselleni testiajoon Škodan uuden Rapid Spaceback auton. Siitä tulee blogiin juttu testipätkän jälkeen ja tää onkin todella mielenkiintoinen yhteistyö. Autofirma, Annan blogi ja naislukijat. Ihan uusi yhtälö 🙂 Alla olevat kuvat on kuitenkin eiliseltä ja kainalossa siis rakas isosiskoni Noora.

20140518_135055

20140518_135102

20140518_135131

 

Koiria lenkittäessä katson maisemia ihan eri tavalla kuin muutama viikko takaperin. Tuntuu todella kaihoisalta kun miettii että jokainen näistä lenkkipoluista jää tänne ja me muutetaan pois. Laajasalossa olen rakastanut maisemia ja merenläheisyyttä! Se että oon asunut Sörnäisten asunnossa melkein 10 vuotta sitten tuntuu myöskin omituiselta. Nyt muutetaan sinne niin että perhe on hiukan kasvanut. Muistan kun pidin Sörkässä juhlia, kävin töissä ja deittailin tuota hubbya. Onkohan meillä yhtä romanttista kuin silloin? 😉 Minä viimeisillään, hikoilen kuin pieni porsas ja muutama harmaa hiuskin varmaan jo seassa. En yhtään ihmettele et sanotaan et vihkisormuksen päivä tarkoittaa ’parasta ennen’. Mieshän ei oo ikääntynyt päivääkään. Edelleen 19 ja menossa inttiin. NOT. Ottaa se perhe-elämä miehenkin silmäpusseihin, et kai me ollaan melkein tasoissa.

20140518_102319 20140519_145321 20140519_145812 20140519_145842 20140519_150005 20140519_150057 20140519_150107 20140519_150123 20140519_150237 20140519_150303

 

Tän päivän lenkkeilyn päätteeksi jäätiin hetkeksi pihalle istuskelemaan. Pienen epäröinnin jälkeen Helmikin heittäytyi mun selfiekuviin poseeraamaan 🙂 Meillä ois varsinaisia menoja enää tämä viikko ja sitten esikoinen jää kesälomalle! Päiväkotiaika jää taakse ja syksyllä siirrytään koulun puolelle esikouluun mikä on iso muutos. Ihanaa että päästään tästä eteenpäin jo lomailemaan kesämoodissa!

20140519_150351

 

Aurinkoista viikkoa kaikille ja nautitaan kauniista säästä jos sitä vielä muutaman päivän kestää. Mulla ois kellarin uumenissa kesävaatetta kuten mammashortsit ja mekko edellisestä odotuksesta ja ne houkuttaa jo niin kovasti että on kai pakko alkaa availemaan vakuumipusseja ja toivoa et osuu ensimmäisillä oikeaan. Muuttolaatikoitakin olen ajatellut alkaa pakkamaan sillä sitä energiaa ei oo ihan kauheasti päivää kohden ja maha sen kuin kasvaa ja kyykkiminen vaikeutuu entisestään. Miten se onkin et elämässä tapahtuu sykleissä kaikenlaista? Muutto, vauva ja raksaprojektin aloitus, kaikki nyt kesällä. Haaveista tulee pala palalta totta. Kannattaa olla siis varovainen sen kanssa mitä toivoo 🙂 Joskus aikataulua ei voi itse määrätä ja sitten kun juna tulee niin kyyti on sellaista että saa pitää hatusta kiinni!

IMG_20140516_223522

Kategoriat
Yleinen

Toinen todellisuus

IMG_20140513_225019

 

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten aiheesta yksinäisyys ja huomaan palaavani ajatuksissa siihen yhä uudelleen. Juuri nyt en tunne oloani hyväksi vaikka meidän elämässä on tapahtumassa kaikkea ihanaa. Olen kaikesta kiitollinen, en tarkoita sitä mutta silti mun sisällä on asioita jotka on nousseet pintaan viime aikoina. Oon aiempaa useammin maininnut ahdistavista tunteista ja vanhoista kipeistä asioista kuten kokemistani keskenmenoista. Ne on olleet hyvin paljon mielessä vaikka en niissä tietoisesti haluaisi velloa. Yht’äkkiä muistan kaiken sen tuskan ja itkun yhä uudelleen ja mietin että tässäkin raskaudessa on vielä aikaa tapahtua se pahin, en tule saamaan vauvaa syliin.

IMG_20140513_224830

 

Toinen asia joka pyörii mun mielessä on se, että en usko että saisin täysin tervettä lasta. Aina sanotaan että pääasia että lapsi on terve, kun joku saa lapsen ja musta se on aika karusti sanottu. Meitä on siunattu sellaisilla lapsilla jotka on opettaneet elämästä enemmän asioita kuin monta yhteensä. Pääasia ei ole, että lapsi on terve tai ”normaali”, pääasia on että hän on sellainen kuin hän on. Luojan luoma kaikkine piirteineen. Tässä kohtaa varmasti moni miettii mistä oikein kirjoitan mutta sillä ei sinällänsä ole merkitystä. Toiset lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja vaikeudet ovat erilaisia. Sillä onko lapsella ainoastaan jotain erityispiirteitä vai vaikeampaa vammaa ei voida sanoa suoraan sen vaikutusta perheeseen. Jokainen meistä on myös vanhempana erilainen ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Arki voi olla haastavaa vaikka sitä ei näkisi päällepäin tai asia on juuri toisinpäin, sitä ei voi tietää.

IMG_20140513_224445

IMG_20140513_225205

 

Meidän arki on tänä päivänä paljon helpompaa kun se oli joku vuosi sitten. Olemme vanhempina kasvaneet tilanteeseen ja oppineet vuosien aikana paljon. Yksi yksinäisyydentunnetta aiheuttava asia on varmasti tämä leijonaemon osa, joka annetaan sitä tilaamatta. Se onneksi tulee vaistomaisesti ja yhdistää kun vain hakeutuu kaltaistensa pariin. Silti kaipaan jatkuvasti ohjausta ja apua että osaisin olla se paras äiti. Itse asiassa tässä hieman hiljaisemman blogielon aikana olimme taas kuntoutus-& perhekurssilla viikon ja siihen yksi syy oli kaipaamani vertaistuki. Olikin hauskaa kun ensimmäisenä tai toisena päivänä yksi äiti kysyi olenko se Anna jolla on se blogi vai olenko kaksoisolento 🙂 Tiedän siis, että teitä on sielläkin paljon joilla on samanlaisia haasteita.

IMG_20140513_224725

Kurssiviikot on raskaita vaikka ne antaakin paljon. Silloin sitä vain tulee huokaistua, että mitä jos koko tämä maailma ei koskettaisi minua. Mitä ajattelisin vammaisista lapsista ja mitä tietäisin erilaisista ihmisistä. Vaikea sanoa, sillä juuri sitä minä en tiedä. Maailmankatsomukseni muuttui lopullisesti jo kun saatiin esikoisemme. Meillä ei varmasti ole niitä haasteista suurimpia sillä emme kamppaile epävakaan terveyden kanssa, eikä meillä ole minkäänlaista kehitysvammaa jos se kiinnostaa mutta onhan sitä maailmassa haastetta ja puutetta muutakin joista jakaa huolehtiville harteille. Paljon elämä vaatii niin aikuiselta kuin lapselta oppimista jotta pysyy niiden perässä joiden vauhdilla maailma menee!

IMG_20140513_225256

 

En tiedä onko tässä syytä siihen kun kerroin että toiveista huolimatta tähän kolmanteen raskauteen suhtautuminen on ollut vaikeampaa kuin aiemmin. Omat voimavarat on välillä niin lopussa, että etenkin raskauden konkretisoituessa ensimmäisissä ultrissa se varmasti iski haaveilun sijaan sinne tajuntaan asti. Nyt on sitten jaksettava! Niinpä siis on esimerkiksi mun henkinen vointi nyt raskausaikana taas jälleen kerran hyvin stressiherkkää ja pelkäänpä että lievitän myös näitä pelkojani syömällä vähän enemmän kuin tarvitsisi. Ruoka tuo hyvän mielen samantien joten olen lohduttautunut jätskipurkilla jos toisella. Voi olla pakoilen sillä pelkojani ja jos antaisin niille vallan niin romahtaisin aivan totaalisesti.

Täytyy silti vain uskoa siihen että meille kaikille annetaan sen verran kuin jaksamme kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä vaikka pelkoni osoittautuisi kuinka toteen, se olisikin se rooli joka minulle on tarkoitettu ja vasta myöhemmin ymmärtäisin sen. Ehkä pelko onkin suurempi rakkaus jonka tunnen nyt pelkona kun en vielä ole sitä rakkautta kohdannut. Ehkä en näitä edes miettisi jos en olisi erityislapsen äiti…

Kaksi aiempaa samaa aihetta koskevaa kirjoitustani löytää tuosta: Leijonaemo ja Mestaripiirros.

 

Kategoriat
Yleinen

Lapsi on lahja

20140510_170309

 

Äitienpäivänä ja sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina on paljon puhetta äitiydestä. Luin Even koskettavan kirjoituksen Ei kenenkään äiti ja mulla tuli todella surullinen olo. Tarinoita tahattoman lapsettomuuden takana on paljon ja tietysti kun itse saa kokea äitiyden niin sellaisten tarinat tuntuvat pahalta. En väitä että ymmärrän, koska en ole itse samassa tilanteessa mutta silti voi tuntea empatiaa. Tahaton lapsettomuus tai sen pelko koskettaa myös minun perhe- ja ystäväpiiriä ja se on hyvin herkkä asia. Lapsi on suuri lahja.

20140510_170312

20140510_145726

 

Itse vietin eilen ”lapsetonta lauantaita” näin sanoakseni ketään loukkaamatta tarkoittaen lapsivapaata aikaa kun meidän muksut menivät mummolaan. Itse suuntasin veljeni luokse kyläilemään ja tarjolla oli ihanat kakkukahvit. Olen ollut todella väsynyt viime viikon sairastelusta perheessä joten tuntui rentouttavalta juoda kahvit ihan omassa rauhassa ja täytyy sanoa että kunnon yöunilla olo on kuin uudestisyntynyt. En tiedä johtuuko väsymys epäsäännöllisistä yöunista, matalasta hemoglobiinista vai raskaudesta näin yleensä mutta voimat on aika rajalliset yhtä päivää kohden.

20140510_165741
veljentyttö ja maailman suloisimmat kiharat

20140510_150554 20140510_150634 20140510_150608 20140510_150658 20140510_150646 20140510_150731 20140510_153516

 

Meidän lapset halusivat jäädä yöksi isovanhemmille joten vietettiin iltaa ja aamua sitten miehen kanssa kaksin. Talo on hiljainen kun lapset eivät ole kotona ja oli hassua että meidän välissä ei ollut ketään muuta kuin valtava mahakumpu <3 Kaikesta vapaasta huolimatta en jaksanut edes euroviisuja katsoa vaan juteltiin aikuisten asioita ja nukuin ihan reilusti univelkoja pois pitkälle aamuun. Aikuisten asioilla tarkoitan että meillä oli hetki aikaa kahdestaan pureksia tätä isoa muutosta eli muuttoa nyt 7 viikon sisään, talonrakennusprojektiin liittyviä asioita ja käytännön järjestelyjä. Paljon on tehtävää kuten selvittää mistä vuokrataan varasto meidän kalusteille ja tavaroille, milloin siirretään kirjat, miten haetaan parkkilupaa kaupungilta että voi jättää auton tien poskeen, mitä tavaroita otetaan mukaan jne. Sörnäisten kaksiohan on kalustettu mutta lapsille tarvitaan tietysti sängyt eikä säilytystilaakaan ole liikaa joten ehkäpä joku lipasto tarvitaan vaatteille. Pinnasänkykin vie kaksiossa tilaa paljon joten voi olla alkuun lainataan veljeltäni suloista Mamas&Papas lastenkehtoa tai teen äitiyspakkauksen laatikosta sängyn. Vai laittaisinko laatikon roikkumaan katosta sellaisessa pussukassa?! Kysymyksiä riittää!

20140510_145719 20140510_145846 20140510_170251 20140510_170256

 

Tänään heitin miehen kaupunkiin ja käytiin kahdestaan äitienpäivälounaalla romanttisesti matkanvarrella eli Eläintarhan Nesteellä. Kakkua, kahvia ja kukkia ei tullut sänkyyn joten taidan olla poikkeus ainakin mitä lukee muiden fb-päivityksiä 😉 Ihanat kortit oli lapset askarrelleet kuitenkin ja se riittää! Anopille vein lasten puolesta ruukkuruusun ja omalle äidille soitin onnittelupuhelun. 

20140511_122354 20140511_163023

 

Tällä hetkellä oma ajatusmaailma pyörii hyvin vahvasti tässä hetkessä eli raskaudessa ja nyt tietysti muutossa, sen suunnittelussa, talonrakennuksessa sekä pikkuvauva-ajan jännittämisessä. Mun kynnys kirjoittaa näistä asioista on yhtäkkiä noussut kun tulen blogiin portaalin etusivun kautta. Haluaisin kirjoittaa ajatuksia synnytyksestä, haaveilua raksasta ja pohdintaa vauva-ajasta mutta tuntuu kuin olisin hesarin kulttuuritoimittaja jolle on annettu urheilupalsta. Onko se mun omaa kuvittelua että en kuulu joukkoon ja haittaako se edes muita, en tiedä.

IMG_20140511_165438 IMG_20140511_165352

 

Bloggaaminen on siitä haastava harrastus, sillä se on vuorovaikutusta eikä suinkaan yksintekemistä vaikka kaikki kirjoittaminen tulee yhden henkilön näppäimistöltä. Pitää olla jotain annettavaa! Jakaa joku asia elämästä lukijoiden kanssa ja sitä kautta käydä vuorovaikutusta kirjoitusten ja kommenttien kautta. Treenaaminen, tulokset ja omien mahamakkaroiden esittely on helppoa kun se ei loukkaa kenenkään muun yksityisyyttä eikä siitä voi kukaan muu pahoittaa mieltään. Nyt kun sen saralla mulla ei oo mitään annettavaa niin se vaatii sopeutumista myös minulta ja blogilta.

Kotiäitiys käy selvästi mun nuppiin kun maailma kutistuu niin että pian en näe kuin oman napani jota ei ole hankala havaita tosin kenenkään muunkaan 😉 Saas nähdä mitä tästä tulee, vielä 11 viikkoa höperyyttä jäljellä ja siitä se vasta alkaakin. Toivottavasti ei tarvi blogin nimeä muuttaa sitten sinappikoneeksi.