Oon hetken jo hehkuttanut mun maailman pehmoisimpia kotivaatteita, mitä olen saanut yhteistyökumppaniltani MamaMia:lta. Oli hauskaa sattumaa, että verkkokaupan omistaja Kaisu sattui ystävänsä suosituksesta mun blogiin juuri jouluna kun kerroin olevani raskaana. Sainkin pian tämän jälkeen sähköpostia ja aloitettiin yhteistyö kevään ajaksi.
MamaMia.fi on odottavien ja imettävien naisten verkkokauppa, joka myy muodikkaita ja tyylikkäitä äitiysvaatteita, imetyspaitoja ja –mekkoja, sekä imetysliivejä. Valikoimasta löytyy tunnettuja merkkejä kuten Boob, Happy Mum, Cecilija S, FunMum, Ruby Fay, Mama licious ja Sobea.
Verkkokaupan tarjonnasta itse ihastuin todella paljon ruotsalaiseen merkkiin nimeltä Sobea. He valmistavat kauniita ja mukavia vaatteita arkikäyttöön jotka soveltuvat aikaan myös raskauksien ulkopuolella. Se on ihana juttu, sillä usein harmittaa sijoittaa tuotteeseen jonka käyttöikä jäisi muuten lyhyeksi. Esimerkiksi kaikissa Sobean housuissa on taitettava vyötäröresori niin ne menevät joko tällaisen mahakummun kanssa kuin mulla tai ilman 🙂
Valikoimassa on useampaa eri housumallia ja velourkankaan lisäksi niitä saa jersey-kankaalla. Oon käyttänyt noita kapeita housuja paljon mutta nyt kun sain vihdoin nämä kevään uutuuksissa saapuneet Yoga-housut joissa on rennompi lahje niin edelliset kohtasivat haastajan. Noiden saappaiden kanssa ei näy hyvin sellainen ihana yksityiskohta että lahkeensuissa on samanlaiset pitkät resorit kuin noissa hihoissa! Housut eivät siis pussita nilkkoihin asti vaan on todella ihanat <3
Ja sitten on luvassa lupaamani arvonta!
ARVONTA:
Kurkkaa MamaMian sivuilta mitkä olisivat mieleisiäsi Sobean tuotteita ja missä värissä ja kommentoi tähän postaukseen. Arvon viikon kuluttua maanantaina 31.3.2014 osallistuneiden kesken vapaavalintaisen Sobean yläosan + alaosan verkkokaupan valikoimasta (yksi setti)!
Voit siis voittaa esimerkiksi haluamasi housut ja yhdistää niihin vaikkapa A-linjaisen imetyspaidan tai topin jos mammavaatteet ovat sinulle ajankohtaisia! Jos ei niin rennompi Yoga-asu kuten mun kuvissa sopii ihan kenelle tahansa. Kevään uusia värejä ovat suklaanruskea ja persikanpinkki.
Saako kirjoittaa liian pitkän sekametelisoppa-kuulumispostauksen? Toivottavasti saa, sillä tuntuu että mun kaikki loogiset ajatukset on kadoksissa ja koko rouva on yksi soppa. Olisi kuulumisia raskaudesta, yhteistyökumppaneista ja ruokavaliosta. Ja mistäs muusta? No kerron kun muistan…
No joo jos aloitetaan kevyemmästä päästä eli esikoispoikani Eliel tuli eilen päiväkodista kotiin tuliaiset repussa. Hän oli piirtänyt äidin joka on iloinen 🙂 Ja jolla on vauva mahassa <3 Siitäpä siis postauksen ylin kuva! Musta tuo oli niin liikuttava ja Eliel oli onnensa kukkuloilla kun näki miten iloiseksi tulin piirustuksesta. Se on nyt jääkaapin ovessa! Toisessa kuvassa on koko perhe eli lapset, äiti ja isi. Vähän pohdin et jos tuo vasemmanpuoleisin on vauva niin miksi äidillä on edelleen iso maha..? Mutta en vaivannut taiteilijaa kysymyksellä. Eliel on itse meidän vanhempien keskellä ja ollaan kaikki kuulema niin onnellisia että meillä on rakkauspallot. Voisiko tätä lapsen positiivisuutta ostaa jostain itsellekin? 🙂
Vauvamasu kiinnostaa ja sitä on piirretty kuviin jo jonkun aikaa. Pikkuveljeä odotetaan kovasti! Masu on selvästi kasvanut näistä kuukauden takaisista kuvista. Ja valitettavasti myös isin muskelit oli kadonneet 😀 Näissä kuvissa isi oli kuulema vahva!
äiti, Eliel, Linnea, isi
omakuva. Elielillä päällä paita jossa oli lego-ukkeleita tuollaisissa lokeroissa. Hieno 🙂
Oikea valinta oli siis nimetä poika arkkitehti Eliel Saarisen mukaan, selvästi pieni taitelijanalku 😉
Vatsa kasvaa mulle tyypilliseen tapaan taas ihan hurjaa vauhtia ja muuallekin on tarttunut hyvin varastoon. Vauva oli ultrassa seisoskelemassa kohdussa pystyasennossa ja oonkin ihmetellyt miksi navan yläpuolelle tulee hervoton kumpu mutta se olikin pää! Ei siis ihme et alaosa vatsasta on lähinnä omaa pehmustetta ja antaa periksi mutta yläosasta vatsa lähtee jo aikaisin ja onkin täynnä vauvaa! Pään näkee tuosta sivukuvasta tuollaisesta vähän terävämmästä kummusta vyötärön kohdalla.
Mammavaatteista mulla on suurimmassa käytössä ollut ne monessa postauksessa näkyneet H&M:n mammafarkut mutta ne alkaa jäämään reisistä pieneksi 🙁 Ei tietysti ihme koska olin alkuraskaudessa paljon pienempi kun ne ostin. Kotona käytän ihan aina näitä Sobean velourleggingsejä joissa on resorinen vyötärökaitale. Sen voi taittaa alas kaksinkerroin jos ei ole raskaana joten housut sopii myös muulloin. Nämä oon saanut MamaMia:lta ja nyt odotan tulevaksi kevään uutuuksia! Mulle tulee sieltä samassa värissä sellaiset rennot Yoga-housut sekä huppari (sama kuin se vadelmanvärinen). Kevään uutuusvärit on persikanpinkki ja suklaanruskea.
Oon nyt ihan vähän etuajassa kun mun paketti ei oo vielä tullut, mutta kun se tulee niin polkaistaan käyntiin Sobean tuotteiden arvonta 🙂 Se on viimeistään ensi viikolla ellei jo aiemmin! Tällaisia suloisuuksia siis luvassa:
Kuva: www.Sobea.se Kuva: www.Sobea.se
Ruokapuolella oon tehnyt ihan perus kotiruokaa. Yksi ihan superherkullinen ruoka oli kun haudutin 5tuntia uunissa appiukon metsästämistä lihoista pataa. Tässä oli 50/50 hirveä ja villisikaa. Me tykätään todella paljon tällaisesta ruoasta ja on kyllä ihan luksusta päästä osingoille kun saalista on tullut 😛
Lohta syödään myös paljon ja viimeksi lisäsin sen päälle Creme Bonjour sipulisekoitusta ja tuli todella hyvää. Isosta kalasta riitti moneen kertaan ja kun meidän vanhemmat tuli käymään kylässä niin tarjosin lohivoileipiä. Tein myös mökiltä poimituista mustikoista ja vadelmista soppaa ja oon sitä syönyt joko vaniljajogurttisilmällä tai rahkan kera. Sopan makeutin CocoVi:n stevialla ja 1/2 desilitralla DanSukkerin Steviasokeria (sisältää 50%steviaa ja 50% sokeria). Seuraavana päivänä tein myös rahka+soijajogurtti ja soppa -yhdistelmällä kerrosjälkiruoat, jotka koristelin mulperinmarjoilla. Hyvää tuli 🙂
Kerrosjälkkäri:
maitorahkaa
vaniljanmakuista (soija)jogurttia
kuningatarkiisseliä
mulperinmarjoja
[Soppa: Keitä 1,5 vettä ja lisää sinne 0,5l marjoja. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu ja lisää ripaus suolaa. Anna porista hellalla ja makeuta stevialla (tai sokerilla). Lopuksi lisää perunajauhovesiseos ohuena nauhana tai vaalea Maizena kuten mulla. Kiehauta ja nosta pois hellalta. Ripottele päälle sokeria jos haluat estää kuoren tulemisen kiisselin pinnalle.]
Sekoita keskenään vaniljajogurtti ja maitorahka suhteella 2/3 jogurttia ja 1/3 rahkaa. Annostele tarjoiluastian pohjalle ja tee keskellä pieni kupera kohta. Nosta soppaa sitten päälle haluamasi määrä ja koristele esimerkiksi mulperinmarjoilla tai kaakaonibseillä. Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Mä ihan yllätyin kun mun vanhemmat toi tuliaisena vauvalle vaatteita! Nyt on jo ne söpöt Tommy Hilfigerin tennarit saatu ja nämä. Ehkä sitä itsekin voisi jo jotain hankintoja tehdä 🙂 Todella suloisia nämä vaaleansiniset potkupuvut ja tuo luonnonvalkoinen palmikkoneulehaalari.
Biokian tuotteita oon kokeillut viime aikoina ahkerasti ja oon todella ihastunut marjajauheisiin jota sain GoExpo-messuilta. Ollaan oltu myös yhteydessä messuillla tutustumani Biokian myyntipäällikön Panun kanssa ja laitettu meiliä asian tiimoilta. Kerroin hänelle halukkuudestani kokeilla heidän tuotteita laajemmin ja niillä puheilla päätettiin aloittaa pienimuotoinen yhteistyö!
tällaisia aineksia rahka-annokseen ja tältä se oikeasti näyttää kun alan lusikoimaan suuhun 😉
Oltiin viimeksi sähköpostiyhteydessä eilen aamulla jolloin sovittiin yhteistyökuvio alkavaksi ja tänään ennen yhdeksää mun ovikello soi ja siellä oli lähetti Biokian paketin kanssa! 🙂 Voi jummijammi kun jouluna olisi!
annoksessa: rahkaa 1/2, luonnonjogurttia 1/2, Bonne banaanisosetta n.1dl, 1rkl Biokia punainen marjajauhemix, päällä Biokia kuivattuja marjoja
Lisää infoa Biokian marjatuotteista löytää heidän nettisivuilta jonne pääsee mun sivubannerin kuvaa klikkaamalla tai tästä. Noi suklaamarjat on niin hyviä! Nyt tiedän mitä ainakin pakkaan sairaalakassiin.
Mutta vielä siis viimeiseen asiaan joka tuli mieleen tuosta synnytyksestä… En tiedä miten tää nyt istuu tuon Biokian perään mutta mun on pakko keventää sydäntä 🙁 Kerroin jo aiemmin siitä että mun verestä löytyi vasta-aineita nimeltä Anti-C. Sen jälkeen miehen piti käydä antamassa myöskin verikoe ja sen tulokset tulivat eilen. Ne olivat meille sitten ne huonoimmat mahdolliset eli miehen tulos oli positiivinen mun vasta-aineelle ja hän on sen ominaisuuden suhteen homotsygootti ja periyttää sen kaikille jälkeläisilleen. Olisi ollut mahdollista että tulos on negatiivinen tai että hän olisi heterotsygootti ja periyttää sen vain 50%:sesti. En tiedä meneekö tää jo liian hepreaksi koko systeemi mutta kyse on siis hyvin harvinaisesta keissistä mutta meillä ei oo ennenkään ollut nää todennäköisyydet oikein meidän puolella. Vasta-aineita ilmaantuu sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä enemmän on takana raskauksia ja mulle tämä on kuudes ja kaikki saman miehen kanssa 🙂 Kaksi lasta ja kolme keskenmenoa on aiheuttanut sen kun jokaisessa on mahdollisuus siihen että äidin ja sikiön veri sekoittuu ja vasta-aineita voi muodostua 🙁
Tää on tietysti tosi huono uutinen ja oon nyt tarkassa verikoeseurannassa koko raskauden. Nyt vasta-aineiden määrä ei ollut noussut mutta sieltä löytyi Anti-C:n lisäksi tuntematon vasta-ainetekijä vielä lisäksi! Oon todella kiitollinen siitä, että ”narahdin” kokeissa sillä jos tätä ei olisi huomattu en olisi nyt seurannassa ja välttämättä mitään ei olisi huomattu ennen kuin on liian myöhäistä. Riski on siis se, että vakavimmissa tapauksissa ehtii vauvalle kehittyä anemia ennen kuin se huomataan ja vauva kuolee kohtuun tai synnytyksessä. Mun kohdalla on siis onni siinä että oon seurannassa ja jos vasta-ainearvo nousee loppuraskaudessa niin tehdään joko kohdunsisäinen verensiirto sikiön napasuoneen tai käynnistetään synnytys. Synnytyksen jälkeen vauvalla on riski sairastua vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Aiheesta täällä lyhyesti tai pitkästi.
Tiedän et ei pitäisi stressata sillä nyt tilanne on vielä hyvä ja vasta-aineita on vasta heikosti. Silti tuntuu musertavalta et miksi meillä on aina ongelmia! Meidän geenit ei vissiin ollut ihan match made in heaven 😉 Vaan minkä sille mahtaa. Paha ois alkaa ensitreffeillä kyselemään veriryhmätekijöitä tai perinnöllisiä taipumuksia. Ollaan vielä geneettisesti aivan eri puolelta maapalloa kun miehen äiti ei ole Suomesta, mur!
Ei tää oo siis helppo kun päällä on huolien lisäksi edelleen yskää. Eilen en muistanut juoda tarpeeksi ja sain siitä kiitokseksi kipeitä supistuksia niin olo oli kyllä itkuherkkä. Mä varmaan mussutan nuo suklaamarjat suruuni ja makoilen vaan kotona koko loppuraskauden jos ei tää tästä iloksi muutu. Mut nyt mä lopetan, arvasin et tästä tulee liian pitkä! 🙂
Oi miten ihana päivä eilinen oli! Meillä oli puolenvälin kunniaksi rakenneultra ja vaikka on ennestään lapsia niin se on ihan yhtä jännittävää joka kerta. Jo hississä meitä tuli vastaan vastasyntyneitä vauvoja kaukaloissa tuoreiden vanhempien kanssa ja voi että miten sellainen muutaman päivän ikäinen on ihmeellisen pieni paketti kaukalon pohjalla! Kun astelen kätilöopiston sairaalaan niin tunnistan sen tuoksun jo samantien. Siinä on ehkä sitä sairaalahajua mutta sen lisäksi käytäville kuuluu monessa kerroksessa vauvanitkua ja ilmassa on ihan erityistä tunnelmaa. Oon itse synnyttänyt molemmat lapset tuolla ja senkin ansiosta luon paikkaan jo tietynlaisen tunnesiteen sillä oon kokenut siellä elämäni mullistavimmat hetket eli äidiksitulemisen ja sen kun saan vastasyntyneen syliini. Oon elänyt vielä jotenkin sellaista alkuraskauden tunnelmaa ja tuolla sairaalassa käynti saa vauvantulon taas paljon konkreettisemmaksi. Perusultrat on nyt ohi ja seuraavalla kerralla ollaan ehkä siellä vasta kun mennään synnyttämään!
Mutta miltä siellä masussa sitten näytti? Kaikki oli erinomaisesti ja näytti siltä miltä näillä viikoilla pitääkin. Vauva painoi muistaakseni noin 350g ja pituutta oli yli 20cm. Pienet jalkapohjat olivat 3,3cm pitkät 🙂 Sydämen rakenne oli normaali ja syke 153. Mitään poikkeavaa ei näkynyt ja saamme odotella hyvillä mielin!
kuvan keskellä näkyy jalkapohjat. Varpaat osoittaa vasemmalle ja kantapäät oikealle 🙂
Ultran jälkeen olo oli todella onnellinen! Kurvattiin Käpylän ABC:lle tankkaamaan ja käytiin pullakahvilla ihanien uutisten kunniaksi 🙂
Enää vauva ei mahdu kokokuvaan mutta vasemmalla pää sivuprofiilista ja nenä näkyy nöpönä ylöspäin. Kädet heiluu vatsan päällä! Tässä kuvassa pää vähän kääntyy mutta käsistä näkyy hyvin sormet. Oikeassa kädessä on etusormi pystyssä ja vasen käsi kutittelee leukaa 🙂 Jalatkin viuhtoi tuolla oikealla!
Nyt kun on ennestään jo tyttö ja poika niin sukupuolella ei toden totta ole lainkaan väliä jos sillä ei ennenkään ollut. Vähän ehkä karsastan myös sanontaa että pääasia että lapsi on terve koska erityislapsen vanhempana se on ihan yhtä rakas oli sitten terve tai ei. Toki lapselle toivoo aina parasta mutta joskus pienet pulmat eivät ole lainkaan hullumpi osa elämää vaan se voi olla jopa rikkaus. En usko että olisin koskaan oppinut näin paljon arvostamaan arjen onnea ja saanut samanlaista perspektiiviä asioihin jos me ei olisi kuljettu kivikkoisia polkuja. Molemmilla lapsilla on meillä omat pulmansa, toisella hieman enemmän ja toisella vähemmän mutta mitään se ei muuta ja eletään täysin normaalia elämää. Uskon että näissäkin asioissa auttaa se, että annan lapsille erityisen paljon aikaani ja rakkautta. Esikoinen on syksyllä jo koulun puolella eskarissa mutta kolme vuotta täyttävä tyttö on edelleen kotihoidossa ja jatketaan samaan malliin kun kuopus syntyy.
Ja sitten siihen sukupuoleen eli kätilö kysyi alussa halutaanko tietää ja vastattiin kyllä. Ensin katsottiin niitä rakenteita ja yht’äkkiä otollinen paikka löytyi ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä siellä näkyi. Meille on tulossa pieni poika! <3 <3 <3 Ihan samaa mitä mun isä veikkasi kun viikkoja oli vähän päälle 16. Se oli kuitenkin niin aikaista että ei uskallettu luottaa vielä arvioon kovin vahvasti.
Ihan alkuraskaudessa olin varma että tulokas on tyttö sillä voin yhtä huonosti kuin tytön odotuksessa mutta kun viikot kääntyivät kaksinumeroisiksi niin en ollutkaan niin varma. Kaikille jotka on myöhemmin kysyneet omaa veikkaustani niin olen sanonut että en osaa yhtään arvata. Jostain syystä en oo ennen tätä tietoa osannut edes tehdä mitään hankintoja enkä ole ostanut tulokkaalle vielä ainuttakaan vaatetta tai tarviketta. En osannut edes perusbodeja ostaa kun mietin että otanko vihreitä, keltaisia, vaaleanpunaisia vai sinisiä! Todella paljon meiltä löytyy jo tavaraa eli se mitä tarvitaan on kulutustavaraa eli tutteja tai vaikkapa sukkahousuja. Vaunuja on Teutonian yhdistelmät, Quinnyn matkarattaat ja Emmaljungan isommat rattaat. Sama Maxi-Cosin turvakaukalo menee kaiketi vielä kolmannen kerran. Jos nyt jotain noista haluaisin uusia niin se olisi että haluaisin uudet vaunut vauva-ajalle sillä nuo Teutoniat on ehkä jo vähän reissussa rähjääntyneet.
Sellaista tänne siis pääasiassa! Esikoista käytettiin myös uudelleen lääkärissä sillä sormi on edelleen todella kipeä. Yölläkin herätään valvomaan särkyä 🙁 Mitään siinä ei vaikuttaisi olevan rikki eli jänne pelaa ja sormi toimii mutta nyt ortopedi laittoi peukalon tueksi lastan jotta sitä ei tarvisi varoa niin paljon. Kipulääkettä haettiin myös lisää. Toivottavasti käsi paranee pian!
Ultran jäljiltä ja kätilöopiston vierailulta jäi käteen ihan hirmuinen vauvakuume. Ehkä suurempi kuin koskaan aiemmin tässä raskaudessa. Mieli alkaa valmistautumaan niin, että kun kevät vaihtuu kesäksi on kuume varmaan jo valtaisa ja olo kärsimätön. Viimeisessä kuvassa on vauvan nurkkaa edellisen odotuksen ajalta 🙂 Toivottavasti mulla ei nyt tän kuumeen myötä lähde valmistautuminen lapasesta sillä ekologisena ja säästäväisenä varmaan kaikki mahdollinen löytyy meidän kellarikomerosta ja uuden hankkiminen ei oo välttämätöntä. Minkähänlaisessa kunnossa mun vaatteet on olleet kun olin viides lapsi..? 😉
Ja ah, miten sitä jaksaa odottaa vielä 20 viikkoa kun katsoo noita synnytyksen jälkeisiä kuvia? Tuo tunne on niin mieletön! Itku tulee jo fiilistellessä <3 Vauvantuoksua odotellessa!
