Avainsana: pohdintaa

Ei oo herkkua

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 21.1.2014
39 kommenttia artikkeliin Ei oo herkkua

Ihan pikaisesti ajattelin avautua huolista ennen nukkumaanmenoa. Oon ollut sieltä viime viikonlopusta saakka aika huonovointinen. Pahoinvointi tuli vähän niinkuin takaisin ja oon kärsinyt kovasta päänsärystä. Sunnuntain ja maanantain PT-ohjauksetkin oli todella vaikeat ja eilen kun tulin töistä kotiin niin purskahdin itkuun kun olo oli kotimatkan jälkeen niin huono. Epäilin itse jo kaikkea toksemiasta paniikkikohtauksiin mutta kotoa löytynyt verenpainemittari (jonka olemassaoloa en muistanut, miehen ostos) rauhoitti mieltä. Verenpaineet oli normaalit vaikka ei kauhean matalat (n.130/80) mutta leposyke mulla ei meinaa laskea alle 80 kun oon useampana iltana kokeillut. Illalla päädyin siihen että parin päivän päänsärky on selkeästi muuttunut migreenikohtaukseksi.

Luin netistä, että yleensä migreeni helpottuu raskausaikana mutta itse en kuulu siihen ryhmään. En tiedä miten on mahdollista mutta mun kohdalla migreeni on raskausaikana jokaisessa raskaudessa ollut melkein viikottaista, vähintään kaksi kohtausta kuukaudessa ja se on paljon enemmän kuin mulla yleensä. Jos tiedät millainen paha migreenikohtaus on niin valitettavasti tiedät sen tunteen kun päässä jyskyttää niin että tuntuu kuin aivot heiluvat puolelta toiselle pienestäkin liikkeestä ja jos et tiedä niin oot onnekas ja toivotaan että sun ei tarvitsekaan koskaan kokea sitä…

Kyynelsilmin selvisin eilisestä, eikä olo ole vieläkään normaali. Olo tuntuu raskaalta ja hengästyneeltä pienestäkin. Harmittaa että neuvolakäyntejä on niin harvoin ja tietysti pahimmat olotilat iskee aina iltaisin jolloin vasta tulee mietittyä että mihin sitä voisi soittaa. Nyt kun olo on eilistä kuitenkin parempi niin ajattelin että selviän vielä huomiseen jolloin mulla on kauan odotettu np-ultra. Toivottavasti siellä voin kysyä tästä kun seuraava neuvola on tosiaan vasta 9 viikon kuluttua. Korkeaa verenpainetta epäilin tai voisiko matala hemoglobiini tehdä tällaista, en tiedä.

Joka tapauksessa huominen pelottaa mua ihan älyttömän paljon. Kuuntelin nyt äsken vielä kotidopplerilla sydänääniä ja kyllä siellä jonkun pitäisi asustaa. Oon lukenut vaan netistä ihan liikaa surullisia tarinoita ja kuullut vaikeita juttuja niin en tiedä miten saan tänä yönä unta. Onneksi pappa ottaa Linnean hoitoon huomenna niin mies pääsee mukaan ultraan, kun sinne ei saa mennä lasten kanssa.

Huomista siis odotellessa ja toivottavasti olo helpottuu pian, en tiedä miten oon yht’äkkiä näin huonovointinen ja kipeä. Jos ultrassa on kaikki hyvin niin ehkä henkinen taakka helpottuu ja sitä kautta vointi kohenee? Mä painun nyt järkyttävien leposykkeideni kanssa nukkumaan ja toivon että voisin vaikka herätä heinäkuussa kun raskaus on ohi 😉

Sain muuten ihanan uuden yhteistyökumppanin blogilukijasta joka omistaa äitiysvaatteiden verkkokaupan. Siitä lisää vielä myöhemmin mutta täähän sopii mulle kuin nenä päähän. Poissa on fitness biksujen mainokset ja tilalla jotain muuta mulle ajankohtaista. Näillä mennään elämäntilanteiden muuttuessa 😉 Jäämme odottamaan mainoksia talopaketeista, maalämmöstä tai vaikkapa minibusseista kun perhekoko lähentelee jalkapallojoukkuetta. Eihän sitä koskaan tiedä 😀

Avainsanat Elämäntyyli, pohdintaa, raskaus, yhteistyö, Yleinen

Yleinen

Hyvä pikkuvaimo?

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 18.1.2014
60 kommenttia artikkeliin Hyvä pikkuvaimo?

Oon ollut tämän viikon todella väsynyt. Luulin pahoinvoinnin jo helpottaneen kunnes tänään iski aamulla uudelleen. En tiedä johtuuko alakulo isoäidin poismenosta mutta en ole halunnut myöskään mennä treenaamaan koko viikkoon. Jos mahdollista niin olisin vain kotona neljän seinän sisällä sillä olo ei ole kovin sosiaalinen. Muuten olo on onnellinen ja innostunut tiettyjen asioiden suhteen kuten odottamisen ja rakentamisen! Välillä vain kaipaa aikaa itsekseen eikä mulla oo koskaan tuottanut ongelmaa se, että viettäisin aikaani paljon yksin tai ilman ystäviä. Lähimmät ystävät tietävätkin sen, että en ole se kaikista sosiaalisin persoona ja osaavat antaa tilaa ja toivon että he silti muistavat että ovat mulle rakkaita ja tärkeitä!

Kotona hilpeyttä herätti mun romanttinen ajatus siitä, että mies olisi blogista lukeneena päättänyt käydä etsimässä kellarista mun lämpimät talvitumput. Oli kuulema sattumaa sillä oli oman karvalakin hakureissulla ja ne sattuivat vaan olemaan samassa pussissa. Se niistä kulisseista -ei meillä sittenkään ajatella toista. Vai pitäiskö mun sittenkin keksiä tuolle kotikannustajalle nimeksi joku kirjain ja sitten kirjottelisin blogissa päivästä toiseen kuinka ihana X on kun se teki sitä ja tätä? Olisko sellaiselle kysyntää? 😉

Viime viikonloppuna jaksoin selvästi paremmin hoitaa kulissit kuntoon sillä kokkasin lohisoppaa niin, että kuorin kaksi kiloa pienen pieniä Siikli-pottuja ja kuutioin itse kalan keittoon ja poistin nahan. Niille jotka ei oo itse tehneet tätä, niin ensin viillot päälle ja sitten veitsi lihan ja nahan väliin ja veto. Ehdoton apu on tuollainen terävä filerointiveitsi joka näkyy kuvissa! Kermalla tai ilman, lohisoppa on aina hyvää.

Saamattomuus on ollut siis viikon teema ja jopa siinä määrin, että pikkuvaimona toimii täällä ihan joku muu kuin minä. Eilen heilui imuri ja sekasortoinen hattuhylly oli saanut maailman huvittavimmat nimilaput. Kuulema jos ne auttaisi mua pitämään asiat paremmin järjestyksessä… Josta puheenollen myönnän kyllä olevani kova haaveilemaan ja suunnittelemaan mutta toteutus jää usein puolitiehen. Innostun ja ideoin helposti mutta tarvitsen paljon potkintaa että saan ajatukseni toteutettua.

Eilen käytiin lasten kanssa tarkastamassa onko tontti vielä paikallaan ja siellähän se oli talviasussa. Korttelialueelle on kaavoitettu yhteensä 29 uutta omakotitalotonttia mutta en tiedä onko kaikkia vielä luovutettu. Kaksi ensimmäistä rakentajaa on aloittanut tässä pari kuukauden sisään, toisessa tehtiin maatöitä ja toinen nousee jo kovaa vauhtia! Saa nähdä käykö kesällä jo suurempi kuhina tonteilla! 🙂 En osaa yhtään arvioida omaa aikatauluamme vielä tässä vaiheessa. Jos tänä vuonna vietetään joulua uudessa kodissa niin kutsun sitä ihmeeksi! 🙂 Tervetullut ja iloinen ihme kylläkin.

Sukupuolirooleista parisuhteessa oon itse aina pitänyt enkä koe perinteisenä pidettyä vaimon roolia mitenkään loukkaavana. Pidän siitä, että voin olla kotona ja hoitaa lapsia ja kotia, niin että mies tekee enemmän töitä eikä välttämättä kummemmin pyykkiä pese. Meillä työt tasaantuu joka tapauksessa, niin että molemmilla on vain omat vastuualueensa. Noottia tulee lähinnä silloin kun ei hoida omaansa ollenkaan… Kellarista haettu vakuumipussi roikkuu edelleen lattialla, pyykkitelineet on tyhjentämättä, lapsille ranskalaisia ja nakkeja niin että tietysti kasvikset jäävät syömättä. Siinä sitä todellisuutta.

Aina ei vaan oo energiaa. Mut jos vaan millään jaksais tempasta niin sit vois katsoa Putousta ison karkkipussin kanssa. Ja ai mikä fitnessblogi? No äh, onhan noita tuolla etusivulla tuutin täydeltä. Täältä ei kannata etsiä seuraavaan puoleen vuoteen.

Kuka teillä on vastuussa ja mistä? Onko omia hommia vai kaikki tasan? Ja haittaakse jos on omat roolit ja vastuualueet? Nykypäivän tasa-arvoa vai entisajan romantiikkaa?

Avainsanat arki, Elämäntyyli, koti, perhe, pohdintaa, rakentaminen, ruokakuvia, ruokavalio, tontti, Yleinen

Yleinen

Talonrakennusta ja kevätmuotia

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 15.1.2014
26 kommenttia artikkeliin Talonrakennusta ja kevätmuotia

Tänne on vihdoin saapunut pieni kerros lunta ja kovat pakkaset! Ulkona on kyllä todella kylmä ja koiria lenkkeilyttäessä sormet jäätyy hetkessä. Meidän kellarivarasto on jotain ihan järkyttävää ja ollaan tehty ehkä maailmanennätys siihen paljonko ollaan saatu mahtumaan muutamaan neliöön tavaraa ja valitettavasti se on se paikka jossa mun kunnolliset Peak Performancen laskettelutumput on. Kaipaan niitä mutta en niin paljon että uskaltautuisin etsimään. Sen sijaan raskausvaatepussin kanssa mua lykästi. Oon jemmannut parhaat vaatteet omaan pussiin ja toisessa on sellaiset jotka notkui edellisen raskauden jälkeen muutaman päivän Vekarakirppiksellä ja jäi myymättä. Erotan ne siitä, kun niissä on kaikissa hintalaput. Nyt tietysti juuri tämä pussi oli ihan varaston etuosassa ja löysin kaikki ne vaatteet jotka oon halunnut laittaa kiertoon! Just my luck! Mutta kuten mummini tapasi sanoa, ”aika tavaran kaupittee” niin on samat vanhat rytkyt löytäneet tiensä mun vaatekaappiin. Sydän itkee verta mutta yhdetkään BrasilSulit ei mene enää päälle, tai menee mutta rullaantuu vatsan alle puristaen todella kauniit jenkkakahvat.

En vielä hetki sitten uskonut tätä mutta pientä pesänrakennusviettiä on selvästi rantautunut Itä-Helsinkiin. Sain vihdoin ja viimein ruuvattua Linnean pinnasängystä sen yhden laidan pois, niin että sängystä tuli yhdeltä sivulta avoin. Sopii paljon paremmin tuollaiselle reippaalle leikki-ikäiselle (joka tosin ei koskaan uskaltanut kiivetä laidan yli) 😉 Tämäkin juttu roikkui varmaan vuoden koska vaati reissun sinne kellariin ja sieltä piti etsiä se korvaava laitalauta.

Talonrakennusprojekti on nukkunut talviunta viimeisen kuukauden mutta tässä tammikuun auringonpaisteessa ollaan vähän herätty viemään asiaa eteenpäin. Toimitin joulukuussa arkkitehdille ne mun hakemat karttakuvat ja nyt alkaa olemaan kaikki paperit rakennuslupaa varten kasassa ja koitetaan saada se nyt tammikuussa sisään. Tammikuun loppuun saakka on nimittäin vielä alennuspäivät ja rakennusluvan hakemisesta saa alennusta hiljaisen sesongin vuoksi 😉 Sitä kauanko Helsingissä käsittelyaika on niin en tiedä. Keväällä toivon mukaan lupa kuitenkin on!

Nämä asuntokuvat on mun äidin sijoitusasunnosta jossa kävin kastelemassa kukkia. Oon joskus maininnutkin että meillä on jo vuokra-asunto tiedossa rakennusajalle ja tää on se mihin sitten muutetaan. Asuin samassa asunnossa kun muutin Helsinkiin hieman vajaa kymmenen vuotta sitten 🙂 Asuin täällä kun alettiin mun miehen kanssa seurustelemaan ja hän haki mua treffeille tai tuli yökylään. Siitä asti ollaan suunniteltu innokkaasti yhteistä tulevaisuutta mutta ei tullut mieleen että asutaan täällä ehkä kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa vielä uudestaan! Muistaakseni yhtä lukuunottamatta kaikki meidän perheen lapset on asuneet tässä asunnossa jossain vaiheessa nuoruutta, kiitos siitä mammalle!

No siellä ne Sörnäisten merimaisemat odottaa ja painajainen siitä mihin saa aina auton parkkiin. Ensi viikolla otetaan selvää rakentamisen suhteen yhdestä vaihtoehdosta ja meillä on palaveri Kastelli-talojen kanssa täällä meillä. Oon ottanut heihin yhteyttä ja toivon että saadan tehtyä rakentamisesta yhteisprojekti myös tänne blogiin ja he rakennuttaisivat talon meidän piirustusten mukaan. Kaikki on tosiaan vielä avoinna mutta toivon että tarjous on sieltä hyvä. Oon alkanut suuresti empimään sitä kauanko rakennusprojekti kestää jos tehdään kokonaan pitkästä tavarasta ja se hieman pelottaa. Olisi niin helppoa jos talo toimitettaisiin ja muuttopäivänkin saisi tietää varmuudella! 🙂 Sormet ristiin siis!

Kevättä rinnassa kävin myös Gazozilla katsomassa heidän oman mallistonsa uusia vaatteita ja mun mukaan lähti lumettomia kelejä odottamaan pinkit Gazoz tennarit (49.90€)! Hirmu paljon on kyselty myös siitä käytänkö itse lisäravinteita raskaana ja erityisesti heraproteiinia moni muukin raskaana oleva mamma miettii että voiko käyttää. Mun mielipide on, että koska puhdas hera on ihan tavallinen ravintoaine ja sallittu niin sitä voi käyttää. Kannattaa olla vain tarkka siitä, että tuote on esim. 100% whey protein eikä vaikka joku palautusjuomasekoitus koska niissä voi olla esimerkiksi kreatiinia. Tuotteessa käytetyt makeutusaineet kannattaa myöskin tsekata eli raskauden aikana kielletyt sakariini ja syklamaatti. Itse luotan edelleen Sciteciin jota oon käyttänyt muulloinkin, sillä heidän laadunvalvonta on todella tarkkaa ja kyseessä on puhdistettu hera eikä mitään muuta. Plussaa myös siitä et herat on aspartaamittomia eikä niissä ole noita kiellettyjä makeutusaineita! 🙂

Sciteciltä raskausaikaan sopii siis nämä herasarjat:

Sininen

Punainen

Vihreä

Mulla on nyt käytössä tuon sinisen sarjan minttu-suklaa ja hyvää on! 🙂 Eroa purkkien väreissä on että sininen on yksinkertaistetuin, punaisessa sarjassa on mukana ruoansulatusentsyymejä (ei huomaa mitenkään) ja vihreä on hera-isolaatti eli imetyy kaikista nopeiten. Mä vaihtelen kaikkia käytössä lähinnä sen mukaan mistä löytyy maku jota tekee eniten mieli.

Gazozin vaatevalikoiman jätin tällä kertaa hyllyyn mutta menen vielä loppuviikosta käymään uudelleen sillä BrasilSulin uusi mallisto on saapunut Suomeen. Niitä lisäillään parhaillaan nettiin! (esim. sitä pinkkiä loppunutta hupparipaitaa on taas, mikä meni viimeksi tosi nopeasti). Vaatteiden sijaan löysin itselle mukavat hiuspannat treeni- ja kotikäyttöön ja ainakin nää näyttäisi olevan likaisen tukan pelastus 😉 Kengät, herapurkki ja hiuspannat on saatu yhteistyön kautta.

Mä alan nyt ruoanlaittoon ennen töitä eli saliohjaus ja sauvakävely asiakkaan kanssa olisi tiedossa 🙂 Mitä tykkäsitte meidän kaupunkikaksiosta? Ja onko muita joilla rakennusprojekti on alkamassa tänä vuonna? Tuleeko talopaketti ja miltä toimittajalta? Kertokaa jotain! 🙂

PS. Kolmen viime postauksen kommentteihin on vastattu! Juhuu, hyvä minä! Eihän siihen mennyt kuin neljä tuntia! 😀

Avainsanat arki, Elämäntyyli, koti, lisäravinteet, Muoti, pohdintaa, rakentaminen, ruokakuvia, työ, unelma, vaatteet, yhteistyö, Yleinen